Valtioneuvoston päätös lääketaksasta
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 1135/1989
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvosto on 10 päivänä huhtikuuta 1987 annetun lääkelain (395/87) 58§:n 1 momentin nojalla sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä vahvistanut lääkkeiden myyntiä varten apteekeista seuraavan lääketaksan:
I. Yleiset määräykset
1. Jokaiseen apteekista toimitettavaan reseptiin eli lääkemääräykseen tai ohjelippuun on merkittävä lääkkeen hinta.
2. Hinnoitettaessa lääkelain 20§:ssä tarkoitettuja lääkevalmisteita, ei niille saa laskea seuraavan laskelman mukaista määrää korkeampaa hintaa.
Ostohintaan, jolla tarkoitetaan lääketukkukauppojen myyntihintaa, lisätään 11 prosenttia hankintakustannusten peittämiseksi. Näin saatuun hintaan lisätään 60 prosenttia ensimmäiselle kuudelle markalle tai sen osalle, 50 prosenttia ensimmäisen kahdenkymmenen markan jäljellä olevalle osalle, 40 prosenttia seuraavalle kahdellekymmenelle markalle tai sen osalle ja 30 prosenttia jäljellä olevalle hinnalle.
3. Hinnoitettaessa lääkeaineita, ei niille saa laskea seuraavan laskelman mukaista määrää korkeampaa hintaa.
Ostohintaan, jolla tarkoitetaan lääketukkukaupan myyntihintaa, lisätään 11 prosenttia hankintakustannusten peittämiseksi. Näin saatuun hintaan lisätään 60 prosenttia ensimmäiselle kuudelle markalle tai sen osalle ja jäljellä olevalle hinnalle 50 prosenttia.
Ostohintana pidetään yleensä 1 000 gramman hankintahintaa, josta prosenttiasteikkoa soveltamalla saadaan 1 000 gramman myyntihinta, josta jakamalla seitsemällä saadaan 100 gramman myyntihinta. Mikäli lääkkeelle on hyväksytty ostohinta 100 grammalle tai 10 grammalle, saadaan prosenttiasteikkoa soveltamalla suoraan 100 gramman ja 10 gramman myyntihinnat.
Näin saaduista tasoittamattomista myyntihinnoista saadaan lähinnä pienempien määrien (10 g, 1 g, 0,1 g) hinnat seuraavasti: 10 gramman hinta jakamalla 100 gramman hinta 8:lla, 1 gramman jakamalla 10 gramman hinta 8:lla ja 0,1 gramman jakamalla 1 gramman hinta 8:lla.
4. Lääkkeitä hinnoitettaessa pienemmän määrän hinnasta laskettu hinta ei saa ylittää edellä esitetyn mukaisesti määräytyneen lähinnä suuremman määrän hintaa. Tämä koskee myös 1 000 gramman hintaa, josta seuraa, että hinnat 700 grammasta 1 000 grammaan ovat samat.
5. Tämän lääketaksan kohdissa 2 ja 3 mainittuihin hankintakustannuksiin luetaan kuuluvaksi lääketukkukauppojen apteekeilta perimä toimitusmaksu. Jollei toimitusmaksusta päästä sopimukseen, voi valtioneuvosto vahvistaa toimitusmaksun.
6. Milloin tämän lääketaksan mukaisen hinnoituksen yhteydessä jakamalla tai kertomalla saatu hinta ei ole tasainen penniluku, tasoitetaan se lähinnä alempaan penniin, jos ensimmäinen desimaali on pienempi kuin 5, muutoin lähinnä ylempään penniin kuitenkin niin, että lääkevalmistukseen käytetyn aineen alin hinta on 10 penniä. Apteekista myydyn aineen tai seoksen pienin myyntihinta on 1 markka.
7. Kun nesteitä on määrätty tippaluvuin, lasketaan hinnoitettaessa grammaan:
vettä ja vesiliuoksia 20 tippaa,
muita nesteitä 50 tippaa.
Tipat on aina mitattava normaalitiputtimella.
8. Lääkkeistä, joita apteekeista myydään kunnan tai kuntainliiton ylläpitämille sairaaloille, terveyskeskuksille ja sosiaalihuollon laitoksille, annetaan 20 prosentin alennus.
9. Lääkintöhallituksen on tarvittaessa tehtävä esitys valtioneuvostolle lääketaksan tarkistamiseksi.
Lääkintöhallituksen tulee tarvittaessa ilmoittaa apteekeille hinnoituksessa käytettäviksi ostohinnoiksi hyväksymänsä lääketukkukauppojen myyntihinnat.
II. Reseptuuritöiden hinnat
Lääkärin määräyksen mukaan valmistettua lääkettä ja ex-tempore käsikauppalääkettä hinnoitettaessa lasketaan:
mk | |
1. Lääkevalmisteiden toimittaminen | 2,40 |
2. Sellaisten lääkevalmisteiden toimittaminen, joissa joudutaan suorittamaan erityistoimenpiteitä kuten sekoitus, punnitus | 4,50 |
- aseptisesta työstä saa periä lisäksi | 9,05 |
3. Aseptisten valmisteiden valmistaminen ja toimittaminen | 27,40 |
4. Muiden kuin edellisissä kohdissa mainittujen valmisteiden valmistaminen ja toimittaminen | 9,05 |
5. Edellisissä kohdissa mainittuihin hintoihin saadaan lisätä: | |
a) annosjauheiksi ja kapseleiksi jakeleminen 10 kappaleen erältä tai sen osalta | 3,00 |
b) peräpuikkojen ja muiden vastaavien valmisteiden muovailusta 10 kappaleen erältä tai sen osalta sekä pillerien muovailusta 100 kappaleelta tai sen osalta | 6,60 |
c) voiteiden, geelien ja liuosten jakeleminen useaan osaan kultakin annokselta | 4,40 |
d) muut erityistoimenpiteet, kuten esim. uuttaminen, neutralointi, puskurointi, kyllästäminen, jne. kukin toimenpide erikseen | 3,45 |
e) kvantitatiivinen määritys esim. titraus | 13,30 |
III. Varastoon valmistettavien käsikauppa- lääkkeiden hinnoitus
Käsikauppalääkkeet, joiden hintaa ei ole tässä taksassa erikseen määrätty, hinnoitetaan seuraavasti:
Annosjauheet, liivatekapselit, tms: lasketaan reseptuuritöiden hinnastoa käyttäen 100 kappaleen hinta. Näin saatu hinta jaetaan 10:llä, jolloin saadaan 10 kappaleen hinta. Yhden annosjauheen hinta saadaan jakamalla 10 kappaleen hinta 9:llä.
Yskänlääkkeet, linimentit, voiteet tms.: lasketaan reseptuuritöiden hinnastoa käyttäen hinta kymmenkertaiselle määrälle. Näin saatu hinta jaetaan 9:llä, jolloin saadaan yhden annoksen hinta.
Mikäli valmiste sisältää vain yhtä ainetta, valmisteesta peritään ainoastaan jakelumaksu.
Edellä mainitulla tavalla hinnoitettuja käsikauppavalmisteita myytäessä saadaan pakkauksen hintaan lisätä 26 penniä nimilipun hinnan korvaamiseksi.
IV. Päällysten ja lääkkeiden annostelussa käytettävien välineiden hinnat
Lääkkeitä toimitettaessa käytettävien päällysten ja annostelussa käytettävien välineiden hinnat määrätään siten, että tukkumyyjän tai tuottajan laskuttama myyntihinta liikevaihtoveroineen kerrotaan luvulla 1,70.
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.
Tällä päätöksellä kumotaan lääketaksasta 30 päivänä tammikuuta 1986 annettu valtioneuvoston päätös (114/86).
Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1989
Sosiaali- ja terveysministeri Helena PesolaOsastopäällikkö Markus Onnela