21.2.1996

Maatalousyrittäjä A:n MYEL-vakuutus oli päättynyt 30.11.1994,
ja hänelle oli myönnetty yksilöllinen varhaiseläke 1.12.1994
lukien. Hänelle oli järjestetty lomituspalveluja vuosilomaa
varten senkin jälkeen yhteensä 25 päivänä.
Maaseutulautakunta oli päättänyt, että A:lta peritään MYEL-vakuutuksen
päättymisen jälkeen pidetyistä lomista aiheutuneet
kustannukset 5.934,20 markkaa.
A vaati lääninoikeudessa maaseutulautakunnan päätöksen kumoamista.
Maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetun lain
31C ja 35 §:ssä on säädetty niistä tapauksista, joissa kunnalle
lomittajan järjestämisestä tuon lain mukaisiin tehtäviin
aiheutuneet kustannukset voidaan periä maatalousyrittäjältä.
Kumpikaan mainituista perusteista ei soveltunut ko.
tapaukseen. Asiaa ei tutkittu valituksena maaseutulautakunnan
päätöksestä, koska kysymys ei ollut maatalousyrittäjän lomituspalveluista
annetussa laissa tarkoitetusta korvauksesta
eikä lautakunta niin ollen ollut voinut sitovasti ratkaista
kysymystä A:n maksuvelvollisuudesta. Lääninoikeus tutki asian
hallintoriita-asiana ja vahvisti, ettei A ollut velvollinen
korvaamaan lomituskustannuksia lautakunnan päätöksessä mainitulla
perusteella.
L maatalousyrittäjän lomituspalveluista 31C §
L maatalousyrittäjän lomituspalveluista 35 §
L maatalousyrittäjän lomituspalveluista 40 §
HValL 3 § 1 mom