27.3.2013

Psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskevassa alistusasiassa Moision sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava lääkäri oli mielenterveyslain 8 §:n nojalla määrännyt X:n psykiatriseen sairaalahoitoon. Päätös oli mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin nojalla alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Ennen alistetun päätöksen tekemistä sairaalan ulkopuolinen lääkäri Y oli laatinut arvion X:n tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tarpeesta. Lausunnon mukaan tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon jatkamiselle ei ollut edellytyksiä. Sairaalan ulkopuolinen lääkäri Y oli näin ollen X:n tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta eri mieltä kuin tarkkailulausunnon antanut lääkäri ja hoitoonmääräämispäätöksen tehnyt Moision sairaalan lääkäri.

Hallinto-oikeus toimitti ilman asianosaisen X:n vaatimusta asiassa viran puolesta suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi ja määräsi vastaavasti viran puolesta X:lle oikeusavustajan sekä kutsui viran puolesta sairaalan ulkopuolisen lääkäri Y:n todistajaksi suulliseen käsittelyyn.

Suullisen käsittelyn toimitettuaan hallinto-oikeus vahvisti alistetun päätöksen.

Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että oikeuspsykiatrisen potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisen arvioinnissa oli oleellista selvittää muun ohella potilaan sairaudentunto, mahdolliset jäljellä olevat psyykkisen sairauden oireet ja kriminaaliteon käsittelyn vaihe.

Hallinto-oikeuden mukaan sairaalan ulkopuolinen lääkäri Y oli tehnyt arvionsa X:n mielenterveyden tilasta selvittämällä asianmukaisesti hänen päivärytmiään, kontaktejaan hoitajiin ja potilaisiin sekä hänen kykyään käsitellä negatiivisia asioita. Lääkäri Y:n kirjallisen arvion ja hänen suullisessa käsittelyssä esittämänsä perusteella X:n sairaudentunnon ja jäljellä olevien psyykkisten oireiden selvittämisen voitiin katsoa kuitenkin jääneen osiltaan epäselväksi ja riittämättömäksi sekä johtopäätösten perusteiden osiltaan näyttämättömiksi. Suullisessa käsittelyssä lääkäri Y:llä oli vaikeuksia muistaa tutkimukseen liittyviä asioita, kuten potilaalle esitettyjä kysymyksiä. Lisäksi lääkäri Y:n arviosta puuttui näkemys X:n kyvystä johdonmukaisesti toteuttaa ja hyväksyä hänelle asiakirjoista ja suullisesta käsittelystä saadun selvityksen perusteella ilmenevä tarpeellinen psykiatrinen hoito eri vaihtoehdoissaan. X:n tietoisuus kriminaaliteon vääryydestä osoitti hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan hänellä olevan kykyä lähestyä sairauttaan, joskin rikostapahtuman käsittely ja ymmärrys oli selkeästi puutteellista.

X:n katsottiin alistetun päätöksen tekemisen aikaan olleen mielisairas. Hän oli ollut mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoidon jatkamatta jättäminen olisi olennaisesti pahentanut hänen mielisairauttaan ja vakavasti vaarantanut hänen terveyttä ja turvallisuutta ja muiden henkilöiden turvallisuutta. Muut mielenterveyspalvelut eivät olleet soveltuneet käytettäviksi ja olivat olleet riittämättömiä. Edellytykset psykiatrisen sairaalahoidon jatkamiselle X:n tahdosta riippumatta olivat näin ollen olleet olemassa.

Oikeusohjeet

Suomen perustuslaki 7 § 3 mom., 21 § 1 ja 2 mom. sekä 22 §
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus 5 artikla 1 kappale
Mielenterveyslaki 8 § 1 mom., 17 § ja 27 § 1 mom.
Hallintolaki 31 § 1 mom.
Hallintolainkäyttölaki 33 § ja 37 § 1 mom.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Petri Saukko ja Toni Sarivirta sekä asiantuntijajäsen Hilpi Soini. Asian esittelijänä Toni Sarivirta.

Lainvoimainen