14.12.2004

Pääasian osalta hallinto-oikeus katsoi, että X:n harjoittama asunto-osakkeiden ja kiinteistöjen myyntitoiminta on elinkeinotoimintaa, jonka tulos lasketaan elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa säädetyllä tavalla. Veroasiamiehen valituksen johdosta hallinto-oikeus kumosi X:n verotuksen ja palautti sen verovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

X oli vaatinut hallinto-oikeudessa, että verotuksen oikaisulautakunnan luottamuksensuojan nojalla antama päätös tuli pysyttää ja X:n harjoittaman toiminnan tulos oli verotettava tuloverolain mukaisena pääomatulona.

Hallinto-oikeus katsoi, että X:n tapaukseen sovellettavan tuloverolain valintaa koskevasta kysymyksestä ei ole olemassa selkeää oikeuskäytäntöä. Oikeuskirjallisuudessa asiasta on esitetty jossakin määrin keskenään ristiriitaisia kannanottoja. Kysymystä siitä, onko X:n harjoittama toiminta elinkeinotoimintaa, voitiin näin ollen pitää verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla tulkinnanvaraisena.

X:n verotus oli toimitettu usean vuoden ajan tuloverolaissa säädetyllä tavalla. X:n harjoittaman tulonhankkimistoiminnan verottamisesta tuloverolaissa säädetyllä tavalla voitiin katsoa muodostuneen viranomaisen noudattama käytäntö. Toiminnan laatu tai laajuus ei ollut verovuonna 2000, jota veroasiamiehen valitus koski, olennaisesti poikennut aikaisemmista vuosista.

Verotusasiakirjojen mukaan X oli kuitenkin täyttänyt lakisääteisen ilmoittamisvelvollisuutensa luovutusvoittojen osalta vasta kehoituksen jälkeen. Näin ollen hänen ei voitu katsoa toimineen asiassa vilpittömässä mielessä viranomaisen omaksuman käytännön mukaisesti. Sovellettavan tuloverolain valintaa ei voitu ratkaista X:n eduksi verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin perusteella.

Laki verotusmenettelystä 26 § 2 mom.