25.1.1991

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voidaanko sairaalan kirjoissa
olevalle mutta kotihoitoon siirretylle hengityshalvauspotilaalle
korvata asunnon muutostöistä ja auton hankinnasta aiheutuneet
kustannukset vammaisuuden perusteella järjestettävistä
palveluista ja tukitoimista annetun lain säännösten
nojalla vai tuleeko sairaalan, jonka hoidossa potilas on,
kokonaisvastuullisesti korvata sairauden aiheuttamat kustannukset.
Hengityshalvausta sairastava lapsi oli hengityshalvauspotilaiden
hoitokustannuksista annetun lain mukaisesti siirretty
kotihoitoon. Koska lapsi asui kotona, vaikka hän tosin oli
sairaalan kirjoissa, hänen ei voitu katsoa olevan laitoshoidon
tarpeessa vammaisuuden perusteella järjestettävistä
palveluista ja tukitoimista annetun lain 9 §:n 2 momentissa
tarkoitetulla tavalla. Lääninoikeus katsoi, että kunnan
oli näin ollen korvattava kohtuulliset kustannukset, jotka
aiheutuivat sellaisista asunnon muutostöistä, jotka olivat
lapsen sairauden vuoksi välttämättömiä tavanomaisista elämän
toiminnoista suoriutumisessa.
Koska lapsi oli myös muiden kuin hänen hoitonsa edellyttämien
kuljetusten tarpeessa ja koska hän tarvitsi mukaansa
sairautensa edellyttämät happi- ja imulaitteet sekä erikoisrakenteiset
vaunut, perheen katsottiin tarvitsevan autoa.
Lääninoikeus katsoi, että hengityshalvauspotilaiden hoitokustannuksista
annetun lain säännösten estämättä voitiin
korvata myös osittain ne kustannukset, jotka aiheutuivat
tarkoitukseen soveltuvan, kohtuullisen hintaisen auton hankinnasta.
VammaispalveluL 1 §
VammaispalveluL 9 §
L hengityshalvauspotilaiden hoitokustannuksista 1 § 1 mom
L hengityshalvauspotilaiden hoitokustannuksista 1 § 3 mom
VammaispalveluA 1 §
VammaispalveluA 12 § 1 mom
VammaispalveluA 17 § 1 mom
VammaispalveluA 17 § 2 mom
A hengityshalvauspotilaiden hoitokustannusten korvaamisesta 1 §
A hengityshalvauspotilaiden hoitokustannusten korvaamisesta 4 §
KHO:n päätös A:14.2.1992 T:447 : KHO toisin, päätös
tallennettu oikeustapausrekisteriin (FKHO)