27.5.2004

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

KUOPION KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 16.9.2003

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ PAHOINPITELY
(6360/R/0000919/03)
Rikoslaki 21 luku 6 § 1

23.2.2003 KUOPIO

T on Haapaniemenkadulla tavaratalo Sokoksen edustalle tehnyt H:lle ruumiillista väkivaltaa lyömällä H:ta puukolla vasemman reiden yläosaan lonkan korkeudelle. T on näin aiheuttanut H:lle vasempaan reiteen lonkkamaljan korkeudelle lonkan keskilinjaan noin neljä senttimetriä syvän pistohaavan. Pahoinpitelyssä on käytetty teräasetta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaaja

T on kiistänyt syytteen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjän rangaistusvaatimus

2. TERÄASEEN HALLUSSAPITO YLEISELLÄ PAIKALLA
(6360/R/0000919/03)
Teräaselaki 4 § ja 7 § (108/77)

23.2.2003 KUOPIO

T on yleisellä paikalla pitänyt ilman hyväksyttävää perustetta hallussaan puukkoa.

Vastaaja

T on kiistänyt teon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen

T on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan törkeästä pahoinpitelystä on tuomittava vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

T:n rikosrekisterin mukaan hän on viimeksi syyllistynyt rikokseen vuonna 1996. Yhteensä tuomioita on 10 kappaletta. Omaisuusrikosten lisäksi hänet on tuomittu myös väkivaltarikoksista ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla. Käräjäoikeus katsoo, että huolimatta viime vuosia koskevasta rikkeettömästä ajanjaksosta, aikaisemmat tuomiot on otettava huomioon rangaistusta määrättäessä.

Tekonsa jälkeen T ei ole osoittanut katumusta. Sen sijaan hän on uhkaillut asianomistajaa ennen käräjäoikeuden istuntoa. Myös tämä on otettava huomioon rangaistusta korottavana tekijänä.

Rangaistusta määrättäessä käräjäoikeus ottaa huomioon samantapaisen Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1999:20, jossa A oli lyönyt B:tä veitsellä reiden yläosaan, josta ja eräistä muista vähäisemmistä rikoksista A oli tuomittu yhteiseen kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SYYTETTY T

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä pahoinpitely 23.2.2003
2) Teräaseen hallussapito yleisellä paikalla 23.2.2003

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
2 vuotta 6 kuukautta vankeutta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 21 luku 6 § 1
2) Teräaselaki 4 §
Teräaselaki 7 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Ma käräjätuomari Ari Kyllönen

Lautamiehet:
Juhani Susineva
Olavi Tsupari
Pirkko Laurio

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 27.5.2004

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

T on vaatinut, että rangaistusta alennettaisiin ja että vankeusrangaistus määrättäisiin ehdolliseksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perusteluinaan T on lausunut, että käräjäoikeus oli virheellisesti ottanut rangaistusta määrätessään huomioon T:n noin seitsemän vuoden takaiset rikokset sekä ne seikat, että T ei olisi osoittanut katumusta ja että T olisi uhkaillut asianomistajaa ennen käräjäoikeuden istuntoa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kihlakunnansyyttäjä Seppo Hyartt ja H ovat vastauksissaan kiistäneet vaatimukset kohdaltaan perusteettomina.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin (515/2003) mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Nyt voimassa olevien 1.1.2004 voimaan tulleella lailla (515/2003) annettujen rangaistuksen määräämistä koskevien rikoslain 6 luvun säännösten soveltaminen ei johtaisi tässä asiassa lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekoaikana voimassa olleiden rikoslain 6 luvun rangaistuksen mittaamista ja 2b luvun ehdollista vankeutta koskevien säännösten soveltaminen. Näin ollen rangaistusta määrättäessä on sovellettava rikoslain 2b ja 6 luvun säännöksiä, sellaisina kuin nuo lainkohdat olivat ennen edellä mainittua 1.1.2004 voimaan tullutta lainmuutosta.

Rikoslain 6 luvun (466/1976) 1 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Pykälän 2 momentin mukaan rangaistuksen koventamis- ja lieventämisperusteet ovat muiden lain mukaan rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavien seikkojen ohella saman luvun 2 ja 3 §:ssä mainitut perusteet. Luvun 2 §:n mukaan rangaistuksen koventamisperusteita ovat rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus, rikoksen tekeminen vakavia rikoksia varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä, rikoksen tekeminen palkkiota vastaan ja tekijän aikaisempi rikollisuus.

Hovioikeus katsoo, ettei vuonna 1996 tapahtuneille rikoksille, joista T on tuomittu rangaistukseen vuonna 1997, tule antaa painavaa merkitystä rangaistusta mitattaessa. Rangaistusta korottavana tekijänä ei voida pitää sitä, ettei T ole osoittanut katumusta tekonsa jälkeen tai että hän on uhkaillut asianomistajaa ennen käräjäoikeuden istuntoa. Käräjäoikeuden tuomiossa mainittu Korkeimman oikeuden ratkaisu ei ole suoraan verrattavissa nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus harkitsee oikeaksi alentaa rangaistuksen 2 vuodeksi vankeutta.

Rikoslain 2b luvun 1 §:n 1 momentin (520/2001) mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

Kysymyksessä oleva säännös on siirretty sisällöltään muuttumattomana 1.1.2004 voimaan tulleen rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momenttiin. Uuden lain esitöiden (HE 44/2002 s. 205) mukaan, kun laki asettaa ylärajan ehdollisen vankeuden käytölle, tämä merkitsee myös sitä, että mitä pitempi tuomittava rangaistus on, sitä vähäisemmät ovat mahdollisuudet ehdollisen vankeusrangaistuksen käyttöön. Tämä käy soveltamisohjeeksi myös rikoslain 2b luvun 1 §:n säännöksen osalta. Ehdollisen vankeusrangaistuksen sovellettavuus siis heikkenee rikoksen törkeyden ja rangaistuksen pituuden kasvaessa. Toisin sanoen pitkissä vankeusrangaistuksissa täytyy löytyä erityisiä syitä ehdollisen vankeusrangaistuksen tueksi.

T:n syyksi luettua törkeää pahoinpitelyä on pidettävä vakavana rikoksena. Vaikka T:n aikaisemmat vankeusrangaistukset ovat useamman vuoden takaa, hän ei niiden vuoksi kuitenkaan ole ensikertalainen, mitä yleensä on pidettävä ehdollista rangaistusta puoltavana seikkana. Tämän vuoksi T:n syyksi luetun törkeän pahoinpitelyn vakavuus ja siitä ilmenevä T:n syyllisyys edellyttävät rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

SYYTETTY T

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
2 vuotta vankeutta
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Markku Arponen, Tuula Jauhiainen ja Maija Liisa Kilpeläinen
Esittelijä Sisko Heimonen

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 17.9.2004: Ei valituslupaa