Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1668/1992

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä 2 päivänä helmikuuta 1973 annetun lain ( 87/73 ) 10 §:n 2 momentti, 11 §:n 2 momentti ja 15 §:n 1 ja 4 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 10 §:n 2 momentti 7 päivänä tammikuuta 1977 annetussa laissa (3/77) ja 15 §:n 4 momentti 31 päivänä joulukuuta 1975 annetussa laissa (1034/75), sekä

lisätään lakiin uusi 5 a § seuraavasti:

5 a §

Oikeusministeriö vahvistaa ne yleiset perusteet, joiden nojalla maksuttoman oikeudenkäynnin hakijan kuukausittaisia käyttövaroja, omaisuutta, elatusvelvollisuutta ja muita taloudelliseen asemaan vaikuttavia seikkoja on arvioitava harkittaessa maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ja siitä perittävää korvausta.

10 §


Avustajaa ei saa määrätä:

1)

hakemusasioissa, ellei siihen ole erityisen painavia syitä, eikä

2)

yksinkertaisissa rikosasioissa, joissa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai jossa muutoin odotettavissa olevaan rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan määräämistä.


11 §


Milloin maksuttoman oikeudenkäynnin saava on itse ehdottanut avustajakseen kelpoisuus vaatimukset täyttävän henkilön, tämä on määrättävä, jolleivät erityiset syyt toisin vaadi. Palkkioiden ja kulujen määräämisessä noudatetaan kuitenkin 15 §:n säännöksiä.


15 §

Tämän lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla, ei kuitenkaan yleisellä oikeusavustajalla, on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota ja kulujen korvausta määrättäessä on niiden määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon erityisesti asian laatu ja vaativuus, suoritetun työn laatu sekä se, onko ollut erityisiä syitä määrätä avustaja tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta.


Oikeusministeriö antaa, neuvoteltuaan Suomen Asianajajaliiton kanssa, tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitetuista palkkioista ja korvauksista.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1993.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 185/92

LaVM 12/92

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOOikeusministeri Hannele Pokka

Sivun alkuun