806/1993

Taloudellisen aseman ja maksuvalmiuden arvioimiseksi tulee maaseutuelinkeinolain mukaista tukea koskevaan hakemukseen liittää maa- ja metsätalousministeriön hyväksymien perusteiden mukaiset selvitykset maksuvalmiudesta ja kannattavuudesta. Kannattavuusselvitystä ei kuitenkaan vaadita, jos kysymyksessä on asuntorahoitus, työ- tai ympäristönsuojelua tai perinneympäristön säilyttämistä koskeva hanke taikka jos vesihuoltohankkeen toteuttaa maaseutuelinkeinolain 5 §:n 1 momentin 3 a kohdassa tarkoitettu yhteisö.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja enimmäistuloja ei sovelleta myönnettäessä tukea maatilan perinneympäristön säilyttämistä koskeviin hankkeisiin tai asuntotilan hankintaan. Tukea ei kuitenkaan saa myöntää henkilölle tai henkilöille, jotka merkittävältä osin voivat rahoittaa hankkeen tai hankinnan pysyväisluonteisten tulojensa tai varallisuutensa avulla. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon niitä tuloja ja sitä varallisuutta, jotka liittyvät maaseutuelinkeinolain mukaiseen toimintaan. Enimmäistuloja ei myöskään sovelleta suoritettaessa maa- seutuelinkeinolain 29 a tai 29 b §:ssä tarkoitettuja velkajärjestelyjä.

Maaseutuelinkeinolain mukaisia etuuksia voidaan lain 11 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos:

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tai, milloin sen lausunto ei ole välttämätön, maaseutuelinkeinopiirin on hankittava maaseutuelinkeinolain mukaista etuutta koskevasta hakemuksesta kunnanhallituksen lausunto, jos hakemuksessa tarkoitettu hanke toteutetaan 1 momentissa tarkoitetuilla alueilla. Etuutta ei saa myöntää, mikäli kunnanhallitus katsoo toimenpiteen aiheuttavan huomattavaa haittaa kaavan toteutumiselle.

Maatilataloudellinen kokonaisuus katsotaan maaseutuelinkeinolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pirstotuksi, jos:

Jos luovutetun alueen tilalle on ilman valtion tukea hankittu luovutettua aluetta vastaava alue tai jos luovutus on ollut välttämätön tilan maksuvalmiuden palauttamiseksi tai uhkaavan maksukyvyttömyyden välttämiseksi, luovutusta ei kuitenkaan katsota maaseutuelinkeinolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi pirstomiseksi.

Maaseutuelinkeinolain 12 §:n 4 momentissa ja 59 §:n 7 momentissa tarkoitetun ennakkotiedon antaa hakemuksesta maaseutuelinkeinopiiri. Luovutuksia arvioitaessa on aina selvitettävä myös niiden vaikutus maatilaa rasittaviin valtion- ja korkotukilainoihin sekä valtion myyntihintasaamisiin.

Valtiontakausta koskeva hakemus jätetään sille luottolaitokselle, jolta takauksen kohteena olevaa lainaa haetaan tai joka sen on myöntänyt. Luottolaitoksen on toimitettava hakemus oman lausuntonsa kera kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai maaseutuelinkeinopiirille siten kuin maa- ja metsätalousministeriö erikseen määrää.

Maaseutuelinkeinolain 29 §:n 3 momentissa tarkoitettua lyhennysmaksun lykkäämistä ja korkovapauden myöntämistä koskeva hakemus jätetään luottolaitokselle.

Vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus jätetään maaseutuelinkeinopiirille. Hakemukseen on liitettävä 51 d §:n 2 momentissa tarkoitetun suunnittelijan maa- ja metsätalousministeriön määräämin tavoin laatima selvitys hakijan taloudellisesta tilanteesta sekä ainakin sen velkojan lausunto, jonka myöntämien luottojen järjestelyä hakemus pääasiassa koskee.

Luottolaitoksen vaihtoa, korkotukilainan ehtojen muuttamista, valtion- ja korkotukilainan siirtoa sekä velkavastuusta vapauttamista koskeva hakemus jätetään luottolaitokselle. Hakemuksesta hankittavista lausunnoista ja muusta menettelystä antaa maa- ja metsätalousministeriö tarvittaessa tarkemmat määräykset.

Takautumisvaatimuksesta luopumista koskeva hakemus jätetään maaseutuelinkeinopiirille.

Edellytyksenä aloittamisavustuksen myöntämiselle ja maksamiselle on, että omistusoikeus on siirtynyt vuoden kuluessa luovutus- tai muuhun saantokirjaan perustuvan hallintaoikeuden siirtymisestä ja että hakemus tehdään vuoden kuluessa siitä, kun maatilan luovutus- tai muu saantokirja on allekirjoitettu. Avustus voidaan kuitenkin myöntää ja maksaa, jos ensin mainitun määräajan ylittäminen on johtunut maatilan luovutukseen perustuvan sukupolvenvaihdoseläke- tai maanostolainahakemuksen ratkaisun viipymisestä yli määräajan. Vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen ja perintökaaren 25 luvun 1 b §:n 2 momentin tilanteissa maatila katsotaan hankituksi silloin, kun siitä on hankittu vähintään yksi kolmasosa.

Aloittamisavustuksen määrä on enintään 62 000 markkaa.

Aloittamisavustusta voidaan myöntää vastikkeelliseen saantoon. Avustus voidaan myöntää täysimääräisenä, jos hankitusta maatilasta tai sen osasta sovitun vastikkeen ja kyseisen omaisuuden perintökaaren 25 luvun 2 §:n mukaisen arvon keskinäinen suhde on enintään 1,0, ja puoleen vähennettynä, jos suhde on yli 1,0 mutta enintään 1,25.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua vastiketta laskettaessa otetaan huomioon maatilasta tai sen osasta maatalousirtaimistoineen rahana maksettava kauppahinta sekä poismaksettavat ja siirtyvät velat. Perintökaaren 25 luvun 2 §:n mukaista arvoa määriteltäessä irtaimiston arvo lasketaan elottoman maatalousirtaimiston osalta verotuksessa luovutusajankohtana poistamattoman ja elollisen irtaimiston osalta käyvän arvon mukaan.

Edellä tässä pykälässä ja 12 §:n 1 momentissa säädetystä poiketen, voidaan aloittamisavustusta myöntää enintään 20 000 markkaa, jos muutoin kuin saannon vastikkeellisuuden osalta maanostolainan myöntämisen edellytykset täyttyisivät.

Lainaa voidaan myöntää myös suhdannevaihteluiden tasaamiseen, jos yritystoimintaa ei ilman tilapäistä käyttöpääoman lisäystä voida jatkaa. Lainaa voidaan myöntää enintään 80 prosenttia puolen vuoden aikana lisää tarvittavan käyttöpääoman määrästä. Lisätarvetta arvioitaessa on otettava huomioon yrityksen aikaisempi tuotto, suoritetut tai tiedossa olevat menot sekä mahdollisen suhdannelainan vaikutus arvioituun liikevaihtoon seuraavina vuosina.

Lainaa kiinteistön tai sen osan hankintaan voidaan myöntää, mikäli hankitulla alueella oleva rakennus on tarpeen pienyritystoiminnassa. Hankittu alue on lainoituskelpoinen ainoastaan siltä osin kuin se on välttämätön pienyritystoiminnassa. Rakentamattoman tilan tai sen osan hankintaan voidaan myöntää lainaa vain, jos kysymys on vesialueesta.

Takausluoton maksuajan pidentämiseen on saatava maaseutuelinkeinopiirin suostumus.

Maaseutuelinkeinopiiri voi päättää, että luottolaitoksen on irtisanottava takausluotto kokonaan tai osaksi heti maksettavaksi, jos:

Mitä 4 momentin 2, 4 ja 7 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta sinä aikana, jona vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus on vireillä.

Jos maaseutuelinkeinopiiri aikoo hyväksyä takausluottoa koskevan vapaaehtoisen velkajärjestelyn tai siihen verrattavan järjestelyn tai maksaa valtiolle mahdollisesti aiheutuvan tappion maaseutuelinkeinolain 33 §:n 3 momentin nojalla tai hyväksyä takausluoton vakuutena tai takauksen vastavakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoisen rahaksi muuttamisen taikka luopua saatavastaan, sen on saatava toimenpiteeseen maa- ja metsätalousministeriön suostumus, jos saatava, josta luovutaan, tai toimenpiteestä aiheutuva tappio arvioidaan 200 000 markkaa suuremmaksi.

Maaseutuelinkeinopiiri päättää maaseutuelinkeinolain 35 b §:n nojalla tapahtuvasta perimättä jättämisestä velallisen hakemuksesta.

Kauppa- ja vaihtokirjan laatimisesta ja allekirjoittamisesta huolehtii maaseutuelinkeinopiiri, jollei maa- ja metsätalousministeriö ilmoita huolehtivansa kyseisestä toimenpiteestä.

Jollei yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä ole asiasta muuta päätetty, määräajaksi myönnettyjen maksuhelpotusten lakattua lainan lyhennykset ja korot erääntyvät siten kuin 2 momentissa säädetään.

Luottolaitos on velvollinen suorittamaan erääntyneet lyhennykset ja korot valtiolle seitsemän pankkipäivän kuluessa eräpäivästä.

Laina on 51 §:ssä tarkoitetut maksuhelpotukset mukaan lukien maksettava takaisin valtiolle maaseutuelinkeinolain 29 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa, jollei yrityssaneerauksesta, yksityishenkilön velkajärjestelystä tai vapaaehtoisesta velkajärjestelystä muuta johdu.

Tilan osan luovuttanut henkilö voidaan vapauttaa vastaamasta lainasta tai myyntihintasaamisesta edellyttäen, että luovutuksensaaja on jo ennestään ollut yhteisvastuussa lainasta tai saamisesta eikä vastuusta vapauttaminen vaaranna lainan tai saamisen takaisinmaksua.

Asiasta on pyydettävä ennen lainan siirtoa tai vastuusta vapauttamista maaseutuelinkeinopiirin lausunto.

Lainansaajan tilapäisten taloudellisten vaikeuksien lieventämiseksi voidaan myöntää korkotukilainojen ja valtionlainojen lyhennysmaksuille lykkäystä sekä valtionlainoille korkovapautta enintään kolme vuotta kerrallaan, yhteensä kuitenkin enintään viisi vuotta.

Lykkäyksen ja korkovapauden myöntää hakemuksesta luottolaitos. Jos lykkäystä tulee aikaisemmat lykkäykset mukaan lukien myönnettäväksi enemmän kuin yksi vuosi tai jos hakemus koskee korkovapauden myöntämistä, hakemuksen käsittelystä on voimassa, mitä maaseutuelinkeinolain 31 §:n 2 momentissa säädetään.

Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia korkotukilainan ehtojen muuttamisesta ilman maaseutuelinkeinopiirin suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana.

Lainansaajan voidaan katsoa joutuneen maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin, jos hän on tullut tai on ilmeisessä vaarassa tulla maksukyvyttömäksi eikä maksukykyä voida pysyvästi palauttaa 51 §:ssä mainituilla toimenpiteillä taikka sellaisilla varoilla, jotka ovat saatavissa hakijan yrityspääomia haitallisesti vähentämättä.

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan suorittaa valtionlainojen ja myyntihintasaamisten osalta, jos näiden saamisten osuus hakijan kaikista veloista on yli 60 prosenttia tai pitkäaikaisista luotoista yli 80 prosenttia.

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n mukaisessa vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä velallisen maksukyvyn palauttamiseksi on ensisijaisesti pidennettävä lainojen ja saamisten takaisinmaksuaikaa ja alennettava korkoa. Valtionlainojen ja -saamisten koron alentamisen edellytyksenä on muissa kuin maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, että myös muut merkittävät velkojat alentavat vuotuisia lainanhoitokustannuksia tai ovat kahden vuoden kuluessa ennen hakemuksen jättämistä perineet vuotuiset lyhennykset ja korot alempina, mitä lainaa myönnettäessä on sovittu hakemuksessa tarkoitettujen lainojen osalta taikka viiden vuoden aikana merkittävästi helpottaneet hakijan luottojen hoitoa. Valtionlainojen ja -saamisten lyhennyksille ja koroille voidaan samoin poikkeuksin ja edellytyksin myöntää enintään viideksi vuodeksi maksuvapautuksia, mikäli hakijan maksuvalmiutta ei voida palauttaa edellä mainituilla tai muilla toimenpiteillä.

Maaseutuelinkeinolain 29 a ja 29 b §:n mukainen vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan suorittaa ilman maatilan muiden yhteisomistajien tai -haltijoiden taikka takaajan suostumusta, mikäli velkajärjestely tulee myös heidän hyväkseen eikä velkajärjestely ole vastoin velkajärjestelyn hakijan ja muiden yhteisomistajien nimenomaisia vastuun jakoa koskevia sitoumuksia taikka takaussitoumusta.

Jollei kysymys ole 3 momentissa tarkoitetusta tapauksesta, maaseutuelinkeinopiirin on toimitettava vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus oman lausuntonsa kera selvityksen laatineelle tai lausunnon antaneen luottolaitoksen kanssa neuvoteltuaan muulle suunnitelman laatijalle. Lausunnossaan maaseutuelinkeinopiirin on myös lausuttava vakuutena olevan omaisuuden arvosta. Samalla maaseutuelinkeinopiirin on ilmoitettava suunnittelijalle, korvaako valtio suunnittelukustannukset.

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 6 momentissa tarkoitetun suunnitelman voi laatia maaseutuelinkeinopiirin tehtävään päteväksi katsoma neuvontajärjestön toimihenkilö tai vastaavasti muu riittävän asiantuntemuksen ja kokemuksen omaava henkilö, joka on perehtynyt asianomaiseen toimialaan.

Maaseutuelinkeinopiirin ei tule toimittaa hakemusta suunnittelijalle, jos hakemukseen liittyneen suunnittelijan alustavan selvityksen tai luottolaitoksen lausunnon perusteella taikka muutoin jo tässä vaiheessa on todettavissa, ettei vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksiä ole olemassa. Maaseutuelinkeinopiirin on tällöin annettava päätös asiassa.

Vapaaehtoisen velkajärjestelyn hakijan tulee suunnittelijan pyynnöstä kohtuullisessa määräajassa antaa suunnittelijalle maa- ja metsätalousministeriön määräämiä asiakirjoja ja toimia muutoinkin velkajärjestelyn edellytysten selvittämiseksi maa- ja metsätalousministeriön määräämällä tavalla.

Suunnitelman laatijan tulee perehtyä hakijan tilaan, toimintaan, yrityksen ja yrittäjän taloudelliseen asemaan sekä mahdollisuuksiin tuotantoa muuttamalla, omaisuutta rahaksi muuttamalla tai muulla tavoin parantaa hakijan maksuvalmiutta ja yrityksen toimintaedellytyksiä. Suunnitelmaan tulee sisältyä laskelma yrityksen tuloista, menoista, maksuvalmiuden kehittymisestä, investoinneista ja pääomatarpeesta riittävän pitkältä ajanjaksolta.

Suunnitelman laatijan on ennen suunnitelman tekemistä kuultava niitä hakijan velkojia, joiden saamisia aiotaan järjestellä, ja neuvoteltava heidän kanssaan suunnitelmaan sisällytettävistä toimenpiteistä. Tarvittaessa on muitakin velkojia kuultava.

Jos suunnittelija ja hakija yhdessä toteavat, ettei velkajärjestelyn edellytyksiä ole, suunnittelijan on ilmoitettava kirjallisesti sekä velkojille että maaseutuelinkeinopiirille, ettei suunnittelua jatketa ja samalla palautettava hakemus maaseutuelinkeinopiirille.

Suunnitelma on, jollei kysymys ole 51 e §:n 4 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, toimitettava hakemuksen kera maaseutuelinkeinopiirille. Sen on tarkastettava suunnitelma sekä todettuaan vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytysten täyttyvän ja annettuaan velkajärjestelyhakemukseen päätöksen siltä osin kuin kysymys on maaseutuelinkeinolain 29 a §:ssä tarkoitetusta valtionlainojen ja -saamisten järjestelystä ja korvausten maksamisesta sekä suostumuksen sanotun lain 29 b §:ssä tarkoitettujen korkotukilainojen järjestelyyn laadittava suunnitelman mukainen sopimus.

Sopimuksessa hakijan, velkojien ja maaseutuelinkeinopiirin on omalta osaltaan sitouduttava suunnitelman edellyttämiin toimenpiteisiin. Sopimukseen tulee sisältyä korvaus hakijalle 8 c §:ssä tarkoitetun selvityksen laatimisesta aiheutuneista kustannuksista siltä osin kuin selvityksen kustannukset ylittävät maa- ja metsätalousministeriön asettaman omavastuuosuuden. Mitä 51 g §:n 1 ja 3 momentissa, 51 h §:ssä, 58 §:n 1 momentissa ja 60 §:n 1 momentissa vapaaehtoisesta velkajärjestelystä säädetään, on otettava sopimuksen ehdoksi.

Sopimus tulee voimaan sen jälkeen kun maaseutuelinkeinopiiri, ne velkojat, joiden saamisia suunnitelman mukaan on tarkoitus järjestellä, ja hakija ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Edellä sanotun estämättä sopimus voi muiden sopimusosapuolten osalta tulla voimaan jonkun velkojan jätettyä allekirjoittamatta sopimuksen, jos kyseisen velkojan saatava ei ylitä viittä prosenttia sopimukseen sisältyvistä hakijan veloista.

Jos edellytyksiä sopimuksen allekirjoittamiselle ei ole tai jos sopimus ei tule voimaan, maaseutuelinkeinopiirin on lisäksi tutkittava maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetun valtionlainojen ja -saamisten vapaaehtoisen järjestelyn edellytykset.

Velkajärjestelysopimuksen toteutumista on seurattava. Velallisen on maa- ja metsätalousministeriön määräämin tavoin annettava maaseutuelinkeinopiirille tarvittavat tiedot seurantaa varten.

Saatuaan velalliselta tarvittavat tiedot maaseutuelinkeinopiirin on, tarvittaessa 51 d §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilöä apunaan käyttäen, huolehdittava siitä, että suunnitelmaan sisältyvät laskelmat ja toimenpiteet velkajärjestelyn toimeenpanemiseksi laaditussa suunnitelmassa pysyvät ajantasaisina ja toteuttamiskelpoisina. Käytettäessä mainittua henkilöä apuna valtio korvaa toimeksiannon aiheuttamat kustannukset.

Tarvittaessa velkajärjestelysopimusta voidaan muuttaa noudattaen soveltuvin osin, mitä 51 e ja 51 f §:ssä säädetään. Valtionlainojen ja -saamisten osalta muutoksenhaun johdosta tehdyt velkajärjestelyn tarkistukset tulevat noudatettaviksi ilman eri sopimusmuutosta.

Maaseutuelinkeinopiiri voi 51 f §:ssä tarkoitetun sopimuksen muita osapuolia kuultuaan päättää, että vapaaehtoinen velkajärjestely maaseutuelinkeinolain 29 c §:n 2 momentissa säädetyn lisäksi raukeaa, jos:

Maaseutuelinkeinopiiri voi määrätä sopimuksen raukeamaan siten, että järjestellyt maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 4 momentissa tarkoitetut valtionlainat ja -saamiset palautetaan, maksetut lyhennykset, korot ja muut suoritukset kuitenkin huomioon ottaen, kokonaan tai osaksi sen suuruisiksi kuin ne olivat ennen sopimuksen tekemistä. Maaseutuelinkeinopiirin päätöksellä valtionlainat ja -saamiset voidaan 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa irtisanoa kokonaan tai osaksi samoin kuin mainitun lain 29 b §:ssä tarkoitettujen korkotukilainojen korkotuki lakkauttaa sekä jo maksetut korkotuet periä kokonaan tai osaksi takaisin velalliselta. Korkotuki voidaan määrätä perittäväksi takaisin siitä hetkestä lukien, jona 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu raukeamisperuste on syntynyt. Muilta osin menetellään korkotukilainojen samoin kuin muiden pankkilainojen osalta sopimuksen rauetessa siten kuin sopimuksessa on sovittu.

Maaseutuelinkeinolain 27 §:n 5 momentissa tarkoitetun suostumuksen antaa maaseutuelinkeinopiiri.

Luottolaitoksen on pyydettävä maaseutuelinkeinopiiriltä maaseutuelinkeinolain 27 §:n 5 momentissa tarkoitettu lausunto, kun valtionlaina tai -saaminen on 100 000 markkaa ylittävä vakuusvelka tai 50 000 markkaa ylittävä muu velka.

Maaseutuelinkeinopiirin on annettava lausunto kiireellisenä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausta ja 2 momentissa tarkoitettua korkotukea ei makseta erääntyneen lainapääoman osalta, ellei kysymys ole yrityksen saneerausta tai yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan menettelyn vireilläolosta.

Valtionlaina tai avustus voidaan määrätä kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi:

Mitä 1 momentin 5, 6, 9 ja 11 kohdassa lainansaajan osalta säädetään, ei sovelleta, jos 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen on päädytty taikka jos lainan pysyvyydestä tai lainan ehdoista on päätetty yrityssaneerauksessa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä.

Suunnittelijalle maksettu korvaus velkajärjestelyyn liittyvien suunnitelman laatimisesta maksettujen palkkioiden ja muiden sanottuun menettelyyn liittyneiden kustannusten korvaamisesta voidaan periä takaisin, jos velkajärjestelysopimuksen perusteena oleviin laskelmiin on sisältynyt niin olennaisia virheitä, että niiden johdosta velkajärjestelysopimus on tehty ilmeisen virheellisesti.

Takaisinperiminen voidaan suorittaa myös siten, että samalle suunnittelijalle tai neuvontajärjestölle, jonka palveluksessa suunnittelija on, myöhemmin maksettavia palkkioita ja korvauksia vähennetään takaisin perittävällä määrällä.

Takaisinperimisestä päättää maaseutuelinkeinopiiri.

Valtion myyntihintasaaminen voidaan määrätä osaksi tai kokonaan yhdessä erässä heti maksettavaksi noudattaen soveltuvin osin, mitä lainan irtisanomisesta 56 §:n 1 momentin 2 ja 6-12 kohdassa sekä 2 ja 3 momentissa säädetään. Myyntihintasaaminen voidaan määrätä yhdessä erässä heti takaisin maksettavaksi myös silloin, kun velallinen ei ole noudattanut kauppakirjassa asetettuja muita kauppaehtoja.

Maaseutuelinkeinopiiri voi lakkauttaa korkotuen maksamisen, jos kysymys on 56 §:n 1 momentin 1-8 tai 12 kohdassa, taikka milloin lainalle on myönnetty valtiontakaus, myös 9-11 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. Lisäksi tulee ottaa huomioon, mitä 56 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Maaseutuelinkeinolain 27 ja 33 §:ssä tarkoitettu lainansaajan ja takaajan maksukyvyttömyys on todettava ulosmittauksessa. Jos vakuutena oleva omaisuus on maaseutuelinkeinopiirin hyväksymin tavoin myytävissä muutoin kuin pakkohuutokaupalla, lopullinen menetys todetaan omistusoikeuden siirtymisen ja kauppahinnan maksamisen jälkeen. Muuten lopullinen menetys todetaan pakkohuutokaupassa lainalle maksetun jako-osuuden perusteella. Jos yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä on päätetty taikka vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä tai sitä vastaavassa muussa menettelyssä sovittu, ettei vakuutta käytetä vakuusvelan maksuun, lopullisena menetyksenä pidetään lainan jäljellä olevan määrän ja erääntyneiden korkojen sekä saneerausohjelmassa, maksuohjelmassa tai niitä vastaavassa sopimuksessa velalliselle asetetun maksuvelvollisuuden erotusta. Hyvitystä ei makseta sellaisesta erääntymättömästä osasta lainaa, jonka lainansaaja edellä mainittujen järjestelyjen jälkeen on velvollinen suorittamaan vahvistetun tai sovitun ohjelman mukaisesti niin kauan kuin lainaa hoidetaan sen mukaisesti.

Valtionvastuulle jäävä osuus maaseutuelinkeinolain 59 b §:ssä tarkoitettujen lainojen menetyksistä lasketaan 1 momentin mukaisesti todetun menetyksen perusteella.

Jos kysymys on yrityssaneeraukseen tai yksityishenkilön velkajärjestelyyn perustuvasta menetyksestä, maaseutuelinkeinolain 27 ja 59 b §:ssä tarkoitetun hyvityksen saa maksaa luottolaitokselle jo alioikeuden vahvistaman saneeraus- tai maksuohjelman perusteella taikka 60 a §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen järjestelyn perusteella, kun se on tullut voimaan. Jos saneeraus- tai maksuohjelma muutoksenhaun johdosta muuttuu, puuttuva hyvitys maksetaan lainvoimaisen saneeraus- tai maksuohjelman perusteella. Liikaa maksettu hyvitys tilitetään maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle sitä mukaa kuin lainansaaja suorittaa ohjelman mukaan lainaansa luottolaitokselle. Vastaavasti menetellään, jos 60 a §:ssä tarkoitettu vapaaehtoinen järjestely raukeaa.

Maaseutuelinkeinolain 27 ja 59 b §:ssä tarkoitetun hyvityksen maksamista on erikseen haettava maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta. Hakemukseen on liitettävä maa- ja metsätalousministeriön määräämät selvitykset valtionvastuulle jäävän lainanosan määrän toteamista varten.

Luottolaitokselle maksettujen hyvitysten perimisestä suoraan lainansaajalta takaisin valtiolle huolehtii maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.

Luottolaitos on velvollinen luovuttamaan valtiolle tai säilyttämään valtion lukuun sellaisten luottojen vakuudet, joiden jäljellä olleen määrän valtio on maksanut luottolaitokselle tai jota koskeva saatava on kuitattu ja jotka eivät ole lakanneet olemasta voimassa pakkotäytäntöönpanossa.

Valtio kuittaa valtion ja luottolaitoksen välisiin velkakirjoihin lopullisen menetyksen sitä mukaa ja sen suuruisena kuin saneeraus- tai maksuohjelmassa, vapaaehtoisen velkajärjestelyn perusteena olleessa sopimuksessa tai muussa vastaavassa järjestelyssä määritellyt maksuvapautukset ovat toteutuneet.

Mikäli saneeraus- tai maksuohjelma tai vapaaehtoinen velkajärjestely kuitenkin raukeaa, palautuu myös valtion ja luottolaitoksen välinen velka tältä osin sen suuruiseksi kuin raukeamispäätöksessä luottolaitoksen ja velallisen välisestä luotosta on päätetty.

Maaseutuelinkeinolain 59 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun lainsäädännön mukaiset lainojen maksuhelpotuksia koskevat hakemukset on tehtävä ja käsiteltävä tämän asetuksen 51 §:n 3 ja 4 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Kyseisen lainsäädännön mukaisten valtion saamisten maksuhelpotuksista päättää maaseutuelinkeinopiiri. Asuntolainojen koron alentamista koskevat hakemukset tehdään ja käsitellään kuitenkin aikaisempien säännösten mukaisesti.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnettyjen lainojen määräämisestä irtisanottavaksi sekä avustusten määräämisestä takaisin perittäväksi päättää maaseutuelinkeinopiiri niissä tilanteissa, joissa tämä on kuulunut sanotun lainsäädännön mukaan maatilahallitukselle tai maa- ja metsätalousministeriölle tai joissa asia on käsitelty keskusrahalaitosmenettelyssä. Myös korkotuen sekä luottolaitokselle suoritetun korvauksen lakkauttamisesta ja takaisinperimisestä päättää maaseutuelinkeinopiiri.