30.11.1979

Vakuutusyhtiö oli A:lle myöntämänsä venevakuutuksen perusteella suorittanut A:lle korvaukseksi hänen purjeveneensä vahingoittumisesta 1.696 mk. B oli aiheuttanut sanotut vahingot kuljettaessaan alusta (moottorivenettä) siinä määrin alkoholin vaikutuksen alaisena, ettei hän ollut kyennyt turvallisesti täyttämään tehtäväänsä. B:llä ei myöskään ollut sanotun aluksen kuljettamiseen tarvittavaa kykyä ja taitoa. Vakuutusyhtiö esittämättä selvitystä siitä, että A oli siirtänyt yhtiölle oikeutensa vaatia B:ltä vahingonkorvausta, vaati B:n velvoittamista suorittamaan sille sanotun korvausmäärän. Kun B oli aiheuttanut A:n purjeveneen vaurioitumisen laiminlyönnillä, joka oli luettava hänen syykseen törkeänä huolimattomuutena, A:n oikeus korvaukseen oli VakL 25 §:n mukaan siirtynyt vakuutusyhtiölle.
B velvoitettiin suorittamaan yhtiölle po. korvaus täysimääräisesti (A vaati HO:ssa korvausten alentamista).

Ks. KKO:1930-I-74, KKO:1958-II-2, KKO:1969-II-34 ja KKO:1973-II-15.

Ks.I-SHO:n T:PÄ-619/78

Vrt. KKO:1959-II-70 ja KKO:1954-II-51 (näissä perustui luovutettuun oikeuteen, joissa tuottamusasteella ei ole merkitystä)

KKO:1978-II-149 (takautumiskorvausta voidaan sovitella VahL 2 luvun 2 §:n nojalla)

Ignatius: Vakuutussopimuslaki, s. 65-70

Kivimäki - Ylöstalo: Suomen siviilioikeuden oppikirja, 1973, s. 458, 496

KKO:n ratkaisu:

Päätös n:o 2334, A:29.8.1980: ei muutoksenhakulupaa.