HE 338/2014

1Johdanto

Suomessa ei ole ydinenergia-alan keskeisiä järjestelmiä ja komponentteja eikä ydinpolttoainetta valmistavaa teollisuutta. Sen vuoksi Suomen ydinenergiateollisuus on pitkällä aikavälillä riippuvainen tuonnista erityisesti ydinpolttoaineen osalta.

Ydinenergian käyttöön liittyy riskejä, joiden toteutuminen saattaa aiheuttaa maan rajojen ulkopuolelle ulottuvia uhkia tai vahinkoja. Riskeistä tärkeimpänä pidetään mahdollisuutta valmistaa ydinase tai muu ydinräjähde. Myös ydinlaitosten turvallisuuden varmistaminen, mahdollisiin onnettomuuksiin varautuminen ja tahallisen vahingonteon estäminen edellyttävät toimenpiteitä, joita säännellään ja valvotaan viranomaismääräyksin ja -toimin.

Ydinaseiden leviämisen estämiseksi ja turvallisuusvaatimusten harmonisoimiseksi ydinenergiaa käyttävät maat ovat sitoutuneet erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja järjestelyihin, erityisesti Kansainvälisen Atomienergiajärjestön, IAEA:n, puitteissa. Näiden toimeenpanon tueksi on lisäksi laadittu yhteisesti sovittuja suosituksia ja ohjeita. EU:ssa on voimassa ydin- ja säteilyturvallisuutta sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat direktiivit, joilla yleissopimusten ja kansainvälisten suositusten määräyksistä on tehty EU:n alueella oikeudellisesti sitovia.

Suomi on osapuolena kaikissa Suomen kannalta oleellisissa kansainvälisissä ydinalan sopimuksissa, joista keskeisimpiä ovat sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä (SopS 10 ja 11/1970), ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus (SopS 74/1996), yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista (SopS 72/89), käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus (SopS 36/2001), yleissopimus ydinonnettomuuden pikaisesta ilmoittamisesta (SopS 98/1986) yleissopimus avunannosta ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä (SopS 82 ja 83/1990), Pariisin yleissopimus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla (Sops 20/1972) ja Wienin ja Pariisin yleissopimuksen soveltamista koskeva yhteistyöpöytäkirja (Sops 98/1994). Suomi osallistuu myös aktiivisesti IAEA:n puitteissa ydin- ja säteilyturvallisuutta ja turvajärjestelyjä koskevien suositusten ja ohjeiden valmisteluun ja ottaa ne huomioon omassa toiminnassaan.

Useimmat ydinenergia-alan toimittajamaat asettavat yhteistyön ja toimitusten ehdoksi sen, että vastaanottavan maan tai maaryhmän kanssa on tehty valtiosopimus, jolla yleissopimusten määräysten ja erilaisten kansainvälisten suositusten noudattamisesta kahdenvälisessä suhteessa sovitaan tarkemmin. Suomi on tehnyt ydinenergia-alan kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia Australian (SopS 1 ja 2/1980), Kanadan (SopS 42 ja 43/1976), Ruotsin (SopS 40 ja 41/1970), Etelä-Korean ( HE 88/2014 vp , EV 93/2014 vp, sopimus ja laki 934/2014 tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015), Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (SopS 15 ja 16/1969) ja Yhdysvaltojen (SopS 37/1992) kanssa. Australian, Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa tehtyjen sopimusten toimeenpano on sittemmin lakkautettu Suomen tultua EU:n jäseneksi. Ydinenergia-alan yhteistyö näiden maiden kanssa jatkuu Euroopan Atomienergiayhteisön (Euratom) ja ko. maiden välisten yhteistyösopimusten puitteissa. EU-maiden keskinäistä ydinenergia-alan yhteistyötä säännellään Euratom-yhteisön perustamissopimuksen ja sen nojalla annettujen säädösten nojalla.

2Nykytila

Suomella tai Euratomilla ei ole Venäjän kanssa ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskevaa yhteistyösopimusta.

Yhteistyötä Suomen ja Venäjän välillä on ydinenergia-alalla ollut jo pitkään. Esimerkiksi Fortum Power and Heat Oy:n ydinvoimalaitokselle Loviisaan hankitaan polttoaine Venäjältä, ja Fennovoima Oy on tehnyt ehdollisen sopimuksen Venäjän valtion ydinenergiakonserni Rosatomin kanssa ydinvoimalaitoksen toimittamisesta.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

4Esityksen vaikutukset

Sopimus kattaa laajasti ydinenergian tuotannon ja käytön eri alat, jotka tyypillisesti ovat Suomessa luvanvaraista toimintaa. Sopimuksen odotetaan helpottavan ydinenergia-alan yhteistyöhön liittyviä viranomaismenettelyjä Suomen ja Venäjän välillä, minkä voidaan ennakoida lisäävän sopimuksen alaisuudessa tapahtuvaa taloudellista aktiviteettia. Näin ollen sopimuksen alaisuudessa tapahtuva yhteistyö saattaa lisätä näihin menettelyihin liittyvän viranomaistoiminnan tarvetta. Voimaansaattamislain 2 § 3 momentin mukaisesta valtuuttamisesta koituva viranomaistoiminnan lisäys jäänee kuitenkin vähäiseksi.

Sopimuksella ei ole suoria budjettivaikutuksia. Sopimuksen taloudelliset vaikutukset liittyvät sopimuksen lisäämään taloudelliseen aktiviteettiin, ja siten taloudellisten vaikutusten odotetaan olevan positiivisia ja kohdistuvan ennen kaikkea yhteistyötä käytännössä tekeviin toiminnanharjoittajiin. Näin ollen myös sopimuksen yritysvaikutukset olisivat positiivisia.

Sopimuksella ei ole nähtävissä merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Sopimuksen sisältämät velvoitteet ovat yhdenmukaisia niiden velvoitteiden kanssa, joihin sekä Suomi että Venäjä ovat jo sitoutuneet kansainvälisten yleissopimusten kautta. Näitä yleissopimuksia, joissa kumpikin maa on osapuolena, ovat ydinsulkusopimus, ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus, ydinaineiden turvajärjestelyjä koskeva yleissopimus, yleissopimus ydinonnettomuuden pikaisesta ilmoittamisesta, yleissopimus avunannosta ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus. Lisäksi maiden hallitukset ovat tehneet poliittiset sitoumukset noudattaa IAEA:n ydinturvallisuutta ja turvajärjestelyjä koskevia suosituksia sekä ydinalan viejämaiden ryhmän (NSG) vientivalvontaa koskevia suosituksia. Myös nämä sitoumukset on otettu huomioon Suomen lainsäädännössä. Tämän vuoksi nyt käsiteltävänä olevalla sopimuksella ei ole vaikutusta Suomen kansalliseen lainsäädäntöön.

5Asian valmistelu

Neuvottelut käynnistyivät huhtikuussa 2012, ja ne käytiin Helsingissä ja Moskovassa vuosien 2012 ja 2013 aikana.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2014. Venäjän federaation hallituksen puolesta sopimuksen allekirjoitti Venäjän hallituksen valtuutuksen nojalla Sergei Kiriyenko. Suomen hallituksen puolesta allekirjoittajana oli Jan Vapaavuori tasavallan presidentin valtuuttamana.

Hallituksen esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä.

Esityksestä on pyydetty lausunto sosiaali- ja terveysministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, Säteilyturvakeskukselta, Teollisuuden Voima Oyj:tä, Fortum Power and Heat Oy:ltä, Fennovoima Oy:ltä, Posiva Oy:ltä, VTT:ltä, Talvivaara Sotkamo Oy:ltä sekä Wärtsilä Oyj:ltä.

Lausunnon antoivat ulkoasianministeriö, Säteilyturvakeskus ja Wärtsilä Oyj. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, Teollisuuden voima Oyj, Fortum Power and Heat Oy, VTT ja Fennovoima Oy ilmoittivat, että niillä ei ole lausuttavaa esityksestä.

Lausunnoissa pidettiin tärkeänä kahdenvälisen sopimuksen solmimista ja tuettiin sen hyväksymistä. Wärtsilä Oyj:n lausunnossa tuotiin esiin sopimuksen sisältöä koskevia huomioita. Lisäksi lausunnoissa esitettiin teknisluonteisia korjauksia, jotka on otettu huomioon esityksen viimeistelyssä.

1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimuksen johdanto-osassa todetaan kummankin maan olevan Kansainvälisen Atomienergiajärjestön jäseniä ja ydinsulkusopimuksen osapuolia. Lisäksi todetaan Suomen jäsenyys Euroopan atomienergiayhteisö Euratomissa ja Venäjän jäsenyys Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän tulliliitossa ja yhteisessä talousalueessa.

1 artikla .Sopimuksen 1 artiklan mukaan osapuolet rohkaisevat ja edistävät yhteistyötä ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla. Siten sopimuksen tarkoituksena on luoda puitteet suomalaisten ja venäläisten toimijoiden keskinäiselle yhteistyölle, pyrkien näin helpottamaan sitä.

2 artikla .Artikla sisältää sopimuksen soveltamisen kannalta keskeisten käsitteiden määritelmät. Määritellyt termit eivät pääosin ole samoja kuin ne, jotka on määritelty ydinenergialaissa tai -asetuksessa. Ainoa poikkeus on ydinaineen määritelmä, joka on sisällöltään yhteneväinen ydinenergialain 3 §:n ydinaineen määritelmän kanssa.

3 artikla . Artiklan mukaan aloja, joilla yhteistyötä tehdään, ovat (a) perus- ja soveltava tutkimus; (b) ydinreaktorit ja niiden käyttö energiantuotannossa; (c) ydinaineen ja polttoaineen toimitukset reaktoreihin; (d) ydinpolttoainekierto; (e) ydinturvallisuus, säteilysuojelu ja ympäristönsuojelu; (f) ydinenergian käyttö lääketieteessä, teollisuudessa ja maataloudessa; (g) uuden tekniikan, teknologioiden, laitteiden ja materiaalien tutkiminen ja kehittäminen; (h) laitteiden, ydinaineen ja palvelujen toimittaminen; ja (i) muilla aloilla, joista osapuolet sopivat tekemällä muutoksia ja täydennyksiä tähän sopimukseen.

4 artikla . Artiklan mukaan yhteistyötä voidaan harjoittaa seuraavissa muodoissa: (a) yhteiset tutkimukset sovittujen ohjelmien puitteissa; (b) konkreettista kehitystyötä ja tieteellisiä tutkimuksia toteuttavien yhteisten työryhmien perustaminen; (c) eri yhteistyöalojen teknisten asiantuntijoiden tapaamiset ja vaihto; (d) seminaarit ja symposiumit; (e) yhteiset konsultaatiot; (f) tieteellis-teknisen informaation vaihto; (g) yhteistyö laitteiden, ydinaineiden ja teknologioiden vientivalvontakysymyksissä; ja (h) muut yhteistyömuodot, joista osapuolet voivat diplomaattiteitse kirjallisesti sopia.

5 artikla . Artiklassa määritellään sopimuksen täytäntöönpanoa varten toimivaltaiset viranomaiset. Nämä ovat Suomen puolelta työ- ja elinkeinoministeriö ja Venäjän puolelta valtion ydinenergiakonserni Rosatom. Jos toimivaltaiset viranomaiset vaihtuvat, osapuolet sitoutuvat ilmoittamaan toisilleen diplomaattiteitse.

Venäjän ulkoasianministeriö on vuonna 2008 toimittanut Suomen ulkoasianministeriölle nootin Rosatomin luonteesta ja tehtävistä. Nootissa todetaan, että Rosatom on perustettu 1.12.2007 annetulla Venäjän federaation lailla nro 317-F3 ja että Rosatom toteuttaa valtion politiikkaa ja oikeudellista sääntelyä, tarjoaa valtiollisia palveluita sekä hallinnoi valtion omaisuutta ydinenergia käytön alalla, huolehtii ydinenergia- ja ydinaseteollisuuden kehittämisestä ja turvallisesta toiminnasta, vastaa ydin- ja säteilyturvallisuudesta sekä siitä, että ydinmateriaaleja ja –teknologiaa ei välitetä edelleen, sekä vastaa ydinalan tutkimuksen, tekniikan ja ammattikoulutuksen kehittämisestä ja kansainvälisen yhteistyön toteuttamisesta tällä alalla. Rosatomista annetun lain 14 artiklan mukaisesti Rosatom vastaa oman toimivaltansa puitteissa siitä, että venäläinen osapuoli täyttää Venäjän kansainvälisten sopimusten velvoitteet. Edelleen nootissa todetaan, että Venäjän federaation presidentin 20.3.2008 antamalla asetuksella nro 369, joka koskee Rosatomin perustamistoimenpiteitä, on lakkautettu ydinenergiavirasto ja todetaan Rosatomin jatkavan aiemmin ydinenergiavirastolle kuuluneiden tehtävien hoitamista venäläisen osapuolen toimivaltaisena elimenä tiettyjen jo olemassa olevien Suomen ja Venäjän välisten sopimusten osalta.

Ydinenergialain 54 §:n mukaan ydinenergia-alan ylin johto ja valvonta kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle.

6 artikla . Artikla määrittelee tehtävää yhteistyötä. Sen mukaisesti osapuolet toteuttavat yhteistyötä sopimuksen tarkoittamilla aloilla laatimalla ja toteuttamalla ohjelmia ja hankkeita. Nämä hankesopimukset sisältävät yksittäisiä hankkeita koskevat tarkemmat määräykset.

Tämän lisäksi artikla mahdollistaa sen, että osapuolten toimivaltaiset viranomaiset valtuuttavat luonnollisia ja oikeushenkilöitä tekemään sopimuksia, joissa määritellään yhteistyön laajuus, sopimusten osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä yhteistyön rahoitus- ja muut ehdot kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Lähtökohtana on, että sopimuksen alaista toimintaa harjoittavat yksityiset toiminnanharjoittajat tai viranomaiset. Sopimuksella ei ole vaikutusta toimintojen luvanvaraisuuteen, joka perustuu ydinenergialakiin. Näin ollen myös sopimuksessa tarkoitetuissa hankkeissa tapahtuva toiminta on Suomessa luvanvaraista, jos se ydinenergialain mukaan on.

Artiklassa tarkoitettu valtuutusjärjestely toteutettaisiin voimaansaattamislakiin sisällytettävällä säännöksellä. Säteilyturvakeskuksella olisi sopimuksessa tarkoitettu valtuutus. Tämä lisäksi valtuutus sisältyisi automaattisesti ydinenergialain mukaisiin lupiin, minkä lisäksi säädettäisiin mahdollisuudesta tapauskohtaiseen valtuutukseen niitä tapauksia varten, joihin lupaan liitettävä valtuutus ei sovellu. Työ- ja elinkeinoministeriö päättäisi tapauskohtaisesta valtuutuksesta.

7 artikla . Artikla koskee yhteistyön puitteissa vaihdettavien tietojen käsittelyä. Artiklan 1 kohta rajaa salassa pidettävät (Suomi: suojaustasoon I-II kuuluvat; Venäjä: valtiosalaisuudet) tiedot kokonaan sopimuksen alaisen yhteistyön ulkopuolelle.

Artiklan 2 kohta koskee salassapitomerkintöjä yhteistyön puitteissa luovutettavissa tai sen tuloksena syntyvissä salassa pidettävissä tiedoissa. Sen mukaan salassapidosta tulee tehdä selkeä merkintä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tällaisia tietoja ei julkaista eikä luovuteta kolmannelle osapuolelle ilman toisen osapuolen antamaa kirjallista lupaa.

Artiklan 3 kohta koskee luottamuksellisen tiedon käsittelyä, jonka osalta viitataan kansallisiin lainsäädäntöihin. Luottamukselliseksi merkityn tiedon vastaanottanut osapuoli sitoutuu antamaan tiedolle vastaavan suojan kuin luovuttava osapuoli. Suomessa tällaisia tietoja käsitellään kuten suojaustasoon III kuuluvaa tietoa, ja sille taataan vastaava suoja. Venäjällä nämä ovat ”rajoitetusti jaeltavia virkakäyttöön tarkoitettuja tietoja”.

Suomen kansallisessa lainsäädännössä salassapitomerkintöjä ja luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskee kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden osalta laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (588/2004) , valtionhallinnon osalta valtioneuvoston asetus tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa (tietoturva-asetus, 681/2010), ydinenergia-alan osalta yleisesti ydinenergialain 78 §, sekä yleisesti viranomaistoiminnan osalta laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) . Lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista sovelletaan erityissuojattaviin tietoaineistoihin. Näillä tarkoitetaan salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja, joihin lähettäjä on kansainvälisen Suomea sitovan velvoitteen mukaisesti tehnyt turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän. Lain 6 §:n mukaan erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa, jollei kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu (6§:n 1 momentti). Tietoaineistoa saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon se on annettu (6§:n 2 momentti) ja tietoon saa antaa pääsyoikeuden vain niille, jotka tarvitsevat tietoja tehtäviensä hoitamisessa (6§:n 3 momentti). Lain 7 §:ssä on vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa koskevat säännökset ja 8 §:ssä turvallisuusluokan merkitsemistä koskeva säännökset. Tietoturva-asetuksen 3 luvussa (8—12 §) on asiakirjojen luokittelua ja 4 luvussa (13—21 §) niiden käsittelyä koskevat säännökset. 9 §:ssä esitetään neliportainen turvaluokitus: 1) suojaustaso I, jos asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle edulle; 2) suojaustaso II, jos asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle edulle; 3) suojaustaso III, jos asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa vahinkoa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle tai yksityiselle edulle; 4) suojaustaso IV, jos asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa haittaa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle tai yksityiselle edulle.

Artiklan 4 kohta velvoittaa rajoittamaan mahdollisimman pieneksi sen henkilöjoukon, jolla on pääsy tietoihin, joiden suhteen luovuttava osapuoli on asettanut vaatimuksen noudattaa luottamuksellisuutta. Tietoturva-asetuksen 13 § edellyttää, että suojaustasoon I—III kuuluvan asiakirjan käyttöoikeus voidaan antaa vain sille, jolla työtehtäviensä vuoksi on tarve saada tietoja asiakirjasta tai muutoin käsitellä sitä ja joka tuntee asiakirjojen käsittelyä koskevat velvoitteet.

Ydinenergialain 78 §:n mukaan se, joka on tässä laissa tarkoitetun toiminnan yhteydessä saanut ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun tietoaineistoon sisältyviä tietoja, ei saa ilmaista niitä sivulliselle. Sama vaitiolovelvollisuus koskee myös tietoja ydinenergialain 7 §:ssä tarkoitettuja turvajärjestelyjä koskevista suunnitelmista tai niiden valmistelussa syntyneestä aineistosta tai suunnitelmien nojalla laadituista asiakirjoista, jos näiden tietojen ilmaiseminen sivulliselle voi vaarantaa turvajärjestelyjen tarkoituksen. Tiedot on suojattava niin, etteivät sivulliset voi saada niitä oikeudettomasti haltuunsa.

Asiakirjojen julkisuudesta on muuten voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (612/1999) säädetään.

8 artikla . Artikla sisältää henkisen omaisuuden kohtelua koskevan määräyksen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen alaisuudessa luovutettavaan tai luotavaan henkiseen omaisuuteen kohdistuvat oikeudet nauttivat tehokasta suojaa kansallisen lainsäädännön ja niiden kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joiden osapuolia Venäjä ja Suomi ovat. Suomessa näitä kansallisia lakeja ovat patenttilaki (550/1967) , tavaramerkkilaki (7/1967) ja mallioikeuslaki (221/1971) .

Sopimuksen alaisen hankeyhteistyön puitteissa luovutettavaa tai luotavaa henkistä omaisuutta koskevat konkreettiset määräykset annetaan viime kädessä hankesopimuksissa.

9 artikla . Artikla koskee sopimuksen nojalla tapahtuvia ydinaineiden, muiden aineiden, laitteiden ja teknologioiden fyysistä suojelua ja vientivalvontaa. Artiklan 1 kohdassa on viittaus vuoden 1968 ydinaseen leviämisen estävään sopimukseen (ydinsulkusopimus, SopS 10 ja 11/1970). Sen mukaisesti ydinaineiden, muiden aineiden, laitteiden ja teknologioiden vientiä toteutetaan ydinsulkusopimuksesta johtuvien velvoitteiden mukaisesti.

Artiklan 2 kohdan 1 alakohta kieltää sopimuksen nojalla siirrettävien aineiden, laitteiden ja teknologioiden käyttämisen ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden tuottamiseen tai minkään sotilaallisen tavoitteen saavuttamiseen. Määräys on sopusoinnussa ydinenergialain kanssa, jonka 4 §:n mukaan ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.

Fyysisen suojelun vähimmäistason osalta viitataan IAEA:n asiakirjaan INFCIRC/225/Rev. 5 ja siihen myöhemmin tehtäviin muutoksiin, jotka molemmat osapuolet hyväksyvät. Samaan asiakirjaan on aiemmin viitattu Suomen ja Etelä-Korean välisen ydinenergia-alan yhteistyösopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 88/2014 vp , EV 93/2014 vp, sopimus ja laki 934/2014 tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015). Asiakirja sisältää ydinenergia-alalla kansainvälisesti yleisesti hyväksytyt fyysisen suojelun vähimmäistasoa koskevat suositukset.

Vientivalvonnan osalta viitataan IAEA:n Suomea koskevaan valvontasopimukseen sekä Euratom-sopimukseen, ja Venäjän osalta viitataan Venäjän ja IAEA:n väliseen valvontasopimukseen soveltuvin osin.

Rikastaminen 20 prosentin pitoisuuteen tai sen yli uraanin isotoopin 235 osalta samoin kuin uraanin jalostaminen radiokemiallisesti plutoniumin saamiseksi ovat kiellettyjä. Määräys tarkentaa ydinräjähteet kieltävää sopimusmääräystä, ja siten on sopusoinnussa ydinenergialain 4 §:n kanssa. Rikastaminen 20 prosentin pitoisuuteen tai sen yli uraanin isotoopin 235 osalta ei sinänsä ole Suomen kansallisessa lainsäädännössä kiellettyä, mutta Suomen ja Venäjän ydinenergiateollisuudessa ei ole tarvetta käyttää isotoopin U-235 suhteen yli 20 prosenttiseksi rikastettua uraania, joka katsotaan ydinräjähteen valmistukseen soveltuvaksi ns. korkearikasteiseksi uraaniksi.

Vienti ja jälleenvienti vastaanottavan valtion lainkäyttövallan alaisuudesta ovat sallittuja vain tässä artiklassa mainituilla ehdoilla, ja jos vastaanottava valtio ei ole ydinasevaltio sen tulee olla saattanut voimaan IAEA:n kanssa tehty sopimus ydinmateriaalivalvonnasta, joka kattaa sen rauhanomaisen toiminnan ydinvoiman alalla. Suomen kansallisessa lainsäädännössä ydinenergialaki soveltuu vientiin ja jälleenvientiin, ja ne ovat luvanvaraisia toimintoja lain 8 §:n nojalla. Lupamenettelyä koskee ydinenergialain yleinen muuta ydinenergian käyttöä koskeva 21 §, jonka mukaan toiminnan on mm. täytettävä laissa asetetut turvallisuutta koskevat vaatimukset ja työntekijöiden ja väestön turvallisuus sekä ympäristönsuojelu on otettu asianmukaisesti huomioon; hakijan järjestelyt Säteilyturvakeskuksen 63 § 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan toteuttamiseksi kotimaassa ja ulkomailla sekä 63 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun valvonnan toteuttamiseksi ovat riittävät; hakijalla on käytettävänään tarpeellinen asiantuntemus sekä toimintaa hoitava organisaatio ja toimintaa hoitavan henkilökunnan kelpoisuus ovat asianmukaiset; hakijalla harkitaan olevan taloudelliset ja muut tarpeelliset edellytykset harjoittaa toimintaa turvallisesti ja Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukaisesti; niiden vieraiden valtioiden suostumukset, joita radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta annetussa neuvoston direktiivissä (2006/117/Euratom) edellytetään, on saatu ja direktiivin määräyksiä voidaan muutenkin noudattaa; ja toiminta muutenkin täyttää ydinenergialain yleiset periaatteet (5, 6 ja 7 §) eikä ole ristiriidassa Euratom-sopimuksen kanssa.

Myöskään sopimuksen nojalla saatuja kaksikäyttötuotteita ei saa käyttää ydinräjähteiden valmistamiseen tarkoitetussa toiminnassa eikä sellaisessa ydinpolttoaineen kierrossa, joka ei ole Suomen osalta IAEA:n valvontajärjestelyjen alaista.

10 artikla . Artiklassa on sopimuksen perusteella toteutettavissa hankkeissa syntyvien ydinvahinkojen korvaamista koskeva määräys. Sen mukaan korvausvastuu määräytyy sellaisten kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joiden osapuolia Suomi tai Venäjä on, ja osapuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sovellettava sopimus määräytyy artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan siten, että kun Pariisin yleissopimuksen (Yleissopimus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla, SopS 20/1972) mukaan korvausvastuussa olevan laitoksenhaltijan laitos sijaitsee Suomen tasavallan alueella, sovelletaan Pariisin yleissopimusta niin Suomen kuin Venäjänkin alueella sattuviin ydintapahtumiin, kun vahingoista kärsitään Venäjän federaation alueella. Kun taas Wienin yleissopimuksen (Wienin yleissopimus korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla, 21.5.1973) mukaan korvausvastuussa olevan laitoksenhaltijan laitos sijaitsee Venäjän federaation alueella, sovelletaan Wienin yleissopimusta niin Suomen kuin Venäjänkin alueella sattuviin ydintapahtumiin, kun vahingosta kärsitään Suomen tasavallan alueella. Artiklassa määrätään vahingonkorvausvastuusta kuten Wienin ja Pariisin yleissopimusten soveltamista koskevassa yhteistyöpöytäkirjassa (Sops 98/1994), joka mahdollistaa korvaukset eri yleissopimusten piiriin kuuluvien maiden välillä. Suomi on ratifioinut yhteistyöpöytäkirjan, mutta Venäjä ei ole ratifioinut sitä.

Artikla kattaa tähän sopimukseen perustuvassa hankeyhteistyössä syntyvät vahingot. Laitosten toiminnan lisäksi se on sovellettavissa kuljetusten yhteydessä aiheutuviin vahinkoihin.

11 artikla . Artikla sisältää määräyksen, jonka mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat toisen osapuolen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä käydä konsultaatioita tämän sopimuksen tehokkaan toimeenpanon varmistamiseksi.

12 artikla . Artiklassa on viittaus muihin kansainvälisiin sopimuksiin, joiden osapuoli Suomi tai Venäjä on. Määräyksen mukaan tämä sopimus ei vaikuta tällaisista sopimuksista johtuviin osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Määräyksessä mainitaan nimenomaisesti Suomen jäsenyys Euroopan unionissa ja Euroopan atomienergiayhteisössä sekä Venäjän jäsenyys Venäjän Kazakstanin ja Valko-Venäjän tulliliitossa ja yhteisessä talousalueessa.

13 artikla . Artikla sisältää muutosten ja täydennysten tekemistä koskevan määräyksen. Muutoksia ja täydennyksiä sopimukseen voi tehdä osapuolten yhteisestä kirjallisesta sopimuksesta. Osapuolet ilmoittavat toisilleen kirjallisesti kun muutosten ja täydennysten voimaansaattamisen edellyttämät kansalliset toimenpiteet on toteutettu, ja sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen päivästä.

14 artikla . Artikla sisältää riitojen ratkaisua koskevan määräyksen. Sen mukaan sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta mahdollisesti syntyvät erimielisyydet ja riidat ratkaistaan konsultaatioin ja neuvotteluin. Konsultaatioihin on ryhdyttävä kolmenkymmenen päivän kuluessa päivästä, jolloin jompikumpi osapuolista on kirjallisesti ilmoittanut toiselle osapuolelle erimielisyydestä.

15 artikla . Artiklassa on voimaantuloa ja voimassaoloa koskeva määräys. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet ilmoittavat toisilleen kirjallisesti, kun tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet on toteutettu, ja sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen päivästä. 2 kohdan mukaan sopimus on voimassa kymmenen vuotta, ja sen voimassaoloa jatketaan automaattisesti seuraavin viiden vuoden jaksoin, ellei kumpikaan osapuolista vähintään 12 kuukautta ennen kunkin jakson päättymistä diplomaattiteitse ilmoita toiselle osapuolelle aikeestaan irtisanoa sopimus.

Liite A. Laitteet. Liitteessä määritellään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat laitteet.

Liite B. Aineet. Liitteessä määritellään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat aineet (muut kuin ydinaineet), joita ovat deuterium ja raskas vesi sekä ydinteollisuudessa käytetty grafiitti.

Liitteiden määritelmät ovat yhdenmukaiset EU:n ydinaseettomien maiden ja IAEA:n välisen valvontasopimuksen lisäpöytäkirjan (INFCIRC/193/Add. 8, VL 67/8) määritelmien kanssa.

2Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältäisi tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selostettu edellä hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ja selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Pykälä sisältäisi säännöksen, jonka mukaan Säteilyturvakeskuksella olisi suoraan lain nojalla sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu valtuutus lainsäädännössä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi toteutettaviin yhteishankkeisiin.

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännöksen, jonka mukaan ydinenergialain mukaisiin lupiin ja periaatepäätöksiin sisältyisi suoraan lain nojalla myös sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu valtuutus. Koska mainitut luvanhaltijat muodostavat suurimman osan sopimuksen tarkoittamissa hankkeissa todennäköisesti toimivista tahoista ja ottaen huomioon ydinenergialain mukaiset menettelyt, on perusteltua säätää valtuutuksen olemassaolosta ilman erillistä valtuutusmenettelyä.

Koska sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa hankkeissa saattaa toimia myös muita kuin ydinenergialain mukaisten periaatepäätösten tai lupien haltijoita, on perusteltua säätää myös erillisestä valtuutusmenettelystä. Yksittäistapauksia koskevaa valtuutusmenettelyä koskeva säännös otettaisiin 2 § 3 momenttiin. Työ- ja elinkeinoministeriö päättäisi muiden kuin mainittujen periaatepäätösten tai lupien haltijoiden valtuuttamisesta tapauskohtaisesti. Valtuutuspäätöstä tehtäessä otettaisiin huomioon valtuutettavan henkilön taloudellinen tilanne ja muut mahdolliset seikat, jotka vaikuttavat valtuutetun tosiasiallisiin mahdollisuuksiin täyttää hankkeesta johtuvat velvollisuutensa.

3 §. Sopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ja laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee voimaan.

3Voimaantulo

Osapuolet ilmoittavat toisilleen kirjallisesti, kun tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansalliset toimenpiteet on toteutettu. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen päivästä. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan.

Venäjän federaatio ilmoitti 25 päivänä maaliskuuta 2014 suorittaneensa loppuun valtionsisäiset voimaansaattamistoimet.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Yhteistyöstä ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2014 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Säteilyturvakeskuksella, jonka tehtävistä on säädetty säteilyturvakeskuksesta annetussa laissa (1069/1983) , ydinenergialaissa (990/1987) ja säteilylaissa (592/1991) , on sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu valtuutus.

Ydinenergialain 11 §:n mukaisen periaatepäätöksen haltijalla tai 18, 19, 20 tai 21 §:n mukaisen luvan haltijalla on periaatepäätöksen tai luvan nojalla myös sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu valtuutus.

Muissa kuin 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa työ- ja elinkeinoministeriö voi valtuuttaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tekemään sopimuksen 6 artiklan tarkoittamista hankkeista sopimuksia.

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.