29.6.2017

Asiassa oli arvioitavana, saattoiko tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutua ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta ympäristönsuojelulain nojalla hallintopakkohakemuksen tehneen X:n
kiin­teistöllä melu- ja välkevaikutuksesta johtuen ja edellyttikö toiminta siten ympäristölupaa.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli päätöksellään hylännyt X:n hallintopakkohakemuksen, jossa X oli vaatinut toimintaa harjoittavan yhtiön velvoittamista hakemaan ympäristölupaa kahden tuulivoimalan toiminnalle. Rakennettujen tuulivoimaloiden teho oli 1,8 MW, napakorkeus 80 metriä ja lapojen halkaisija 70 metriä. Tuulivoimalat sijaitsivat maa- ja metsätalousvaltaisella haja-asutusalueella ja olivat lähimmillään noin 700 metrin etäisyydellä X:n kiinteistön pihapiiristä.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli tullut soveltaa 1.9.2015 voimaan tullutta valtioneuvoston asetusta tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista. Asetuksen 3 §:ssä säädetyt keskiäänitason ulkomelutasoarvot 45 dB päivällä ja 40 dB yöllä olivat ohjearvoja, ja ne mahdollistivat tapauskoh-

taisen jouston. Ohjearvojen lukuarvot perustuivat kuitenkin tuulivoimamelun vaikutustutkimuksiin.

Asiassa saatavilla olleiden melumallinnus- ja mittaustietojen perusteella oli epävarmaa, alittuivatko tuulivoimaloiden ulkomelutasosta annetun asetuksen keskiäänitason yöajan ohjearvot, kun mitattuja keskiäänitasoja ohjearvoihin verrattaessa otettiin huomioon melun luonteessa havaittu merkityksellinen sykintä. Vaikka merkityksellistä sykintää ei tuulivoima-asetuksen mukaan otettu huomioon verrattaessa mittauksen tuloksia ohjearvoihin, oli toiminnasta aiheutuvaa meluhaittaa kokonaisuutena hallinto-oikeudessa arvioitaessa otettu huomioon mahdollinen naapuruussuhdelain tarkoittama

kohtuuton rasitus ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesti. Mahdollisen koh­tuuttoman rasituksen arvioinnissa oli siten annettava merkitystä melun luonteelle.

Asiassa varjon vilkunnasta tehdyn mallinnuksen mukaan varjon vilkunnan määrä, yhteensä yli 21 tuntia vuodessa X:n kiinteistön pihapiirissä ylitti huomattavasti ympäristömi­nisteriön antamassa ohjeessa tuulivoimarakentamisen suunnittelusta todetut suositukset, jotka perus­tuivat muiden maiden raja-arvoihin ja suosituksiin. Suomessa ei ollut määritelty välkevaikutukselle raja-arvoja tai suosituksia. Ohjeen mukaan välkevaikutusten arvioinnissa oli suositeltavaa käyttää apuna muiden maiden

suosituksia välkkeen rajoittamisesta.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutuva välke oli osuessaan X:n kiinteistölle häiritsevyydeltään merkittävää, joskin se oli ajallisesti rajallista, mutta kuitenkin suositukset ylittävää.

Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa tehtyjen selvitysten perusteella tuulivoimaloiden toiminnasta saattoi aiheutua naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta X:n kiinteistöllä, kun otettiin huomioon tuulivoimaloiden etäisyys X:n kiinteistöön sekä tuulivoimaloista aiheutuvat melu- ja välkevaikutukset kokonaisuutena. Näin ollen yhtiön tuulivoimaloiden toiminnalle oli ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella oltava ympäristölupa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ei olisi tullut hylätä X:n vaatimusta.

Hallinto-oikeus kumosi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksen ja palautti asian ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi hallintopakkomääräyksen antamista varten.

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 27 §, 175 § ja 184

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015)

KHO 27.7.2018 taltionumero 3621 (lrs): Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.