16.11.1988

Yhtiö A oli ostanut talo-osakeyhtiö B:ltä, johonasunto-osakeyhtiöistä annetun lain 25 §:n nojalla oli sovellettava lain 10-24 §:n säännöksiä, 202 ja 204 neliömetrin suuruisten kahden huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. A:n tarkoituksena oli ryhtyä saneeraamaan huoneistoja siten, että huoneistot jaettaisiin, toinen kolmeksi ja toinen neljäksi erilliseksi asunnoksi, jotka tulisivat A:n toimihenkilöiden käyttöön.
A oli pyytänyt B:n hallitusta allekirjoittamaan saneeraustöiden suorittamista varten tarvittavan rakennuslupa-anomuksen, mutta hallitus oli saattanut asian B:n yhtiökokouksen ratkaistavaksi. Yhtiökokouksessa oli päätetty, ettei lupaa huoneistojen muutoksiin myönnetä eikä rakennuslupaa haeta.

A oli kanteessaan, katsoen että kysymys oli asunto-osakeyhtiölain 11 §:ssä tarkoitetuista huoneiston sisustaan tehtävistä muutoksista ja että B:n hallituksen olisi tässä sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvassa asiassa pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin rakennusluvan hankkimiseksi saneeraustoimenpiteille eikä saattaa asiaa yhtiökokouksen ratkaistavaksi, vaatinut, että B:n yhtiökokouksen päätös tältä osin julistetaan mitättömäksi ja että B velvoitetaan hakemaan muutostöiden edellyttämät luvat ja suorittamaan A:lle muutostöiden viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta korvausta 140.000 markkaa.

Hovioikeus totesi, että saneeraussuunnitelman mukaan kutakin suunniteltua uutta asuntoa varten tarvittaisiin omat asuntokohtaiset vesijohto-, viemäröinti- ja ilmastointijärjestelmät, jotka vaatisivat huoneistojen mainittujen järjestelmien osittaisen uudelleen rakentamisen lisäksi ilmastoinnin osalta lisärakennelmia talon yhteiskäytössä olevissa ullakkotiloissa.
Saneerauksen toteuttaminen johtaisi huoneistojen asukasmäärän huomattavaan lisääntymiseen. Muutokset, jotka ilmeisesti olivat tarkoitetut pysyväisluontoisiksi, saattaisivat lisäksi aiheuttaa B:lle velvollisuuden yhtiöjärjestyksen huoneistoselitelmän muuttamiseen. Koska muutostyöt ja muutosten vaikutukset saattavat aiheuttaa haittaa B:n muille osakkeenomistajille eikä B ollut hyväksynyt saneeraussuunnitelmaa, hovioikeus katsoi, ettei ollut olemassa perusteita, joilla B voitaisiin velvoittaa hyväksymään aiotut muutokset ja toimimaan niiden toteuttamiseksi.
Kun oli ollut ilmeistä, että suunnitelluista muutoksista aiheutuisi sanotunlaista haittaa sekä muita yhtiöön kohdistuvia vaikutuksia, oli B:n hallitus ollut oikeutettu siirtämään asian yhtiökokouksen ratkaistavaksi ja yhtiökokous oli ollut toimivaltainen päättämään asiasta.

Edellä mainituilla perusteilla HO hyväksyi RO:n kanteen hylkäävän päätöksen lopputuloksen.

Vrt. KKO:n tuomio n:o 3441/84

Kyläkallio: Asunto-osakeyhtiö 1983, s. 276-289

Läsnä: Vallinrinne, Varjotie ja Vihuri (apuj.) Esittelijä: Lehto.

KKO:n ratkaisu: ei valituslupaa.
Päätös n:o 419 / 15.2.1989.