Finlex - Etusivulle
Hallituksen esitykset

HE 138/1995

Hallituksen esitykset

Hallituksen esitysten tekstit pdf-tiedostot vuodesta 1992 lähtien. Lisäksi luettelo vireillä olevista, eduskunnalle annetuista lakiesityksistä

Hallituksen esitys Eduskunnalle Etelä-Afrikan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

Hallinnonala
Ulkoministeriö
Antopäivä
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Käsitelty
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 138/1995

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Etelä-Afrikan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi toukokuussa 1995 tehdyn sopimuksen.

Sopimus rakentuu eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle mallisopimukselle. Sopimus sisältää määräyksiä, joilla sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä omaan verolainsäädäntöön perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennusta verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi sopimuksessa on muun muassa syrjintäkieltoa ja verotustietojen vaihtoa koskevia määräyksiä.

Sopimus tulee voimaan viidentenätoista päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

YLEISPERUSTELUT

1Nykytila

Suomen ja Etelä-Afrikan välillä tehtiin 3 päivänä maaliskuuta 1952 sopimus kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä laiva- ja ilmaliikenteestä saadusta tulosta (SopS 11/52). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1948 toimitetussa verotuksessa.

Suomen ja Etelä-Afrikan välillä ei ole tällä hetkellä voimassa yleistä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimusta (verosopimus). Tällainen sopimus on kuitenkin omiaan helpottamaan investointien tekemistä sopimusvaltiosta toiseen sopimusvaltioon ja muutoinkin vahvistamaan sopimusvaltioiden välisiä taloudellisia suhteita.

2Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut käytiin Pretoriassa joulukuussa 1994, jolloin neuvottelujen päätteeksi parafoitiin englannin kielellä laadittu sopimusluonnos.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 1995.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi. Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa merenkulusta saadun tulon, osingon, koron ja itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saadun tulon sekä eläkkeen verottamista.

Sekä Suomi että Etelä-Afrikka soveltavat veronhyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

3Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomen osalta tällöin, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1Sopimuksen sisältö

1 artikla . Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta ''sopimusvaltiossa asuva henkilö'' määritellään 4 artiklassa. Eräässä tapauksessa sopimusta voidaan välillisesti soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Tietojen vaihtamista koskevan 25 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla . Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa. Varallisuusveroja ei ole sisällytetty sopimuksen soveltamisalaan, koska Etelä-Afrikassa ei ole yleistä varallisuusveroa eikä kansainvälistä kaksinkertaista verotusta siten voi syntyä varallisuusveron osalta.

3―5 artikla . Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Eräin poikkeamin artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen mukaisia. Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Sanonta ''sopimusvaltiossa asuva henkilö'' määritellään 4 artiklassa. Tämän artiklan määräykset poikkeavat sanamuodoltaan OECD:n mallisopimuksesta muun muassa siinä, että kaksoisasumistapauksessa muun kuin luonnollisen henkilön kotipaikka ratkaistaan sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisin sopimuksin. Sanonta ''kiinteä toimipaikka'', joka määritellään 5 artiklassa ja joka on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta, vastaa OECD:n mallisopimusta siinä, että rakennus-, kokoonpano- tai asennustoiminnan suorittamispaikkaa pidetään kiinteänä toimipaikkana vasta kun toiminta on kestänyt yli kaksitoista kuukautta (5 artiklan 3 kappale). Kiinteän toimipaikan muodostaa saman kohdan mukaan myös rakennus-, kokoonpano- tai asennustoimintaan liittyvä valvontatoiminta, jos viimeksi mainittu toiminta kestää yli kaksitoista kuukautta. Tällaisella määräyksellä ei ole vastinetta OECD:n mallisopimuksessa.

Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä määritellään esimerkiksi sanonnat ''osinko'', ''korko'' ja ''rojalti'' niissä artikloissa, joissa käsitellään näiden tulolajien verotusta (10, 11 ja 12 artikla).

6 artikla . Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa.

7 artikla . Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Kiinteän toimipaikan käsite määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Milloin liiketuloon sisältyy tuloja, joita käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, näihin tuloihin sovelletaan tässä tarkoitettuja erityismääräyksiä (6 kappale).

8 artikla . Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). OECD:n mallisopimuksesta poiketen tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa tavarankuljetukseen käytetyn kontin käytöstä tai vuokralle antamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun konttia käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä (2 kappale).

9 artikla . Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan näyttää. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotuslain 73 §:n 1 momentin (260/65) soveltamisen kannalta.

10 artikla . Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale). Jos kuitenkin eteläafrikkalaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (22 artiklan a kappaleen 2 kohta). Osingosta voidaan artiklan 1 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingon saajana on yhtiö, joka hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, ja muissa tapauksissa 15 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jollei 5 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan a kappaleen 1 kohdan määräysten mukaisesti.

Artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tällä hetkellä vain Etelä-Afrikasta Suomeen maksettaviin osinkoihin. Artiklan 2 kappaleen mukaan tätä kappaletta nimittäin sovelletaan niin kauan kuin Suomessa asuvalla luonnollisella henkilöllä Suomen lainsäädännön mukaan on oikeus veronhyvitykseen Suomessa asuvan yhtiön maksaman osingon osalta. Tällöin Suomessa asuvan yhtiön Etelä-Afrikassa asuvalle henkilölle maksama osinko on vapaa Suomessa osingosta määrättävästä verosta. Määräykset ovat Suomen verosopimuksissaan nykyisin noudattaman käytännön mukaiset.

11 artikla . OECD:n mallisopimuksesta poiketen korosta verotetaan artiklan 1 kappaleen mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu, jollei 3 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Tämä sääntely vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan neuvotellessaan verosopimuksista. Sääntely voidaan nähdä myös sitä taustaa vastaan, että luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön on tuloverolain (1535/92) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomesta saadusta korosta veroa täällä.

12 artikla . Rojaltista verotetaan OECD:n mallisopimuksen mukaisesti vain siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu (1 kappale). Tämä sääntely vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan neuvotellessaan verosopimuksista.

13 artikla . Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Määräykset ovat asunto-osakeyhtiön osakkeen ja muun kiinteistöyhteisön osuuden luovutuksesta saatua voittoa koskevin lisäyksin (2 kappale) OECD:n mallisopimuksen mukaiset.

14 artikla . Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneistoa. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulosta verottaa siinä valtiossa, jossa tämä kiinteä paikka on. Lisäksi voidaan OECD:n mallisopimuksesta poiketen tulosta verottaa siinä valtiossa, jossa toimintaa harjoitetaan, jos tulon saaja oleskelee tässä valtiossa toiminnan harjoittamista varten enemmän kuin 183 päivää kaksitoista kuukautta kestävänä ajanjaksona, vaikka hänellä ei ole kiinteää paikkaa siellä. Vastaavia määräyksiä on eräissä aikaisemmissakin Suomen tekemissä verosopimuksissa.

15―17 artikla . Näihin artikloihin sisältyvät yksityistä palvelusta (15 artikla), johtokunnan jäsenen palkkiota (16 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (17 artikla) koskevat määräykset ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

18 artikla . Eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta suorituksesta, joka saadaan sopimusvaltiosta ja sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan maksetusta etuudesta sekä sopimusvaltiosta kertyvästä elinkorosta verotetaan vain tässä valtiossa. Tämä OECD:n mallisopimuksesta poikkeava määräys merkitsee, että muun muassa TEL-työeläkettä, joka maksetaan Etelä-Afrikassa asuvalle saajalle, verotetaan vain Suomessa. Tämä sääntely vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan verosopimuksissaan.

19 artikla . Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 2 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan taas julkisesta palveluksesta saatua tuloa niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa.

20 artikla . Tässä artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden opiskelu- tai harjoitteluvaltion ulkopuolelta saamien suoritusten verovapaudesta. Artikla on asialliselta sisällöltään OECD:n mallisopimuksen mukainen ja se sisältyy useaan Suomen viime vuosina tekemään verosopimukseen.

21 artikla . Tulosta, jota ei ole käsitelty 6―20 artiklassa, verotetaan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu.

22 artikla . Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan molemmissa sopimusvaltioissa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Suomea koskevat määräykset ovat a kappaleessa ja Etelä-Afrikkaa koskevat b kappaleessa. Artiklan a kappaleen 1 kohdan määräykset rakentuvat sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän asuu (kotivaltio), myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltio). Kotivaltiossa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta toisessa sopimusvaltiossa. Vähennyksen määrä on kuitenkin rajoitettu siihen kysymyksessä olevasta tulosta kotivaltiossa maksettavan veron osaan, joka suhteellisesti jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa lähdevaltiossa. Veronhyvitysmenetelmää ei tietenkään sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta a kappaleen 2 kohdan määräysten nojalla. Artiklan a kappaleen 3 kohdan määräykset merkitsevät, että tuloverolain 11 §:n 1 momentissa oleva niin sanottu kolmen vuoden sääntö on sisällytetty sopimukseen.

23―26 artikla . Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (23 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (24 artikla), verotusta koskevien tietojen vaihtamista (25 artikla) sekä diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (26 artikla) koskevat määräykset ovat eräin vähäisin poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

27 artikla . Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

28 artikla . Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

2Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan viidentenätoista päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan Suomessa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulopäivämäärää lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, ja muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulopäivämäärää lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta, sekä Etelä-Afrikassa lähdeveron osalta määrään, joka maksetaan tai hyvitetään sopimuksen voimaantulopäivämäärää lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta ja muiden verojen osalta verovuosiin, jotka alkavat sopimuksen voimaantulopäivämäärää lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

Suomen ja Etelä-Afrikan välillä voimassa olevaa sopimusta kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä laiva- ja ilmaliikenteestä saadusta tulosta ei sovelleta sellaiselta ajanjaksolta, jolta tätä sopimusta sovelletaan.

3Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen useat määräykset poikkeavat voimassa olevasta verolainsäädännöstä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 1995 Suomen tasavallan ja Etelä-Afrikan tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

1

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 1995 Suomen tasavallan ja Etelä-Afrikan tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 1995

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Ulkoasiainministeri Tarja Halonen

Sivun alkuun