5.4.1989

Konkurssiin joutuneen yhtiön työntekijä A oli hakenut työvoimapiirin toimistolta ajalta 12.8.-8.11.1985 olevien maksamattomien palkkasaataviensa suorittamista hänelle valtion varoista palkkaturvana. Yhtiön konkurssipesä oli kiistänyt sanotut saatavat. Työvoimaviranomaiset olivat hylänneet palkkaturvahakemuksen palkkaturvalain 2 a §:n nojalla 6.9.1985 jälkeiseen aikaan kohdistuvien saatavien osalta ja määränneet A:lle ajalta 12.8.-6.9.1985 mahdollisesti kuuluvat, kuitenkin palkkaturvalain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin perusteeltaan ja määrältään vielä riidanalaiset saatavat maksettavaksi hänelle valtion varoista palkkaturvana hakemuksetta sitten kun niiden perusteesta ja määrästä oli annettu lainvoimainen ratkaisu, ellei siihen ollut muuta laillista estettä.

A, joka oli valvonut hakemansa saatavat yhtiön konkurssissa ja jonka valvontaa vastaan työvoimaministeriö oli tehnyt muistutuksen, vaati raastuvanoikeudessa konkurssipesää sekä ministeriötä valtion edustajana vastaan vireille panemassaan konkurssissa riitautetun saatavan vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä kaikkien edellä mainitulta ajalta 12.8.- 8.11.1985 olevien saataviensa tuomitsemista maksettavaksi konkurssipesän varoista niille kuuluvine etuoikeuksineen.
A ei ajallisesti eritellyt saataviaan. Raastuvanoikeus hyväksyi A:n kanteen sellaisenaan.

Ministeriö ja konkurssipesä hakivat yhteisesti muutosta raastuvanoikeuden päätökseen. A vastasi muutoksenhakemukseen.
Muutoksenhakemuksessa ministeriö muun muassa vaati kanteen jättämistä tutkimatta sillä perusteella että A, jolla saattoi olla oikeus saada palkkaturvana valtion varoista suoritus 12.8.-6.9.1985 väliseen aikaan kohdistutuvista mutta ei sen jälkeisistä saatavistaan, ei ollut ajallisesti eritellyt vaatimuksiaan siten että hänen sanotulta ajalta olevat mahdolliset saatavansa ylipäänsä voitiin palkkaturvaviranomaisia sitovasti vahvistaa. Ministeriön mielestä raastuvanoikeuden olisi ollut välttämätöntä käyttää kyselyoikeuttaan sen selvittämiseksi, mitkä kanteessa vaaditut määrät kohdistuivat mihinkin kysymykseen tulevista ajanjaksoista.

Kun asiassa oli kysymys myös palkkaturvalain 7 §:n tarkoittamasta työsuhdesaatavan perusteen ja määrän vahvistamisesta HO totesi, että raastuvanoikeudessa olisi riidan kohde kokonaisuudessaan huomioon ottaen tullut pyrkiä selvittämään mitkä kannevaatimukset kohdistuivat aikaan ennen mainittua 6.9.1985 ja mitkä sen jälkeiseen aikaan, josta seikasta raastuvanoikeuden myös olisi tullut antaa lausuntonsa. Kuitenkin siihen nähden mitä A oli muutoksenhakemukseen antamassaan vastauksessa tältä osin lausunut HO suoritti saatavien ajallisen jakaantumisen arvioinnin välittömästi raastuvanoikeudessa esitetyn aineiston pohjalta. Tuomiossaan HO niin ollen vahvisti, paitsi A:lle konkurssipesän varoista maksettavien saatavien kokonaismäärän, myös siitä aikaan 12.8.-6.9.1985 kohdistuvien saatavien osuuden.

Läsnä: Mäkelä, Nikula ja Nouro Esittelijä: Koivula

Lainvoimainen