16.5.2025

Tuomiokapituli oli seurakunnan pyynnöstä antanut henkilölle viranhoitomääräyksen seurakuntapastorin virkaan. Kirkkolain 12 luvun 14 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tuomiokapitulin päätökseen ei saanut hakea muutosta. Seurakuntapastorin virkaan ilmoittautunut ja valitsematta jäänyt henkilö oli valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Asiassa oli arvioitavana, edellyttikö oikeusturvaa koskeva perustuslain 21 § valitusoikeuden myöntämistä ja oliko valituskieltosäännöksen soveltaminen perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta.

Perustuslain 21 §:n tulkinnassa oli otettava huomioon ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskeva oikeuskäytäntö. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli tuomiossaan Vilho Eskelinen ja muut v. Suomi (19.4.2007) katsonut, että 6 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle voitiin sulkea virkamiesoikeudellisia asioita tietyillä edellytyksillä. Poissulkemisen edellytyksenä oli ensinnäkin, että muutoksenhakukiellosta on nimenomaisesti säädetty kansallisessa laissa. Toisekseen poikkeuksen on oltava perusteltu objektiivisin valtion etuun liittyvin perustein. Ihmisoikeustuomioistuin oli myöhemmässä oikeuskäytännössään toistanut edellä mainittuun tuomioon viitaten vastaavat kriteerit 6 artiklan soveltamatta jättämiselle (esim. Zafferani ja muut v. San Marino 9.1.2025).

Arvioitavana olleessa tilanteessa valituskiellosta oli säädetty nimenomaisesti laissa. Kirkkolainsäädännössä valituskiellon perusteena oli se, että seurakuntapastorin viranhoitomääräykseen kiinteästi liittyvä papiksi vihkiminen kuuluu uskonnonvapaudesta seuraavaan kirkon autonomiaan päättää itse siitä, ketkä saavat oikeuden toimia pappina. Valituskiellolle oli siten objektiivisia julkisoikeudellisen uskonnollisen yhteisön etuun liittyviä ja perustuslain 11 §:ssä suojattuun uskonnonvapauteen kytkeytyviä perusteita. Valituskielto täytti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä esitetyt kriteerit sille, että virkasuhteeseen liittyvä asia jää Euroopan ihmissoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Mahdollisen sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän osalta valittajalla oli käytettävissään tasa-arvolain mukainen mahdollisuus vaatia hyvitystä.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei asian jääminen säännönmukaisen valitusoikeuden ulkopuolelle ollut vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa.

Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta tulla valituksi virkaan. Aiemmin virkanimityksiin oli liittynyt laajoja yleisiä muutoksenhakukieltoja, joita perustuslakivaliokunta ei ollut lausuntokäytännössään pitänyt esteenä lain säätämiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Yleisistä valituskielloista virkanimityspäätöksiin oli sittemmin luovuttu, viimeisimmin valtion virkamieslain muutoksella 883/2018 ja eduskunnan virkamiehistä annetun lain muutoksella 35/2020. Perustuslakivaliokunta oli puoltanut yleisistä valituskielloista luopumista, mutta se ei ollut pitänyt valituskieltoja perustuslain vastaisina (mm. PeVL 18/2011 vp, PeVL 51/2010 vp ja PeVL 42/2017 vp).

Perustuslain 106 §:ää koskevien esitöiden (HE 1/1998 vp) mukaan lain ei voida katsoa olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, jos perustuslakivaliokunta on ottanut lakiesitykseen kantaa, eikä ole nähnyt siinä ristiriitaa perustuslain kanssa. Perustuslakivaliokunta oli ottanut nimenomaisesti kantaa kumotussa kirkkolaissa olleeseen vastaavaan valituskieltoon lausunnossaan 20/2003 vp, eikä valiokunta ollut myöhemmässä kirkkolain muutoksia tai ehdotettuja muutoksia koskevassa lausuntokäytännössään (PeVL 104/2022 vp ja PeVL 4/2020 vp) pitänyt nyt kyseessä olevaa valituskieltoa tai muussakaan virkasuhteisiin liittyvässä lausuntokäytännössään pitänyt virkaan nimittämistä koskevaa valituskieltoa perustuslain vastaisena.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei valituskielto ollut ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Sovelletut oikeusohjeet

Kirkkolaki 7 luku 7 § ja 12 luku 14 § 1 mom. 5 kohta

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla

Perustuslaki 6 § 2 mom., 22 § 1 mom. ja 106 §

Ks. KHO 2011:39

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jukka Hartikainen, Marika Turunen ja Karoliina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian.

Päätös ei ole lainvoimainen.