2.7.1982

Hätävarjelutilanteessa tehtyjä rikoksia koskevia säännöksiä ei sovellettu luulotellun (putatiivisen) hätävarjelun tapaukseen.

A oli saanut olosuhteista perustellun aiheen luulla, että hän oli B:n kohta päätä uhkaavan hyökkäyksen kohteena. Sen vuoksi hän oli - epätavallisen voimakkaan pelkotilan vallassa - survaissut puukolla B:tä rintaan B:n saadessa tällöin vammoja.

Koska A:n ei kuitenkaan ollut näytetty todellisuudessa olleen kohta päätä uhkaavan hyökkäyksen alaisena, A:n menettelyyn ei ollut sovellettava hätävarjelutilanteessa tehtyjä rikoksia koskevia säännöksiä. Kun A:n luullessaan itsellään olevan oikeuden hätävarjeluun ja lyödessään B:tä puukolla rintaan vasemmalle puolen sydämen kohdalle oli täytynyt käsittää, että tuosta iskusta voi seurata B:n kuolema, hän oli käyttänyt enemmän väkivaltaa kuin otaksuttu hätä vaati. Teko oli sen vuoksi luettava hänen syykseen tahallisena tapon yrityksenä.

Ottaen huomioon teon hetkellä vallinneet olosuhteet, joiden perusteella A oli saanut perusteltua aihetta kuvitelmalleen, että hän oli tuntemattomien miesten ahdistamana ja niiden taholta uhkaavan hyökkäyksen kohteena, sekä A:n tästä syystä tehtyä rikoksensa epätavallisen voimakkaan pelkotilan vallitessa, tapon yritys katsottiin tapahtuneeksi erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa.

Ks. KKO:1934-II-503, KKO:1948-I-19

Alanen, Aatos: Hätävarjelus yksityisen käyttämänä oikeussuojakeinona, 1925, s. 144

Honkasalo, Brynolf: Suomen rikosoikeus, Yleiset opit I, 1965, s. 164

Majanen,Martti: Yksityishenkilön oikeudesta voimakeinojen käyttöön, 1979, s. 338, alaviite 45

Vikatmaa, Juha: Erehdyksestä, 1970, s. 329

Lainvoimainen