Hallituksen esitys Eduskunnalle Vietnamin kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
- Hallinnonala
- Ulkoministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 148/1995
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Eduskunta on 13.6.1995 hyväksynyt vastauksessaan EV 8/1995 vp hallituksen esitykseen nro 7/1995 vp lain Vietnamin kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Kun lakia ei ole hallitusmuodon 19 § 2 momentissa tarkoitetussa kolmen kuukauden määräajassa esitelty valtioneuvostolle ja Tasavallan Presidentille vahvistettavaksi, Tasavallan Presidentti on jättänyt lain vahvistamatta ja palauttanut sen eduskunnalle. Kysymyksessä on sama hallituksen esitys nro 7/1995 vp, joka annetaan uudelleen eduskunnalle.
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Vietnamin kanssa syyskuussa 1993 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa taloudellista yhteistyötä Vietnamin kanssa. Sopimuksen avulla halutaan luoda suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille sekä tunnustetaan tarve suojella niitä. Samalla pyritään lisäämään sijoitusten liikkuvuutta ja yksittäisten liiketoimien käynnistymistä.
Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
YLEISPERUSTELUT
1Nykytila
Vietnam on vuosia kestäneiden sotien ja levottomuuksien jälkeen palaamassa kansainväliseen talouselämän piiriin. Vietnam oli pitkään Suomen kehitysavun tärkeimpiä vastaanottajamaita, mutta nykytilanteessa kehitysyhteistyö on muuttumassa lähemmäksi normaalia taloudellista kanssakäymistä. Suurvaltojen eturistiriitojen hälvennyttyä Suomen talouselämä arvioi voivansa osaltaan hyödyntää Vietnamin arvokkaita luonnonvaroja, edullisia tuotantokustannuksia ja kulutuspotentiaalia ryhtymällä harjoittamaan tuotannollista toimintaa maassa. Epävarmuustekijöiden minimoimiseksi toivotaan, että suorat sijoitukset voitaisiin suojata hallitusten välisellä sopimuksella. Varsinainen tavaravaihto Vietnamin kanssa on ollut vaatimatonta, 110 miljoonaa markkaa vuonna 1993. Suomalaiset yrittäjät uskovat kuitenkin viennin kasvun jatkuvan edelleen. Vuonna 1993 vientimme (94 miljoonaa markkaa; lähinnä sähkökoneita) viisinkertaistui edellisvuoteen verraten. Suomen ja Vietnamin välillä on voimassa vuonna 1978 allekirjoitettu kauppasopimus (SopS 25/78).
Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset Egyptin (SopS 3/82), Bulgarian (SopS 40/85), Kiinan (SopS 4/86), Malesian (SopS 79/87), Sri Lankan (SopS 54/87), Unkarin (SopS 20/89), Puolan (SopS 24/91), Tsekin (tehty Tsekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa SopS 73/91), Venäjän (tehty Neuvostoliiton kanssa SopS 58/91), Viron (SopS 104/92), Liettuan (SopS 119/92), Romanian (SopS 121/92), Latvian (SopS 5/93), Uzbekistanin (SopS 74/93), Ukrainan (SopS 6/94), Valko-Venäjän (SopS 89/94) ja Turkin (SopS 29/95) kanssa.
2Sopimuksen valmistelu
Suomen ja Vietnamin välinen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskeva sopimus on syntynyt virkamiestyönä Suomen Hanoissa olevan suurlähetystön välityksellä. Yhteisymmärrys sanamuodoista todettiin asiakirjoja vertaamalla. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 1993.
Sopimusteksti on Suomen mallisopimuksen mukainen, ja malli puolestaan on valmisteltu yhteistyössä Suomen asianomaisten sektoriviranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen kanssa talvella 1992―93. Työn pohjana käytettiin alan uusinta kansainvälistä vertailumateriaalia ja seurattiin OECD-maiden ja entisten sosialistimaiden yhteisen Euroopan Energiaperuskirjan valmistelutyön edistymistä erityisesti suorien sijoitusten osalta. Sopimusluonnos on toiminut mallisopimuksena muissa tämän jälkeen käydyissä sijoitusten suojaamista koskevissa sopimusneuvotteluissa.
Sopimuksesta on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen Pankki, Valtiontakuukeskus, Suomen Vientiluotto Oy, Suomen Ulkomaankauppaliitto ry, Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto ry, Metalliteollisuuden keskusliitto ry, Keskuskauppakamari. Lausunnonantajat ovat puoltaneet sopimuksen tekemistä.
3Sopimuksen merkitys
Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja säännöstensä puitteissa omalla alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Tällaisiin sijoituksiin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua, kuin on myönnetty kolmansien maiden sijoittajien tekemille sijoituksille.
Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun ainoastaan, mikäli toimenpiteeseen ryhdytään yleisen edun vuoksi, todellista korvausta vastaan ja asianmukaisin laillisin menettelyin, joihin ei saa sisältyä syrjintää. Jos sijoitukset kärsivät menetyksiä sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta, on vahinko hyvitettävä tai korvattava yhtä suosiollisella kohtelulla kuin kolmansien maiden sijoittajien osaksi tulee. Jos viranomaiset pakko-ottavat tai tuhoavat sijoituksia, korvataan vahinko välittömästi.
Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset välimiesmenettelystä.
4Esityksen taloudelliset vaikutukset
Sopimuksella ei ole valtion talouteen ulottuvia vaikutuksia.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
5Sopimuksen sisältö
1 artikla . Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet, kuten sijoitus, sijoittaja, tuotto, kansalainen, yhtiö ja sopimuspuolten alueet. Kolmansissa maissa sijaitsevista tytäryhtiöistä käsin tehdyt epäsuorat sijoitukset eivät kuulu sopimuksen soveltamisalaan.
2 artikla . Artikla sisältää yleisen periaatteen sijoitusten edistämisestä sopimuspuolten alueella sekä sitoumuksen suojella ja olla häiritsemättä sijoittajien toimintaa. Artiklan 3 kappaleen mukaan sijoituksien osalta sopimuspuolet sallivat omista määräyksistään riippumatta kansainvälisten standardien mukaisen kirjanpidon soveltamisen.
3 artikla . Artikla takaa sijoituksille yhtä oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun kuin myönnetään kolmansien maiden kansalaisten tai yrittäjien sijoituksille. Artiklan 2 kappaleen mukaan voidaan tarvittaessa erottaa tulliliitot tai vapaakauppa-alueet ja 3 kappaleen mukaan verotusjärjestelyt sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
4 artikla . Omaisuuden pakkolunastamiselle tai siihen verrattaville toimille asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Pakkolunastuksesta on suoritettava välitön, riittävä ja tosiasiallinen korvaus markkina-arvon mukaan. Korvauksen viipyessä on sille maksettava kaupallista korkoa (Libor).
5 artikla . Artiklan 1 kappaleessa on määräykset siltä varalta, että ulkomaisille sijoituksille aiheutuu menetyksiä sodan tai muun kansallisen hätätilan johdosta. Näistä menetyksistä sopimuspuolet sitoutuvat maksamaan korvauksia tai muuten hyvittämään sijoittajaa yhtä suosiollisesti kuin minkä tahansa kolmannen maan sijoittajaa. Jos menetyksiä aiheutuu viranomaisten suorittamasta pakko-otosta tai tuhoamisesta, on artiklan 2 kappaleen mukaan ennalleen palauttaminen tai korvaus suoritettava välittömästi.
6 artikla . Artiklan mukaan sallitaan sijoitusten pääomien ja tuottojen siirtäminen pois maasta markkinakurssiin, viipymättä ja vapaasti vaihdettavana valuuttana.
7 artikla . Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama laitos on joutunut korvaamaan ei-kaupallisia vahinkoja, siirtyvät sijoittajan mahdolliset oikeudet maksajalle, eli tämä tunnustetaan sijaantulijaksi.
8 artikla . Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat tulee ensisijaisesti pyrkiä selvittämään neuvotteluilla. Jos sopua ei synny, voidaan se jättää Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean sääntöjen mukaisesti muodostetun välimiesoikeuden ratkaistavaksi.
9 artikla . Sopimuspuolten eli hallitusten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta tulee ensisijaisesti pyrkiä selvittämään neuvotteluilla. Jos ratkaisua ei synny, riita voidaan jättää kansainväliseen välimiesmenettelyyn, johon kumpikin sopimuspuoli valitsee yhden välimiehen, jotka yhdessä valitsevat kolmannen puheenjohtajakseen. Välimiesten päätös on lopullinen ja sopimuspuolia sitova.
10 artikla . Artiklan mukaan sopimus ei rajoita sijoittajan mahdollisia muita paikallisia tai kansainvälisiä etuja. Uutta sopimusta sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa tehtyihin sijoituksiin, mutta ei riitoihin, jotka ovat syntyneet ennen tätä ajankohtaa.
11 artikla . Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sen hyväksymisestä. Se on voimassa kaksikymmentä vuotta, minkä jälkeen se voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisajan jälkeinen niin sanottu suoja-aika on myös kaksikymmentä vuotta.
6Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määrätyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista.
Hallitusmuodon 6 §:n 3 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Vaikka lainkohta koskeekin varsinaisesti vain Suomen kansalaisten yleisiä oikeuksia ja oikeusturvaa, on ulkomaalaisten omaisuutta koskevan pakkolunastuksen katsottava olevan yleisemminkin lainsäädännön alaan kuuluva kysymys vallitsevan oikeuskäsityksen ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 4 artiklan määräykset vaativat näistä syistä eduskunnan hyväksymistä.
Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 1993 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 1993 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
3 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 1995
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Ministeri Ole Norrback
SOPIMUS
Suomen tasavallan hallituksen ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen välillä sijoitusten edistämisestä ja molemminpuolisesta suojaamisesta
Suomen tasavallan hallitus ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallitus
haluavat vahvistaa taloudellista yhteistyötä molempien maiden yhteiseksi eduksi ja ylläpitää oikeudenmukaiset ja tasapuoliset edellytykset sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella,
tiedostavat, että sellaisten sijoitusten edistäminen ja molemminpuolinen suojaaminen suosii sopimuspuolten välisten taloudellisten suhteiden laajenemista ja kannustaa sijoitusalotteita, ja
ovat sopineet seuraavaa:
1 artiklaMääritelmät
Tässä sopimuksessa, ellei asiayhteydestä muuta ilmene:
1. Käsite ''sijoitus'' tarkoittaa kaikenlaista varallisuutta, jota sopimuspuolen sijoittaja on sijoittanut toisen sopimuspuolen alueelle, edellyttäen että sijoitus on tehty toisen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti. Se tarkoittaa erityisesti, mutta ei pelkästään:
a) kiinteätä ja irtainta omaisuutta sekä vastaavia omistusoikeuksia kuten kiinnityksiä, pantti- ja pidätysoikeuksia, nautintaoikeuksia ynnä muita sellaisia oikeuksia mukaan lukien leasing-sopimuksella vuokrattua omaisuutta;
b) osakkeita ja muuta osallistumista yhtiöihin;
c) oikeutta rahaan tai mihin hyvänsä suoritukseen, jolla on taloudellista arvoa;
d) oikeuksia henkiseen omaisuuteen, kuten tekniset valmistusmenetelmät, toiminimet, osaaminen, goodwill ja muut vastaavat oikeudet;
e) toimilupia, jotka perustuvat lakiin, hallinnolliseen päätökseen tai sopimukseen, mukaan lukien oikeudet etsiä, jalostaa, louhia tai hyödyntää luonnonvaroja.
2. Käsite ''tuotto'' tarkoittaa sijoituksen tuottamaa rahaa ja erityisesti, mutta ei pelkästään, siihen kuuluvat pääomatuotot, voitot, korot, osingot, lisenssimaksut, rojaltit, palkkiot ja muut juoksevat tulot.
3. Käsite ''sijoittaja'' tarkoittaa:
a) luonnollista henkilöä, joka sopimuspuolen lakien mukaisesti on sen kansalainen; tai
b) oikeushenkilöä, jolla on toimipaikka jommankumman sopimuspuolen alueella.
4. Käsite ''alue'' tarkoittaa sopimuspuolen kansallista aluetta, mukaan lukien merenpohja ja mannerjalusta, joihin nähden sopimuspuolella on kansainvälisen oikeuden mukaan täysivaltaiset oikeudet ja tuomiovalta.
2 artiklaSijoitusten edistäminen ja suojaaminen
1. Sopimuspuolet edistävät yleisen ulkomaisten sijoitusten politiikkansa huomioon ottaen toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia alueellaan ja sallivat tällaiset sijoitukset lainsäädäntönsä puitteissa.
2. Sopimuspuolet takaavat kaikissa oloissa toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun eivätkä häiritse kohtuuttomilla tai syrjivillä toimenpiteillä sellaisten sijoitusten johtamista, ylläpitoa, käyttöä, hyödyntämistä tai luovutusta enempää kuin tavaroiden ja palvelujen hankkimista ja tuotannon myymistä.
3. Siinä tarkoituksessa, että luodaan suotuisat olosuhteet seurata toisen sopimuspuolen alueella oleviin sijoituksiin liittyvien toimintojen taloudellista asemaa ja tuloksia, tämä sopimuspuoli sallii ― omista kirjanpitoa ja tilintarkastusta koskevista määräyksistään riippumatta ― sijoituksen noudattavan kirjanpidon ja tilintarkastuksen osalta myös niitä määräyksiä, kuin hänen kansalliset vaatimuksensa asettavat, ja kansainvälisesti hyväksytyistä määräyksistä sellaisia kuin kansainväliset kirjanpitostandardit (International Accounting Standards ― IAS), jotka Kansainvälinen Kirjanpitostandardien Komitea (IASC) on vahvistanut. Tällaisen kirjanpidon ja tilintarkastuksen tulosten tulee olla sijoittajan vapaasti käytettävissä.
3 artiklaSijoitusten kohtelu
1. Sopimuspuolet myöntävät alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille kohtelun, joka ei saa olla vähemmän suosiollinen kuin se kohtelu, jonka se myöntää kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen estämättä sopimuspuoli, joka on tehnyt tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamista tarkoittavan sopimuksen, on oikeutettu myöntämään muita suosiollisemman kohtelun sijoittajien sijoituksille sellaisista maista, jotka myös ovat mainittujen sopimusten osapuolia, tai sijoittajille näistä maista.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät tarkoita sitä, että sopimuspuoli olisi velvoitettu myöntämään toisen sopimuspuolen sijoittajille hyödyt eduista, suosituimmuudesta tai etuoikeuksista, jotka johtuvat kokonaan tai osittain kansainvälisestä verosopimuksesta tai -järjestelystä taikka kotimaisesta verolainsäädännöstä.
4 artiklaPakkolunastus
1. Sopimuspuolet eivät suoraan tai välillisesti ryhdy mihinkään toimenpiteeseen, jolla pakolla otetaan pois toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoitus, ellei seuraavia ehtoja ole täytetty:
a) toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi ja asianmukaisia laillisia menettelytapoja noudattaen;
b) toimenpiteet eivät ole syrjiviä; ja
c) toimenpiteisiin liittyy määräykset välittömän, riittävän ja tosiasiallisen korvauksen maksamisesta.
2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen määrän tulee vastata pakkolunastetun sijoituksen oikeudenmukaista markkina-arvoa välittömästi pakkolunastamista edeltävänä aikana tai ennen kuin pakkolunastuspäätös tuli yleiseen tietoisuuteen. Korvaukseen tulee sisältyä myös Lontoon pankkienvälisen tarjouskoron (LIBOR) mukainen korko kolmen kuukauden talletuksille siinä valuutassa, jossa korvaus maksetaan, laskettuna pakkolunastuksen tai menetyksen päivämäärästä maksupäivään.
5 artiklaMenetysten korvaaminen
1. Sopimuspuolen sijoittajat, joiden sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella aiheutuu menetyksiä aseellisesta selkkauksesta, mukaan luettuna sodasta, kansallisesta hätätilasta, levottomuuksista tai muista vastaavista tapahtumista toisen sopimuspuolen alueella, ovat oikeutettuja saamaan toiselta sopimuspuolelta ennalleen palauttamisen, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai muun järjestelyn osalta sellaisen kohtelun, joka vastaa toisen sopimuspuolen kolmansien maiden sijoittajille myöntämää suosiollisinta kohtelua.
2. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kappaleessa määrätään, sopimuspuolen sijoittajille, joiden omaisuudelle aiheutuu toisen sopimuspuolen alueella mainitussa kappaleessa tarkoitetuissa tilanteissa menetyksiä tuon sopimuspuolen viranomaisten tai asevoimien suorittamista pakko-otoista tai tuhoamisista, myönnetään ennalleen palauttaminen tai välitön, riittävä ja tosiasiallinen korvaus.
6 artiklaMaksujen siirto
1. Sopimuspuolet sallivat alueellaan olevien toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoitusten osalta näihin sijoituksiin liittyvät siirrot alueelleen ja alueeltaan. Tähän siirtovapauteen kuuluu erityisesti, mutta ei pelkästään:
a) alkuperäinen pääoma ja kaikki sen lisäksi tuleva pääoma sijoituksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi;
b) tuotot;
c) maksut, jotka johtuvat sijoitusta koskevan riidan järjestelystä;
d) sitoumuksesta syntyvät maksut, kuin myös pääoman kuoletus ja velkasitoumuksesta kertyneiden korkojen maksu;
e) 4 ja 5 artikloissa tarkoitetut korvaukset;
f) sijoituksen tai sen osan myynnistä tai lopettamisesta syntyneet saatavat;
g) ulkomailta palkatun, sijoitukseen liittyvän henkilöstön käyttämättömät ansiot ja muut palkkiot.
2. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut siirrot suoritetaan viipymättä ja vapaasti vaihdettavassa valuutassa.
3. Siirrot suoritetaan siirtopäivänä vallitsevaan markkinakurssiin.
7 artiklaSijaantulo
Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama elin suorittaa sijoittajalleen maksun takauksen perusteella, jonka se on myöntänyt toisen sopimuspuolen alueella olevan sijoituksen osalta, tämä jälkimmäinen sopimuspuoli tunnustaa, rajoittamatta edellisen sopimuspuolen 9 artiklan mukaisia oikeuksia, sijoittajalle kuuluvien oikeuksien tai etuisuuksien siirtymisen sopimuspuolelle tai sen elimelle sekä sopimuspuolen tai sen elimen sijaantulon sellaiseen oikeuteen tai etuuteen.
8 artiklaSijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat
1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan väliset riidat on, mikäli mahdollista, ratkaistava sovinnollisesti.
2. Mikäli riitaa ei siten voida ratkaista kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin jompikumpi osapuoli riitautti asian, on se jommankumman osapuolen vaatimuksesta jätettävä välimiesoikeuden lopullisesti ratkaistavaksi. Välimiesmenettelyn osalta noudatetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean sääntöjä, jotka yleiskokous on hyväksynyt 15 päivänä joulukuuta 1976.
9 artiklaSopimuspuolten väliset riidat
1. Sopimuspuolten väliset riidat koskien tämän sopimuksen tulkintaa ja soveltamista on, mikäli mahdollista, ratkaistava sopimuspuolten hallitusten välisillä neuvotteluilla.
2. Mikäli riitaa ei näin saada ratkaistua kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin toinen sopimuspuoli vaati sellaisia neuvotteluja, on se jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta jätettävä välimiesoikeuden ratkaistavaksi.
3. Välimiesoikeus asetetaan kutakin tapausta varten erikseen ja kumpikin sopimuspuoli nimittää siihen yhden jäsenen. Nämä jäsenet sopivat sitten kolmannen maan kansalaisesta puheenjohtajakseen, jonka sopimuspuolten hallitukset nimittävät. Jäsenet nimitetään kahden kuukauden kuluessa ja puheenjohtaja neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin sopimuspuoli oli ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle haluavansa alistaa riidan välimiesoikeudelle.
4. Jos tämän artiklan 3 kappaleen määräaikoja ei ole noudatettu, sopimuspuoli voi, muun asiaan vaikuttavan järjestelyn puuttuessa, pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä suorittamaan tarvittavat nimitykset.
5. Jos Kansainvälisen tuomioistuimen presidentti on estynyt suorittamasta tämän artiklan 4 kappaleessa tarkoitettua tehtävää tai jos hän on jommankumman sopimuspuolen kansalainen, varapresidenttiä pyydetään suorittamaan tarvittavat nimitykset. Jos varapresidentti on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää tai on jommankumman sopimuspuolen kansalainen, pyydetään tuomioistuimen virkaiältään vanhinta jäsentä, joka ei ole esteellinen eikä kummankaan sopimuspuolen kansalainen, suorittamaan tarvittavat nimitykset.
6. Välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä; päätös on lopullinen ja sopimuspuolia sitova. Kumpikin sopimuspuoli vastaa nimittämänsä jäsenen kustannuksista sekä edustuksestaan välitysasian käsittelyssä; puheenjohtajan sekä kaikista muista kustannuksista sopimuspuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin. Välimiesoikeus voi kuitenkin päätöksessään määrätä toisen osapuolen vastattavaksi suuremman osuuden. Kaikissa muissa suhteissa menettelytavoista päättää välimiesoikeus itse.
10 artiklaSopimuksen soveltaminen
1. Tämä sopimus ei millään tavoin rajoita niitä oikeuksia ja etuja, joista sopimuspuolen sijoittaja kansallisen tai kansainvälisen oikeuden nojalla nauttii toisen sopimuspuolen alueella.
2. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sekä ennen tämän sopimuksen voimaantuloa että sen jälkeen tehtyihin sijoituksiin, mutta ei riitoihin, jotka ovat syntyneet, tai vaateisiin, jotka on selvitetty ennen sen voimaantuloa.
11 artiklaLoppumääräykset
1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jolloin sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulolle on täytetty.
2. Tämä sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen se on voimassa kaksitoista kuukautta siitä päivästä lukien, kun sopimuspuoli on kirjallisesti ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus.
3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen sitä päivää, jolloin tämän sopimuksen irtisanomisilmoitus tuli voimaan, 1―10 artiklojen määräykset ovat voimassa vielä kaksikymmentä vuotta tuosta päivästä lukien.
Tämän vakuudeksi tähän merkityt, siihen hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 1993 kahtena suomen-, vietnamin- ja englanninkielisenä kappaleena, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tulkintaeroavaisuuksissa on kuitenkin englanninkielinen teksti ratkaiseva.
Suomen tasavallan hallituksen puolesta
Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen puolesta