HE 198/1992

1.1.Yhtiön toiminnan päämäärien tarkistaminen

Hallitusohjelman ja eduskunnan vastauksen hallituksen esitykseen valtion talousarvioksi vuodelle 1992 mukaisesti Kera Oy:n toiminta on tarkoitus valtakunnallistaa vuoden 1993 alusta. Yhtiön toiminta-alue on laajennettu koko maahan jo kuluvan vuoden kesäkuun 1 päivästä lukien. Tämä on ollut kuitenkin tarpeen vain, jotta yhtiö on voinut myöntää niin sanottuja suhdannelainoja ja sittemmin myös uuden yritystoiminnan käynnistämiseen myönnettäviä perustamislainoja myös Etelä-Suomessa. Yhtiön toiminnan varsinaiseen valtakunnallistamiseen liittyvät lainsäädännölliset muutokset, kuten yhtiön toiminnan päämäärien tarkistaminen ja rahoitustoimenpiteiden ehtojen alueellista porrastamista tarkoittavista asioista säätäminen, on ollut määrä tehdä erikseen nyt kysymyksessä olevan hallituksen esityksen yhteydessä.

Voimassa olevan lain 1 §:ssä on määritelty yhtiön päämäärä toisaalta aluepoliittisten tavoitteiden ja toisaalta yritystoiminnan kehittämisen kautta. Aluepolitiikan osalta viitataan niihin tavoitteisiin, jotka on säädetty aluepolitiikasta annetussa laissa (1168/88) . Yritystoiminnan osalta tavoitteeksi on säädetty sen laadullisen tason kohottaminen elinkeinotoimintaa edistämällä. Koska yhtiön toiminnan valtakunnallistaminen on olennainen muutos yhtiön toiminnassa, johon tähän asti on keskeisenä piirteenä kuulunut toiminta vain aluepoliittisilla perusteilla määritellyillä alueilla, on yhtiön toiminnan tavoitteita tarkistettava.

Aluepoliittista tehtävää hoitaessaan Kera Oy:n keskeinen kohderyhmä on ollut pienet ja keskisuuret yritykset. Siten on johdonmukaista, että ulottaessaan toimintansa myös Etelä-Suomeen, keskeisenä tavoitteena yhtiön koko toimintaa ajatellen tulee olla pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten valtakunnallinen edistäminen. Tämä on perusteltua myös siksi, että viime vuosien aikana vallinnut kehitys niin Suomessa kuin muissakin maissa on korostanut pienten ja keskisuurten yritysten merkitystä yritystoiminnan perustamisessa, innovaatioiden synnyttämisessä, viennin lisäämisessä ja etenkin työpaikkojen ylläpitämisessä ja lisäämisessä.

Muita kuin pieniä ja keskisuuria yrityksiä Kera Oy voisi edelleenkin rahoittaa. Se, maksetaanko yhtiölle sen eri alueilla tällaisille yrityksille myöntämiin luottoihin kohdassa 1.2. tarkemmin selostettua korkotukea, päätettäisiin erikseen valtioneuvoston yhtiölle antamassa korkotukisitoumuksessa. Tarkoituksena olisi tällöin, että muille kuin pienille ja keskisuurille yrityksille myöntämiinsä luottoihin Kera Oy saisi korkotukea lähinnä peruskorkotuen muodossa ennen 1 päivänä kesäkuuta 1992 voimassa olleella toiminta-alueellaan.

Tarkoituksena on, ettei Kera Oy:n toiminnan valtakunnallistaminen heikennä yhtiön edellytyksiä hoitaa sille edelleenkin keskeisenä kuuluvaa aluepoliittista tehtävää. Tämän johdosta on tarpeen, että yhtiö toiminnassaan ottaa entistä selkeämmin huomioon maan eri osien kehittyneisyyserot eri rahoitustoimenpiteitä soveltaessaan. Tätä velvoitetta koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi lain 1 §:ään. Lisäksi lain 11 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset, joiden nojalla erityisen lisäkorkotuen kohdistaminen alueellisten kehittyneisyyserojen mukaisesti yhtiön myöntämissä lainoissa on mahdollista.

1.2.Yhtiön valtiolta saaman korkotuen myöntämisperusteen muuttaminen

Valtioneuvosto on lain 11 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla voinut antaa Kera Oy:lle sitoumuksia siitä, että valtio maksaa tulo- ja menoarvioon otettavan lainojen hyväksymisvaltuuden puitteissa yhtiölle yhtiön rahoitustoimintaa varten vuosina 1988 ― 1993 ottamien lainojen korkokustannusten ja vähintään 5 prosentin vuotuisen koron välisen erotuksen. Säännöksen nojalla myönnettävillä korkotuilla on yhtiölle annettu suurin piirtein vastaava tuki kuin yhtiö sai tätä aikaisemmin valtion vuosittain tulo- ja menoarviostaan myöntämien halpakorkoisten ja pitkäaikaisten lainojen muodossa. Valtion korkotuen myöntämisperustetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen ottolainaukseen perustuvan korkotuen sijasta yhtiölle valtiolta tuleva korkotuki annettaisiin yhtiön antolainauskannan mukaan.

Muutos on tarkoituksenmukainen sen johdosta, että yhtiön toiminnan valtakunnallistuessa kasvaa tarve nykyistä selkeämmin ohjata yhtiön valtiolta saamaa rahoitusta yhtiön toiminnan keskeisten tavoitteiden mukaisesti. Myös Euroopan yhdentymisen myötä tarve toisaalta ohjata ja toisaalta seurata valtiontuen kohdistumista lisääntyy. Hallinnollisesti uusi järjestely on myös selkeämpi, koska yhtiön valtiolta saaman rahoituksen vuosittaisen tarpeen perustelu samoin kuin vuosittaisten tukien keskinäisen suuruuden vertailu helpottuu oleellisesti. Nykyisen menettelyn vallitessa järjestelmän seuranta, varsinkin kun siihen on viime vuosina liittynyt useita erillisjärjestelyjä esimerkiksi suhdannelainojen osalta, on käynyt erittäin hankalaksi ja se on edellyttänyt useiden erillisten päätösten tekemistä yksittäisistä korkotukiluotoista.

Valtio maksaisi yhtiölle ensinnäkin niin sanottua peruskorkotukea, jonka laskentaperusteena on yhtiön korkotuen maksamisvuotta edeltävän vuoden lopussa oleva luottokanta sekä yhtiön vuosittain myöntämistä luotoista syntyvä luottokanta. Tämän lisäksi yhtiölle maksettaisiin niin sanottua lisäkorkotukea, jonka perusteena on yhtiön tämän lain voimaantulosta lähtien vuosittain myöntämistä luotoista syntyvä luottokanta. Luottokantaan luettavaa on velkakirjalainojen lisäksi osamaksukaupan, factoring-toiminnan ja leasing-toiminnan rahoitukseen myönnetty rahoitus.

Peruskorkotuki on tarkoitus maksaa saman prosenttiosuuden suuruisena riippumatta siitä, missä luotonsaajana oleva yritys toimii, ja sitä maksettaisiin yhtiön koko toiminta-alueella. Peruskorkotukea kehittämislainojen ja muiden erityislainojen, kuten perustamislainat, osalta voitaisiin tarvittaessa maksaa eri suuruisena. Lisäkorkotukea on tarkoitus maksaa alueellisin perustein porrastettuna siten, että lisäkorkotuki olisi suurimmillaan kehitysalueen ensimmäisellä ja toisella perusvyöhykkeellä. Tätä alempaa lisäkorkotukea maksettaisiin niin sanotussa Väli-Suomessa, jonka alueen muodostaisi Kera Oy:n toiminta-alue sellaisena kuin se oli ennen 1 päivänä kesäkuuta 1992 voimaan tullutta yhtiön toiminta-alueen laajentumista koko maahan lukuun ottamatta ensimmäistä ja toista perusvyöhykettä. Tämä alue muodostuu siten kolmannesta perusvyöhykkeestä, Satakunnasta, Pirkanmaasta ja Kymen läänistä. Alueeseen, jolla maksettaisiin lisäkorkotukea, kuuluisivat myös edellä tarkoitetun toimialueen ulkopuolella olevat määräaikaiset erityisalueet. Yhtiön tulee rahoituksessaan ottaa huomioon erityisalueiden tarpeet.

Peruskorkotuen suuruus on tarkoitus määritellä laskelman perusteella, jossa otetaan huomioon yhtiön jo tähän mennessä voimassa olevan lain nojalla saamat lainakohtaiset korkotukisitoumukset sekä yhtiön valtiolta muussa muodossa saamaa korkotukea vastaava tuki kuten esimerkiksi osingonmaksusta vapaa osakepääoma, valtion aikaisemmin myöntämät matalakorkoiset pitkäaikaiset budjettilainat, Suomen Pankin matalakorkoiset lainat sekä yhtiön valtion kurssiriskisitoumuskella ottamat valuuttamääräiset lainat. Tämän laskelman perusteella on tarkoitus valtioneuvoston päätöksessä määritellä se keskimääräinen korkotuki, jonka mukaisena peruskorkotuki yhtiölle vuosittain maksetaan. Peruskorkotuen prosenttiosuus pysyisi periaatteessa ennallaan. Yhtiölle maksettava peruskorkotuki kasvaisi puolestaan vuosittain ainoastaan sen mukaan kuin yhtiön luottokanta mahdollisesti kasvaa.

Lisäkorkotukea koskeva sitoumus voi olla määräaikainen, mikä tarkoittaa sitä, että valtioneuvosto voi lisäkorkotukea koskevaa päätöstä tehdessään päättää, että tietyn suuruista lisäkorkotukea kysymyksessä olevilla alueilla maksetaan vain kyseisenä määräaikana myönnettävien luottojen laina-ajan loppuun asti.

Sekä peruskorkotuen että lisäkorkotuen piiriin tulevan kunakin vuotena myönnettävien uusien luottojen määrää säädeltäisiin kunkin vuoden valtion talousarvioesitykseen sisällytettävän lainojen myöntämisvaltuuden avulla. Yhtiön itsensä päätettäväksi asiaksi jäisi se, kuinka suuren osan se lainojen myöntämisvaltuudesta käyttäisi eri suuruiseen korkotukeen oikeuttavilla alueilla. Tämä antaisi yhtiön toiminnalle riittävää väljyyttä sopeuttaa myöntäminen kysynnän mukaan ja toisaalta ottaa huomioon näin saatava suuruudeltaan erilainen valtion korkotuki.

Peruskorkotuen prosenttimääräksi on tarkoitus päättää 4,15 % sekä lisäkorkotuen prosenttimääräksi Väli-Suomessa 2 % ja kehitysalueen ensimmäisellä ja toisella perusvyöhykkeellä 3,7 %. Lisäkorkotuen prosenttimääriä noudatettaisiin määräaikaisena annettavan valtioneuvoston sitoumuksen voimassaoloajan.

Tarkoitus on, että voimassa olevan 11 §:n nojalla annettujen valtioneuvoston sitoumusten mukainen korkotuki maksetaan sitoumusten mukaisesti loppuun.

1.3.Muut muutokset

Lain 9 §:n mukaan vuosina 1982―1993 otetaan valtion tulo- ja menoarvioon tarvittavat määrärahat yhtiölle maksettavaksi avustukseksi, jolla rahoitetaan yhtiön yrityksille myöntämiä kehittämisavustuksia. Säännös on peräisin yhtiön toiminnan alkuvaiheelta, jolloin lain perustelujen mukaan se oli tarpeen kehittämisavustuksien myöntämisen mahdollistamiseksi siksi kunnes yhtiön omat tuotot toiminnan vakiintuessa riittävät tähän. Koska yhtiö on jo pitkään myöntänyt kehittämisavustuksia omista voittovaroistaan, pykälä nykyisessä muodossaan on käynyt tarpeettomaksi. Valtion vuoden 1992 talousarviossakaan ei tähän tarkoitukseen enää osoitettu uutta myöntämisvaltuutta.

Koska yhtiön toiminta on kuitenkin merkittävästi valtion vuosittaisessa talousarviossaan osoittamien varojen varassa ja koska nyt ehdotettava uusi yhtiön korkotukijärjestelmä edellyttää nykyistä suurempaa korkotukea yhtiölle, on aiheellista muuttaa säännös valtion tuesta yleisempään muotoon koskemaan kaikkea valtion tukea ja sitä, että valtion tuella tulee rahoitusta alueittain porrastaa.

Valtioneuvostolla on lain 10 §:n mukaan oikeus vastavakuuksia vaatimatta antaa määräämillään ehdoilla valtion omavelkaisia takauksia Kera Oy:n ottamien koti- ja ulkomaisten lainojen vakuudeksi. Takauksia voidaan nykyisen lain mukaan antaa vuoden 1993 loppuun saakka. Säännöksen voimassaoloaika on säädetty aluepoliittisen lainsäädännön voimassaoloajan mukaiseksi. Kera Oy:n ottolainauksen häiriöttömän jatkumisen varmistamiseksi on tarpeen jatkaa säännöksen voimassaoloaikaa tässä vaiheessa yhdellä vuodella. Tarkoituksena on selvittää takaustenantomenettelyn uudistamista, millä saattaa olla vaikutusta säännöksen sisältöön.

Kera Oy -nimisen osakeyhtiön, ruotsiksi Kera Ab, jäljempänä yhtiö, tarkoituksena on toimia yritystoiminnan edistämiseksi ja kehittämiseksi sekä aluepolitiikasta annetussa laissa (1168/88) säädettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi. Yhtiön tulee toiminnassaan ottaa huomioon maan eri osien kehittyneisyyserot eri rahoitustoimenpiteitä ja niiden ehtoja soveltaessaan sekä erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset.

Valtion talousarvioon otetaan vuosittain tarvittavat määrärahat yhtiön toimintaa sekä toiminnan alueittaista kohdentamista varten.

Valtioneuvostolla on oikeus vastavakuuksia vaatimatta, mutta muutoin määräämillään ehdoilla antaa valtion omavelkaisia takauksia yhtiön ottamien kotimaisten ja ulkomaisten lainojen ja niissä sovittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi. Tässä tarkoitettuja lainoja saa samanaikaisesti olla takaisin maksamatta yhteensä enintään 5 000 miljoonan markan määrä. Ulkomaan rahan määräisen lainan vasta-arvo lasketaan takausta annettaessa voimassa olleen Suomen Pankin asianomaiselle valuutalle noteeraaman myyntikurssin mukaan. Takauksia voidaan antaa vuoden 1994 loppuun saakka.

Valtioneuvosto antaa määräämillään ehdoilla yhtiölle sitoumuksia siitä:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun peruskorkotuen perusteena on yhtiön 31 päivänä joulukuuta 1992 oleva luottokanta sekä yhtiön vuosittain myöntämistä luotoista syntyvä luottokanta. Peruskorkotukea voidaan maksaa eri suuruisena kehittämislainojen ja muiden erityislainojen osalta. Lisäkorkotuen perusteena on yhtiön vuosittain myöntämistä luotoista syntyvä luottokanta. Se, mitä yhtiön muille kuin pienille ja keskisuurille yrityksille vuosittain myöntämistä luotoista luetaan alueittain mukaan korkotuen maksamisessa, päätetään tarkemmin valtioneuvoston antamassa sitoumuksessa. Valtion talousarviossa päätetään vuosittain yhtiön kunakin vuonna myöntämän rahoituksen enimmäismäärä, jolle myöntämisvuotta seuraavina vuosina maksetaan sekä peruskorkotukea että lisäkorkotukea. Lisäkorkotukea koskeva sitoumus voi olla määräaikainen. Luottokantaan luetaan 3 §:ssä tarkoitetut rahoitusmuodot.