HE 84/2000

1.Nykytila

Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehtiin 6 päivänä lokakuuta 1987 sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 28/1988), jäljempänä "vuoden 1987 sopimus", jota sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1987 toimitetussa verotuksessa. Vuoden 1987 sopimuksen ohella on voimassa Suomen ja Neuvostoliiton välillä 5 päivänä toukokuuta 1972 tehty sopimus lentoliikenneyritysten ja niiden henkilökunnan molemminpuolisesta vapauttamisesta veroista ja sosiaaliturvamaksuista (SopS 36/1972), jäljempänä "vuoden 1972 sopimus", jota sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1971 toimitetussa verotuksessa.

Neuvostoliiton hajottua useaksi osaksi, joista Venäjän federaatio, jäljempänä "Venäjä", on entisen Neuvostoliiton jatkajavaltio, vuoden 1987 sopimusta ja vuoden 1972 sopimusta sovelletaan edelleen Suomen ja Venäjän välillä. Näiden sopimusten voimassaolosta on sovittu Suomen hallituksen ja Venäjän hallituksen välillä 11 päivänä heinäkuuta 1992 allekirjoitetussa pöytäkirjassa Suomen ja Venäjän kahdenvälisten suhteiden sopimusoikeudellisen perustan kartoituksesta. Pöytäkirjaa ei ole julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla tapahtuneen kehityksen johdosta on edellä mainittuja sopimuksia pidettävä vanhentuneina ja siten tarkistusta kaipaavina. Lisäksi on sopimusten allekirjoittamisen jälkeen molempien sopimusvaltioiden verolainsäädäntöön tehty olennaisia muutoksia. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Venäjän kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

2.Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut käytiin Helsingissä toukokuussa 1993, jolloin neuvottelujen päätteeksi parafoitiin englannin kielellä laadittu sopimusluonnos. Tämän jälkeen sopimusluonnokseen tehtiin kirjeenvaihdolla useita muutoksia. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 1996, jäljempänä "vuoden 1996 sopimus". Vuoden 1996 sopimus ei ole vielä voimassa. Sittemmin neuvottelut aloitettiin uudelleen Suomen aloitteesta Moskovassa helmikuussa 1999, jolloin parafoitiin englannin kielellä laadittu muutospöytäkirjaluonnos. Neuvotteluja pidettiin välttämättömänä erityisesti suomalaisen rakennusviennin etujen turvaamiseksi, koska vuoden 1996 sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kävi ilmi, että eräät muut Suomen kannalta tärkeät rakennusvientiä harjoittavat valtiot olivat saaneet omiin vastaaviin sopimuksiinsa Suomea parempia, rakennusvientiä koskevia sopimusmääräyksiä. Vuoden 1996 sopimusta muuttava pöytäkirja allekirjoitettiin Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2000, jäljempänä "vuoden 2000 pöytäkirja". Vuoden 2000 pöytäkirjalla muutetaan niitä vuoden 1996 sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat ns. kiinteän toimipaikan muodostumista rakennustoiminnassa sekä vuoden 1996 sopimuksen ja vuoden 1987 sopimuksen siirtymäaikamääräyksiä rakennusviennin osalta.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi. Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa kiinteän toimipaikan muodostumista, kansainvälisestä kuljetuksesta saatavan tulon, liiketulon, osingon, rojaltin, myyntivoiton, yksityisestä palveluksesta saatavan tulon, eläkkeen sekä opiskelijoiden saamien eräiden tulojen verottamista. Eräät näistä poikkeamista ovat Suomen vakiintuneen verosopimuspolitiikan mukaisia. Sopimuksen liittyy eräitä sen määräyksiä täydentävä pöytäkirja, joka on sopimuksen olennainen osa.

Sekä Suomi että Venäjä soveltavat veronhyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

Vuoden 2000 pöytäkirjan valmistelun yhteydessä allekirjoitettiin Suomen ja Venäjän valtiovarainministeriöiden välillä yhteisymmärrysmuistio, joka sisältää ministeriöiden yhteisen käsityksen eräistä joidenkin sopimusmääräysten tulkintaan liittyvistä kysymyksistä.

3.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomen osalta tällöin, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

1.Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö" määritellään 4 artiklassa. Eräässä tapauksessa sopimusta voidaan välillisesti soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Tietojen vaihtamista koskevan 25 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa. Varallisuusveroja ei ole sisällytetty sopimuksen soveltamisalaan, koska Venäjällä ei ole yleistä varallisuusveroa eikä kansainvälistä kaksinkertaista verotusta siten voi syntyä varallisuusveron osalta.

3―5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Eräin poikkeamin artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen mukaisia. Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö" määritellään 4 artiklassa. Tämän artiklan määräykset poikkeavat sanamuodoltaan OECD:n mallisopimuksesta muun muassa siinä, että kaksoisasumistapauksessa muun kuin luonnollisen henkilön kotipaikka ratkaistaan sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisellä keskinäisellä sopimuksella (4 artiklan 3 kappale), kun mallisopimuksen mukaan kotipaikan katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa henkilön tosiasiallinen johto on.

Sanonta "kiinteä toimipaikka", joka määritellään 5 artiklassa on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta. Artiklan 3 kappaleen mukaan paikka, jossa harjoitetaan rakennus-, kokoonpano- tai asennustoimintaa tai siihen liittyvää valvontatoimintaa, muodostaa alkuperäisen sopimusmääräyksen mukaan kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan. Vuoden 2000 pöytäkirjalla on tätä kiinteän toimipaikan muodostumista koskevaa määräystä muutettu siten, että paikka, jossa harjoitetaan rakennus-, kokoonpano- tai asennustoimintaa tai siihen liittyvää valvontatoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan siinä tapauksessa, että toiminta pääasiallisesti käsittää tehtaiden, työpajojen, voimalaitosten tai muiden teollisuusrakennusten tai -rakennelmien pystyttämistä, vain, jos toiminta kestää yli kahdeksantoista kuukauden ajan, ja muissa tapauksissa vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan (vuoden 2000 pöytäkirjan I artikla). Saman kappaleen mukaan myös laitteen, porauslautan tai laivan käyttäminen sopimusvaltiossa luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön muodostaa kiinteän toimipaikan niin ikään vain, jos käyttäminen kestää yli kahdentoista kuukauden ajan. Jos kahdeksantoista tai kahdentoista kuukauden aika ylittyy, toiminta tai käyttäminen muodostaa kiinteän toimipaikan koko siltä ajalta, jona ko. toimintaa tai käyttöä on ollut. Vuoden 1987 sopimuksessa kiinteän toimipaikan muodostuminen rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoiminnan osalta edellyttää 4 artiklan 2 kappaleen mukaan 36 kuukauden ajan ylittymistä. Toisaalta määräys on soveltamisalaltaan vuoden 1996 sopimuksen 5 artiklan 3 kappaleen määräystä suppeampi eikä niin ollen käsitä rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaan liittyvää, mutta eri henkilön harjoittamaa valvontatoimintaa. Lisäksi laitteen, porauslautan tai laivan käyttämisestä luonnonvarojen tutkimiseen ei ole erityismääräyksiä. Jos toiminnan kesto ylittää 36 kuukautta, verovapausaika on kuitenkin aina vuoden 1987 sopimuksen 5 artiklan 6 kappaleen mukaan 36 kuukautta (sekä projektille että siinä työskentelevälle henkilöstölle). Kiinteän toimipaikan muodostumista koskevat vuoden 1996 sopimuksen määräykset sisältävät sopimuksen merkittävimmät muutokset sekä yrityksen liiketoiminnan että siinä työskentelevän henkilöstön verottamisen kannalta.

Vuoden 1996 sopimukseen liittyvässä pöytäkirjassa on kiinteän toimipaikan muodostumista koskevia siirtymämääräyksiä, joilla pyritään lieventämään vuoden 1987 sopimuksen ja vuoden 1996 sopimuksen erilaisten määräysten aiheuttamaa muutosta. Vuoden 2000 pöytäkirjalla nämä määräykset on poistettu ja korvattu uudella siirtymämääräyksellä, jonka mukaan vuoden 1987 sopimuksen niitä määräyksiä, jotka koskevat rakennus-, kokoonpano- tai asennustoiminnan kiinteän toimipaikan muodostumista ja tällaisessa toiminnassa työskentelevän henkilön verottamista työskentelyvaltiossa sovelletaan edelleen kaikkiin niihin projekteihin ja niissä työskenteleviin henkilöihin, jotka alkavat ennen 1 päivästä tammikuuta 2003 (vuoden 2000 pöytäkirjan II artikla).

Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä määritellään esimerkiksi sanonnat "osinko", "korko" ja "rojalti" niissä artikloissa, joissa käsitellään näiden tulojen verotusta (10, 11 ja 12 artikla).

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo) voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa. Vuoden 1987 sopimuksessa kiinteän omaisuuden käytöstä ja luovutuksesta saatua tuloa koskevia määräyksiä on 10 artiklan 1 ja 2 kappaleessa sekä sopimukseen liittyvän pöytäkirjan 3 kappaleessa. Vaikka nämä määräykset on kirjoitettu varsin suppeaan muotoon, ne eivät olennaiselta sisällöltään eroa vuoden 1996 sopimuksen vastaavista määräyksistä.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos henkilö harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta, ja vain siitä tulosta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi (1 kappale). Kiinteän toimipaikan käsite määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Milloin liiketuloon sisältyy tuloja, joita käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, näihin tuloihin sovelletaan tässä tarkoitettuja erityismääräyksiä (5 kappale). Liiketuloa koskevat vuoden 1987 sopimuksen 5 artiklan 1―5 kappaleen määräykset ovat samansisältöiset kuin vuoden 1996 sopimuksen 7 artiklan 1―5 kappaleen määräykset. Vuoden 1987 sopimuksen 5 artiklan 6 kappaleen määräyksellä ei ole vastinetta vuoden 1996 sopimuksessa (ks. edellä 3―5 artikla).

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). OECD:n mallisopimuksesta poiketen tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tavarankuljetukseen käytetyn kontin käytöstä, kunnossapidosta tai vuokralle antamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun konttia käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä (2 kappale). Vuoden 1987 sopimuksen 6 artikla, joka koskee kansainvälistä liikennettä, on soveltamisalaltaan vuoden 1996 sopimuksen 8 artiklaa laajempi. Mainittu 6 artikla nimittäin koskee kaikilla liikennevälineillä tapahtuvaa kuljetusta eikä vain merikuljetusta ja ilmakuljetusta.

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten esim. emo- ja tytäryhtiöiden sekä yhteisessä valvonnassa olevien yhtiöiden, saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan näyttää. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1557/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta. Vuoden 1996 sopimuksen 9 artiklan määräyksiä vastaavia määräyksiä ei ole vuoden 1987 sopimuksessa.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale). Jos kuitenkin venäläisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (22 artiklan 2 kappaleen b kohta). Osingosta voidaan 10 artiklan 1 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingon saajana on yhtiö, joka välittömästi omistaa vähintään 30 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta ja sijoitettu ulkomainen pääoma ylittää 100 000 Yhdysvaltain dollaria tai sen vasta-arvon sopimusvaltioiden kansallisessa valuutassa silloin, kun osinko erääntyy maksettavaksi. Muissa tapauksissa vero lähdevaltiossa on rajoitettu 12 prosenttiin osingon kokonaismäärästä. Edellä mainitun pääomanomistuksen suuruutta määritettäessä ei siis oteta huomioon osingonsaajayhtiön tytäryhtiön omistamia maksajayhtiön osakkeita tai muuta välillistä osakkeenomistusta. Lisäksi vaaditaan, että 5 prosentin verokannan soveltamisen edellytyksenä oleva 30 prosentin pääomanomistus on samalla ko. osakkeenomistajan osalta suurempi kuin 100 000 Yhdysvaltain dollaria. Näitä määräyksiä sovelletaan tällä hetkellä vain Venäjältä Suomeen tuleviin osinkoihin, koska niin kauan kuin Suomessa asuvalla luonnollisella henkilöllä Suomen lainsäädännön mukaan on oikeus yhtiöveron hyvitykseen Suomessa asuvan yhtiön maksaman osingon osalta, Suomessa asuvan yhtiön Venäjällä asuvalle henkilölle maksamasta osingosta verotetaan 2 kappaleen mukaan vain Venäjällä. Tämän määräyksen mukaan Suomesta lähtevästä osingosta ei siis peritä lähdeveroa niin kauan kuin yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on voimassa Suomessa. Näitä rajoituksia ei kuitenkaan sovelleta siinä tapauksessa, että osingon saajalla on liiketoimintaa varten kiinteä toimipaikka (tai kiinteä paikka, milloin kysymyksessä on itsenäinen ammatinharjoittaja) lähdevaltiossa, ja ne osakkeet, joille osinko jaetaan, tosiasiallisesti liittyvät kiinteään toimipaikkaan (tai kiinteään paikkaan). Tällöin osingosta verotetaan lähdevaltiossa kiinteän toimipaikan liiketulona 7 artiklan mukaisesti (tai kiinteän paikan ammattitulona 14 artiklan mukaisesti), jolloin sopimus ei rajoita lähdevaltion verottamisoikeutta (10 artiklan 5 kappale). Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan, milloin Suomi on osingonsaajan kotivaltio, veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Osingon verotus Suomen ja Venäjän välisessä suhteessa on uudistunut vuoden 1996 sopimuksen myötä. Vuoden 1987 sopimuksen mukaan sopimusvaltiosta toiseen sopimusvaltioon maksetusta osingosta verotetaan vain saajan kotivaltiossa (7 artiklan 1 kappale). Vuoden 1996 sopimuksessa tätä sääntelyä noudatetaan, kuten edellä on todettu, yksinomaan Suomesta Venäjälle maksetun osingon osalta ja vain toistaiseksi. Jos Suomi luopuu yhtiöverotuksessaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, vuoden 1996 sopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen määräykset, joiden mukaan myös lähdevaltiossa voidaan verottaa osingosta, tulevat sovellettaviksi myös Suomesta venäläiselle saajalle maksettuun osinkoon. Vuoden 1987 sopimuksessa ei ― toisin kuin vuoden 1996 sopimuksessa (ks. edellä) ja muissakin Suomen tekemissä verosopimuksissa ― ole määräystä, jolla suomalaisen yhtiön venäläiseen yhtiöön tekemälle suoralle sijoitukselle maksettu osinko olisi tämän suomalaisen yhtiön verosta vapautettua tuloa. Tämä Suomessa epäkohdaksi koettu tilanne korjaantui kuitenkin, kun elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia muutettiin 8 päivänä joulukuuta 1994 annetulla lailla (1105/1994) niin, että lain 6 §:ään lisättiin 2 momentti, jonka mukaan myös suomalaisen yhtiön venäläiseen yhtiöön tekemälle suoralle sijoitukselle maksettu osinko on suomalaisen saajayhtiön Suomen verosta vapaata tuloa. Tämä säännös käy tarpeettomaksi, kun vuoden 1996 sopimus tulee voimaan ja sovellettavaksi.

11 artikla. OECD:n mallisopimuksesta poiketen korosta verotetaan artiklan 1 kappaleen mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu, jollei 3 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Tämä sääntely vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan neuvotellessaan verosopimuksista. Sääntely voidaan nähdä myös sitä taustaa vastaan, että luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomesta saadusta korosta veroa täällä. Vuoden 1996 sopimuksen 11 artiklan keskeinen sisältö vastaa vuoden 1987 sopimuksen 8 artiklan sisältöä.

12 artikla. Rojaltista verotetaan OECD:n mallisopimuksen mukaisesti vain siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu (12 artiklan 1 kappale). Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta sekä kaivoksen tai muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä, verotetaan kuitenkin kiinteästä omaisuudesta saatuna tulona 6 artiklan mukaan. Vastaavia määräyksiä sisältyy vuoden 1987 sopimuksen 9 artiklaan.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Tällaiseen myyntivoittoon rinnastetaan artiklan 2 kappaleen mukaan muun muassa myyntivoitto, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden luovuttamisesta. Näin ollen voidaan esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, verottaa Suomessa.

Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa (3 kappale). Voitosta, joka saadaan kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan, ilma-aluksen tai kontin taikka tällaisen laivan, ilma-aluksen tai kontin käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden sekä muun kuin tässä artiklassa nimenomaan mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (4―6 kappale).

Myyntivoiton verottamista koskevia määräyksiä on vuoden 1987 sopimuksen 10 artiklassa ja sopimukseen liittyvän pöytäkirjan 3 kappaleessa. Keskeiseltä sisällöltään ne vastaavat vuoden 1996 sopimuksen 13 artiklan määräyksiä.

14 artikla. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneistoa. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulosta verottaa siinä valtiossa, jossa tämä kiinteä paikka on.

Vuoden 1996 sopimuksen 14 artiklan määräyksiä vastaavia määräyksiä ei ole vuoden 1987 sopimuksessa. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan niin ollen vuoden 1987 sopimuksen 12 artiklan mukaan vain tulonsaajan kotivaltiossa.

15 artikla. Yksityisestä palveluksesta saadun palkkatulon eli epäitsenäisestä työstä saadun palkan, palkkion ja muun sellaisen hyvityksen verotus säännellään 15 artiklassa. Palkkatuloa koskevia määräyksiä on lisäksi sopimuksen 16 artiklassa (johtokunnan jäsenen palkkio), 17 artiklassa (taiteilijat ja urheilijat), 19 artiklassa (julkinen palvelus) ja 20 artiklassa (opiskelijat ja harjoittelijat). Yksityistä palvelusta koskevan 15 artiklan määräykset poikkeavat OECD:n mallisopimuksesta ja Suomen verosopimuksissaan noudattamasta käytännöstä erityisesti kahdessa tapauksessa. Ensimmäisen poikkeuksen muodostavat rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaan tahi siihen liittyvään valvontatoimintaan taikka luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön käytettävän laitteen, porauslautan tai laivan toimintaan liittyvät työt. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tekemästään tällaisesta työstä saamasta palkkatulosta ei veroteta työntekovaltiossa, jos se edellä mainittu toiminta, johon työ liittyy, ei muodosta kiinteää toimipaikkaa työntekovaltiossa (3 kappaleen a kohta) (ks. myös edellä 3―5 artikla).

Toinen poikkeus on palkkatulo, joka perustuu tekniseen palveluun, joka liittyy rojaltin synnyttävän oikeuden tai omaisuuden käyttämiseen, jos palvelu suoritetaan osana teknologiansiirtosopimusta tai muuta vastaavaa sopimusta, jolla oikeuden tai omaisuuden käyttö myönnetään. Tällaisesta hyvityksestä verotetaan vain henkilön kotivaltiossa (3 kappaleen c kohta).

Vuoden 1996 sopimuksessa ei ole vuoden 1987 sopimuksen 11 artiklan 2 kappaleen b kohdan (tulo opetuksesta, tutkimustyöstä tai osanotosta tieteelliseen, tekniseen tai ammatilliseen konferenssiin), d kohdan (teknisen tai kaupallisen asiantuntijan, lehtimiehen tahi lehden, radion tai television kirjeenvaihtajan saama tulo) ja e kohdan (kansainvälistä liikennettä harjoittavan henkilön kiinteän toimipaikan henkilöstön saama tulo) määräyksiä vastaavia määräyksiä, jotka ovat käyneet nykyoloissa tarpeettomiksi tai epätarkoituksenmukaisiksi, koska ne heijastelivat vuoden 1987 sopimuksen tekemisen aikana Neuvostoliitossa vallinneita sittemmin muuttuneita oikeudellisia ja taloudellisia oloja.

16 ja 17 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät johtokunnan jäsenen palkkiota (16 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (17 artikla) koskevat määräykset ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset. Vuoden 1996 sopimuksessa ei myöskään ole enää vuoden 1987 sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen b kohdan (taiteilijan tai urheilijan kalenterivuoden aikana saama enintään 100 000 markan tulo) määräystä vastaavaa määräystä (ks. edellä 15 artikla).

18 artikla. Eläkettä ja elinkorkoa koskevaan 18 artiklaan on otettu kaikki eläkkeitä koskevat määräykset. Näin ollen OECD:n mallisopimuksesta poiketen myös julkisen palveluksen perusteella maksettujen eläkkeiden verotusoikeuden jako säännellään tässä artiklassa. Sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön tai sen järjestämän julkisen sosiaaliturvan mukaan toistuvasti tai kertasuorituksena maksettuja eläkkeitä ja muita etuuksia verotetaan vain tässä valtiossa (1 kappale). Tämä merkitsee, että myös esim. TEL-työeläkettä, joka maksetaan Venäjällä asuvalle saajalle, verotetaan vain Suomessa. Tämä sääntely vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan verosopimuksissaan. Myös elinkorko verotetaan vain siinä valtiossa, josta se maksetaan. Määräykset eivät olennaiselta sisällöltään eroa vuoden 1987 sopimuksen vastaavista määräyksistä.

19 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleessa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Artiklan 2 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 3 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan taas julkisesta palveluksesta saatua tuloa niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa tai johtokunnan jäsenen palkkiota.

20 artikla. Tässä artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artiklan 1 kappale on asialliselta sisällöltään OECD:n mallisopimuksen mukainen. Artiklan 2 kappale, joka koskee työtulon verovapautta, on tavanomainen ja sisältyy useaan Suomen viime vuosina tekemään verosopimukseen.

21 artikla. Tulosta, jota ei ole käsitelty 6―20 artiklassa, verotetaan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu.

22 artikla. Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan molemmissa sopimusvaltioissa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Suomea koskevat määräykset ovat 2 kappaleessa ja Venäjää koskevat 1 kappaleessa.

Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräykset rakentuvat sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän asuu (kotivaltio), myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltio). Kotivaltiossa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta toisessa sopimusvaltiossa. Vähennyksen määrä on kuitenkin rajoitettu siihen kysymyksessä olevasta tulosta kotivaltiossa maksettavan veron osaan, joka suhteellisesti jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa lähdevaltiossa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Veronhyvitysmenetelmää ei tietenkään sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 2 kappaleen b kohdan määräysten nojalla. Artiklan 2 kappaleen c kohdan määräykset merkitsevät, että tuloverolain 13 §:n 1 momentissa oleva niin sanottu kolmen vuoden sääntö on sisällytetty sopimukseen.

Suomi poistaa kaksinkertaisen verotuksen veronhyvitysmenetelmällä myös vuoden 1987 sopimuksen mukaan.

23―26 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (23 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (24 artikla), verotusta koskevien tietojen vaihtamista (25 artikla) sekä erityisiä verotusta koskevia erioikeuksia (26 artikla) koskevat määräykset ovat eräin vähäisin poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

27 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

28 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

2.Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan viidentenätoista päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Sopimusta muuttava pöytäkirja tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään pöytäkirjan voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Nykyinen vuoden 1987 sopimus sekä vuoden 1972 sopimus lakkaavat olemasta voimassa sinä ajankohtana, josta lukien uuden sopimuksen määräyksiä sovelletaan.

Milloin rakennus-, kokoonpano- tai asennustoiminta, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, alkaa ennen 1 päivää tammikuuta 2003, jatketaan vuoden 1987 sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen (kiinteän toimipaikan muodostumisen aikaraja 36 kuukautta) ja 11 artiklan 2 kappaleen a kohdan (henkilöstön verottamisen kytkeminen kiinteän toimipaikan muodostumisen 36 kuukauden aikarajaan) soveltamista.

3.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen useat määräykset poikkeavat voimassa olevasta verolainsäädännöstä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 1996 Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja sopimuksen muuttamisesta Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2000 tehdyn pöytäkirjan.

Koska sopimus ja pöytäkirja sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 1996 Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2000 Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa niin kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.