13.5.2025

Ympäristölautakunta oli pysyttänyt A Oy:lle annetun määräyksen keskeyttää hallitsemallaan kiinteistöllä sijaitsevassa rakennuksessa harjoitettu asemakaavan ja rakennuksen käyttötarkoituksen vastainen toiminta. Ympäristölautakunta oli lisäksi velvoittanut A Oy:n noudattamaan rakennukselle asetettua käyttökieltoa juoksevan uhkasakon uhalla. B Oy, joka oli vuokrannut A Oy:ltä kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen ravintolatoimintaa varten, haki muutosta ympäristölautakunnan päätökseen. Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko B Oy:llä valitusoikeus asiassa.

Hallinto-oikeus totesi, ettei hallintopakkopäätöstä ollut kohdistettu B Oy:hyn, eikä päätöksellä B Oy:lle ollut asetettu sellaisia velvollisuuksia, rajoituksia tai kieltoja, joiden toteuttamisesta se olisi ollut oikeudellisesti vastuussa suhteessa velvoittavassa päätöksessä määrättyyn. Koska päävelvoitteella on tavoiteltu rakennusvalvontaviranomaisen kaavan ja rakennusluvan vastaiseksi arvioiman ravintolatoiminnan loppumista, velvoittavalla määräyksellä on tosiasiallisesti vaikutusta myös B Oy:n edellytyksiin harjoittaa liiketoimintaa rakennuksessa. Koska päävelvoite on kohdistunut vain kiinteistön haltijaan ja B Oy on toiminut rakennuksessa vuokralaisena, hallintopakkopäätöksen vaikutus suhteessa B Oy:hyn on kuitenkin luonteeltaan välillistä. Yhtiöllä ei siten ole asianosaisuuteen perustuvaa valitusoikeutta asiassa.

Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki 190 § (976/2017)

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 7 § 1 mom.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Riikka Tiainen, Jaana Nyman ja Vesa Manninen. Asian esittelevä jäsen Vesa Manninen.

Päätös ei ole lainvoimainen.