297/1992

Maaseutuelinkeinolain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön muusta kuin sanotussa laissa tarkoitetun elinkeinon tai ammatin harjoittamisesta saamat valtion verotuksessa veronalaiset kokonaistulot eivät saa ylittää yhteensä 135 000 markkaa vuodessa. Aviopuolisoiden ja muiden maaseutuelinkeinolain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta vastaavat yhteenlasketut tulot eivät saa ylittää 170 000 markkaa vuodessa. Tulot todetaan asian vireilletuloajankohtaa edeltäneessä viimeksi toimitetussa verotuksessa todettujen veronalaisten tulojen perusteella huomioon ottaen kuitenkin arvioidut tai muutoin todettavissa olevat tuloissa tapahtuneet muutokset.

Maaseutuelinkeinolain mukaisia toimenpiteitä ei saa kohdistaa maatilaan, jonka metsämaan puuntuotto ylittää 1 200 kuutiometriä vuodessa. Lisäaluetta saadaan antaa ja lainoittaa edellä tarkoitettua pienempään maatilaan enintään niin paljon, että siitä muodostuu enimmäiskokoa vastaava maatila.

Investointiavustusta on haettava ennen käyttöomaisuuden hankkimista taikka avustuksella rahoitettavan rakentamis-, laajentamis-, peruskorjaus- tai muun työn aloittamista.

Pienyritystoiminnan käynnistysavustusta on haettava ennen tuotantotoiminnan aloittamista ja kehittämisavustusta ennen kehittämishankkeen aloittamista.

Avustushakemus, joka on toimitettu kunnan maatalousviranomaiselle myöhemmin kuin 4 ja 5 momentissa on edellytetty, voidaan ottaa käsiteltäväksi, jos maaseutupiiri erityisistä syistä niin päättää.

Avustuksen myöntää maaseutupiiri.

Lainahakemuksen toimittamisesta luottolaitokselle sekä hankkeen ja työn aloittamisesta on vastaavasti voimassa, mitä 7 §:n 3, 4 ja 6 momentissa säädetään.

Maaseutuelinkeinolain 30 §:n 1 momentissa mainituista kuluista maksetaan luottolaitokselle vuosittain lainanhoito- ja muiden kulujen korvausta 0,75 prosenttia ja maaseutuelinkeinolain 59 c §:ssä mainituista kuluista 0,60 prosenttia maksamatta olevan lainapääoman määrästä.

Jos 2 momentissa tarkoitettu suhdeluku on suurempi kuin 1,75, voidaan aloittamisavustus- ta myöntää vain, jos hakija ei ole hankkinut maatilaansa vanhemmiltaan tai toiselta heistä taikka heistä toisen kuoleman jälkeen suoritetun perinnönjaon tai osituksen yhteydessä. Aloittamisavustuksen määrä on tällöin enintään 25 000 markkaa. Aloittamisavustusta ei kuitenkaan makseta, jos suhdeluku on suurempi kuin 2,00. Aloittamisavustusta myönnetään täysinä tuhansina markkoina.

Peltojen salaojittamiseen sekä tientekoon investointiavustusta voidaan myöntää 6 §:ssä tarkoitetulla ensimmäisellä vyöhykkeellä enintään 40 prosenttia, toisella vyöhykkeellä enintään 35 prosenttia ja kolmannella vyöhykkeellä enintään 30 prosenttia hyväksytyn kustannusarvion määrästä.

Maanostolainaa saadaan myöntää tulevalle tilanpidonjatkajalle myös maatilan määräosan hankkimista varten, jos maatila tulee kyseisen hankinnan kautta hakijan ja hänen vanhempiensa tai hakijan ja hänen toisen vanhempansa yksinomaiseen yhteisomistukseen. Muun henkilön omistukseen voi jäädä kuitenkin sellainen osa maatilasta, jonka luovuttamista ei pidettäisi maaseutuelinkeinolain 12 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla maatilan pirstomisena.

Lainaa ei saa myöntää henkilölle, joka merkittävältä osin voi rahoittaa asuntotilan hankkimisen ennestään omistamansa varallisuutensa avulla. Lainaa ei myöskään saa myöntää henkilölle, joka pysyväisluonteisten tulojensa avulla voi rahoittaa asuntotilan hankinnan normaalikorkoisellakin pankkilainalla.

Uutta maanostolainaa nostettaessa on ostettua tilaa tai aluetta ennestään rasittava ostajan vastattavakseen tai maksettavakseen ottama maaseutuelinkeinolain tai maaseutuelinkeinolain 59 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun lainsäädännön mukainen laina tai valtion saaminen maksettava korkoineen yhdessä erässä heti takaisin. Luottolaitos voi kuitenkin siirtää edellä sanotut lainat uuden omistajan vastattaviksi, jos uutta maaseutuelinkeinolain mukaista maanostolainaa ei haeta. Pienyritystoimintaa varten myönnetty laina voidaan pankin suostumuksella siirtää yrityksen ostaneelle henkilölle, joka on maaseutuelinkeinolain mukaan tukemiskelpoinen.

Milloin siihen katsotaan olevan syytä, voidaan 1 momentissa tarkoitettu lykkäys ja korkovapaus myöntää määrätyillä ehdoilla tai myönnetty helpotus peruuttaa. Peruuttamisesta päättää maaseutupiiri.

Maaseutupiiri määrää lainan irtisanottavaksi 56 §:n 1 momentin nojalla. Sen lisäksi myös luottolaitos voi määrätä lainan irtisanomisesta 56 §:n 1 momentin 9-12 kohdan nojalla.

Myyntihintasaamisen määrää maksettavaksi maaseutupiiri.

Maaseutupiiri voi lakkauttaa korkotuen maksamisen, jos kysymys on 56 §:n 1 momentin 1-8 tai 12 kohdassa taikka, milloin lainalle on myönnetty valtiontakaus, myös 9-11 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta.

Maaseutupiiri voi määrätä lainansaajan maksamaan korkohyvitykset osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle, jos kysymys on 56 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. Takaisin perittävälle määrälle on maksettava 16 prosentin vuotuista korkoa siitä päivästä lukien, jona maatilahallitus on maksanut korkotuen luottolaitokselle.

Maaseutupiiri voi periä maaseutuelinkeinolain 30 §:n mukaisen korvauksen osaksi tai kokonaan takaisin luottolaitokselta sekä lakkauttaa korvauksen maksamisen osaksi tai kokonaan sellaisen lainan osalta, jonka suhteen luottolaitos ei ole maaseutuelinkeinolain, tämän asetuksen tai maatilahallituksen vahvistamien ohjeiden mukaisesti valvonut lainavarojen nostamista tai ilmoittanut tietoonsa tulleista lainan irtisanomisperusteista maaseutupiirille.

Aloittamisavustuksen enimmäismäärä on 14 §:n 1 ja 2 momentissa säädetystä poiketen vuonna 1991 ja 1992 kuitenkin enintään 62 500 markkaa ja se myönnetään täysinä viisinäsatoina markkoina. Aloittamisavustusta saadaan vuonna 1991 ja 1992 myöntää seuraavasti: