Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1248/1999

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Verohallituksen päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2000

Säädöksen tyyppi
Päätös
Antopäivä
Ajantasaistettu säädös
1248/1999
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 148/1999 (Julkaistu 28.12.1999)

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Verohallitus on 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun tuloverolain (1535/92) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla määrännyt:

1 §

Vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut.

2 §

Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

3 §

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

4 §

Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka.

Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa.

5 §

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

6 §

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

7 §

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan.

8 §

Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa.

9 §

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

kulkuneuvo

korvauksen enimmäismäärä

auto

― 211 penniä kilometriltä, jota korotetaan

― 20 penniä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä

― 43 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä

― 96 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä

― 6 penniä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri

― 6 penniä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa

― 22 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta

moottorivene

217 penniä kilometriltä

moottorikelkka

250 penniä kilometriltä

moottoripyörä

140 penniä kilometriltä

moottoripolkupyörä

81 penniä kilometriltä

muu kulkuneuvo

43 penniä kilometriltä

Jos palkansaaja, jolla on Verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 53 penniä kilometriltä.

10 §

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

11 §

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

12 §

Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

työmatkan kestoaika

päivärahan enimmäismäärä

yli 6 tuntia (osapäiväraha)

71,―

yli 10 tuntia (kokopäiväraha)

157,―

kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden

― vähintään 2 tunnilla

71,―

― yli 6 tunnilla

157,―

13 §

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

Maa tai alue

Päivärahan enimmäismäärä

Afganistan

250,―

Alankomaat

345,―

Alankomaiden Antillit

290,―

Albania

220,―

Algeria

250,―

Andorra

270,―

Angola

450,―

Antiqua ja Barbuda

330,―

Arabiemiirikunnat

380,―

Argentiina

450,―

Armenia

245,―

Aruba

230,―

Australia

340,―

Azerbaidzan

300,―

Azorit

210,―

Bahama

280,―

Bahrain

300,―

Bangladesh

230,―

Barbados

330,―

Belgia

345,―

Belize

200,―

Benin

240,―

Bermuda

280,―

Bhutan

130,―

Bolivia

160,―

Bosnia-Hertsegovina

250,―

Botswana

190,―

Brasilia

320,―

Sao Paulo

370,―

Brunei

240,―

Bulgaria

200,―

Burkina Faso

200,―

Burundi

240,―

Chile

260,―

Costa Rica

240,―

Djibouti

210,―

Dominica

300,―

Dominikaaninen tasavalta

310,―

Ecuador

200,―

Egypti

270,―

El Salvador

220,―

Eritrea

150,―

Espanja

330,―

Etelä-Afrikka

210,―

Etiopia

180,―

Fidzi

220,―

Filippiinit

290,―

Färsaaret

300,―

Gabon

290,―

Gambia

200,―

Georgia

320,―

Ghana

210,―

Grenada

290,―

Grönlanti

300,―

Guadeloupe

280,―

Guatemala

190,―

Guinea

260,―

Guinea-Bissau

170,―

Guyana

180,―

Haiti

230,―

Honduras

180,―

Indonesia

280,―

Intia

190,―

Irak

260,―

Iran

260,―

Irlanti

320,―

Islanti

360,―

Iso-Britannia

360,―

Lontoo

370,―

Israel

380,―

Italia

345,―

Itä-Timor

280,―

Itävalta

345,―

Jamaika

260,―

Japani

580,―

Jemen

270,―

Jordania

250,―

Jugoslavia

300,―

Kambodzha

200,―

Kamerun

200,―

Kanada

310,―

Kanarian saaret

280,―

Kap Verde

180,―

Kazakstan

320,―

Kenia

240,―

Keski-Afrikan tasavalta

240,―

Kiina

350,―

Hongkong

410,―

Kirgisia

280,―

Kolumbia

240,―

Komorit

220,―

Kongo

270,―

Kongon demokraattinen tasavalta

(ent. Zaire)

300,―

Korean kansantasavalta

(Pohj.-Korea)

220,―

Korean tasavalta (Etelä-Korea)

370,―

Kosovo

300,―

Kreikka

310,―

Kroatia

330,―

Kuuba

250,―

Kuwait

360,―

Kypros

230,―

Laos

160,―

Latvia

270,―

Lesotho

160,―

Libanon

310,―

Liberia

230,―

Libya

330,―

Liechtenstein

345,―

Liettua

230,―

Luxemburg

345,―

Macao

320,―

Madagaskar

150,―

Madeira

230,―

Makedonia

210,―

Malawi

170,―

Malediivit

200,―

Malesia

220,―

Mali

170,―

Malta

290,―

Marokko

280,―

Marshallinsaaret

180,―

Martinique

285,―

Mauritania

170,―

Mauritius

190,―

Meksiko

260,―

Mikronesia

220,―

Moldova

190,―

Monaco

345,―

Mongolia

230,―

Mosambik

250,―

Myanmar (Burma)

260,―

Namibia

190,―

Neitsytsaaret (USA)

195,―

Nepal

200,―

Nicaragua

260,―

Niger

170,―

Nigeria

250,―

Norja

345,―

Norsunluurannikko

310,―

Oman

330,―

Pakistan

150,―

Palestiina

290,―

Panama

260,―

Papua-Uusi Guinea

200,―

Paraquay

220,―

Peru

270,―

Portugali

320,―

Puerto Rico

280,―

Puola

270,―

Qatar

300,―

Ranska

345,―

Romania

240,―

Ruanda

240,―

Ruotsi

345,―

Saint Kitts ja Nevis

310,―

Saint Lucia

290,―

Saint Vincent ja Grenadiinit

280,―

Saksa

330,―

Salomonsaaret

150,―

Sambia

210,―

Samoa

195,―

San Marino

270,―

Sao Tome ja Principe

245,―

Saudi-Arabia

360,―

Senegal

220,―

Seychellit

330,―

Sierra Leone

170,―

Singapore

340,―

Slovakia

200,―

Slovenia

250,―

Somalia

180,―

Sri Lanka

180,―

Sudan

210,―

Surinam

180,―

Swazimaa

170,―

Sveitsi

350,―

Syyria

260,―

Tadzikistan

230,―

Taiwan

310,―

Tansania

250,―

Tanska

345,―

Thaimaa

250,―

Togo

200,―

Tonga

230,―

Trinidad ja Tobago

230,―

Tshekki

250,―

Tunisia

240,―

Turkki

250,―

Istanbul

310,―

Turkmenia

280,―

Uganda

170,―

Ukraina

300,―

Unkari

270,―

Uruguay

260,―

Uusi-Seelanti

330,―

Uzbekistan

300,―

Valkovenäjä

320,―

Vanuatu

170,―

Venezuela

300,―

Venäjä

270,―

Moskova

380,―

Pietari

340,―

Vietnam

225,―

Viro

230,―

Yhdysvallat

350,―

New York, Los Angeles,

San Francisco

370,―

Zimbabwe

180,―

Maa, jota ei ole erikseen mainittu

220,―

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla.

Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan.

Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti.

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 94 markkaa.

14 §

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 39,25 markkaa.

Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 78,50 markkaa.

15 §

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

16 §

Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä.

17 §

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 ― 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 35 markkaa.

18 §

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin.

19 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2000.

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1999

Pääjohtaja Jukka TammiYlitarkastaja Anneli Nuoritalo

Sivun alkuun