31.3.2016

A Oy oli ottanut emoyhtiönsä B Oy:n osakkaille X:lle ja Y:lle ryhmäeläkevakuutuksen joulukuussa 2010. X ja Y omistivat kumpikin 50 prosenttia B Oy:n osakekannasta. Heille oli maksettu palkkaa B Oy:stä, mutta ei A Oy:stä. X:n puoliso Z oli liitetty ryhmäeläkevakuutukseen 1.6.2011. Hänelle oli vuonna 2011 maksettu palkkaa A Oy:stä. Tätä ennen hänelle oli maksettu palkkaa sekä B Oy:stä että A Oy:stä. A Oy:ssä ei ollut muita työntekijöitä.

Hallinto-oikeus totesi, että ryhmäeläkevakuutus täytti tuloverolain 96 a §:n 2 momentin mukaiset kollektiivisen eläkevakuutuksen muodolliset edellytykset.

Vakuutuksen piiriin kuului ainoastaan vakuutuksenottajan emoyhtiön osakkaat ja toisen osakkaan puoliso. Vakuutus kohdistui siten tosiasiallisesti nimettyihin henkilöihin. Vakuutusta 2010 otettaessa Y oli ollut 59-vuotias ja saavutti vakuutuksen mukaisen eläkeiän marraskuussa 2011. Vakuutusmaksut olivat erityisesti hänen kohdallaan olleet huomattavan suuret. Vakuutussopimusta oli marraskuussa 2011 muutettu siten, että se mahdollisti taannehtivasti suoritettavat enimmäisvakuutusmaksut. Nämä seikat huomioon otettuina hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n ottamaa ryhmäeläkevakuutusta ei ollut muodollisten edellytysten täyttymisestä huolimatta pidettävä näissä olosuhteissa kokonaisuutena arvioituna tosiasiallisesti tuloverolain 96 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna kollektiivisena ryhmäeläkevakuutuksena. A Oy:n maksamat ryhmäeläkevakuutuksen vakuutusmaksut oli siten katsottava vakuutettujen ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitetuksi palkaksi.

Asiassa on esitetty esittelijän eriävä mielipide.

Ennakkoperintälaki 13 § 1 ja 3 mom

Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta 4 § 1 ja 2 mom

Tuloverolaki 96 a § 2 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mika Hämäläinen, Sinikka Välitalo (t) ja Juha Alhonnoro.

Asian esittelijä Juuso Peltonen.

KHO 9.3.2018 1062/18. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.