Perintö- ja lahjaverolaki
Säädösversio on vanhentunut ja arkistoitu historiallisista syistä. Siirry ajantasaiseen versioon.
- Asiasanat
- Lahjavero, Perintö- ja lahjavero, Vero
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Hallinnonala
- Valtiovarainministeriö
- Antopäivä
- Voimaantulo
- Suomen säädöskokoelman alkuperäinen säädös
- SDK 378/1940
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 LUKUYleiset säännökset
1 §
Joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään.
Perintönä saatuna omaisuutena pidetään myös perintökaaren 8 luvussa tarkoitettua avustusta ja hyvitystä. (15.6.1984/463)
2 §
Tässä laissa säädettyä veroa ei suoriteta kruununperinnöstä eikä sellaisesta omaisuudesta, joka yhdistyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan lakattua on siirtynyt toiselle, taikka joka testamentilla tai lahjana on annettu valtiolle tai sen laitokselle, maakunnalle, kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai muulle uskonnolliselle yhdyskunnalle sekä armeliaisuus- tai opetuslaitokselle. Sama olkoon voimassa myös omaisuudesta, joka on annettu aatteelliselle yhdistykselle tai muulle yhteisölle, laitokselle tai säätiölle, jolla, sen tarkoittamatta toiminnallaan tuottaa siihen osallisille taloudellisia etuja, on tieteellinen, taiteellinen, kansanvalistusta, maanpuolustusta tai kotimaista elinkeinoelämää edistävä tahi muu yleishyödyllinen tarkoitus.
Perintö- tai lahjaveroa ei suoriteta myöskään testamentilla tai lahjana saadusta elinkautisesta nautintaoikeudesta, eläkkeestä taikka muusta elinkaudeksi tai määrävuosiksi jollekin testamentilla tai lahjana annetusta etuudesta.
3 §
Hallituksella on oikeus myöntää vastavuoroisuuden perusteella poikkeuksia siitä, mitä tässä laissa säädetään velvollisuudesta suorittaa veroa sellaisesta irtaimesta omaisuudesta, jonka ulkomaalainen kuollessaan on jättänyt jälkeensä taikka jonka ulkomaalainen on lahjana saanut.
2 LUKUPerintöveron suorittamisvelvollisuus ja määrä
4 § (8.12.1995/1392)
Perintöveroa on suoritettava:
perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta, jos perinnönjättäjä taikka perillinen tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa; sekä
perintönä tai testamentilla saadusta Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta.
Suomessa asuvan henkilön saamasta muusta kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta suoritettavasta perintöverosta vähennetään samasta perinnöstä tai testamenttisaannosta vieraalle valtiolle suoritettujen verojen määrä ( ulkomaisen veron hyvitys ). Tämä hyvitys ei saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa perintöverosta kuin vieraasta valtiosta saadun omaisuuden arvo on Suomessa perintöveron perusteena olevan omaisuuden arvosta.
Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti.
Jos omaisuutta saa perintönä tai testamentilla henkilö, joka palvelee vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tai lähetetyn konsulin virastossa taikka on Suomessa Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön palveluksessa tai tällaisen henkilön perheenjäsen tai yksityinen palvelija ja jos hän ei ole Suomen kansalainen, hän on velvollinen suorittamaan perintöveroa ainoastaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta.
5 §
Velvollisuus suorittaa perintöveroa alkaa, 7 §:ssä mainituin poikkeuksin, sekä perillisen että testamentinsaajan osalta perinnönjättäjän kuolemasta.
6 § (17.8.1990/705)
Perintöveroa määrättäessä on vero pantava perillisten suoritettavaksi siitä omaisuudesta, josta ei sitä ennen ole esitetty kirjallista testamenttia tai todistusta siitä, että omaisuudesta tehty suullinen testamentti on annettu perilliselle tiedoksi taikka että perilliset ovat sellaisen testamentin hyväksyneet. Siitä omaisuudesta, josta sellainen testamentti tai todistus on esitetty, pannaan vero testamentin saajan maksettavaksi.
7 §
Sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu. Omaisuudesta, joka purkavin ehdoin saadaan, on vero kohta suoritettava.
7 a § (8.12.1995/1392)
Perintöveroa on suoritettava myös perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettavasta henkilövakuutuksen nojalla saadusta vakuutuskorvauksesta sekä vastaavissa olosuhteissa maksetusta vakuutuskorvaukseen verrattavasta taloudellisesta tuesta, jonka valtio, kunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos suorittaa. Siltä osin kuin vakuutuskorvaus tai taloudellinen tuki on tuloverotuksessa veronalaista tuloa, se on kuitenkin perintöverosta vapaa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu vakuutuskorvaus tai sellaiseen verrattava taloudellinen tuki on perintöverosta vapaa siltä osin kuin kunkin edunsaajan tai perillisen saama samasta kuolemantapauksesta johtuva vakuutuskorvaus ja taloudellinen tuki on enintään 35 000 euroa. Jos edunsaajana on leski, verosta vapaaksi osaksi katsotaan puolet tai kuitenkin vähintään 35 000 euroa lesken edunsaajamääräyksen nojalla saamien vakuutuskorvausten ja taloudellisen tuen yhteismäärästä. (26.10.2001/909)
Sen estämättä, mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, perintöveroa on suoritettava vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvän kuolemanvaravakuutuksen perusteella saadun vakuutuskorvauksen koko määrästä eläkevakuutuksen säästösummaan saakka. Säästösumman ylittävään vakuutuskorvaukseen sovelletaan, mitä 2 momentissa säädetään. (29.12.2009/1744)
7 b § (23.11.2007/1063)
Perintöveroa ei ole suoritettava perinnönjättäjän omassa tai hänen perheensä käytössä olleesta tavanomaisesta koti-irtaimistosta siltä osin kuin sen arvo on enintään 4 000 euroa.
8 §
Jos aviopuolisot ovat tehneet keskinäisen testamentin sellaisin ehdoin, että jälkeen jääneen puolison ei voida katsoa saaneen omistusoikeutta toisen puolison yksityiseen omaisuuteen tahi pesänosuuteen, älköön jälkeen jäänyt olko velvollinen maksamaan veroa testamentilla saamastaan etuudesta.
Perinnönjättäjän aviopuoliso ei ole velvollinen suorittamaan perintöveroa myöskään perintökaaren 3 luvun 1 a §:ssä tarkoitetusta oikeudesta pitää kuolleen puolison jäämistö jakamattomana hallinnassaan. (15.6.1984/463)
9 §
Perintöveron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. (22.12.2005/1144)
Kuolinpesän omaisuuden arvosta saadaan vähentää vainajan hautaamisesta sekä perunkirjoituksesta ja hautakiven hankkimisesta ja pystyttämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, samoin kuin velat, joihin luetaan myös kuolinpesästä menevät, perinnönjättäjän elinaikaan kohdistuvat verot ja maksut. Perintöveroa ei kuitenkaan saa vähentää. (8.12.1995/1392)
Verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta saadaan niin ikään vähentää sellaisten velvoitusten arvo, joiden nojalla verovelvollisen tulee kertakaikkiaan tahi aika-ajoin toimittaa toiselle rahanarvoinen suoritus taikka antaa toisen jollakin tavoin käyttää hyväkseen verovelvollisen omaisuutta, mikäli tämä ei saa siitä vastiketta. Perinnönjättäjän puolison saaman perintökaaren 3 luvun 1 a §:ssä tarkoitetun hallintaoikeuden arvo saadaan vähentää verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta siltä osin kuin hallintaoikeus koskee perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettua asuntoa ja asuntoirtaimistoa. (15.6.1984/463)
Suomessa veronalaisista varoista ei vähennetä sellaisia velkoja, velvoitteita ja 2 momentissa tarkoitettuja kustannuksia, jotka kohdistuvat omaisuuteen, joka ei ole Suomessa veronalaista. Veloista, velvoitteista ja kustannuksista, jotka eivät kohdistu tiettyyn omaisuuteen, vähennetään Suomessa veronalaisista varoista se suhteellinen osa, joka vastaa Suomessa veronalaisten varojen osuutta koko jäämistön arvosta. (30.11.2012/705)
Kuolinpesälle tai verovelvolliselle tulevasta omaisuudesta vähennetään tuloverolain 36 §:n 2 momentin tai 34 a §:n 7 momentin nojalla tuloksi luetusta vakuutuskorvauksesta tai pitkäaikaissäästämissopimuksen säästövaroista menevä vero. (29.12.2009/1744)
10 § (22.12.2005/1144)
Koroton saaminen, joka ei ole verovelvollisuuden alkaessa erääntynyt, arvostetaan 9 §:n 1 momentista poiketen siihen arvoon, joka sillä on verovelvollisuuden alkaessa laskettuna kahdeksan prosentin korkokannan mukaan ja ottaen lukuun vain täydet vuodet.
Verovelvollisen jäljellä olevaksi eliniäksi tarkoitetun nautintaoikeuden, eläkkeen ja muun edun arvo lasketaan kertomalla edusta saatavan vuositulon määrä etuun oikeutetun henkilön iän mukaan määräytyvällä kertoimella seuraavasti:
Verovelvollisen ikä | Luku, jolla vuositulon määrä kerrotaan |
alle 44 vuotta | 12 |
44–52 vuotta | 11 |
53–58 vuotta | 10 |
59–63 vuotta | 9 |
64–68 vuotta | 8 |
69–72 vuotta | 7 |
73–76 vuotta | 6 |
77–81 vuotta | 5 |
82–86 vuotta | 4 |
87–91 vuotta | 3 |
92 tai enemmän | 2 |
Verovelvolliselle määrävuosiksi tuleva etuus arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä on verovelvollisuuden alkaessa laskettuna etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien luvun ja 8 prosentin korkokannan mukaan.
11 §
Kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan kahteen veroluokkaan:
I. perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani tai avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu avopuoliso saamansa perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetun avustuksen määrään asti; sekä
II. muut sukulaiset ja vieraat.
Ottolapsella tarkoitetaan myös sellaista kasvattilasta, joka ennen ottolapsista annetun lain voimaantulemista ja ennenkuin on täyttänyt kolme vuotta, on joutunut kasvattivanhempiensa hoitoon ja sen jälkeen näiltä saanut saman hoidon kuin oma lapsi.
Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentin puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan. (8.12.1995/1392)
Edellä 1 momenttia sovellettaessa keskenään ylenevässä tai alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia. (23.11.2007/1063)
12 § (23.11.2007/1063)
Veronalaisesta perintöosuudesta saavat vähentää:
perinnönjättäjän puoliso ja henkilö, johon 11 §:n 3 momentin mukaan sovelletaan puolisoa koskevia säännöksiä, 60 000 euroa ( puolisovähennys );
sellainen perinnönjättäjän suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen, jolla perinnönjättäjän kuolinhetkellä lähinnä oli oikeus periä perinnönjättäjä ja joka tuolloin ei ollut täyttänyt 18 vuotta, 40 000 euroa ( alaikäisyysvähennys ).
Edellä 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa keskenään alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia.
13 § (23.11.2007/1063)
Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 20 000 euroon, se on verosta vapaa.
14 § (12.12.2014/1082)
Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
20 000–40 000 | 100 | 8 |
40 000–60 000 | 1 700 | 11 |
60 000–200 000 | 3 900 | 14 |
200 000–1 000 000 | 23 500 | 17 |
1 000 000– | 159 500 | 20 |
Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
20 000–40 000 | 100 | 21 |
40 000–60 000 | 4 300 | 27 |
60 000–1 000 000 | 9 700 | 33 |
1 000 000– | 319 900 | 36 |
L:lla 1082/2014 muutettu 14 § tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
14 § (30.11.2012/705)
Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
20 000–40 000 | 100 | 7 |
40 000–60 000 | 1 500 | 10 |
60 000–200 000 | 3 500 | 13 |
200 000–1 000 000 | 21 700 | 16 |
1 000 000– | 149 700 | 19 |
Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
20 000–40 000 | 100 | 20 |
40 000–60 000 | 4 100 | 26 |
60 000–1 000 000 | 9 300 | 32 |
1 000 000– | 310 100 | 35 |
L:lla 705/2012 muutettu 14 § on väliaikaisesti voimassa 1.1.2013–31.12.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
14 § (30.12.2008/1079)
Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti yli menevästä osasta |
20 000–40 000 | 100 | 7 |
40 000–60 000 | 1 500 | 10 |
60 000–200 000 | 3 500 | 13 |
200 000– | 21 700 |
Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
20 000–40 000 | 100 | 20 |
40 000–60 000 | 4 100 | 26 |
60 000– | 9 300 | 32 |
15 §
Jos omaisuus testamentilla tulee yhteisesti kahdelle tai useammalle henkilölle, jotka ovat erilaisessa sukulaisuussuhteessa testamentintekijään, määrätään vero sen henkilön sukulaisuuden mukaan, joka on kaukaisinta sukua. Aviopuolisoille tulleesta omaisuudesta lasketaan vero läheisempää sukua olevan henkilön mukaan.
Milloin omaisuus on tuleva kahdelle tai useammalle henkilölle siten, että se, sitten kuin toisen oikeus on lakannut, siirtyy toiselle, määrätään myöhemmän omaisuudensaajan suoritettava vero hänen ja perinnönjättäjän välisen sukulaisuussuhteen mukaan.
16 § (29.4.1994/318)
Perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin on lisättävä:
lahja, joka perintökaaren mukaan on otettava huomioon perinnönjaossa; ja
muu lahja, jonka perillinen tai testamentinsaaja on saanut perinnönjättäjältä kolmen viimeisen vuoden kuluessa ennen tämän kuolemaa ja joka ei ole 19 §:n 1 tai 2 kohdan nojalla lahjaverosta vapaa.
Perintöverosta vähennetään 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa se lahjavero, joka aikaisemmin on suoritettu, ja se varainsiirtovero, joka on maksettu kiinteistön lainhuutoa haettaessa, jollei sitä ole aikaisemmin vähennetty lahjaverosta. Perintöveron määrän ylittävää lahjaveron osaa ei palauteta. (23.11.2007/1063)
17 §
Milloin samasta omaisuudesta olisi kahden tai useamman, kahden vuoden kuluessa sattuneen kuolemantapauksen johdosta suoritettava perintöveroa, on siitä maksettava veroa vain kerran, sen sukulaisuussuhteen mukaan, mikä näissä tapauksissa on kaukaisin.
3 LUKULahjaveron suorittamisvelvollisuus ja määrä
18 § (8.12.1995/1392)
Lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle:
jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa; sekä
Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta.
Suomessa asuvan henkilön saamasta muusta kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta suoritettavasta lahjaverosta vähennetään samasta lahjasta vieraalle valtiolle suoritettujen verojen määrä ( ulkomaisen veron hyvitys) . Tämä hyvitys ei saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa lahjaverosta kuin vieraasta valtiosta saadun omaisuuden arvo on Suomessa lahjaveron perusteena olevan omaisuuden arvosta.
Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.
Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti.
Jos omaisuutta saa lahjana henkilö, joka palvelee vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tai lähetetyn konsulinvirastossa taikka on Suomessa Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön palveluksessa tahi tällaisen henkilön perheenjäsen tai yksityinen palvelija ja jos hän ei ole Suomen kansalainen, hän on velvollinen suorittamaan lahjaveroa ainoastaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta.
18 a § (8.12.1995/1392)
Lahjana pidetään myös vakuutuksesta edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saatua vakuutuskorvausta. (30.11.2012/705)
Vakuutuskorvausta ei katsota lahjaksi siltä osin kuin se on tuloverotuksessa edunsaajan veronalaista tuloa.
19 § (23.11.2007/1063)
Lahjaveroa ei suoriteta:
tavanomaisesta koti-irtaimistosta, joka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön, siltä osin kuin lahjan arvo ei ole 4 000 euroa suurempi;
siitä, mitä joku on käyttänyt toisen kasvatusta tai koulutusta varten tai toisen elatukseksi taikka muutoin antanut toiselle näihin tarkoituksiin sellaisessa muodossa, että lahjansaajalla ei ole mahdollisuutta käyttää lahjoitettua määrää muihin tarkoituksiin; eikä
muusta lahjasta, jonka arvo on 4 000 euroa pienempi, kuitenkin niin, että jos lahjansaaja kolmen vuoden kuluessa saa samalta antajalta useita sellaisia lahjoja, näistä on suoritettava veroa, kun niiden yhteinen arvo nousee vähintään mainittuun määrään.
19 a § (12.12.2014/1082)
Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
4 000–17 000 | 100 | 8 |
17 000–50 000 | 1 140 | 11 |
50 000–200 000 | 4 770 | 14 |
200 000–1 000 000 | 25 770 | 17 |
1 000 000– | 161 770 | 20 |
Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
4 000–17 000 | 100 | 21 |
17 000–50 000 | 2 830 | 27 |
50 000–1 000 000 | 11 740 | 33 |
1 000 000– | 325 240 | 36 |
L:lla 1082/2014 muutettu 19 a § tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
19 a § (30.11.2012/705)
Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
4 000–17 000 | 100 | 7 |
17 000–50 000 | 1 010 | 10 |
50 000–200 000 | 4 310 | 13 |
200 000–1 000 000 | 23 810 | 16 |
1 000 000– | 151 810 | 19 |
Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
4 000–17 000 | 100 | 20 |
17 000–50 000 | 2 700 | 26 |
50 000–1 000 000 | 11 280 | 32 |
1 000 000– | 315 280 | 35 |
L:lla 705/2012 muutettu 19 a § on väliaikaisesti voimassa 1.1.2013–31.12.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
19 a § (30.12.2008/1079)
Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti yli menevästä osasta |
4 000–17 000 | 100 | 7 |
17 000–50 000 | 1 010 | 10 |
50 000–200 000 | 4 310 | 13 |
200 000– | 23 810 |
Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:
Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
4 000–17 000 | 100 | 20 |
17 000–50 000 | 2 700 | 26 |
50 000– | 11 280 | 32 |
20 §
Velvollisuus suorittaa lahjaveroa alkaa, kun lahjansaaja on saanut lahjan haltuunsa. Milloin alaikäinen on vanhemmiltaan saanut veronalaisen lahjan, katsotaan verovelvollisuuden alkavan silloin, kun lahjoitus on tehty.
Jos lahjansaaja on kolmen vuoden kuluessa ennen verovelvollisuuden alkamista saanut samalta antajalta yhden tai useampia verotettavia lahjoja, on nekin veroa määrättäessä otettava lukuun. Verosta on kuitenkin vähennettävä se lahjavero, joka aikaisemmista lahjoista on jo suoritettu. (8.12.1995/1392)
Eri antajilta saadut lahjat on erikseen verotettava.
21 § (23.11.2007/1063)
Mitä 9–11 ja 15 §:ssä säädetään perinnöstä ja testamentista, koskee myös lahjaa.
21 a § (30.7.2004/729)
Jos tuloverotuksessa on sovellettu tuloverolain 47 §:n 1 momentin säännöstä, jonka perusteella omaisuuden hankintameno on laskettu lahjoittajan hankintamenosta, omaisuuden arvosta vähennetään tuloverotuksessa luovutusvoitosta maksuunpantu vero. Omaisuuden arvosta vähennetään kuitenkin enintään se veron määrä, joka luovutusvoitosta olisi määrätty, jos luovutushintana olisi ollut lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo.
4 LUKU (29.4.1994/318) Verotus, ennakkoratkaisu ja muutoksenhaku (26.7.1996/540)
22 §
22 § on kumottu L:lla 11.6.2010/523 .
23 §
23 § on kumottu L:lla 11.6.2010/523 .
24 §
24 § on kumottu L:lla 11.6.2010/523 .
25 § (29.4.1994/318)
Perintöverotus toimitetaan perinnönjättäjän jäämistöstä laaditun perukirjan ja, jos perinnönjako on jo toimitettu, lisäksi jakokirjan perusteella.
Edellä 22 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa on verotusta toimitettaessa otettava huomioon myös edellisen haltijan tai osuutta rasittavan oikeuden haltijan jäämistöstä laadittu perukirja.
Verohallinto voi kuolinpesän osakkaan ennen verotuksen toimittamista tekemästä hakemuksesta lykätä perintöverotuksen toimittamisen määräajaksi, kuitenkin enintään vuodeksi perukirjan Verohallinnolle jättämiselle säädetyn ajan päättymisestä, jos hakemuksen tueksi esitetään painavia syitä. Tällaisena syynä on muun muassa pidettävä perinnönjaon toimittamista pesässä, johon sisältyvän maatilan tai muun yrityksen toimintaa jatketaan kuolinpesän tai sen osakkaiden lukuun, kun kysymyksessä ei ole kuolinpesän kokonaisvaroihin nähden vähäinen varallisuuserä. (11.6.2010/523)
26 § (18.12.1995/1561)
Perintöverotuksen toimittamista varten on perintökaaren 20 luvussa tarkoitetun pesän ilmoittajan annettava kehotuksetta perinnönjättäjän jälkeen laadittu perukirja. Edellä 22 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa on annettava myös edellisen haltijan tai osuutta rasittavan oikeuden haltijan jäämistöstä laadittu perukirja.
Verovelvollisen on annettava veroilmoitus, jos perinnönjättäjän jälkeen ei ole laadittava perukirjaa tai jos velvollisuus suorittaa perintöveroa muissa kuin 22 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa alkaa myöhemmin kuin 5 §:ssä säädetään.
Jos verovelvollinen ei asu Suomessa, velvollinen antamaan veroilmoituksen on se, jolla on kuolinpesä hallussaan.
27 § (29.4.1994/318)
Lahjaverotuksen toimittamista varten on lahjansaajan annettava kehotuksetta lahjaveroilmoitus.
Jos lahjasta ei ole 19 §:n nojalla suoritettava veroa, veroilmoitusta ei ole annettava, ellei sitä erikseen vaadita.
28 § (29.4.1994/318)
Perukirjassa on mainittava, kuka pesänhoitajana ottaa vastaan perintöverotusta koskevia ilmoituksia ja tiedusteluja.
Perukirjassa on myös mainittava, onko perilliselle tai testamentinsaajalle annettu sellaista omaisuutta, joka 16 §:n mukaan on otettava lukuun perintöveroa määrättäessä, ja tällaisen omaisuuden laatu ja arvo. Perukirjassa on myös mainittava 7 a §:ssä tarkoitettujen etuuksien saajat ja määrät. (8.12.1995/1392)
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset siitä, mitä asiakirjoja verotuksen toimittamista varten on annettava. Verohallinto voi myös määrätä, että perintö- tai lahjaverotusta varten annettavat tiedot tulee antaa Verohallinnon vahvistamaa lomaketta käyttäen. (11.6.2010/523)
28 a § (11.6.2010/523)
Vakuutusyhtiön tai muun etuuden maksajan on ilmoitettava maksamistaan 7 a tai 18 a §:ssä tarkoitetuista etuuksista Verohallinnolle. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset ilmoituksen ajankohdasta, sisällöstä ja tavasta.
29 § (11.6.2010/523)
Perukirja on annettava kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta Verohallinnolle.
Verohallinto voi ilmoittaa käräjäoikeudelle perunkirjoituksen toimittamisen laiminlyönnistä.
30 § (11.6.2010/523)
Veroilmoitus on annettava Verohallinnolle kolmen kuukauden kuluessa verovelvollisuuden alkamisesta.
31 § (29.4.1994/318)
Verohallinto toimittaa perintö- ja lahjaverotuksen. Se myös oikaisee havaitsemansa 40 tai 41 §:ssä tarkoitetun virheen. (11.6.2010/523)
Verotus katsotaan toimitetuksi päivänä, jona Verohallinto on käsitellyt asian. Verotuksen toimittamispäivän tulee ilmetä verotusasiakirjoista. (11.6.2010/523)
3 momentti on kumottu L:lla 30.12.1999/1346 .
Verotettavan perintöosuuden tai lahjan arvo vahvistetaan täysin sadoin euroin siten, että ylimenevät eurot jätetään ottamatta huomioon. (26.10.2001/909)
32 § (11.6.2010/523)
Kuolinpesän osakas, erityisjälkisäädöksen saaja ja eloonjäänyt puoliso, silloinkin kun hän ei ole kuolinpesän osakas, sekä näiden lailliset edustajat, perunkirjoituksen toimittajat ja se, joka on ilmoittanut pesän tai hoitaa sitä, samoin kuin lahjanantaja ja -saaja ovat velvolliset Verohallinnon kehotuksesta antamaan kaikki pesää tai lahjaa koskevat tiedot ja selvitykset sekä esittämään tarkastettaviksi kaikki pesää tai lahjaa koskevat asiakirjat.
33 § (29.4.1994/318)
Verotus on toimitettava huolellisesti ja ottaen huomioon sekä valtion että verovelvollisen edun.
33 a § (8.12.1995/1392)
Jos perinnönjakosopimukselle, luovutustoimelle tai muulle perintö- tai lahjaverotukseen vaikuttavalle oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- tai lahjaverosta vapauduttaisiin, on perintö- tai lahjaverotuksessa meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksenmukaisesti.
34 § (29.4.1994/318)
Jos perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voida panna oikaistunakaan verotuksen perusteeksi, on verotus toimitettava arvioimalla ( arvioverotus ).
Arvioverotus sillä perusteella, että perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu, voidaan toimittaa 10 vuoden kuluessa perintö- tai lahjaverovelvollisuuden alkamisesta.
35 § (29.4.1994/318)
Jos perintö- tai lahjaverotusta toimitettaessa harkitaan verotuksen toimittamista arvioimalla tai muun olennaisen poikkeaman tekemistä perukirjaan tai veroilmoitukseen, on 26 tai 27 §:ssä tarkoitetulle ilmoittamisvelvolliselle tai pesänhoitajalle, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi ennen verotuksen toimittamista.
36 § (29.4.1994/318)
Veroa on korotettava ( veronkorotus ):
jos sellainen verovelvollinen, jonka velvollisuutena on antaa perukirja, veroilmoitus tai muu tieto tai asiakirja, on ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt antaa perukirjan, veroilmoituksen tai muun säädetyn tiedon tai asiakirjan oikeassa ajassa taikka antanut ne olennaisesti vaillinaisina, enintään 20 prosentilla ja, jos hän säädetyn kehotuksen todistettavasti saatuaankin on ilman hyväksyttävää estettä jättänyt velvollisuutensa kokonaan tai osittain täyttämättä, vielä enintään 20 prosentilla; sekä
jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut asiatiedoiltaan olennaisesti väärän perukirjan, veroilmoituksen tai muun säädetyn tiedon tai asiakirjan, enintään kaksinkertaiseksi.
Veronkorotus voidaan määrätä sellaisellekin verovelvolliselle, joka ei ole ollut 26 §:n mukaan ilmoittamisvelvollinen mutta jonka on katsottava ilmeisesti olleen tietoinen perukirjan, veroilmoituksen tai muun tiedon virheellisyydestä.
Jos 1 momentissa tarkoitettu virheellisyys on koskenut vain tiettyä perinnön, testamentin tai lahjan osaa, on veronkorotus määrättävä vain tämän osan aiheuttamasta veron lisääntymisestä.
37 § (29.4.1994/318)
Kun Verohallinto on toimittanut verotuksen, on sille, jolle on maksuunpantu perintö- tai lahjaveroa, lähetettävä verolippu ja annettava selvitys verotuksen perusteista sekä ohjeet siitä, miten verotukseen voidaan hakea muutosta. (11.6.2010/523)
Jos verovelvollisen osoitetta tai olinpaikkaa ei tiedetä, toimitetaan häntä koskevat 1 momentissa mainitut asiakirjat 28 §:n 1 momentissa tarkoitetulle pesänhoitajalle.
38 § (11.6.2010/523)
Jos perintöverotuksen toimittamisen jälkeen kuolinpesään ilmaantuu uusia varoja tai velkoja, on perintökaaren 20 luvun 10 §:ssä tarkoitettu täydennys- tai oikaisukirja annettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa sen laatimisesta.
Kun perintöverotus toimitetaan veroilmoituksen nojalla, on uusista varoista ja veloista annettava Verohallinnolle veroilmoitus kolmen kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun niitä on ilmaantunut pesään.
Jos perintö- tai lahjaverotuksen perusteet ovat verotuksen toimittamisen jälkeen muutoin muuttuneet, on se verovelvollinen, jonka perintö- tai lahjaveron määrä nousisi, kolmen kuukauden kuluessa sanotusta syystä tiedon saatuaan velvollinen ilmoittamaan asiasta Verohallinnolle, jollei joku muu osakas tai lahjansaaja jo ole ilmoittanut asiasta.
39 § (29.4.1994/318)
Edellä 38 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa verotus voidaan toimittaa uudelleen 10 vuoden kuluessa perintö- tai lahjaverovelvollisuuden alkamisesta ja noudattaen muutoin soveltuvin osin, mitä 40 ja 41 §:ssä säädetään.
Jos purkavin ehdoin saadun omaisuuden saaja ehdon täyttyessä joutuu luovuttamaan omaisuuden viiden vuoden kuluessa siitä, kun hän sen sai, on aikaisemmin maksettu vero palautettava 41 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Verovelvollisen on tehtävä tätä koskeva ilmoitus Verohallinnolle kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden luovuttamisesta. (11.6.2010/523)
39 a § (26.7.1996/540)
Verohallinto voi kirjallisesta hakemuksesta antaa perintö- tai lahjaveroa koskevan ennakkoratkaisun. (11.6.2010/523)
Lahjaverosta ennakkoratkaisua voi hakea sekä luovuttaja että luovutuksensaaja. Perintöverosta ennakkoratkaisua voi hakea perinnönjättäjän kuoleman jälkeen kuolinpesän osakas, erityisjälkisäädöksen saaja ja eloonjäänyt puoliso, silloinkin kun tämä ei ole kuolinpesän osakas.
3 momentti on kumottu L:lla 11.6.2010/523 .
39 b § (26.7.1996/540)
Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on verovelvollisen vaatimuksesta sitovana noudatettava siten kuin ennakkoratkaisussa määrätään.
Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä. (11.6.2010/523)
40 § (29.4.1994/318)
Jos verovelvolliselle laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, että asiaa ei ole joltakin osalta tutkittu, on hänen sitä aiheuttamattaan jäänyt panematta säädetty vero tai osa siitä, on verotus oikaistava, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu ( veronoikaisu verovelvollisen vahingoksi ).
Jos verottamatta jääminen on tapahtunut sen takia, että verovelvollinen tai muu ilmoitusvelvollinen on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän perukirjan tai veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, on veronoikaisua tehtäessä veroa lisäksi korotettava siten kuin 36 §:ssä säädetään.
Veronoikaisu verovelvollisen vahingoksi voidaan tehdä perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavien kahden vuoden kuluessa. Edellä 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa oikaisu voidaan kuitenkin tehdä verotuksen toimittamisvuotta seuraavien viiden vuoden kuluessa.
Ennen oikaisun tekemistä verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.
41 § (29.4.1994/318)
Jos verovelvolliselle on virheen johdosta pantu liikaa veroa, on verotus oikaistava, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu ( veronoikaisu verovelvollisen hyväksi ).
Veronoikaisu verovelvollisen hyväksi voidaan tehdä perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavien viiden vuoden kuluessa.
41 a § (11.6.2010/523)
Veronoikaisun katsotaan tapahtuneen määräajassa, jos Verohallinnon päätös oikaisusta on tehty ennen määräajan päättymistä.
42 § (29.4.1994/318)
Verotuksen oikaisulautakunta ratkaisee verotusta koskevat 43 §:ssä tarkoitetut oikaisuvaatimukset.
Verohallinto voi kuitenkin ratkaista verovelvollisen tekemän 43 §:ssä tarkoitetun oikaisuvaatimuksen silloin, kun esitetty vaatimus hyväksytään. (11.6.2010/523)
43 § (18.4.2008/242)
Verovelvollinen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saa hakea muutosta verotuksen oikaisulautakunnalta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Muutosta ei kuitenkaan saa hakea 25 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen.
Perintö- ja lahjaverotusta koskeva oikaisuvaatimus tehdään verotuksen oikaisulautakunnalle. Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa Verohallinnolle. (11.6.2010/523)
Verovelvollisen on tehtävä oikaisuvaatimus viiden vuoden kuluessa perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavan vuoden alusta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön on tehtävä oikaisuvaatimus kuuden kuukauden kuluessa verotuksen toimittamispäivästä.
Veronoikaisua ja muutoksenhakuviranomaisen uudelleen toimitettavaksi palauttamasta verotusta koskevasta Verohallinnon päätöksestä saadaan kuitenkin edellä säädetyn määräajan estämättä tehdä oikaisuvaatimus 60 päivän kuluessa päivästä, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut päätöksestä tiedon. Päätös voidaan antaa tiedoksi saantitodistusmenettelyä käyttämättä, jolloin se katsotaan saadun tiedoksi seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi, jollei muuta näytetä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika lasketaan päätöksen tekemisestä. (11.6.2010/523)
Oikaisuvaatimus on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. (30.12.2010/1412)
44 § (18.4.2008/242)
Edellä 43 §:stä säädetystä poiketen 39 a §:ssä tarkoitettuun ennakkoratkaisuun haetaan valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä perinnönjättäjä kuollessaan asui tai varallisuuden luovuttaja asuu. Jos mikään hallinto-oikeus ei olisi toimivaltainen käsittelemään ennakkoratkaisusta tehtävää valitusta, muutosta haetaan Helsingin hallinto-oikeudelta. Valitusoikeus on ennakkoratkaisun hakijalla ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa hallinto-oikeudelle tai Verohallinnolle. Verohallinnon on viipymättä lähetettävä sille toimitettu valituskirjelmä ja verotusta koskevat asiakirjat hallinto-oikeudelle. (11.6.2010/523)
Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa ennakkoratkaisun tiedoksisaannista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika lasketaan päätöksen tekemisestä.
Päätökseen, jolla ennakkoratkaisu on jätetty antamatta, ei saa hakea muutosta valittamalla.
45 § (18.4.2008/242)
Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen verovelvollinen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saa hakea valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä perinnönjättäjä kuollessaan tai lahjanantaja lahjaverovelvollisuuden alkaessa asui. Jos mikään hallinto-oikeus ei olisi toimivaltainen käsittelemään valitusta, muutosta haetaan Helsingin hallinto-oikeudelta.
Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa hallinto-oikeudelle tai Verohallinnolle. Verohallinnon on viipymättä lähetettävä sille toimitettu valituskirjelmä ja verotusta koskevat asiakirjat hallinto-oikeudelle. (11.6.2010/523)
Verovelvollisen valitusaika on viisi vuotta perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavan vuoden alusta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika on kuusi kuukautta verotuksen toimittamispäivästä. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä saadaan kuitenkin näiden määräaikojen estämättä valittaa 60 päivän aikana sen päivän jälkeen, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut tiedon päätöksestä. Päätös voidaan antaa tiedoksi saantitodistusmenettelyä käyttämättä, jolloin se katsotaan saadun tiedoksi seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi, jollei muuta näytetä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä.
46 § (18.4.2008/242)
Valitusta käsittelevän hallintotuomioistuimen tulee varata verovelvollisen tekemästä valituksesta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle tilaisuus vastineen ja tarvittaessa vastaselityksen antamiseen.
Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallintotuomioistuin voi ratkaista valituksen kuulematta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä, jos veron määrä voi verovelvollisen valituksen johdosta muuttua enintään 3 000 euroa.
47 § (18.4.2008/242)
Valitus, jonka verovelvollinen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö tekee hallinto-oikeudelle ja joka olisi tullut osoittaa oikaisuvaatimuksena verotuksen oikaisulautakunnalle, käsitellään oikaisuvaatimuksena. Valituksen tutkimatta jättämisestä ei tällöin tehdä päätöstä.
48 § (18.4.2008/242)
Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 70 ja 71 §:ssä säädetään. Valitusaika hallinto-oikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on kuitenkin 30 päivää tiedoksisaamisesta. Valtion puolesta on valitusoikeus Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä.
48 a § (21.12.2012/883)
Ennakkopäätösvalitukseen sovelletaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 71 a–71 d sekä 71 f §:ssä säädetään.
49 § (11.6.2010/523)
Jos perintö- tai lahjaverotusta koskevassa asiassa, josta on tehty oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle tai haettu muutosta hallinto-oikeudelta, asia joltakin osaltaan on jäänyt tutkimatta tai verotuksessa on sovellettu vääriä perusteita taikka verotus on muutoin toimitettu olennaisesti väärin, voidaan asia kokonaisuudessaankin palauttaa Verohallinnolle tai verotuksen oikaisulautakunnalle uuden verotuksen toimittamista tai päätöksen tekemistä varten.
50 § (29.4.1994/318)
Jos verotusta on muutettu toisen verovelvollisen verotukseen vaikuttavalla tavalla, Verohallinto oikaisee veronoikaisuin myös tämän verovelvollisen verotusta muutosta vastaavasti ( seurannaismuutos ), jollei oikaisun tekeminen ole erityisestä syystä kohtuutonta. Seurannaismuutos voidaan tehdä, vaikka veronoikaisun edellytykset puuttuvat. (11.6.2010/523)
Verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, ennen oikaisun tekemistä varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.
51 § (29.4.1994/318)
Jos viranomainen on oikaisuvaatimukseen tai valitukseen antamallaan päätöksellä määrännyt jonkun verovelvolliseksi tai muuttanut verotusta koskevaa päätöstä, on muutoksen tehneen viranomaisen vahvistettava muutoksen peruste. Jäljennös korkeimman hallinto-oikeuden tai hallinto-oikeuden edellä tarkoitetusta päätöksestä on lähetettävä hallinto-oikeudelle ja Verohallinnolle. Verohallinto oikaisee verotuksen edellä tarkoitetun päätöksen perusteella noudattaen soveltuvin osin, mitä veronoikaisusta säädetään. (11.6.2010/523)
Jos vero on päätöksen perusteella poistettu tai sitä on alennettu, on asianomaiselle palautettava takaisin liikaa maksettu määrä ja sille säädetty korko maksupäivästä takaisinmaksupäivään.
Jos joku on määrätty verovelvolliseksi tai veroa on päätöksen perusteella korotettu, verovelvolliselle on annettava verolippu ja perittävä maksamaton vero sekä sille edellä 2 momentin nojalla ehkä maksettu korko.
5 LUKU (29.4.1994/318)Veronkanto, maksuajan pidentäminen ja veronhuojennus
52 § (29.4.1994/318)
Perintö- tai lahjaveron kanto, perintä ja palauttaminen toimitetaan siten kuin veronkantolaissa (611/78) säädetään taikka sen nojalla säädetään tai määrätään, ellei jäljempänä toisin säädetä. (18.12.1995/1561)
Vero on maksettava, vaikka verotus ei olisikaan saanut lainvoimaa.
53 §
53 § on kumottu L:lla 21.12.2012/883 .
54 §
54 § on kumottu L:lla 21.12.2012/883 .
55 § (8.12.1994/1110)
Perintö- tai lahjaverosta jätetään verovelvollisen Verohallinnolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos: (11.6.2010/523)
veronalaiseen perintöön tai lahjaan sisältyy maatila, muu yritys tai osa niistä;
verovelvollinen jatkaa perintönä tai lahjana saaduilla varoilla maatalouden tai maa- ja metsätalouden harjoittamista tai muuta yritystoimintaa perintönä tai lahjana saadulla maatilalla tai näin saadussa yrityksessä; ja
edellä 1 kohdassa tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on suurempi kuin 850 euroa.
Maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi vähennetään tämän lain mukaan määrätystä verosta vero, joka perintöosuudesta tai lahjasta olisi määrättävä, jos maatilan maatalousmaa ja sitä vastaava CAP-maatilatukioikeus, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja laitteet sekä niihin kohdistuvat velat samoin kuin muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluva yritysvarallisuus arvostettaisiin määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitettavassa tai toimitetussa tuloverotuksessa noudatettavien tai noudatettujen, varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 3 ja 4 luvun mukaisten perusteiden mukaisesta määrästä. Osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia mainitun lain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan lasketusta määrästä. (22.12.2005/1144)
Varat, joita ei lueta nettovarallisuuteen, arvostetaan seuraavasti:
maatilaan kuuluva metsä 40 prosenttiin sen varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 7 §:n mukaisesta arvosta;
maatilan asuinrakennus ja metsätalouden tuotantorakennuksen rakennuspaikka 40 prosenttiin varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 5 luvun mukaisten perusteiden mukaisesta määrästä;
metsätalouden tuotantorakennukset, koneet ja laitteet 40 prosenttiin niiden verotuksessa poistamatta olevasta hankintamenosta; ja
muut varat 40 prosenttiin niiden käyvästä arvosta.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu erotus tai, jos se on suurempi kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun perintö- ja lahjaveron 850 euron ylimenevä osa, viimeksi mainittu määrä jätetään maksuunpanematta. (22.12.2005/1144)
Jos maatilan, muun yrityksen tai sen osan luovutus 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on osittain vastikkeellinen ja vastike on enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä arvosta, maatilaan, muuhun yritykseen tai sen osaan kohdistuva lahjavero jätetään kokonaan maksuunpanematta.
Jos verovelvollinen luovuttaa pääosan maatilasta, muusta yrityksestä tai sellaisen osasta, josta on myönnetty 2 tai 3 momentissa tarkoitettu huojennus, ennen kuin viisi vuotta on kulunut perintö- tai lahjaverotuksen toimittamispäivästä, verovelvollisen maksettavaksi pannaan tämän pykälän nojalla maksuunpanematta jätetty vero korotettuna 20 prosentilla.
Verovelvollisen on tehtävä 6 momentissa tarkoitettua luovutusta koskeva ilmoitus Verohallinnolle kolmen kuukauden kuluessa omaisuuden luovuttamisesta. Maksuunpanossa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 40 §:ssä säädetään. (11.6.2010/523)
Edellä 2 momenttia sovellettaessa maatalousmaa ja samalla luovutettava maatalousmaata vastaava CAP-maatilatukioikeus arvostetaan yhdessä määrään, joka vastaa 40 prosenttia maatalousmaan varallisuusverotuksessa noudatetusta arvosta. (15.7.2005/559)
56 § (29.4.1994/318)
Jos maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on 1 700 euroa tai enemmän ja jos 55 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut edellytykset ovat olemassa, tämän veron osan maksuaikaa pidennetään verovelvollisen ennen verotuksen toimittamista Verohallinnolle tekemästä pyynnöstä. (11.6.2010/523)
Vero, jonka maksamiseen on myönnetty pidennystä 1 momentin mukaan, kannetaan yhtä suurina, vähintään 850 euron määräisinä vuotuiserinä enintään kymmenen vuoden aikana. Tarkempia säännöksiä veron kantamisesta erissä annetaan valtiovarainministeriön asetuksella. Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa. (24.4.2015/514)
L:lla 514/2015 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.6.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Vero, jonka maksamiseen on myönnetty pidennystä 1 momentin mukaan, kannetaan yhtä suurina, vähintään 850 euron suuruisina vuotuiserinä enintään viiden vuoden aikana sen mukaan kuin valtiovarainministeriön asetuksella tarkemmin säädetään. Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa. (26.10.2001/909)
Useamman kuin viiden vuoden aikana kannettava vero vanhentuu verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) 20 §:stä poiketen kymmenen vuoden kuluttua laskettuna sitä seuranneen vuoden alusta, jona vero on määrätty. (24.4.2015/514)
L:lla 514/2015 lisätty 3 momentti tulee voimaan 1.6.2015.
Jos verovelvollinen luovuttaa pääasiallisen osan edellä tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai sellaisen osasta, Verohallinto määrää kaikki vielä tällöin maksamatta olevat maksuerät kannettaviksi seuraavan kantoerän yhteydessä. (11.6.2010/523)
57 § (15.12.2000/1084)
Edellä 55 ja 56 §:ssä tarkoitetaan maatilan tai muun yrityksen osalla myös vähintään yhtä kymmenesosaa maatilan tai yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista.
6 LUKU (29.4.1994/318)Erityisiä säännöksiä
58 § (29.4.1994/318)
Rangaistus perintö- ja lahjaveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 1–3 §:ssä.
59 § (15.12.2003/1068)
Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, soveltuvin osin noudatetaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 2 ja 3 luvuissa, 4 luvun 26 a–26 d ja 51 §:ssä sekä 11 luvussa säädetään.
60 § (29.4.1994/318)
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
7 LUKU (29.4.1994/318)Voimaantulo
61 § (29.4.1994/318)
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1940, ja sillä kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1921 annettu perintö- ja lahjaverolaki. (29.4.1994/318)
Tätä lakia sovelletaan niihinkin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, mutta joita ei ole vielä lopullisesti ratkaistu, paitsi että 12 §:n 2 momentin säännöstä on sovellettava 7 päivänä lokakuuta 1939 tai sen jälkeen; kuitenkin kaikkiin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut niin, että veron määrä, paitsi 12 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa, on laskettava niiden säännösten mukaan, jotka olivat voimassa verovelvollisuuden alkaessa. (29.4.1994/318)
Jos perintö- tai lahjaveroasia on tammikuun 1 päivän 1938 jälkeen ratkaistu lainvoiman saaneella päätöksellä, on verovelvollinen oikeutettu asianomaiselle verotuslautakunnalle tehtävällä kirjallisella ilmoituksella saattamaan asian uuden käsittelyn alaiseksi, jolloin tätä lakia on sovellettava myös veron määrään nähden. Jos verovelvollinen näin on joutunut suorittamaan enemmän veroa, kuin mitä hänelle tämän lain mukaan on tuleva, suoritettakoon hänelle valtionvaroista takaisin liikaa maksamansa määrä sekä sille korkoa sen mukaisesti, kuin 55 §:ssä on säädetty. (29.4.1994/318)
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
5.3.1945/222:
30.12.1959/520:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1960, ja sillä kumotaan verojen ja sotalainan maksamisessa myönnettävistä huojennuksista eräissä tapauksissa 9 päivänä helmikuuta 1945 annettu laki (129/4), sellaisena kuin se on muutettuna voimassa. Tämän lain 12, 13, 14 ja 19 §:ää on sovellettava, milloin verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 1960 tai sen jälkeen.
Perintöverolautakunnassa vuoden 1959 päättyessä vireillä olevat asiat siirretään tämän lain mukaiselle lautakunnalle ja perintöverotarkastuslautakunnassa vireillä olevat asiat lääninhallitukseen. Perintöverotarkastuslautakunnalle tämän lain voimaantulon jälkeen osoitetut kirjelmät katsotaan lääninhallitukselle tarkoitetuiksi.
5.12.1969/742:
Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen.
31.12.1974/1028:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1975.
13.2.1976/145:
11.8.1978/616:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.
28.12.1978/1097:
16.3.1979/318:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1979 ja sitä sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut sanottuna päivänä tai sen jälkeen, kuitenkin niin, että 62 §:n 1 momenttia sovelletaan myös niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.
18.6.1981/435:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1981.
HE 229/80, lvk.miet 4/81, svk.miet 34/81
6.8.1982/612:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1982.
HE 103/81, vvvk.miet 29/82, svk.miet 82/82
15.6.1984/463:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1984. Sitä sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus alkaa lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 22/84, vvvk.miet 19/84, svk.miet 29/84
28.6.1985/544:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1985.
HE 67/85, vvvk.miet 27/85, svk.miet 67/85
22.11.1985/876:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986. Sitä sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus alkaa lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 125/85, vvvk.miet 43/85, svk.miet 108/85
16.7.1990/659:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1990.
HE 51/90, vvvk.miet. 24/90, svk.miet. 80/90
17.8.1990/705:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1990.
Jos suullinen testamentti on valvottu tai ilmoitettu valvottavaksi ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan aikaisempaa lakia.
HE 1/90, vvvk.miet. 5/90, svk.miet. 39/90
24.8.1990/779:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
HE 66/90, vvvk.miet. 6/90, svk.miet. 56/90
1.2.1991/190:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.
HE 160/90, vvvk.miet. 68/90, svk.miet. 229/90
1.11.1991/1320:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 1991.
HE 56/91, vvvk.miet. 22/91
29.4.1994/318:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994.
Lain 34 §:ää sovelletaan niihin tapauksiin, joissa perintö- tai lahjaverovelvollisuus on alkanut lain tultua voimaan.
Tätä lakia sovelletaan niihin oikaisuvaatimuksiin ja valituksiin, jotka tehdään lain tultua voimaan. Ennen tämän lain voimaantuloa toimitetuissa verotuksissa pidetään 31 §:n 2 momentissa tarkoitettuna verotuksen toimittamispäivänä sitä päivää, jona asia on käsitelty perintöverolautakunnassa.
Perintöverolautakunnalle osoitettuihin hallintomenettelylain (598/82) 26 ja 27 §:ssä tarkoitettuihin asia- tai kirjoitusvirhettä koskeviin korjausvaatimuksiin, jotka ovat tulleet vireille ennen tämän lain voimaantuloa ja jotka ovat käsiteltävinä verotoimistossa, sovelletaan, mitä 42 §:ssä säädetään oikaisuvaatimuksen käsittelemisestä.
Ennen tämän lain voimaantuloa veronjärjestelynä vireille tulleisiin, verotoimistossa käsiteltävinä oleviin asioihin sovelletaan, mitä 38 ja 39 §:ssä säädetään.
Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleisiin, verotoimistossa käsiteltävinä oleviin ennakkotietoa koskeviin hakemuksiin sovelletaan, mitä tässä laissa ennakkotiedosta säädetään.
Korkeimman hallinto-oikeuden ja lääninoikeuden ennen tämän lain voimaantuloa perintöverolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi palauttamiin asioihin sovelletaan, mitä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleissa säännöksissä säädetään perintöverolautakunnan oikeudesta toimittaa verotus. Uudelleen toimitettavan verotuksen toimittaa kuitenkin verotuksen oikaisulautakunta.
Jos valitusaika tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan on pidempi kuin tässä laissa säädetty vastaava aika, sovelletaan perintöverolautakunnassa ennen tämän lain voimaantuloa käsitellystä perintö- tai lahjaverotuksesta tehtyyn valitukseen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 15/94 , VaVM 7/94
28.6.1994/612:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.
Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.
HE 68/94 , VaVM 24/94
2.8.1994/697:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1994.
Lakia sovelletaan haettaessa muutosta tämän lain voimaantulon jälkeen annettuun lääninoikeuden päätökseen.
HE 143/93 , LaVM 11/94
8.12.1994/1110:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Lakia sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain tultua voimaan.
HE 174/94 , VaVM 45/94
8.12.1995/1392:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lakia sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain tultua voimaan.
Lain 16 §:n 1 momentin 2 kohtaa, 19 §:n 3 kohtaa ja 20 §:n 2 momenttia sovellettaessa ei oteta huomioon ennen 1 päivää tammikuuta 1994 annettuja lahjoja.
Jos perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin lisätään ennen vuotta 1996 annettu 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu lahja, perintöverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 14 §:n veroasteikkojen mukaan, jos se on suurempi kuin aikaisemmin maksettu lahjavero.
(20.6.1996/430)
Jos vuonna 1996 tai sen jälkeen saadusta lahjasta lahjaveroa määrättäessä on otettava huomioon myös samalta antajalta vuonna 1994 tai 1995 saatu lahja, lahjojen yhteismäärästä määrättävästä lahjaverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 14 §:n veroasteikkojen mukaan, jos se on suurempi kuin aikaisemmin maksettu lahjavero.
(20.6.1996/430)
HE 68/95 , VaVM 30/95
18.12.1995/1561:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lain 53 ja 54 §:ssä tarkoitettu lääninveroviraston huojennustoimivalta koskee tämän lain voimaantullessa myös verohallituksessa vireillä olevia asioita.
HE 131/95 , VaVM 37/95, EV 124/95
20.6.1996/430:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996.
Lakia sovelletaan tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen.
HE 15/96 , VaVM 17/96, EV 80/96
26.7.1996/540:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
HE 46/96 , VaVM 20/96, EV 105/96
10.7.1998/507:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
HE 15/1998 , VaVM 11/1998, EV 64/1998
30.12.1999/1346:
HE 149/1999 , VaVM 30/1999, HaVL 10/1999, EV 131/1999
15.12.2000/1084:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001. Lakia sovelletaan tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain voimaan tultua.
HE 104/2000 , VaVM 37/2000, EV 193/2000
26.10.2001/909:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Lakia sovelletaan tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain tultua voimaan.
HE 91/2001 , VaVM 12/2001, EV 101/2001
15.12.2003/1068:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 117/2003 , VaVM 27/2003, EV 67/2003
24.6.2004/571:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.
Lakia sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen vireille tuleviin hakemuksiin.
HE 57/2004 , VaVM 4/2004, EV 63/2004
24.6.2004/576:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004. Sitä sovelletaan niihin sukupolvenvaihdoksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain tultua voimaan.
Verovelvollisen vaatimuksesta lakia sovelletaan myös niihin sukupolvenvaihdoksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut vuoden 2004 aikana ennen lain voimaantuloa.
HE 84/2004 , VaVM 5/2004, EV 74/2004
30.7.2004/729:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2005 vireille tuleviin oikaisuihin.
HE 96/2004 , VaVM 13/2004, EV 118/2004
15.7.2005/559:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2005.
Lakia sovelletaan tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain tultua voimaan.
HE 17/2005 , MmVM 3/2005, EV 93/2005
9.12.2005/969:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan, kun verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen.
HE 172/2005 , VaVM 30/2005, EV 158/2005
22.12.2005/1084:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan veronoikaisuihin, jotka tehdään lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen.
HE 91/2005 , VaVM 22/2005, EV 141/2005
22.12.2005/1144:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan, kun verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen. Lain 55 §:ää sovelletaan niihin sukupolvenvaihdoksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen.
HE 144/2005 , VaVM 44/2005, EV 218/2005
23.11.2007/1063:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Lakia sovelletaan, kun verovelvollisuus alkaa lain tultua voimaan.
Jos lain 17 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa ensimmäinen kuolemantapaus on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa ja viimeinen sen jälkeen ja jos lain voimaantulon jälkeen tapahtuneessa kuolemantapauksessa vallitsee kaukaisin sukulaisuussuhde, veroa on suoritettava vähintään se määrä, joka ennen lain voimaantuloa tapahtuneen kuolemantapauksen johdosta olisi kuolemantapauksen aikaan voimassa olleiden säännösten mukaan ollut suoritettava.
Vaikka ennen lain voimaantuloa annetusta lahjasta suoritetun lahjaveron määrä ylittää tuosta lahjasta ja lain voimaantulon jälkeen annetusta lahjasta 20 §:n nojalla suoritettavan veron määrän, veroa ei palauteta.
HE 58/2007 , VaVM 11/2007, EV 56/2007
18.4.2008/242:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2008.
Lain 45 §:n 1 ja 2 momentti sekä 46 § tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009. Lainkohtia sovelletaan niihin valitusasioihin, jotka tulevat vireille lain tultua voimaan. Veroasiamiehellä tarkoitetaan kuitenkin 1 päivästä toukokuuta 2008 Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä.
HE 148/2007 , VaVM 5/2008, EV 25/2008
30.12.2008/1079:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
Lakia sovelletaan, kun verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 2009 tai sen jälkeen.
HE 205/2008 , VaVM 30/2008, EV 204/2008
29.12.2009/1744:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Lakia sovelletaan vakuutuskorvauksiin, jotka on saatu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen tapahtuneen kuolemantapauksen johdosta.
HE 158/2009 , VaVM 40/2009, EV 222/2009
11.6.2010/523:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.
HE 288/2009 , VaVM 12/2010, EV 37/2010
30.12.2010/1412:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 122/2010 , HE 258/2010 , VaVM 47/2010, EV 240/2010
14.1.2011/28:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2011.
Jos perittävä on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 37/2010 , LaVM 23/2010, EV 201/2010
22.12.2011/1408:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Lakia sovelletaan, kun verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 2012 tai sen jälkeen.
Jos perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin lisätään ennen lain voimaantuloa annettu 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu lahja, perintöverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 19 a §:n 1 momentin veroasteikon mukaan, jos se on suurempi kuin aikaisemmin maksettu lahjavero.
Jos lain voimaantulon jälkeen saadusta lahjasta lahjaveroa määrättäessä on otettava huomioon myös samalta antajalta vuosina 2009–2011 saatu lahja, lahjojen yhteismäärästä määrättävästä lahjaverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 19 a §:n 1 momentin veroasteikon mukaan.
HE 77/2011 , VaVM 16/2011, EV 72/2011
30.11.2012/705:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013. (12.12.2014/1083)
Lakia sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (12.12.2014/1083)
Jos vuosien 2013 ja 2014 aikana kuolleen henkilön jälkeen perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin lisätään ennen lain voimaantuloa annettu 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu lahja, perintöverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 19 a §:n veroasteikkojen mukaan, jos se on suurempi kuin aikaisemmin maksettu lahjavero. (12.12.2014/1083)
Jos vuosien 2013 ja 2014 aikana saadusta lahjasta lahjaveroa määrättäessä on otettava huomioon samalta antajalta vuosien 2010–2012 aikana saatu lahja, lahjojen yhteismäärästä määrättävästä lahjaverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 19 a §:n veroasteikkojen mukaan. (12.12.2014/1083)
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013. Lain 14 ja 19 a § ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2015.
Lakia sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Jos vuosien 2013–2015 aikana kuolleen henkilön jälkeen perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin lisätään ennen lain voimaantuloa annettu 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu lahja, perintöverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 19 a §:n veroasteikkojen mukaan, jos se on suurempi kuin aikaisemmin maksettu lahjavero.
Jos vuosien 2013–2015 aikana saadusta lahjasta lahjaveroa määrättäessä on otettava huomioon samalta antajalta vuosien 2010–2012 aikana saatu lahja, lahjojen yhteismäärästä määrättävästä lahjaverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 19 a §:n veroasteikkojen mukaan.
Jos 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen kuolleen henkilön jälkeen perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin lisätään vuosien 2013–2015 aikana annettu 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu lahja, perintöverosta vähennettävä määrä lasketaan noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita veroasteikkoja.
Jos 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen saadusta lahjasta lahjaveroa määrättäessä on otettava huomioon samalta antajalta vuosien 2013–2015 aikana saatu lahja, lahjojen yhteismäärästä määrättävästä lahjaverosta vähennettävä määrä lasketaan noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita veroasteikkoja.
HE 93/2012 , VaVM 21/2012, EV 109/2012
21.12.2012/883:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan verosta vapauttamista tai veron maksun lykkäystä koskevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn veron maksun lykkäyksen perusteella kertyneeseen korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 76/2012 , VaVM 29/2012, EV 136/2012
12.12.2014/1082:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Lakia sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Jos perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin lisätään ennen lain voimaantuloa annettu 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu lahja, perintöverosta vähennettävä lahjavero lasketaan tämän lain 19 a §:n 1 momentin veroasteikon mukaan, jos se on suurempi kuin aikaisemmin maksettu lahjavero.
Jos lain voimaantulon jälkeen saadusta lahjasta lahjaveroa määrättäessä on otettava huomioon samalta antajalta vuosina 2012–2014 saatu lahja, lahjojen yhteismäärästä määrättävästä lahjaverosta vähennettävä määrä lasketaan tämän lain 19 a §:n 1 momentin veroasteikon mukaan.
HE 123/2014 , VaVM 21/2014, EV 162/2014
12.12.2014/1083:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 123/2014 , VaVM 21/2014, EV 162/2014
24.4.2015/514:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2015.
Lakia sovelletaan, kun verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen. Jos verotus on toimitettu ennen tämän lain voimaantuloa, vaatimus maksuajan pidentämisestä voidaan 56 §:n 1 momentista poiketen esittää kahden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
HE 364/2014 , VaVM 46/2014, EV 350/2014