HE 346/1992

1.Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Lähtökohdan Suomen ja Ruotsin välisille maataloustuotekauppaa koskeville neuvotteluille muodosti 28 päivänä toukokuuta 1980 maiden välillä tehty sopimus maataloustuotteiden kaupasta (SopS 54/81). Vuonna 1980 tehdyn sopimuksen 3 artiklan perusteella Suomen ja Ruotsin välillä käytiin vuoden 1992 aikana keskusteluja keskinäisen maataloustuotekaupan laajentamisesta ulkomaankaupan maksuja molemminpuolisesti alentamalla. Neuvotteluja varten asetettiin valtuuskunta 11 päivänä syyskuuta 1992.

Neuvottelut saatiin asiallisesti päätökseen lokakuussa 1992 Helsingissä käydyllä neuvottelukierroksella. Sopimus liitteineen parafoitiin Tukholmassa 3 päivänä marraskuuta 1992 ja allekirjoitettiin Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 1992.

2.Sopimuksen merkitys Suomelle

Tällä hetkellä sopimuksen tuotekatteeseen kuuluvat tuotteet ovat lisenssinalaisia tuonnissa Suomeen. Vuonna 1991 näitä tuotteita ei tuotu lainkaan Ruotsista Suomeen, sen sijaan Suomen viennin arvo näiden tuotteiden osalta Ruotsiin vuonna 1991 oli vajaa 47 miljoonaa markkaa.

Sopimuksen tarkoituksena on osaltaan vapauttaa ja laajentaa Suomen ja Ruotsin välistä maataloustuotteiden kauppaa. Samalla sopimuksen mukainen vienti helpottaa esimerkiksi lihan ja lihatuotteiden kotimaista markkinatilannetta. Lisäksi sopimus antaa mahdollisuuden toteuttaa järjestely, jossa lisenssivirasto myöntäisi osan vientikiintiöistä maataloustuotteita jalostavalle teollisuudelle tuotannon ylikapasiteetin purkamiseksi.

Sopimuksesta on pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, tullihallitukselta, kilpailuvirastolta sekä lisenssivirastolta.

3.Esityksen organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole organisatorisia vaikutuksia. Sopimuksen aiheuttamista tehtävistä on tarkoitus huolehtia nykyisten organisaatioiden ja henkilöstön avulla.

Margariinia lukuunottamatta kaikista sopimuksen tuotekatteeseen kuuluvista tuotteista maksetaan vientitukea. Sopimuksen mukaan sopimuspuolet sitoutuvat alentamaan sopimuksen tuotekatteeseen kuuluvien tuotteiden vientitukea tuontisuojan alentumista vastaavalla määrällä. Täysimääräinen vientituki olisi noin 41 miljoonaa markkaa. Mikäli sopimuksen mukaiset kiintiöt viennissä Ruotsiin toteutuvat, säästetään vientitukimenoissa noin 33 miljoonaa markkaa täysimääräiseen vientitukeen verrattuna. Vientitukena viennistä Ruotsiin maksettava määrä olisi alennusten jälkeen noin 5 miljoonaa markkaa.

Mikäli sopimuksen mukainen Ruotsin tuonti toteutuu, kertyy lihasta ja lihajalosteista tuontimaksutuloja noin 11 miljoonaa markkaa, juustoista noin 4 miljoonaa markkaa. Tuontimaksutuloja kertyisi kaikkiaan noin 15 miljoonaa markkaa.

Mikäli Ruotsista lisääntyvä tuonti korvautuu vastaavan suuruisella viennillä Ruotsiin alennetulla vientituella, on sopimuksesta aiheutuva nettosäästö noin 10 miljoonaa markkaa.

Mikäli Ruotsin myöntämiä tuontimaksuetuja ei hyödynnetä ja tuonti Ruotsista toteutuu, ja tuontia vastaava vienti suunnataan täydellä vientituella kolmansien maiden markkinoille, aiheutuu sopimuksesta noin 26 miljoonan markan lisämenot. Jotta tällaista tilannetta ei syntyisi, on vientitukipäätöksissä tarkoitus ottaa huomioon Ruotsiin suuntautuvan viennin valtiontaloudelliset edut muuhun vientiin verrattuna.

1.Suomen ja Ruotsin välinen maataloustuotekauppaa koskeva sopimus

1 a) kohta. Tässä kohdassa luetellaan sopimuksen tuotekatteeseen kuuluvat Suomen alkuperätuotteet ja Ruotsin niille myöntämä kohtelu. Sopimuksen perusteella Ruotsi poistaa tullit ja tuontimaksut yhteensä 1500 tonnin määrältä naudanlihaa, sianlihaa ja lihajalosteita, 1400 tonnin erältä juustoa. Lisäksi Ruotsi poistaa tullin 2000 tonnin erältä margariinia.

1 b) kohta. Tämä luettelo sisältää sopimuksen tuotekatteeseen kuuluvien Ruotsin alkuperätuotteiden kohtelun Suomeen tuotaessa.

2 kohta. Tämä kohdan mukaisesti Suomi vastaa siitä, että tuontilisenssit myönnetään sopimuksessa ilmoitetuille tuontimäärille. Lisäksi sopimuspuolet sitoutuvat siihen, että molemminpuolisesti myönnettyjä etuja ei syrjäytetä muilla tuontitoimilla.

Lisäksi 2 kohdassa sopimuspuolet sitoutuvat rajoittamaan mahdollisesti myönnetyt avustukset koskemaan korkeintaan varsinaisen vientiavustuksen ja toisen sopimuspuolen myöntämän maksu- taikka tulliedun erotusta.

3 kohta. Sopimuksen tässä kohdassa mainitut alkuperäsäännöt vastaavat sisällöltään Suomen muiden valtioiden kanssa solmimien kahdenvälisten maataloustuotteiden kauppaa koskevien sopimusten vastaavia sääntöjä. Alkuperäsäännöissä edellytetään, että sopimukseen kuuluvat maatalousperäiset tuotteet ovat Suomessa tai Ruotsissa kokonaan tuotettuja. Jalostettujen tuotteiden kohdalla tämä periaate on sisällytetty alkuperäsääntöihin liittyvän luettelon tuotekohtaisiin määräyksiin.

Oikeus etuuskohteluun osoitetaan samanlaisilla alkuperäselvityksillä, jotka tulevat Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen (ETA-sopimus) myötä käyttöön muussakin Suomen ja Ruotsin välisessä kaupassa.

Alkuperäselvitysten antamista ja hyväksymistä, tullinpalautuskieltoa ja viranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä koskevat soveltuvin osin samanlaiset määräykset kuin muussakin Suomen ja Ruotsin välisessä vapaakaupassa. Näiltä osin alkuperäsäännöissä on viitattu ETA-sopimuksen alkuperäsääntöjen vastaaviin kohtiin, koska ne tulevat korvaamaan EFTA-alkuperäsääntöjen samoja asioita koskevat määräykset.

4 kohta. Sopimuspuolet sopivat GATTin työn tulosten huomioon ottamisesta rajasuojatoimenpiteitä niihin mukaututtaessa tämän sopimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden kohdalla siten, että sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino säilytetään riittävänä.

5 kohta. Kohta velvoittaa sopimuspuolet neuvottelemaan jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä mahdollisimman pian muun muassa sopimuksen toimivuudesta ja mahdollisista ongelmista, mikäli toinen sopimuspuoli niin haluaa.

6 kohta. Kohta määrää kiintiöistä. Mikäli kuluvan vuoden kiintiöt tulevat täyteen velvoitetaan sopimuspuoli toisen sopimuspuolen pyynnöstä tutkimaan mahdollisuuksia kiintiöiden lisäämiseksi.

7 kohta. Sopimus sisältää evoluutiolausekkeen, jonka mukaan sopimuspuolet pyrkivät edelleen vapauttamaan keskinäistä maataloustuotekauppaansa ja ne tulevat arvioimaan ennen vuoden 1993 loppua sopimuksen toimivuutta ja keskustelemaan mahdollisuuksista kahdenkeskisen maataloustuotekauppansa vapauttamiseksi edelleen.

8 kohta. Molempien sopimuspuolten on hyväksyttävä sopimus omien menettelytapojensa mukaisesti ja se astuu voimaan noottien vaihdolla. Sopimuksen voimassaoloaika jatkuu automaattisesti vuoden kerrallaan.

9 kohta. Kohta määrää sopimuksen irtisanomisesta.

2.Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kun molemmat sopimuspuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että sopimus on hyväksytty maan omien menettelytapojen vaatimusten mukaisesti.

3.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Hallitusmuodon 61 § edellyttää, että veroista, myös tulliveroista, on säädettävä lailla. Sopimuksen tarkoittamien tullien ja tuontimaksujen alenemisen ja poistumisen hyväksyminen edellyttää näin ollen eduskunnan suostumuksen.

Edellä esitetyn perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Suomen ja Ruotsin välillä Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 1992 tehdyn maataloustuotekauppaa koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 1992 Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn maataloustuotekauppaa koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.