HE 31/1999

1Nykytilanne

Meksiko on viime vuosina markkinoidensa avautumisen myötä noussut nopeasti erääksi maailman suurimmista kansainvälisistä talouksista. Kaupan volyymillä mitattuna sekä investointikohteena asukasluvultaan satamiljoonainen Meksiko on nykyisin maailman kymmenen suurimman talouden joukossa. Meksikon talous lähti uusille urille, kun maan poliittista elämää jo 60 vuotta hallinnut Institutionaalinen vallankumouspuolue PRI päätti vuosikymmenen alkupuolella presidentti Salinasin johdolla irtaantua valtiojohtoisesta säännöstelytaloudesta ja vapauttaa rahamarkkinat. Pankkijärjestelmän heikkous aiheutti aluksi ns. pesokriisiksi kutsutun talouden taantumavaiheen 1995, joka kuitenkin jäi Yhdysvaltojen ja IMF:n ripeän avun ansiosta lyhytaikaiseksi.

Meksikon talous on kokenut huomattavan rakenteellisen muutoksen, sillä vuonna 1997 maan 118 mrd dollarin suuruisesta viennistä 90 % koostui teollisuustuotteista, ainoastaan 6 % öljytuotteista ja 3 % maataloustuotteista. Vielä 1980-luvulla öljy muodosti runsaat 60 % viennistä. Meksikon talouden veturina on ulkomaankauppa, jota puolestaan on siivittänyt NAFTA eli 1994 syntynyt vapaakauppajärjestely Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa. Tiivistyneet suhteet Yhdysvaltoihin edesauttoivat myös Meksikon samana vuonna toteutunutta OECD-jäsenyyttä.

Meksiko on luonnonvaroiltaan varsin vauras maa, sillä öljyntuottajana se on maailman viidenneksi suurin ja hopeantuottajana suurin. Maa on myös maailman johtavia sitrushedelmien ja maissin tuottajia.

Meksiko on ulkomaankaupassaan voimakkaasti riippuvainen Yhdysvalloista, jonka osuus maan viennistä vuonna 1997 oli noin 85 % ja tuonnista 75 %. EU-maiden osuus Meksikon ulkomaankaupasta on NAFTA:n johdosta laskenut 6 %:iin. EU:n tavoitteena Meksikon kanssa käynnissä olevissa vapaakauppaneuvotteluissa on saada NAFTA:a vastaavat edut vuonna 2003.

Meksikon tärkeitä vientituotteita ovat moottoriajoneuvot, kulutuselektroniikka, öljy, hopea, kahvi sekä muut elintarvikkeet. Elektroniikka, ajoneuvot ja koneet muodostavat maan viennistä noin 55 %. Tuonnista on määrällisesti suuri osa (noin 40 %) koneita ja elektroniikkaa maan teollisuuden tarpeisiin.

Öljyn maailmanmarkkinahinnan alhainen taso on rasittanut Meksikon taloutta, mutta hallituksen kireä finanssipolitiikka on säilyttänyt ulkomaisten sijoittajien uskon maan vakauteen. Meksikon pörssissä on edelleen likvidiä ulkomaista pääomaa 70 %. Vaihtotaseen vaje (3,6 % BKT:sta) ja julkinen velka (25 % BKT:sta) ovat toistaiseksi pysyneet aisoissa. Aasian talouskriisin seurannaisvaikutukset valuuttojen devalvoitumisineen muodostavat kuitenkin uhan Meksikon kansainväliselle kilpailukyvylle. Peson arvo heikkeni viime vuonna 30 %, mutta monilla Meksikon aasialaisilla kilpailijamailla ja Brasilialla vielä selvästi tätäkin enemmän. Yhdysvaltain suotuisa talouskehitys on kuitenkin auttanut Meksikoa taloudenhoidossaan. Toisaalta Meksikon voimakas riippuvuus Yhdysvaltain talouskehityksestä muodostaa selkeän riskitekijän.

Suomen kauppavaihto Meksikon kanssa on ollut potentiaaliin nähden vaatimatonta. Vuonna 1997 Suomen vienti Meksikoon oli 350 mmk. ja tuonti 130 mmk. Suomelle ylijäämäinen kauppavaihto ei ole suuresti heilahdellut lukuun ottamatta viime vuotta, jolta vienti nousi 550 mmk:aan. Viennin kasvuun 1998 vaikuttivat huomattavalta osaltaan 200 mmk:n televiestintälaitteiden toimitukset. Pääosa viennistä eli noin 40 % on ollut paperia, joskin sen osuus on pienenemässä. Pelkästään kahdenvälisen kauppavaihdon tarkastelu on kuitenkin harhaanjohtavaa, koska välillinen vientimme Meksikoon on arviolta kolminkertainen suoraan vientiin verrattuna ― tärkeimpinä esimerkkeinä mainittakoon Nokian vienti Yhdysvaltain kautta ja Valmetin vienti Ruotsin kautta.

Suomalaisyrityksillä on Meksikossa kymmenkunta tuotannollista toimintaa harjoittavaa yksikköä, mikä tekee maasta latinalaisen Amerikan lukumääräisesti suurimman investointikohteemme. Lisäksi tällä hetkellä neljällätoista suomalaisyrityksellä on Meksikossa myyntiyhtiö ja noin 50 yrityksellä paikallinen edustusto. Tärkeimmistä tuotannollisista yksiköistämme mainittakoon Nokian monitori- ja matkapuhelintehtaat, Elcoteqin komponenttitehdas, Neles Jamesburyn venttiilitehdas, Kone-Sabiemin hissitehdas, Neste Resinasin hartsitehdas ja Gruas Mexicon (Konecranes) nosturitehdas.

Uusia investointeja Suomesta Meksikoon on odotettavissa myös lähitulevaisuudessa. Erityisesti elektroniikka- ja telealan yrityksissämme tutkitaan tuotannollisen toiminnan aloittamista Meksikossa.

Sijoituksia edistävällä ja vastavuoroisesti suojaavalla sopimuksella pyritään lisäämään sijoitusten turvallisuutta ja yritysten toimintaolosuhteiden ennustettavuutta.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991; muutospöytäkirja, SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999) ja Filippiinit (SopS 52/1999).

2Sopimuksen valmistelu

Neuvottelut investointisuojasopimuksesta lähtivät käyntiin Suomen aloitteesta vuonna 1996. Suomi toimitti Meksikolle ehdotuksensa kansainväliseksi sopimukseksi 15 päivänä elokuuta 1996. Molempien maiden osallistuessa myös OECD:ssa käytyihin monenvälisiin investointisopimusneuvotteluihin kahdenväliseen järjestelyyn liittyvä työ edistyi hitaasti. Sopimukseen liittyviä epävirallisia keskusteluja käytiin valtuuskuntien puheenjohtajien välillä kuitenkin jatkuvasti OECD:ssa. Kun alkoi vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, ettei OECD:n monenvälinen sopimus tulisikaan korvaamaan kahdenvälisten sopimusten verkostoa, käynnistyi Suomen ja Meksikon välillä uudelleen ajatustenvaihto kahdenvälisen sopimuksen tarpeellisuudesta ja sisällöstä. Meksiko toimitti myös Suomelle oman sopimusehdotuksensa vuoden 1997 lopussa. Luonnosten pohjalta ensimmäinen neuvottelukierros käytiin Helsingissä 17.―18.6.1998. Sopimusneuvottelujen loppuunsaattamista edisti Tasavallan Presidentin odotettavissa oleva valtiovierailu Meksikoon helmikuussa 1999. Sopimusneuvottelut saatiinkin sitten päätökseen pitkissä ja tiukoissa neuvotteluissa Meksikossa 10.―11.12.1998.

Sopimus noudattaa yleissisällöltään Suomen viimeisimpiä vastaavia sopimuksia. Perusrakenteeltaan se kuitenkin poikkeaa niistä siinä suhteessa, että riitojen ratkaisumenettelyä on tässä sopimuksessa käsitelty Meksikon vaatimuksesta huomattavasti seikkaperäisemmin kuin yleensä on laita Suomen vastaavissa sopimuksissa. Työn pohjana on käytetty alan uusinta kansainvälistä vertailumateriaalia kuten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä neuvoteltavan monenvälisen sijoitussopimuksen valmisteluaineistoa, Euroopan Energiaperuskirjaa sekä muiden EU-maiden vastaavien sopimusten sisältöä.

Tämä sopimus on saanut myös huomattavia vaikutteita Pohjois-Amerikan maiden vapaakauppasopimus NAFTA:n investointisäännöistä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Meksiko on valmis myöntämään soveltuvin osin sopimuksen välityksellä suomalaisille sijoituksille sellaisen kohtelun kuin NAFTA-sopimusosapuoletkin saavat.

Sopimusta on kehitetty edelleen yhteistyössä Suomen asianomaisten sektoriviranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen kanssa.

3Sopimuksen merkitys

Sopimuksessa määritellään sijoittajan ja sijoituksen käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksilla edistetään investointeja yleisesti ja suojellaan maahan hyväksytyt sijoitukset.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun ja täyden suojelun ja turvan. Tällaisiin sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi kansallistaa, pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun, mutta ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain välitöntä oikeudenmukaiseen markkina-arvoon perustuvaa korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Sopimus mahdollistaa varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa sekä juoksevien maksujen että pääomasiirtojen osalta.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset tuomioistuin- ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

4Esityksen vaikutukset

Sopimukseen liittyvät määräykset tähtäävät lähinnä yritysten sijoituksiin kohdistuvan mielivaltaisen kohtelun mahdollisuuksien vähentämiseen ja sijoitusympäristön ennakoitavuuden lisäämiseen kohdemaassa. Sopimus pyrkii vähentämään ulkomaisiin sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä ja alentaa siten yritysten sijoituskynnystä. Sopimuksella vaikutetaan myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviin rahoituskustannuksiin alentavasti.

Sopimuksella ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia.

5Sopimuksen sisältö

1 artikla . Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Artiklan sanamuodosta ilmenee myös, että kolmansissa maissa sijaitsevista tytäryhtiöistä tehdyt sijoitukset on rajattu sopimuksen ulkopuolelle. Samoin sopimuksen ulkopuolelle jäävät kauppaluotot sekä maturiteetiltaan alle kolmen vuoden pituiset luotot.

2 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen sijoitusten sallimisesta ja edistämisestä sopimuspuolten alueella sekä sitoumuksen pidättäytyä toisen sopimuspuolen sijoittajien mielivaltaisesta ja syrjivästä kohtelusta.

3 artikla. Artikla velvoittaa isäntäsopimuspuolen takaamaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin se myöntää omien sijoittajiensa tai jonkin kolmannen valtion sijoittajien sijoituksille. Edullisen kohtelun vaatimus koskee myös sijoitusten hoitoa, käyttöä, hyödyntämistä tai myyntiä. Artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat huolehtimaan sopimuksen soveltamiseen vaikuttavien lakiensa ja muiden viranomaispäätöstensä julkisesta saatavuudesta (ns. transparenssi-vaatimus). Toisaalta sopimuspuolelle annetaan oikeus sijoituksia koskevaan tiedonkeruuseen tilastollisia tarkoituksia varten, mutta myös velvoitus olla julkistamatta sijoittajan kilpailuasemaa haittaavia tietoja.

4 artikla. Artiklassa määritellään poikkeukset suosituimmuuskohtelusta, joka on pääsääntönä sopijapuolten välillä. Poikkeusmääräyksellä mm. alueelliset taloudelliset järjestöt ja tulliliitot erotetaan sopimuksen ulkopuolelle siten, että niistä koituvia etuja ei velvoiteta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin. Samoin sopimuksen ulkopuolelle suljetaan kansainvälisistä verosopimuksista sekä monenvälisistä sijoitussopimuksista aiheutuvat etuudet.

5 artikla. Omaisuuden kansallistamiselle ja pakkolunastukselle asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Niihin voi ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvaus on maksettava viipymättä ja sen on vastattava pakkolunastetun sijoituksen kohtuullista markkina-arvoa. Korvauksen saaja on oikeutettu saamaan korvaussummalle käyvän koron maksupäivään asti. Edelleen korvauksen tulee olla täysin realisoitava ja vapaasti siirrettävä. Pakkolunastukseen artiklassa liitetty oikeudenmukaisen menettelyn vaatimus antaa myös oikeuden lunastuksen kohteeksi joutuneelle sijoittajalle riitauttaa lunastuspäätös ehtoineen isäntävaltiossa.

6 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille tapahtuu menetyksiä sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan häiriötilan johdosta. Mikäli isäntävaltion sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

7 artikla. Sopimuksessa taataan vapaa siirto-oikeus pääomille, tuotoille, koroille, maksuille ja ulkomaisten työntekijöiden ansiotuloille. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä vaihdettavassa valuutassa voimassa olevaan vaihtokurssiiin. Sopimuspuolilla on artiklassa mainituin edellytyksin kuitenkin oikeus väliaikaisesti rajoittaa luontoissuorituksena saadun tuoton siirtoja sekä vakavissa maksutasevaikeuksissa muitakin siirtoja.

8 artikla. Jos sopimusvaltio taikka sen edustajaksi määrätty taho on myöntänyt takauksen tai muun vastaavan sitoumuksen toisen sopimusvaltion alueella olevalle sijoitukselle ja tullut tällä perusteella korvausvelvolliseksi, siirtyvät kyseistä sijoitusta koskevat oikeudet ensin mainitulle maksuvelvolliseksi joutuneelle sopimusvaltiolle. Näitä oikeuksia se sijaantulijan asemassa toteuttaa itse tai osoittamansa edustajan välityksellä samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.

Artiklan 2 kappaleessa määritellään riitojenratkaisu tapahtuvaksi 9 artiklan mukaisesti siinä tilanteessa, kun sopimusvaltio tai sen edustajaksi määrätty on puolestaan siirtänyt oikeutensa sijoittajalle tai yksityisomistuksessa olevalle oikeushenkilölle.

9 artikla. Sopimuksen 2 luvun I osastossa määritellään menettelytavat sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välisten riitojen ratkaisussa. Vaihtoehtona ovat kansallinen tuomioistuin tai välimiesmenettely. Jos riidan osapuoli on itse sijoitukseksi luettava oikeushenkilö toisen sopimuspuolen alueella, ei välimiesmenettely ole mahdollinen. Vaihtoehdot ovat osittain toisensa poissulkevia. Välimiesmenettelyyn riita-asia voidaan viedä ainoastaan, jos toimivaltainen kansallinen ensimmäisen asteen tuomioistuin ei ole antanut asiasta ratkaisua. Välimiesmenettelyn vireillesaattamisen jälkeen tuomioistuintie ei ole enää mahdollinen.

10 artikla. Artiklan alussa todetaan neuvottelujen ensisijaisuus riitatilanteissa. Jos neuvottelut eivät johda ratkaisuun, voi sijoittaja valita jatkossa tuomioistuintien, aiemmin sovitun riitojenratkaisumenettelyn tai välimiesmenettelyn.

Välimiesmenettelyyn turvautuessaan sijoittajalla on kolme toisensa osittain poissulkevaa vaihtoehtoa: a) sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus (ICSID), b) em. keskuksen sihteeristö tai c) Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) sääntöihin perustuva tilapäinen välimiesoikeus. Ensinmainitun vaihtoehton edellytyksenä on, että molemmat sopimusvaltiot ovat ICSID-yleissopimuksen sopimuspuolia. Jos ainoastaan toinen sopimusvaltioista on ko. sopimuksen jäsen, ratkaisuelimenä toimii ICSID:n sihteeristö. Välimiesmenettelyyn noudatetaan em. järjestelyjen mukaisia menettelysääntöjä, mikäli sopimuksen I osastossa ei muuta määrätä.

Tämän artiklan mukaiseen välimiesmenettelyyn sijoittaja voi turvautua vasta, kun kuusi kuukautta on kulunut riitavaatimuksen aiheuttaneen tapahtuman ilmenemisestä. Lisäksi hänen on tehtävä asiasta kirjallinen ilmoitus riidan osapuolena olevalle sopijapuolelle vähintään 60 päivää aikaisemmin, mutta kuitenkin viimeistään neljän vuoden kuluessa siitä, kun on saanut tiedon mainitusta tapahtumasta.

11 artikla. Kumpikin sopimusvaltio antaa tässä artiklassa varauksettoman suostumuksensa riidan saattamiselle kansainväliseen välimiesmenettelyyn sopimuksen I osaston mukaisesti.

12 artikla. Artiklassa on tahdonvaltainen säännös välimiesoikeuden kokoonpanosta. Oikeus on kolmijäseninen, jos toisin ei sovita.

Toisessa kappaleessa valtuutetaan ICSID:n pääsihteeri hakemuksesta nimittämään puuttuvat jäsenet välimiesoikeuteen, jos tämän kokoonpano on vielä 90 päivän kuluessa riidan välimiesmenettelyyn saattamisesta vaillinainen.

13 artikla. Artiklassa säädetään käsittelyjen yhdistämisestä, jota varten perustetaan oma välitystuomioistuin noudattaen soveltuvin osin UNCITRAL:in välimiesmenettelysääntöjä. Käsittelyt yhdistetään ensinnäkin tilanteissa, joissa riitaisuus koskee sijoitukseksi katsottavaa oikeushenkilöä, ja sijoituksen omistaja/valvoja sekä vähemmistösijoittajat esittävät itsenäisesti vaatimuksia saman sopimusrikkomuksen johdosta. Samoin menetellään, kun on esitetty useampia yhteisiin oikeustosiseikkoihin tai tosiseikkoihin perustuvia vaatimuksia.

14 artikla. Artiklassa määrätään siitä, että riidan osapuolen pyynnöstä I osaston mukainen välimiesmenettely pidetään valtiossa, joka on YK:n välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan yleissopimuksen (New Yorkin yleissopimus) sopimuspuoli.

15 artikla. Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan vetoamatta sijoittajaa vastaan siihen, että tämä on saanut tai tulee saamaan hyvityksen tai muun korvauksen kärsimästään vahingosta muuta kautta kuten takaus- tai vakuutussopimuksen kautta. Artikla on luonteeltaan prosessioikeudellinen ja turvaa sijoittajan asemaa riitaisuuksissa sopimuspuolen kanssa.

16 artikla. Artiklassa määrätään, että I osaston mukaisesti perustetut tuomioistuimet noudattavat ratkaisussaan tämän sopimuksen ja kansainvälisen oikeuden sääntöjä ja periaatteita.

17 artikla. Artiklassa säädetään välitystuomioiden muodosta ja täytäntöönpanosta. Päätöksessä voidaan todeta havaittu sopimusrikkomus ja määrätä sen perusteella rahallinen korvaus taikka luontois- tai muu sopimuksen mukainen suoritus. Tuomittu vahingonkorvaus ei nimenomaisen säännöksen mukaan saa kuitenkaan olla rangaistuksenluontoinen.

Välitystuomio on lopullinen ja sopimuspuolten on pantava se viipymättä täytäntöön. Tuomio on myös sijoittajan hakemuksesta täytäntöönpantavissa ICSID-yleissopimuksen tai New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti. Lopullinen välitystuomio julkaistaan ainoastaan riitapuolten kirjallisen sopimuksen perusteella.

18 artikla. Tämän artiklan mukaan toisen sopimuspuolen sijoittajilta suljetaan pois I osaston mukainen riitojenratkaisumenettely tapauksissa, joissa sopimusvaltio alueellaan rajoittaa kansallisen turvallisuuden vuoksi ja lainsäädäntönsä mukaisesti sijoituksia kohteisiin, jotka ovat kansallisessa omistuksessa tai valvonnassa.

19 artikla. Tämä artikla koskee puolestaan sopimusvaltioiden eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka artiklan 1 kappaleen mukaan tulee ensisijaisesti ratkaista diplomaattiteitse. Mikäli riitaa ei kuitenkaan ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvotteluja pyydettiin, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan 2 kohdan mukaan saattaa riidan välimiesoikeuden käsiteltäväksi.

Välimiesoikeuden perustamista, kokoonpanoa ja menettelytapoja koskevat määräykset on kirjattu artiklan 3―8 momenttiin.

20 artikla. Artiklassa sopimuspuolet sallivat lainsäädäntönsä puitteissa toisen sopimuspuolen luonnollisten henkilöiden ja muun henkilökunnan perheenjäsenineen tulla maahan ja oleskella sen alueella sijoituksiin liityvän toiminnan mahdollistamiseksi.

21 artikla. Artiklassa määritellään menettely tilanteessa, jossa kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden perusteella on saatettu voimaan määräys, joka oikeuttaa sopimuspuolen myöntämään toisen sopimuspuolen sijoittajille tätä sopimusta edullisemman kohtelun. Tällöin on noudatettava kyseistä määräystä tämän sopimuksen sijasta niiltä osin kuin se on edullisempi.

22 artikla. Artiklan mukaan sopimusta sovelletaan kaikkiin ennen ja jälkeen sen voimaantuloa tehtyihin sijoituksiin. Sen sijaan soveltamisen ulkopuolelle jäävät kaikki ennen sopimuksen voimaantuloa alkaneet riitaisuudet tai ratkaistut vaateet.

23 artikla. Artiklassa sopimuspuolet ilmoittavat jatkossa neuvottelevansa diplomaattiteitse tämän sopimuksen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä.

24 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulostaja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sopimuksen hyväksymisestä. Sopimus on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen se voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on niin ikään kymmenen vuotta.

6Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritetyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista.

Hallitusmuodon 12 §:n 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta ovat osittain ristiriidassa pakkkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset vaativat näistä syistä eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että eduskunta hyväksyisi ne Mexico Cityssä 22 päivänä helmikuuta 1999 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Meksikon yhdysvaltojen hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Mexico Cityssä 22 päivänä helmikuuta 1999 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Meksikon yhdysvaltojen hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin niistä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.