HE 20/2012

2.1Euroopan unionin ja Indonesian väliset sopimus- ja kauppasuhteet

EU:n ja Indonesian välisen yhteistyön sopimuspohjainen perusta on Euroopan yhteisön ja Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN) jäsenvaltioiden välinen yhteistyösopimus vuodelta 1980. Sopimus sisältää kaupallista, taloudellista ja kehitysyhteistyötä koskevia määräyksiä. Uudella, 9 päivänä marraskuuta 2009 allekirjoitetulla kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella korvataan vuonna 1980 tehty sopimus.

EU ja Indonesia ovat toisilleen merkittäviä kauppakumppaneita, mutta niiden välisessä kaupassa ja investoinneissa on silti edelleen paljon kasvumahdollisuuksia. EU:n vienti Indonesiaan oli 6,4 miljardia euroa vuonna 2010, mikä oli noin miljardi enemmän kuin edellisenä vuonna. Myös tuonti Indonesiasta kasvoi edellisvuodesta ja oli vuonna 2010 13,7 miljardia euroa. Lisäksi EU on Indonesian yksi merkittävimmistä investoijista.

2.2Suomen ja Indonesian väliset sopimus- ja kauppasuhteet

Suomi ja Indonesia allekirjoittivat vuonna 2006 uusitun investointisuojasopimuksen (SopS 81-82/2008). Muut kahdenväliset sopimukset ovat sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknologisesta yhteistyöstä (SopS 55/1988) ja verotusta koskeva sopimus (3-4/1989), molemmat vuodelta 1987.

Viime vuosien kauppavaihto Suomen ja Indonesian välillä on ollut suhteellisen vähäistä, joskin suunta on ollut nousujohteinen. Kauppavaihtoa voitaisiin edelleen kasvattaa huomattavassa määrin. Suomen ja Indonesian kokonaiskaupan arvo vuonna 2010 oli 202 miljoonaa euroa, josta vienti Indonesiaan oli noin 104 miljoonaa euroa ja tuonti 97 miljoonaa euroa. Kokonaiskaupan arvo vuonna 2011 oli puolestaan 270 miljoonaa euroa; lisäystä edellisvuoteen oli 33 %. Vienti Indonesiaan oli noin 130 miljoonaa euroa ja tuonti 141 miljoonaa euroa. Kauppa- ja taloussuhteiden volyymi lienee kuitenkin todellisuudessa huomattavasti suurempi, sillä suurin osa kulutustuotteista ja palveluista myydään Indonesiaan suomalaisyritysten muissa Aasian maissa sijaitsevien tehtaiden tai toimipisteiden kautta.

2.3Nykytilan arviointi

Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan väliset suhteet ovat kehittyneet vuoden 1980 yhteistyösopimuksen alaa pidemmälle. Uusi kumppanuus- ja yhteistyösopimus kattaa useampia yhteistyöaloja ja tarkentaa sopimuspuolien sitoumuksia. Sopimuksen tavoitteena on parantaa yhteistyömahdollisuuksia kaupallis-taloudellisella alalla sekä lisäksi helpottaa poliittisen, alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön kehittämistä. Sopimuksen taloudellista ja kaupallista yhteistyötä koskeva osio pohjustaa ja helpottaa mahdollisia myöhempiä vapaakauppaneuvotteluja EU:n ja Indonesian välillä.

Yhteistyön lisääminen ja sen kehittäminen sopimuksen avulla on hyödyllistä, ja sopimuksen tekeminen jatkaa luontevalla tavalla Euroopan unionin ja Indonesian välisten suhteiden kehitystä. Poliittisesta näkökulmasta sopimuksen katsotaan olevan merkittävän askeleen kohti EU:n roolin vahvistamista Kaakkois-Aasiassa muun muassa sellaisten yleismaailmallisten arvojen kuten demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen pohjalta. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella on aiempaa sopimusta laajempi vaikutus ja sen odotetaan lisäävän yhteistyötä sekä suhteiden vakautta ja ennustettavuutta.

Suomen suhteiden järjestämistä Indonesiaan Euroopan unionin puitteissa tehtävällä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

4.1Taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia valtion talousarvioon. Tavoitteena on lähentää EU:n ja Indonesian poliittista ja taloudellista vuorovaikutusta ja käynnistää yhteistyö usealla eri osa-alueella mukaan lukien kauppa ja investoinnit. Sopimuksella arvioidaan olevan myönteisiä, joskaan ei välittömiä taloudellisia vaikutuksia Suomelle.

4.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Sopimuksella perustettavista sekakomitean ja alaryhmien kokouksista johtuvat tehtävät voidaan hoitaa tavanomaisen käytännön edellyttämällä tavalla nykyisellä henkilöstöllä.

4.3Ympäristövaikutukset

Sopimuksella ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Ympäristö mainitaan yhtenä alueena, jolla sopimuspuolten yhteistyötä kehitetään. Sopimuspuolet vahvistavat sitoutumisensa kestävän kehityksen edistämiseksi, yhteistyöhön ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kehityksen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Sopimus sisältää erityisen ympäristöä ja luonnonvaroja koskevan artiklan, jossa kirjataan luonnonvarojen ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeydestä. Sopimuspuolet jatkavat yhteistyötä alueellisissa ympäristöohjelmissa, ja kehittävät ympäristön ja ihmisten terveyden suojelua koskevaa yhteistyötä sekä sopivat yhteistyöstä uusiutuvan energian osalta.

4.4Yhteiskunnalliset vaikutukset

Kumppanuus- ja yhteistyösopimus tarjoaa puitteet sopimuspuolten väliselle poliittiselle vuoropuhelulle, edistää ja lujittaa unionin ja Indonesian välistä lähentymistä sekä edesauttaa poliittisten suhteiden syvenemistä. Sopimuksella pyritään edistämään sopimuspuolten yhteistyötä useilla aloilla, jotka ovat omiaan saamaan aikaan myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia erityisesti Indonesiassa. Sopimuspuolet sitoutuvat yhteisiin periaatteisiin demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen ja terrorismin vastaisen toiminnan osalta. Sopimuksella voidaan arvioida olevan myönteistä merkitystä hyvän hallinnon, demokratian, kansalaisyhteiskunnan ja kansantalouden vahvistumiselle Indonesiassa.

5.1Asian valmistelu Euroopan unionissa

Sopimusneuvottelut Indonesian kanssa aloitettiin loppuvuonna 2005 ja ensimmäinen virallinen neuvottelukierros pidettiin maaliskuussa 2006. Neuvotteluja käytiin säännöllisin väliajoin vuoden 2006 aikana. Odotetusti haastavimpia kohtia sopimuksessa olivat kansainvälistä rikostuomioistuinta, terrorisminvastaista toimintaa ja erityisesti joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemistä koskevat lausekkeet. Yhteisymmärrykseen sopimustekstistä päästiin keväällä 2007.

Sopimusneuvotteluja käsiteltiin säännöllisesti EU:n Aasia ja Oseania -työryhmässä sekä pysyvien edustajien komiteassa. Sopimustekstiä käsiteltiin kauppapoliittisessa komiteassa ja ulkoasiainneuvostossa. Teksti hyväksyttiin pysyvien edustajien komitean istunnossa kesäkuussa 2007 ja allekirjoitusten oli määrä tapahtua kesän 2007 aikana. EU:n indonesialaisille lentoyhtiöille asettama lentokielto kesällä 2007 kuitenkin muutti tilanteen ja Indonesia reagoi jäädyttämällä neuvotteluprosessin. Asia eteni jälleen kesällä 2009, kun EU ja Indonesia pääsivät sopuun lentokieltoa koskien ja eräät indonesialaiset lentoyhtiöt pääsivät pois kieltolistalta. Sopimus parafoitiin 14 päivänä heinäkuuta 2009. Neuvosto teki päätöksen sopimuksen allekirjoittamisesta 22 päivänä syyskuuta 2009.

Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sopimus hyväksytään jokaisessa jäsenvaltiossa, EU:ssa ja Indonesian tasavallassa. Neuvosto hyväksyy sopimuksen EU:n puolesta konsultoituaan Euroopan parlamenttia.

5.2Asian kansallinen valmistelu

Eduskunnalle annettiin neuvotteluvaltuutuksesta tietoja 16 päivänä marraskuuta 2004 päivätyllä valtioneuvoston selvityksellä (UTP 30/2004 vp). Selvitystä täydennettiin 1 päivänä joulukuuta 2006 E-jatkokirjeellä (E 124/2006 vp), jossa annettiin tietoja neuvotteluiden edistymisestä. Komission ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sopimuksen allekirjoittamiseksi toimitettiin 15 päivänä lokakuuta 2009 U-kirjelmä (U 66/2009 vp). Sopimuksen allekirjoittamista koskevan U-kirjelmän ollessa käsittelyssä 21 päivänä lokakuuta 2009 suuri valiokunta yhtyi ulkoasiainvaliokunnan kannanoton mukaisesti valtioneuvoston kantaan (SuVX 123/2009 vp).

Sopimustekstiä käsiteltiin kauppapoliittisessa jaostossa ja ulkosuhdejaostossa. Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, valtioneuvoston kanslialta ja ympäristöministeriöltä.

I OSASTO: Luonne ja soveltamisala

1 artikla.Yleiset periaatteet. Viitataan demokratian periaatteita ja ihmisoikeuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin ja julistuksiin. Kohta on määritelty sopimuksen olennaiseksi osaksi. Sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen, kehityksen vuosituhattavoitteisiin ja avun tehokkuutta koskevaan Pariisin julistukseen, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteisiin.

2 artikla.Yhteistyön tavoitteet. Todetaan yhteistyön tavoitteet. Sopimuspuolet käyvät kokonaisvaltaista vuoropuhelua ja lisäävät yhteistyötä kaikilla molemminpuolisesti tärkeillä aloilla. Sopimuspuolet tavoittelevat yhteistyötä kaupan ja investointien sekä kaupan esteiden poistamisen osalta. Sopimuspuolet aloittavat yhteistyön koskien ihmisoikeuksia ja oikeudellisia kysymyksiä, maahanmuuttoasioita, joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä, terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa.

3 artikla.Joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseen ja sitoutuvat panemaan täytäntöön asiaan liittyvät kansainväliset velvoitteensa. Sopimuspuolet sopivat, että tämä määräys on sopimuksen olennainen osa. Lisäksi sopimuspuolet sopivat edistävänsä tulevia kansainvälisiä toimia ja sitoutuvansa niiden toimeenpanoon, sekä luovansa tehokkaan kansallisen vientivalvontajärjestelmän. Sopimuspuolet käyvät säännöllistä vuoropuhelua asian osalta. Kaksikäyttötuotteiden valvonnasta on unionin tasolla annettu neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009 kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta. Kansallisesti vientivalvontajärjestelmästä on säädetty laissa kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (562/1996) .

4 artikla.Oikeudellinen yhteistyö. Sopimuspuolet sopivat oikeudellisesta yhteistyöstä, ja sopimuspuolten sitoutumisesta siihen, etteivät vakavimmat kansainväliset rikokset jää rankaisematta. Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön osalta, mukaan lukien sen ratifiointia ja täytäntöönpanoa varten tehtävät valmistelut. Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä ihmisoikeusvuoropuhelun tärkeydestä.

5 artikla.Yhteistyö terrorismin torjunnassa. Vahvistetaan sopimuspuolten sitoutuminen terrorismin torjumiseen kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

II OSASTO: Yhteistyö alueellisissa ja kansainvälisissä järjestöissä

6 artikla. Todetaan sopimuspuolten sitoutuminen yhteistyöhön alueellisen ja kansainvälisen tason foorumeilla ja organisaatioissa.

III OSASTO: Kahdenvälinen ja alueellinen yhteistyö

7 artikla. Määritellään alueellisen yhteistyön ja kahdenvälisen yhteistyön kattavuutta.

IV OSASTO: Kauppaan ja investointiin liittyvä yhteistyö

8 artikla.Yleiset periaatteet. Määrätään kahdenvälistä ja monenvälistä kauppaa koskevan vuoropuhelun aloittamisesta. Lisäksi sopimuspuolet sopivat kehittävänsä ja monipuolistavansa kauppaa ja helpottavansa markkinoillepääsyn edellytyksiä. Sopimuspuolet tunnustavat kaupan keskeisen merkityksen kehitykselle muun muassa tullietuusjärjestelmien muodossa. Sopimuspuolet edistävät teknisiä valmiuksia kaupan kehittämiseksi artiklojen 9-16 määrittelemällä tavalla.

9 artikla.Terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyvät kysymykset. Määrätään yhteistyöstä terveys- ja kasvinsuojelukysymyksissä kansainvälisten sopimusten puitteissa.

10 artikla.Kaupan tekniset esteet. Määrätään yhteistyöstä kaupan teknisten esteiden poistamiseksi erityisesti WTO-sopimuksen (TBT) puitteissa.

11 artikla.Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja. Sovitaan sopimuspuolten yhteistyöstä ja tietojen vaihdosta teollis- ja tekijänoikeuksien alalla.

12 artikla.Kaupan helpottaminen. Sovitaan yhteistyöstä ja tietojen vaihdosta kaupan helpottamiseksi.

13 artikla.Tulliyhteistyö. Sopimuspuolet ilmaisevat valmiutensa tulliasioita koskevaan yhteistyöhön ja mahdollisen tulliyhteistyöpöytäkirjan tekemiseen sopimuksessa vahvistetussa institutionaalisessa kehyksessä.

14 artikla.Investoinnit. Sovitaan vuoropuhelusta investointivirtojen helpottamiseksi ja investointisääntöjen kehittämiseksi.

15 artikla.Kilpailupolitiikka. Sovitaan yhteistyöstä kilpailupolitiikan osalta mukaan lukien kilpailusääntöjen käyttöönotto ja soveltaminen sekä tiedon levittäminen.

16 artikla.Palvelut. Sopimuspuolet sitoutuvat vuoropuheluun palveluiden osalta.

V OSASTO: Yhteistyö muilla aloilla

17 artikla.Matkailu. Sovitaan yhteistyöstä matkailun osalta ja kirjataan sopimuspuolten valmius aloittaa yhteistyö luonnon- ja kulttuuriperintöjen suojelemiseksi.

18 artikla.Rahoituspalvelut. Sopimuspuolet sopivat rahoituspalveluihin liittyvästä yhteistyöstä omien tarpeidensa, ohjelmiensa ja lainsäädäntönsä mukaisesti.

19 artikla.Talouspolitiikkaa koskeva vuoropuhelu. Sovitaan talouspolitiikkaa koskevasta vuoropuhelusta ja avoimuudesta sekä tietojen vaihdosta veronkierron ehkäisemiseksi.

20 artikla.Teollisuuspolitiikka ja pk-yrityksiä koskeva yhteistyö. Määrätään teollisuuspolitiikkaa ja pk-yrityksiä koskevasta vuoropuhelusta.

21 artikla.Tietoyhteiskunta. Sovitaan tietoyhteiskuntaa koskevasta yhteistyöstä ml. tieto- ja viestintäteknologiat.

22 artikla.Tiede ja teknologia. Tiede- ja teknologiayhteistyö käsittää energian, liikenteen, ympäristön ja luonnonvarat sekä terveyden.

23 artikla.Energia. Sopimuspuolet pyrkivät edistämään energia-alan yhteistyötä kestävän kehityksen mukaisesti. Tavoitteena on energian tarjonnan monipuolistaminen, energiavarmuuden parantaminen ja uusiutuvan energian käytön lisääminen.

24 artikla.Liikenne. Liikenteen osalta sovitaan yhteistyöstä, jossa tavoitteena on erityisesti matkustajien ja tavaroiden liikkuvuuden helpottaminen.

25 artikla.Koulutus ja kulttuuri. Sovitaan yhteistyöstä koulutuksen ja kulttuurin alalla.

26 artikla.Ihmisoikeudet. Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi.

27 artikla.Ympäristö ja luonnonvarat. Sopimuspuolet sitoutuvat luonnonvarojen ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti. Sopimuspuolet jatkavat yhteistyötä alueellisissa ympäristöohjelmissa.

28 artikla.Metsätalous. Sovitaan yhteistyöstä metsävarojen ja metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi sekä hyvän ja kestävän metsätalouden alalla.

29 artikla. Maatalous ja maaseudun kehittäminen. Sovitaan yhteistyöstä maatalouden ja maaseudun kehittämisen osalta.

30 artikla.Merenkulku ja kalatalous. Sopimuspuolet edistävät merenkulku- ja kalastusalojen yhteistyötä sekä kahdenvälisellä että monenvälisellä tasolla tavoitteena erityisesti kestävän kehityksen ja hallinnan tukeminen.

31 artikla.Terveydenhuolto. Sopimuspuolet sopivat yhteistyöstä ja toteutuksen muodoista molemminpuolisesti tärkeillä terveydenhuollon osa-alueilla.

32 artikla.Tilastointi. Sovitaan tilastomenetelmien ja -käytäntöjen yhdenmukaistamisesta.

33 artikla.Henkilötietojen suoja. Sovitaan yhteistyöstä koskien henkilötietojen suojaa.

34 artikla. Maahanmuutto. Vahvistetaan yhteisten toimien tärkeys alueiden välisten muuttovirtojen hallinnassa. Sovitaan kokonaisvaltaisen vuoropuhelun käynnistämisestä kattaen kaikki muuttoliikkeeseen liittyvät kysymykset, kuten laittoman maahanmuuton, ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan sekä kansainvälistä suojelua tarvitsevien suojelun. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset sisällytetään kansallisiin taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen strategioihin, ja sopimuspuolet lupaavat noudattaa humanitaarisia periaatteita näitä kysymyksiä käsitellessään. Yhteistyön toteuttamisessa noudatetaan sopimuspuolten voimassaolevaa lainsäädäntöä.

Artiklan 3 kohdassa sopimuspuolet sopivat toisen sopimuspuolen alueella laittomasti oleskelevien kansalaistensa takaisinotosta sekä henkilöasiakirjojen toimittamisesta takaisinotetuille kansalaisilleen. Kohdan mukainen takaisinotto tapahtuu laittomaan maahanmuuttoon liittyvän yhteistyön puitteissa eikä se vaikuta ihmiskaupan uhrien suojelun tarpeeseen. Perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan ja matkustamisoikeuden osoittamiseksi myönnettävistä asiakirjoista puolestaan säädetään passilaissa (671/2006) . Sopimuspuolet sopivat pyynnöstä käyvänsä neuvottelut tavoitteena sopimus, jolla säädetään takaisinotosta omien ja kolmannen maan kansalaisten osalta.

35 artikla.Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta. Määrätään yhteistyöstä järjestäytyneen rikollisuuden, talousrikollisuuden ja korruption torjunnassa kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Määräys on sopimuksen olennainen osa.

36 artikla.Laittomien huumausaineiden torjumiseksi tehtävä yhteistyö. Sovitaan laittomien huumausaineiden torjumiseksi tehtävästä yhteistyöstä, sen tavoitteista ja yhteistyötavoista.

37 artikla. Rahanpesun torjumista koskeva yhteistyö. Todetaan sopimuspuolten yhteinen näkemys rahanpesun torjumista koskevan yhteistyön tarpeellisuuden osalta ja tavoitteet toimille.

38 artikla.Kansalaisyhteiskunta. Sopimuspuolet tunnustavat järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolin sopimuksen vuoropuhelu- ja yhteistyöprosessissa ja sen mahdollisen osallistumisen tähän prosessiin.

39 artikla.Valtion ja julkishallinnon nykyaikaistamista koskeva yhteistyö. Sopimuspuolet sopivat yhteisesti tehdyn tarvearvioinnin pohjalta yhteistyöstä julkishallintojensa nykyaikaistamiseksi.

40 artikla.Yhteistyömuodot. Sovitaan resursseista sopimuksen toteuttamiseksi. Kannustetaan Euroopan investointipankkia jatkamaan toimintaa Indonesiassa.

VI OSASTO: Institutionaalinen rakenne

41 artikla.Sekakomitea. Sovitaan sekakomitean perustamisesta, jäsenistä, kokoontumisesta ja tehtävistä, joita ovat sopimuksen toiminnan ja täytäntöönpanon varmistaminen, painopisteiden vahvistaminen, sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevien erimielisyyksien ratkaiseminen sekä suositusten antaminen sopimuspuolille sopimuksen tavoitteiden edistämiseksi. Todetaan, että sekakomitea voi perustaa työryhmiä avukseen.

VII OSASTO: Loppumääräykset

42 artikla.Tulevaa kehitystä koskeva lauseke. Kirjataan mahdollisuus sopimuksen muuttamisesta ja yhteistyön laajentamisesta tarvittaessa.

43 artikla.Muut sopimukset. Todetaan, ettei sopimus rajoita sopimuspuolten yhteistyötä tai kahdenvälisiä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia Indonesian kanssa. Todetaan sopimuksen suhteesta kolmansien sopimuspuolten kanssa tehtyihin sitoumuksiin.

44 artikla.Riitojenratkaisumekanismi. Määrätään sopimusta koskevasta riitojenratkaisumekanismista, jonka mukaan kumpikin sopimuspuoli voi saattaa sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevat erimielisyydet sekakomitean käsiteltäväksi. Määrätään menettelystä tilanteissa, joissa sopimuspuoli on jättänyt täyttämättä jonkin sopimuksen mukaisen velvoitteensa, sekä menettelystä tilanteessa, jossa sopimuspuoli on olennaisesti rikkonut sopimusta. Jos sopimuspuoli katsoo toisen sopimuspuolen jättäneen täyttämättä jonkin sopimusvelvoitteistaan, se voi toteuttaa aiheelliset toimenpiteet. Sopimuspuolen katsotaan olennaisesti rikkoneen sopimusta, jos sopimuspuoli purkaa sopimuksen kansainvälisen oikeuden vastaisesti tai jos se rikkoo sopimuksen olennaisiksi osiksi määriteltyjä sopimusmääräyksiä.

45 artikla.Apuvälineet. Sovitaan, että sopimuspuolet järjestävät tarvittavat apuvälineet yhteistyön täytäntöönpanoon osallistuville asiantuntijoille ja virkamiehille.

46 artikla.Alueet, joihin sopimusta sovelletaan. Sovitaan alueesta, jota sopimus koskee.

47 artikla.Sopimuspuolten määrittely. Määritellään sopimuksen ’sopimuspuolet’.

48 artikla.Sopimuksen voimaantulo ja kesto. Määrätään sopimuksen voimaantulosta, voimassaolosta, jatkamisesta, muutoksista ja irtisanomisesta.

49 artikla.Ilmoittaminen. Todetaan, että sopimusta koskevat ilmoitukset toimitetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille ja Indonesian tasavallan ulkoasiainministerille.

50 artikla.Todistusvoimaiset tekstit. Määrätään todistusvoimaisista teksteistä.

4.1Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Indonesian tasavallan välillä tehtävä puitesopimus on luonteeltaan niin sanottu sekasopimus. Sopimuksen määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain unionin toimivaltaan taikka kokonaisuudessaan unionin tai kokonaisuudessaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Eduskunta hyväksyy tällaisen sopimuksen vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (esim. PeVL 6/2001 vp, PeVL 31/2001 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 24/2004 vp). Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3 artiklassa luetellaan EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat alat. SEUT-sopimuksen 4 artiklassa puolestaan luetellaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan kuuluvat pääalat ja SEUT 6 artiklassa alat, joilla unionilla on toimivalta toteuttaa jäsenvaltioiden toimintaa tukevia, yhteen sovittavia tai täydentäviä toimia. Toimivallan jako käsiteltävänä olevassa sopimuksessa ei ole yksiselitteinen. Toimivallan jaon arviointia hankaloittaa edelleen se, että kyse on EU:n ja sen jäsenvaltioiden kolmannen valtion kanssa tekemästä sopimuksesta, jonka sopimusvelvoitteet ovat yhteistyövelvoitteita, jotka kohdistuvat sekä EU:iin että sen jäsenvaltioihin.

Sopimuksen allekirjoittamista koskevassa neuvoston päätöksessä on käytetty oikeusperustana Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (SEY) 133 artiklaa ja 181 artiklaa luettuna yhdessä 300 artiklan 2 kohdan kanssa. SEY 133 artikla on nykyisin SEUT 207 artikla, joka koskee unionin yhteistä kauppapolitiikkaa. SEY 181 artikla on puolestaan siirretty SEUT 211 artiklaan, jossa todetaan, että unioni ja jäsenvaltiot tekevät kukin toimivaltaansa kuuluvaa yhteistyötä kolmansien maiden ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. SEY 300 artikla sisälsi niin sanotut menettelylliset määräykset ja sen on korvannut SEUT 218 artikla.

Sopimuksen I osaston yleisiä periaatteita koskevan artiklaan (1 artikla) sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä (3 artikla), oikeudellista yhteistyötä (4 artikla siltä osin kuin kyse ei ole oikeus- ja sisäasioista) ja yhteistyötä terrorismin torjunnassa (5 artikla) koskeviin artikloihin sisältyvien määräysten on näin ollen katsottava kuuluvan jäsenvaltioiden toimivaltaan, koska unioni ei ole nyt esillä olevan sopimuksen osalta käyttänyt sillä olevaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla olevaa toimivaltaa.

Yleisesti ottaen unionilla on SEUT 207 artiklaan perustuvaa yksinomaista toimivaltaa ainakin yhteisen kauppapolitiikan alalla. Sopimuksen kauppaa ja investointeihin liittyvää yhteistyötä koskevaan IV osastoon sisältyvät määräykset on kuitenkin kirjoitettu siten, että sopimusvelvoitteista johtuvat yhteistyövelvoitteet kohdistuvat näidenkin määräysten osalta sekä EU:iin että sen jäsenvaltioihin. Sopimuksen muihin osastoihin sisältyvät sopimusmääräykset kuuluvat osittain EU:n ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Lainsäädännön alaan kuuluvat sopimusmääräykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta määräyksestä on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksessa 1 artiklan 1 kohdassa todetaan, että sopimuksen olennaisen osan muodostavat demokratian periaatteiden ja perusihmisoikeuksien kunnioittaminen, sellaisina kuin ne vahvistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa molempiin sopimuspuoliin sovellettavissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa. Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 45/2000 vp; PeVL 31/2001 vp), etteivät sellaiset yleispiirteiset ja julistuksenomaiset määräykset, joissa sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa kunnioittaa ihmisoikeuksia, vaikuta Suomen kansainvälisten velvoitteiden sisältöön tai laajuuteen ihmisoikeuksien alalla. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että tällaisilla määräyksillä on aikaisempaan verrattuna uudentyyppistä sitovaa merkitystä sopimukseen sisältyvän neuvottelu- ja sanktiomenettelyn vuoksi, ja tämän takia sopimuksen ihmisoikeusmääräysten oli katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan (ks. PeVL 31/2001 vp).

Perustuslakivaliokunnan viimeksi mainitussa lausunnossa käsittelemän sopimuksen neuvottelu- ja sanktiomenettelyä koskevassa 96 artiklassa oli nimenomaisesti mainittu sopimuksen soveltamatta jättäminen viimeisenä keinona, jota voidaan käyttää tapauksessa, jossa toinen sopimuspuoli on rikkonut sopimuksen olennaiseksi osaksi määriteltyä ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatetta koskevaa sopimusmääräystä. Nyt kyseessä olevan sopimuksen riitojenratkaisumekanismia koskevassa 44 artiklassa ei mainita suoranaisesti sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä toimenpiteenä, johon voitaisiin ryhtyä, jos toinen sopimuspuoli rikkoo olennaisesti sopimusta. Edellä mainittuun 44 artiklaan sisältyvä riitojenratkaisua koskeva sopimusmääräys on siten kirjoitettu heikompaan muotoon kuin mitä perustuslakivaliokunnan lausunnossaan tarkoittama neuvottelu- ja sanktiomenettelyä koskeva määräys oli kirjoitettu. Hallituksen käsityksen mukaan nyt kyseessä olevan sopimuksen 44 artikla mahdollistaa kuitenkin valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 33/1980) 60 artiklassa tarkoitetun valtiosopimuksen rikkomisesta johtuvan sopimuksen soveltamisen keskeyttämisen kokonaisuudessaan tai osaksi. Lisäksi on otettava huomioon, että kyseisessä 44 artiklassa määrätään, että sopimuksen olennaisena rikkomisena pidetään sen olennaisiksi osiksi määriteltyjen sopimusmääräysten rikkomista. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että sopimuksen 44 artiklan määräysten soveltaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa sopimuksen olennaiseksi osaksi määritellyllä 1 artiklan 1 kohdalla on perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (ks. PeVL 31/2001 vp) tarkoittamaa uudentyyppistä sitovaa merkitystä ja tämän vuoksi sopimuksen ihmisoikeusmääräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Myös joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan 3 artiklan 2 kohta ja järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaa koskeva 35 artikla on määritelty sopimuksen olennaisiksi osiksi. Kyseisten sopimusmääräysten rikkomisessa on kyse sopimuksen olennaisesta rikkomisesta, joka mahdollistaa sopimuksen 44 artiklan mukaisen neuvottelu- ja sanktiomenettelyn käytön. Näin ollen kyseisillä määräyksillä voidaan edellisessä kappaleessa selostettujen perusteluiden valossa arvioida olevan perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 31/2001 vp tarkoitettua sitovaa merkitystä, minkä vuoksi niiden olisi katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. Sopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa määrätään sopimuspuolten velvollisuudesta luoda tehokas vientivalvontajärjestelmä, johon sisältyy tehokkaat seuraamukset vientivalvonnan laiminlyömisestä. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Indonesian tasavallan kanssa tehdyn sopimuksen 34 artiklan 3 kohta sisältää lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sopimuspuolen velvollisuudesta ottaa takaisin toisen sopimuspuolen alueella luvattomasti oleskelevat kansalaiset ja velvollisuudesta antaa kansalaisilleen asianmukaiset henkilöllisyysasiakirjat heidän takaisinottoaan varten. Muut sopimuksen määräykset ovat lähinnä yleispiirteisiä, yhteistyötä koskevia velvoitteita, joiden ei vakiintuneen käytännön mukaan katsota vaikuttavan Suomen kansainvälisen velvoitteen sisältöön tai laajuuteen.

4.2Käsittelyjärjestys

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että eduskunta hyväksyisi kokonaisvaltaisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Indonesian tasavallan välillä Jakartassa 9 päivänä marraskuuta 2009 tehdyn puitesopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: