Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

120-001/1917

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Asetus työväen tapaturmavakuutuksesta 18 päivänä elokuuta 1917 annetun asetuksen voimaanpanosta ja soveltamisesta.

Säädöksen tyyppi
Asetus
Antopäivä
Ajantasaistettu säädös
120-001/1917

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Suomen Senaatti on, Sosialitoimituskunnan esittelyssä, työväen tapa- turmavakuutuksesta 18 päivänä elokuuta 1917 annetun asetuksen 24, 25 ja 46 §:ssä olevain säännösten johdosta sekä kumoten 18 päivänä helmikuuta 1897 annetun julistuksen, sisältävä tarkempia määräyksiä 5 päivänä joulukuuta 1895 annetun, työnantajan vastuunalaisuutta työntekijää kohtaavasta ruumiinvammasta koskevan lain käyttämisestä, sekä 1 päivänä toukokuuta 1902 annetun julistuksen poliisiviranomaiselle tulevasta korvauksesta semmoisen tapaturman tutkimisesta, jonka kautta vaikeampi ruumiinvamma on kohdannut työssä olevaa ammattityömiestä, hyväksynyt ja vahvistanut seuraavat määräykset mainitun asetuksen voimaanpanosta ja soveltamisesta:

I LUKU.Yksityisistä vakuutuslaitoksista, jotka ovat oikeutetut myöntämään työväen tapaturmavakuutuksia.

1 §.

Oikeus työntekijäin vakuuttamiseen tapaturman varalta työväen tapaturmavakuutuksesta 18 päivänä elokuuta 1917 annetun asetuksen mukaan on osakasten keskinäisellä vastuu velvollisuudella toimivan vakuutuslaitoksen ja päähallintonsa Suomessa omaavan vakuutusosakeyhtiön haettava Senaatin Talousosastolta ja hakemukseen liitettävä laitoksen säännöt.

Muun vakuutuslaitoksen tulee tällaiseen hakemukseen liittää ilmoitus siitä päähallintonsa Suomessa omaavasta elinkorkolaitoksesta tahi elinkorkovakuutusyhtiöstä, jolle velvollisuus maksaa vuotuista vahingonkorvausta tapaturmavakuutusasetuksen 23 §:n 4 kohdan määräysten mukaan on siirrettävä, sekä kummankin laitoksen säännöt ja oikeaksi todistettu jäljennös niiden kesken siinä kohden tehdystä sopimuksesta.

Sama olkoon laki, milloin keskinäinen vakuutuslaitos tai tapaturmavakuutusosakeyhtiö, jonka päähallinto on Suomessa, ottaa vastaan vakuutuksen sillä ehdolla, että se saapi siirtää vuotuisen vahingonkorvauksen maksamisen kotimaiselle elinkorkolaitokselle tahi elinkorkovakuutusyhtiölle.

2 §.

Jos vakuutuslaitos, joka on saanut yllämainitun oikeuden työntekijäin vakuuttamiseen tapaturman varalta, lakkaa sellaisia vakuutuksia vastaanottamasta, ilmoittakoon siitä heti Senaatin Sosialitoimituskunnalle ja liittäköön ilmoitukseensa sosialivakuutusta tarkastavan viranomaisen antaman todistuksen siitä, että kaikki laitoksen mainitusta vakuutustoiminnasta johtuvat sitoumukset ovat turvatut.

3 §.

Sosialitoimituskunta julkaisee vuosittain joulukuun kuluessa maan virallisissa sanomalehdissä luettelon niistä vakuutuslaitoksista, jotka seu- raavana vuonna ovat oikeutetut harjoittamaan sanottua vakuutustoimintaa.

4 §.

Vakuutus- tai elinkorkolaitoksen, joka on ottanut omalla vastuullaan maksaakseen vuotuista vahingonkorvausta, on muodostettava elinkorkorahasto, joka vastaa laitoksen tässä kohden täytettävänä olevain sitoumusten pääoma-arvoa, laskettuna vakuutusteknillisten perusteiden mukaan, sekä, milloin vakuutukset eivät pääty samaan aikaan kuin tilivuosi, myös vakuutusmaksusiirtorahasto.

Jos vakuutuslaitos toimii osakasten keskinäisellä vastuu velvollisuudella, on sen lisäksi muodostettava vakuusrahasto laitoksen säännöissä määrättäväin ja Senaatin vahvistettavat perusteiden mukaan sekä vararahasto tai vakuutusmaksujen tasoitusrahasto. Vakuusrahastoa käytettäköön ainoastaan siinä tapauksessa, että laitoksen toiminta lakkaa, laitoksen vastattavina olevien sitoumusten turvaamiseen, mutta vararahastoa tai vakuutusmaksujen tasoitusrahastoa saadaan käyttää yhdistyksen liikkeeseen, milloin tarve vaatii.

5 §.

Jos laitos harjoittaa muutakin vakuutustoimintaa kuin puheena olevaa työntekijäin vakuuttamista tapaturman varalta, on laitoksen kirjanpito niin järjestettävä, että siitä viimemainitun vakuutushaaran suhteen selvästi näkyy: kunakin vuonna tehtyjen vakuutussopimusten luku; kunakin vuonna kannettujen vakuutusmaksujen summa; kunakin vuonna maksettujen korvausten suuruus; tämän vakuutushaaran liikekustannukset; laitoksen koko vastuusumma tästä vakuutushaarasta; ne määrät, jotka on siirretty elinkorko-, vakuutusmaksusiirto- ja korvausrahastoon; sekä ne muut seikat, jotka sosialivakuutusta tarkastava viranomainen katsoo välttämättömäksi virallista tapaturmavakuutustilastoa varten.

6 §.

Milloin vuotuista vahingonkorvausta on haettu, tulee vakuutuslaitoksen viipymättä toimittaa hakemuskirja ja muu sen hallussa oleva selvitys oman lausuntonsa ohella Vakuutusneuvostolle.

Sairashoidon korvausta sekä elatus- ja hautausapua koskevat päätösjäljennöksen ja muut asiakirjat toimittakoon vakuutuslaitos niinikään Vakuutusneuvostolle, milloin neuvosto ilmoittaa että siltä on haettu muutosta vakuutuslaitoksen asiasta antamaan päätökseen.

Samaten vakuutuslaitoksen tulee vuotuisen vahingonkorvauksen muuttamista tai oikaisemista haettaessa Vakuutusneuvostolta sekä muissakin tapauksissa Vakuutusneuvosten pyynnöstä sille toimittaa tarvittava, sen hallussa oleva selvitys.

7 §.

Vakuutuslaitoksen päättämä elatus- ja hautausapu sekä korvaus sairashoidosta on viipymättä suoritettava, huolimatta siitä, että päätökseen haetaan muutosta.

Samaten on vakuutuslaitoksen, annettuaan lausunnon vuotuisen vahingonkorvauksen suuruudesta, heti alettava suorittaa, lausuntonsa mukaista korvausta.

Mikäli siten suoritettu määrä on lopullisesti vahvistettua korvausta suurempi, on se maksettava takaisin vakuutuslaitokselle.

8 §.

Antaessaan korvausta hakeneelle tiedon omasta tai Vakuutusneuvosten päätöksestä, kuten tapaturmavakuutusasetuksen 29 §:ssä säädetään, tulee vakuutuslaitoksen samalla antaa hakijalle todisteellinen tieto, saadaanko päätökseen hakea muutosta ja. mitä hakijan on siinä suhteessa varteenotettava.

9 §.

Laitos, joka harjoittaa, tapaturmavakuutusasetuksen mukaista vakuutustoimintaa, olkoon velvollinen pitämään asiamiestä jokaisessa kaupungissa ja maalla jokaisessa kunnassa, missä sillä on vakuutuksia. Asiamiehen nimestä ja asunnosta on annettava tieto ammattientarkastuksen ylitarkastajalle sekä kaupungissa maistraatille tahi järjesty soikeudelle ja maalla kruununnimismiehelle joka kerta, kun uusi asiamies otetaan.

Asiamiehelle esitetty vaatimus tai ilmoitus on katsottava pätevästi tehdyksi yhtiölle.

10 §.

Sosialivakuutusta tarkastavan viranomaisen on pidettävä silmällä, että vakuutuslaitos asianmukaisesti täyttää sitoumuksensa, sekä erittäin katsottava, että 4 ja 5 §:n säännöksiä noudatetaan. Vakuutuslaitos on velvollinen asianomaiselle tarkastajalle näyttämään tili- ynnä muut liikeasiakirjat, milloin hyvänsä hän sitä vaatii, ja muutoin antamaan vahvistetun kaavan mukaan tarkastajalle kahden kuukauden kuluessa vuosikokouksen jälkeen kaikki ne tilastolliset tiedot, jotka ovat tarpeellisia virallista tapaturmavakuutustilastoa varten.

II LUKU.Työnantajan velvollisuuksista.

11 §.

Työnantaja olkoon velvollinen panemaan julki sopiviin ja näkyviin paikkoihin työhuoneessa tahi työpaikalla:

1) Vakuutusneuvosten toimittamat otteet tapaturmavakuutusasetuksesta, Vakuutusneuvosten johtosäännöstä sekä tästä asetuksesta; ynnä

2) selvän ilmoituksen siitä laitoksesta, jossa työntekijät ovat tapaturman varalta vakuutetut, sekä laitoksen 9 §:ssä mainitun asiamiehen nimestä ja asunnosta.

12 §.

Työnantajan, joka tapaturmavakuutusasetuksen mukaan on vakuutusvelvollinen, tulee neljänkymmenen päivän kuluessa asetuksen voimaantulosta sekä myöhemmin syntyvissä yrityksissä saman ajan kuluessa siitä, kun yrityksen toiminta on alkanut, lähettää ammattientarkastusviranomaiselle vahvistetun kaavan mukaan laadittu ilmoitus siitä laitoksesta, jonka kanssa sopimus työntekijäin vakuuttamisesta on tehty, sopimuksen ajasta ja sen irtisanomis- tai uudistamismenettelystä, sekä yrityksessä, olevain työntekijäin likimääräisestä luvusta. Yhtäläinen ilmoitus on sen jälkeen yhtä pitkässä ajassa lähetettävä ammattientarkastusviranomaiselle aina, kun vakuutussopimus lakkaa tahi uusi sopimus tehdään.

Vakuutussopimus sekä selvitys siitä, että vahingonkorvaus on turvattu tapaturmavakuutusasetuksen 8 §:ssä. mainitussa tapauksessa, tulee työnantajan vaadittaessa näyttää ammattientarkastus- ja poliisiviranomaiselle.

13 §.

Palkkauskirja, joka työnantajan, tapaturmavakuutusasetuksen 39 §:n mukaan, on pidettävä työntekijäin palkkaeduista, on siten laadittava, että sen perusteella tapaturmavakuutusasetuksen III luvun säännösten mukainen keskipäiväpalkka ja vuosityöansio milloin tahansa vaikeuksitta voidaan määrätä.

Työnantajan, tapaturmavakuutus asetuksen 25 §:n 3 momentin mukaan, pidettävässä tapaturmaluettelossa tulee olla mainittuna: työnantajan nimi tai toiminimi; työpaikka, työn laatu ja tapaturman aika; vahingoittuneen tai kuolleen työntekijän nimi, ikä ja ammatti; tapaturman syy, vahingon laatu ja onko lääkärinapua käytetty; missä laitoksessa työntekijä on tapaturmavakuutettu; mikäli mahdollista ainakin kahden tapaturmatilaisuudessa läsnäolleen henkilön nimet; sekä muut seikat, jotka ovat omiaan valaisemaan tapaturmaa ja sen seuraamusta.

Työnantajan, tapaturmavakuutusasetuksen 25§:n I momentin mukaan, poliisiviranomaiselle tapaturmasta tehtävän ilmoituksen tulee sisältää kaikki tapaturmaluetteloon merkityt tiedot.

Nämä luettelot on pidettävä ammattientarkastus- ja poliisiviranomaisen sekä vakuutuslaitoksen asiamiehen nähtävinä ja niistä on Vakuutusneuvostolle toimitettava sen pyytämät tiedot.

14 §.

Työnantaja, joka laiminlyö tämän asetuksen mukaiset velvollisuutensa tai tahallaan antaa väärin tässä asetuksessa vaadittuja tietoja, rangaistakoon sakolla tapaturmavakuutusasetuksen 37 §:n mukaan.

III LUKU.Erinäisiä määräyksiä.

15 §.

Kuu työnantaja on tehnyt tapaturmavakuutusasetuksen 25 §:n mukaisen ilmoituksen tapaturmasta poliisiviranomaiselle tai jos poliisiviranomainen muulla tavalla on saanut tiedon sellaisesta tapaturmasta, tulee poliisiviranomaisen viipymättä toimittaa tutkinto.

Tässä tutkinnossa, josta ammattientarkastusviranomaiselle ja vakuutuslaitokselle tai sen asiamiehelle on annettava tieto ja johon työnantaja tai hänen sijaisensa sekä korvaukseen oikeutetut ovat kutsuttavat saapumaan, jos se viipymättä voi tapahtua, on tarkastettava työnantajan ilmoi- tuksen oikeellisuutta sekä tarpeen mukaan sitä oikaistava ja täydennettävä.

Ellei säädettyä ilmoitusta ole tehty, on 13 §:ssä mainitut tiedot poliisiviranomaisen hankittava.

Toimittaessaan puheenaolevan tutkinnon on poliisiviranomainen maalla oikeutettu matkasta toimituspaikkaan ja sieltä takaisin saamaan yleisistä varoista voimassaolevan matkustussäännön mukaisen korvauksen, joka asianomaisen kruununvoudin tilauksesta hänen oikeaksi todistamansa laskun mukaan suoritetaan lääninrahastosta.

Jäljennökset tutkintopöytäkirjasta on annettava asianosaisille maksuitta.

16 §.

Korvaushakemus voidaan joko antaa suoraan vakuutuslaitokselle tai asiamiehelle tai poliisiviranomaiselle tutkintotilaisuudessa tahi postitse lähettää vakuutuslaitokselle. Viimemainitussa tapauksessa on hakemus katsottava määräajassa tehdyksi, jos se ennen määräajan umpeenkulumista on kirjoihin merkittynä pantu postiin vakuutuslaitokselle lähetettäväksi.

Hakemusta tulee seurata vahvistetun kaavan mukaiset tiedot tapaturmasta ja muista korvaukseen vaikuttavista seikoista.

17 §.

Tapaturmavakuutusasetuksen noudattamisen lähin silmälläpito kuuluu ammattientarkastukselle.

Poliisiviranomainen on velvollinen antamaan ammattientarkastusviranomaiselle tarpeellista virka-apua sekä ryhtymään toimiin asianhaarain vaatiman syytteen nostamiseksi.

18 §.

Tutkiessaan tapaturman aiheuttamaa ruumiinvammaa tulee lääkärin, selostusta ja todistusta laatiessaan, noudattaa sitä varten vahvistettua kaavaa.

19 §.

Kaavat tapaturmavakuutusasetuksen ja tämän asetuksen mukaan annettavia virallisen tapaturmavakuutustilaston aikaansaamiseksi tarpeel- lisia tietoja varten vahvistaa sosialivakuutusta tarkastava viranomainen, joka valmistaa ja julkaisee mainitun tilaston.

Muita tietoja, luetteloja, todistuksia, ilmoituksia y. m. varten tarvittavat kaavat vahvistaa Vakuutusneuvosto.

20 §.

Kuvernöörien velvollisuus on kunkin läänissään viipymättä ottaa selko, missä läänin alueella olevassa maalaiskunnassa on aihetta tapaturmavakuutusasetuksen 1 §:n 4 momentin säätämin edellytyksin myöntää työnantajille sanotussa lainpaikassa luetelluissa töissä vapautus toistaiseksi olla noudattamatta asetuksen määräyksiä, sekä lähettää esitys asiasta Senaatille.

Milloin ilmenee aihetta joko supistaa tuota vapautusta tai myöntää sitä uusille alueille ja työnantajaryhmille, on kuvernöörin esitettävä asia Senaatille.

21 §.

Perusteista, joiden mukaan elatusapu ja vuotuinen vahingonkorvaus on määrättävä, sekä Vakuutusneuvoston toiminnasta ynnä korvauksen määräämisestä ja suorittamisesta valtion töissä sattuneista tapaturmista on erikseen määrätty.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 28 päivänä joulukuuta 1917.

Suomen Senaatti: P. E. SVINHUFVUD. E. N. SETÄLÄ. KYÖSTI KALLIO. JALMAR CASTRÉN. ONNI TALAS. ARTHUR CASTRÉN. HEIKKI RENVALL. JUHANI ARAJÄRVI. ALEXANDER FREY. E. Y. PEHKONEN. 0. W. LOUHIVUORI. Niilo A. Mannio.

Sivun alkuun