31.8.2012

X Oy oli antanut A:lle laskun yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta 40 euroa, koska A:n ajoneuvo oli 31.1.2012 pysäköity muualle kuin sallitulle alueelle. Laskun mukaan valvontamaksu ei ole viranomaismaksu, vaan perustuu sopimukseen. Valvontamaksu on määrätty, koska ajoneuvo on pysäköity alueen opasteissa mainittujen ehtojen vastaisesti.

Hallinto-oikeus totesi, ettei nykyinen pysäköinnin valvontaa koskeva laki (727/2011) oikeuta yksityisessä pysäköinnin valvonnassa määräämään valvontamaksuja. Tätä koskeva ehdotus jätettiin laista pois perustuslakiin liittyvistä syistä (hallituksen esitys 223/2010 vp ja LaVM 42/2010). Perustuslakivaliokunnan lausunnon 57/2010 vp mukaan valvontamaksun määräämisessä olisi kyse sellaisesta merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jota ei voida antaa tehtäväksi muulle kuin viranomaiselle.

X Oy:n A:lle esittämä vaatimus maksun suorittamisesta ei perustunut eikä ole voinutkaan perustua sellaiseen eduskunnan säätämään lakiin, jolla pysäköinnin valvontaa varten olisi annettu oikeus julkisen vallan käyttöön.

Yksityisoikeudellisessa valvontamaksussa ei ollut kysymys hallintolainkäyttölaissa tarkoitetusta päätöksestä, johon voitaisiin hakea muutosta valittamalla
alueellisessa hallinto-oikeudessa. Koska A:lle osoitettu maksu pysäköinnistä ei perustunut laissa säädettyyn julkisoikeudelliseen maksuvelvollisuuteen eikä muutoinkaan julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen, kyseistä maksua tarkoittavaa riitaa ei voitu käsitellä hallinto-oikeudessa myöskään hallintoriita-asiana.

Kysymys oli yksityisoikeudelliseen suhteeseen liittyvästä vaatimuksesta. A:n hakemus oli jätettävä hallintolainkäyttöasiana tutkimatta. A voi halutessaan saattaa kyseisen riita-asian vireille käräjäoikeudessa.

Suomen perustuslaki 2 § 3 mom, 124 §
Hallinto-oikeuslaki 3 §
Hallintolainkäyttölaki 10 §, 69 §
Laki pysäköinnin valvonnasta