1465/1995

Suomi voi osallistua sellaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) päätökseen perustuvaan rauhanturvaamistoimintaan, joka tähtää kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen tai humanitaarisen avustustoiminnan ja siviiliväestön suojaamiseen.

Tätä lakia ei sovelleta YK:n peruskirjan 42 tai 51 artiklan nojalla kohdistettaviin sotilaallisiin pakotetoimiin osallistumiseen eikä muuhun rauhanpakottamiseksi katsottavaan toimintaan.

Päätöksen Suomen osallistumisesta rauhanturvaamistoimintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Ennen rauhanturvajoukon asettamista koskevan esityksen tekemistä valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Valtioneuvoston on lisäksi kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, mikäli suomalaiselle rauhanturvajoukolle määrättyjä tehtäviä suunnitellaan olennaisesti muutettaviksi.

Jos rauhanturvajoukon voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet tulisivat olemaan perinteistä rauhanturvaamista laajemmat, valtioneuvoston on ennen esityksen tekemistä kuultava eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteko. Samoin on meneteltävä, jos rauhanturvajoukon voimankäyttöä koskevia toimivaltuuksia suunnitellaan rauhanturvaamisoperaation kuluessa edellä tarkoitetuin tavoin laajennettaviksi.

Puolustusministeriö voi määrätä toiminnan vähäisestä laajentamisesta tai supistamisesta.

Suomalaiseen rauhanturvaamisorganisaatioon voi kuulua rauhanturvajoukkoja, erillisiä yksiköitä, sotilastarkkailijoita ja yksittäisiä henkilöitä. Toiminnallisesti rauhanturvaamisorganisaatio on rauhanturvaamisoperaation toimeenpanijan ja muutoin puolustusministeriön alainen.

Suomi osallistuu rauhanturvaamistoimintaan siihen valtion talousarviossa ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön pääluokissa myönnettyjen määrärahojen rajoissa. Rauhanturvaamistoiminnasta Suomelle aiheutuneiden kustannusten laskuttamisessa noudatetaan YK:n tai ETYJ:n yleisiä tai erikseen sovittuja korvausperusteita.

Rauhanturvaamishenkilöstön kokonaismäärä saa vaihtohenkilöstöä ja koulutuksessa olevaa henkilöstöä lukuun ottamatta olla enintään 2 000 henkilöä.

Tässä laissa tarkoitettuun rauhanturvaamistoimintaan osallistumisen edellyttämien valmiuksien luomiseksi tarvittavaa rauhanturvaamiskoulutusta voi Suomessa tai muussa maassa kansallisesti järjestetyn koulutuksen lisäksi antaa YK, ETYJ tai muu kansainvälinen järjestö tai järjestely, jossa Suomi on osallisena.

Rauhanturvaamiskoulutuksesta sekä rauhanturvaamistoiminnan valmius- ja järjestelytehtävistä määrää puolustusministeriö valtion talousarviossa myönnettyjen määrärahojen rajoissa. Puolustusministeriö voi siirtää puolustusvoimille sanottujen tehtävien hoitamisen.

Rauhanturvaamiskoulutusta voidaan antaa myös ulkomaalaisille sotilasyksiköille tai yksittäisille henkilöille Suomessa ja suomalaiset sotilasyksiköt tai yksittäiset henkilöt voivat osallistua rauhanturvaamiskoulutukseen myös ulkomailla.

Koulutukseen liittyviin tehtäviin voidaan 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi määrätä osallistumaan puolustusvoimien palkattua henkilöstöä virkatehtävänä ja lyhytaikaisesti myös asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittavia palvelusvelvollisuudella.

Rauhanturvaamishenkilöstön oikeuksista ja velvollisuuksista on voimassa, mitä niistä tässä laissa säädetään tai puolustusministeriö tämän lain nojalla määrää. Palvelusvelvollisuuksista on lisäksi voimassa, mitä rauhanturvaamisoperaation toimeenpanija niistä 3 §:n 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa määrää.

Puolustusministeriö vahvistaa rauhanturvaamishenkilöstön kelpoisuusehdot.

Rauhanturvajoukon komentajan määrää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Palvelussuhde alkaa määrätystä päivästä ja on voimassa toistaiseksi. Muun rauhanturvaamishenkilöstön määrää puolustusministeriö enintään vuoden määräajaksi kerrallaan. Palvelussuhde alkaa asianomaisen ilmoittautuessa palvelukseen puolustusministeriön määräämällä tavalla.

Jollei puolustusministeriö toisin määrää, rauhanturvajoukon komentaja voi ennen rauhanturvajoukossa palvelevan palvelussuhteen päättymistä tekemällään päätöksellä jatkaa tämän palvelussuhdetta määräajaksi, enintään yhteensä kuudella kuukaudella.

Palvelukseen määrääminen ja palvelussuhteen jatkaminen edellyttävät 6 §:ssä tarkoitetulla sitoumuksella tai muutoin annettua asianomaisen suostumusta.

Tasavallan presidentti määrää valtioneuvoston esityksestä rauhanturvajoukon komentajan palvelussuhteen päättymään. Komentajan palvelussuhde päättyy myös, kun rauhanturvajoukko lakkautetaan.

Muun rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluvan kuin rauhanturvajoukon komentajan palvelussuhde päättyy 10 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen määräaikojen päättyessä tai kun kysymyksessä oleva rauhanturvaamistoimintaan osallistuminen lopetetaan.

Puolustusministeriö voi määrätä 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun palvelussuhteen päättymään, kun kysymyksessä olevaa rauhanturvaamistoimintaan osallistumista supistetaan.

Puolustusministeriö voi lisäksi määrätä 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun palvelussuhteen päättymään, jos asianomainen erityisestä syystä sitä pyytää taikka, jos hän ei täytä velvollisuuksiaan tai toimii vastoin niitä taikka jos hänet muutoin havaitaan sopimattomaksi palvelukseen tai jos hänen palveluskykynsä on sairauden, vamman tai muun syyn johdosta olennaisesti heikentynyt. Sama oikeus on rauhanturvajoukon komentajalla rauhanturvajoukossa palvelevan osalta.

Palvelussuhde jatkuu kuitenkin 11 ja 12 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, kunnes asianomainen on puolustusministeriön määräämällä tavalla kotiutettu Suomessa. Puolustusministeriö voi asianomaisen pyynnöstä tai muusta erityisestä syystä määrätä palvelussuhteen päättymään jo ennen sanottua kotiuttamista Suomessa sekä oikeuttaa rauhanturvajoukon komentajan antamaan tällaisen määräyksen rauhanturvajoukossa palvelevan osalta.

Sotilasoikeudenkäyntilain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tuomioistuimena 14 §:ssä tarkoitetun henkilöstön osalta toimii Helsingin käräjäoikeus. Tuomioistuin voi tarvittaessa pitää istunnon rauhanturvaamisorganisaation toimialueella.

Puolustusministeriö voi vahvistamiensa perusteiden nojalla hakemuksesta määrätä valtion varoista suoritettavaksi korvausta rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluvan omaisuudelle palvelustehtävässä tai siihen liittyvissä olosuhteissa aiheutuneesta vahingosta.

Rauhanturvaamishenkilöstön palkkauksesta ja päivärahasta sekä terveyden- ja sairaanhoidosta ja muista luontoiseduista sekä kustannusten korvauksista ja muista palvelussuhteen ehdoista samoin kuin 5 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa olevalle koulutusajalta sekä 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla koulutukseen sitoutuneelle sitoumusajalta suoritettavista etuuksista on tässä laissa säädetyn lisäksi voimassa, mitä niistä puolustusministeriön päätöksellä määrätään.

Jos tässä laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa olleen henkilön kuoltua hänen oikeuden omistajillaan on oikeus YK:n tai ETYJ:n saman palvelussuhteen perusteella kuolemantapauksen johdosta maksamaan korvaukseen, 1 momentissa tarkoitettua tukea maksetaan vain siltä osin kuin se on kyseistä korvausta suurempi.

Muulle kuin 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle suoritetaan tässä laissa tarkoitetun palvelussuhteen päättyessä lomakorvausta siten kuin vuosilomalaissa (272/73) säädetään.

Jos valtion palveluksessa oleva henkilö otetaan palvelukseen 3 §:ssä tarkoitettuun rauhanturvaamisorganisaatioon tai 5 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen, hänelle on sanotun palveluksen tai koulutuksen ajaksi annettava palkatonta virkavapautta tai vapautusta työstä.

Tähän lakiin perustuvasta palveluksesta saadun tulon verottamisesta on voimassa, mitä tuloverolaissa (1535/92) ja rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetussa laissa (627/78) on säädetty sekä vieraiden valtioiden kanssa tehdyissä sopimuksissa määrätty.

Jollei tästä laista muuta johdu, kuuluu ratkaisuvalta tämän lain alaan kuuluvissa asioissa puolustusministeriölle.