Valtiovarainministeriön päätös kuljetuskustannusten liikevaihtoverotuksesta
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 675/1991
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtiovarainministeriö on 22 päivänä maaliskuuta 1991 annetun liikevaihtoverolain (559/91) 22§:n 3 momentin nojalla määrännyt:
1 §
Myynnistä suoritettavan liikevaihtoveron perusteeseen ei lueta tavaran toimittamisesta Suomessa aiheutuneita kuljetuskustannuksia sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.
2 §
Tämän päätöksen määräyksiä sovelletaan seuraaviin tavaroihin sellaisinaan myytyinä:
rakennuselementit;
betonimassa;
betonituotteet;
kalkkilaasti;
tiilet;
rakennuskivet, myös rakennustarkoituksiin työstettyinä;
salaojaputket;
luonnonkivestä valmistetut katukivet, reunakivet ja käytävänpäällyskivet;
muistopatsaat;
maa-ainesten tapaan käytettävät teollisuuden jäteaineet, kuten erilaiset kuonat ja tuhkat.
3 §
Kuljetuskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joiden määrä kasvaa kuljetusmatkan tai -ajan pidentyessä.
Kuljetuskustannusten tulee olla kohtuullisia, eivätkä ne saa nousta yli käyvän ja samanlaisista kuljetuksista yleensä veloitetun maksun.
4 §
Kuljetuskustannukset on merkittävä tavaraa koskevaan laskuun siten, että laskusta käy ilmi tavaran myyntihinta ilman kuljetuskustannuksia, kuljetuskustannusten määrä ja kuljetusmatkan tai -ajan pituus.
5 §
Helsingissä 12 päivänä huhtikuuta 1991
Ministeri Ulla PuolanneNeuvotteleva virkamies Hannu Taipale