Laki liikennevakuutuslain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 112/2007 (Julkaistu 4.7.2007)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain ( 279/1959 ) 14 g §:n 2 momentin 4 kohta, sellaisena kun se on laissa 1380/2001,
muutetaan 1 §:n 5 momentti, 10 §:n 1 momentti ja 14 h §, sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 5 momentti laissa 1493/1994, 10 §:n 1 momentti laissa 361/1993 ja 14 h § mainitussa laissa 1380/2001, sekä
lisätään lakiin uusi 10 a §, 15 §:ään, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 361/1993 ja 1493/1994 ja laissa 1130/1999, uusi 5 momentti ja lakiin uusi 18 c § seuraavasti:
1 §
Ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla tarkoitetaan tässä laissa sen valtion aluetta, jossa ajoneuvossa oleva rekisterikilpi on myönnetty. Jos rekisteröintiä ei vaadita tietyntyyppiselle ajoneuvolle, mutta ajoneuvolla on vakuutuskilpi tai rekisterikilpeä vastaava tunnistemerkki, ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla tarkoitetaan sen valtion aluetta, jossa vakuutuskilpi tai tunnistemerkki on annettu. Jos tietyntyyppisiltä ajoneuvoilta ei vaadita rekisterikilpeä, vakuutuskilpeä eikä tunnistemerkkiä, ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla tarkoitetaan sen valtion aluetta, jossa ajoneuvon haltijalla on pysyvä asuinpaikka. Jos rekisterikilpi on väärä tai laiton, ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla tarkoitetaan kuitenkin sen valtion aluetta, jossa liikennevahinko on sattunut.
2 lukuLiikennevahingon korvaaminen
10 §
Jos liikennevahingon sattuessa moottoriajoneuvoa varten ei ollut säädettyä vakuutusta tai jos ei ole saatu selville, mikä ajoneuvo vahingon on aiheuttanut, vahingosta vastaa Liikennevakuutuskeskus niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen. Tuntemattoman ajoneuvon aiheuttaman vahingon korvaa Liikennevakuutuskeskus kuitenkin vain, jos vahinko on henkilövahinko taikka vahinko on omaisuusvahinko, joka on aiheutunut merkittävän henkilövahingon yhteydessä, tai on kohdistunut kavio- tai sorkkaeläimeen.
10 a §
Jos Suomessa sattuneen liikennevahingon on aiheuttanut moottoriajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on Suomessa ja jota varten ei ole säädetty velvollisuutta ottaa liikennevakuutusta, valtio vastaa vahingosta niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ajoneuvo on aiheuttanut liikennevahingon muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa, Liikennevakuutuskeskus vastaa vahingosta niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen.
Jos Suomessa sattuneen liikennevahingon on aiheuttanut moottoriajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa ja jota varten ei kyseisessä valtiossa ole säädetty velvollisuutta ottaa liikennevakuutusta, Liikennevakuutuskeskus vastaa vahingosta niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen.
Tässä pykälässä tarkoitettuun korvausvastuuseen sovelletaan lisäksi, mitä 10 §:n 2 momentissa säädetään.
Tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa valtiota edustaa Valtiokonttori.
14 h §
Liikennevakuutuskeskus pitää rekisteriä ETA-valtioissa toimivista vakuutusyhtiöiden korvausedustajista.
Liikennevakuutuskeskuksen on pyynnöstä annettava Suomessa asuvalle vahingonkärsineelle vahingon aiheuttaneen ajoneuvon omistajan tai rekisteröidyn haltijan nimi ja osoite.
Liikennevakuutuskeskuksen on pyynnöstä annettava Suomessa asuvalle vahingonkärsineelle tiedot vakuutusyrityksestä ja yrityksen osoitteesta, vakuutussopimuksen numerosta sekä vakuutusyrityksen Suomeen nimetystä korvausedustajasta ja tämän osoitteesta edellyttäen, että liikennevahinko on sattunut ETA-valtiossa tai vihreän kortin järjestelmään kuuluvassa valtiossa ja että liikennevahingon on aiheuttanut muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa sijaitsevassa vakuutusyhtiössä vakuutettu ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa. Liikennevakuutuskeskuksella ei kuitenkaan ole velvollisuutta antaa tietoja liikennevahingosta, jonka sattumisesta on kulunut yli seitsemän vuotta.
Muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa asuvalla vahinkoa kärsineellä on oikeus saada Liikennevakuutuskeskukselta 2 ja 3 momentissa tarkoitetut tiedot, jos liikennevahingon aiheuttaneen moottoriajoneuvon pysyvä kotipaikka on Suomessa tai liikennevahinko on sattunut Suomessa. Lisäksi Liikennevakuutuskeskus voi edellyttää, että tässä momentissa tarkoitettu vahinkoa kärsinyt osoittaa, että hänellä on perusteltu syy 2 momentissa tarkoitettujen tietojen saamiseen.
Liikennevakuutuskeskuksen on toimittava yhteistyössä toisen ETA-valtion tietokeskuksen kanssa 2 momentissa mainittujen tietojen luovuttamiseksi toisen ETA-valtion tietokeskukselle tai vastaavien tietojen hankkimiseksi toisen ETA-valtion tietokeskukselta vahingonkärsineelle.
Jos vahingon aiheuttanut moottoriajoneuvo on vapautettu vakuuttamisvelvollisuudesta, Liikennevakuutuskeskuksen on vahingonkärsineen pyynnöstä toimitettava hänelle tieto siitä viranomaisesta, joka vastaa ajoneuvon aiheuttaman liikennevahingon korvaamisesta.
15 §
Maahantuotavan moottoriajoneuvon tämän lain mukainen vakuuttamisvelvollisuus alkaa välittömästi, kun ostaja on hyväksynyt toimituksen. Suomesta toiseen ETA-valtioon vietäväksi ostetun ja siellä rekisteröitäväksi tarkoitetun ajoneuvon liikennevakuutuksena pidetään kyseisen määränpääjäsenvaltion lainsäädännön mukaista liikennevakuutusta silloin, kun ajoneuvoa rekisteröidään Suomessa maasta vientiä varten.
18 c §
Vakuutuksenottajalla on oikeus saada vakuutuksen myöntäneeltä vakuutusyhtiöltä todistus liikennevakuutuksensa voimassaoloajasta, sen kattamista ajoneuvoista sekä vahingoista, joiden perusteella vakuutuksesta on suoritettu korvauksia. Todistus on annettava vakuutuksenottajalle tai toimitettava hänen pyynnöstään toiselle vakuutusyhtiölle 15 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Vakuutusyhtiöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta antaa todistusta vakuutuksesta, jonka päättymisestä on kulunut yli viisi vuotta.
Tämä laki tulee voimaan 4 päivänä heinäkuuta 2007.
LiVM 2/2007
EV 8/2007
Helsingissä 29 päivänä kesäkuuta 2007
Tasavallan Presidentti TARJA HALONENSosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä