HE 187/1992

1.1.Nykyinen tilanne

1.2.Ehdotetut muutokset

Nykyisessä valtiontaloudellisessa tilanteessa on korotettava eräitä nykyisiä veroja sekä löydettävä uusia verotuskohteita. Valtiontaloudellisista sekä ympäristö- ja energiapoliittisista syistä ehdotetaan, että energian verotusta lisätään noin 1 800 miljoonalla markalla vuonna 1993. Moottoribensiinin perusveroa ehdotetaan korotettavaksi 32 penniä litralta. Reformuloiduille liikennepolttonesteille ehdotetaan muita liikennepolttonesteitä alhaisempi verotaso. Eräistä polttoaineista kannettava lisävero eli niin sanottu haittavero ehdotetaan korotettavaksi noin kaksinkertaiseksi. Sähköstä kannettaisiin valmisteveroa 1,5 penniä kilowattitunnilta.

2.1.Euroopan yhteisöt

Välillisten verojen yleisen harmonisointityön yhteydessä Euroopan yhteisöjen neuvosto on sopinut muun muassa mineraaliöljytuotteiden valmisteverotuksen periaatteista. Komissio on ehdottanut kaikissa Euroopan yhteisöjen (EY) jäsenvaltioissa noudatettavaksi minimiveromääriä, jotka mineraaliöljytuotteiden osalta olisivat seuraavat:

Neuvosto ei kuitenkaan vielä ole päässyt sopimukseen yhteisistä minimimääristä.

Komissio on toukokuussa 1992 ehdottanut muun muassa uutta veroa hiilidioksidipäästöjen jäädyttämiseksi vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Veron tarkoituksena olisi vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin ja energian käytön tehokkuuteen. Veronmäärä olisi alussa 3 dollaria öljytynnyriä (159 litraa) vastaavasta energiamäärästä ja vero nousisi asteittain 10 dollariin vuonna 2000.

Veroperusteena olisi osittain polttoaineiden energiasisältö ja osittain niiden hiilipitoisuus. Veron hiilidioksidiosuus olisi vuoden 1993 alussa noin 15,7 markkaa hiilidioksiditonnilta. Suomen nykyinen taso on noin 7 markkaa tonnilta ja tässä esityksessä ehdotettu korotettu taso olisi noin 14 markkaa tonnilta, eli lähes EY:n komission ehdottamaa tasoa.

Komission ehdotuksen mukaan runsaasti energiaa käyttävä teollisuus saisi veronpalautusta, joka porrastettaisiin energiakustannusten ja tuotannon jalostusarvon välisen suhteen mukaan. Sähköntuotannossa käytettävät polttoaineet olisivat verottomia.

Komission veroesitys on kuitenkin ehdollinen ja edellyttää yhteisön ulkopuolisten kilpailijamaiden sitoutumista vastaavaan kustannusrasitukseen. Käytännössä Yhdysvaltojen ja Japanin kannat ovat ratkaisevia ja kumpikin maa on torjunut ajatuksen hiilidioksidiverosta.

EY:n komissio on ehdottanut direktiivejä muun muassa polttoaineverotuksen tasosta, lyijyllisen moottoribensiinin korkeammasta verosta, polttoaineiden teknisestä määrittelystä verotusta varten sekä niiden rikkipitoisuudesta. Komissio on ehdottanut dieselöljyn rikkipitoisuutta rajoitettavaksi 0,2 %:iin 1 päivästä lokakuuta 1994 ja 0,05 %:iin 1 päivästä lokakuuta 1996. Viimeksi mainitun direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voisivat vapaaehtoisesti edistää ympäristöä vähemmän kuormittavien polttoaineiden käyttöä taloudellisilla ohjauskeinoilla, mikäli ne ovat sopusoinnussa Rooman sopimuksen kanssa. Taloudellista ohjausta koskevat kohdat sisältyvät kuitenkin vain direktiiviehdotuksen tavoiteosaan. EY:n ministerineuvosto ei vielä ole ottanut kantaa komission ehdotuksiin.

2.2.Ruotsi

Ruotsissa on suoritettava yleistä energiaveroa ja sen lisäksi hiilidioksidiveroa hiilestä, polttoöljyistä sekä neste- ja luonnonkaasusta. Sähköstä on suoritettava alue- ja elinkeinoalakohtaisesti porrastettua sähköveroa. Teollisuudelle ja kasvihuoneviljelylle myönnetään verohelpotuksia.

Ruotsin valtiopäivät ovat hiljattain hyväksyneet hallituksen esityksen, jossa teollisuuden ja kasvihuoneviljelyn verohelpotukset nykymuodossaan poistetaan. Sen sijasta teollisuus ja kasvihuoneviljely vapautetaan kokonaan suorittamasta yleistä energiaveroa ja sähköveroa. Niiden hiilidioksidiveroa alennetaan neljännekseen. Muutosten aiheuttama verotulojen supistuminen kompensoidaan kokonaan energiaverotuksen puitteissa korottamalla hiilidioksidiveroa noin 30 %:lla ja sähköveroa noin 18 %:lla. Kotimaisten kiinteiden polttoaineiden verottomuus poistetaan. Siirtymäjärjestelynä myönnetään teollisuudelle vuosina 1993 ja 1994 hiilidioksiidiveron alennusta siltä osin kuin se ylittää 2 % yrityksen itsensä valmistamien tuotteiden myynnin arvosta.

Ruotsin hiilidioksidiveron määrät ovat huomattavasti korkeammat kuin Suomen vastaavat. Seuraava taulukko havainnollistaa erot:

Ruotsissa veron muutos tulee voimaan vuoden 1993 alusta.

Ruotsissa on käytössä dieselöljyä varten kolme ympäristöluokkaa. Näistä luokka 3 vastaa nykyään markkinoilla olevaa dieselöljyä. Luokissa 1 ja 2 on tiukemmat määräykset ja veroa on porrastettu ympäristöperustein. 1 luokan korkein rikkipitoisuus on 0,001 % ja 2 luokan korkein pitoisuus on 0,005 %. 1 luokan veroetu on 0,45 SEK (0,40 FIM) ja 2 luokan veroetu 0,25 SEK (0,23 FIM) litralta. Ruotsin kunnilla on mahdollisuus määrätä minkä ympäristöluokan dieselöljyä kunnan alueella saa myydä. 2 luokan öljyn markkinaosuus on noin 30 %. 1 luokan öljyä ei liene yleisesti saatavilla.

4.1.Valtiontaloudelliset vaikutukset ja verorasituksen jakautuminen

Sähkön kokonaiskulutuksen arvioidaan vuonna 1993 olevan 64 terawattituntia, josta teollisuuden osuudeksi arvioidaan 33 terawattituntia eli noin 52 %.

Raskasta polttoöljyä arvioidaan kulutettavan 1,8 miljoonaa tonnia, kevyttä polttoöljyä 2,6 miljoonaa tonnia, hiiltä 5 miljoonaa tonnia, jyrsinturvetta 16 miljoonaa megawattituntia sekä maakaasua 3 000 miljoonaa kuutiometriä.

Sanottujen kulutusarvioiden perusteella sähköveron tuoton arvioidaan olevan vuositasolla 760 miljoonaa markkaa vuodessa, josta teollisuuden osuus olisi noin 200 miljoonaa markkaa. Valmisteveroa kertyy kalenterivuoden aikana 11 kuukauden ajalta, minkä johdosta kalenterivuoden 1993 tuottoarvio on 690 miljoonaa markkaa.

Eräiden polttoaineiden korotetun lisäveron arvioidaan tuottavan vuositasolla 250 miljoonaa markkaa, josta teollisuuden osuudeksi arvioidaan 100 miljoonaa markkaa. Kalenterivuoden 1993 tuottoarvio on noin 230 miljoonaa markkaa.

Moottoribensiinin kulutuksen arvioidaan vuonna 1993 olevan 2 650 miljoonaa litraa. Veronkertymän loppuvuoden viivästymisen ja ennen veron voimaantuloa lisääntyvän ostamisen perusteella arvioidaan perusveron korotuksen tuottavan 800 miljoonaa markkaa vuositasolla ja 730 miljoonaa markkaa kalenterivuonna 1993.

Ehdotettujen muutosten yhteenlaskettu tuottoarvio olisi siten noin 1 800 miljoonaa markkaa vuositasolla ja 1 650 miljoonaa markkaa kalenterivuonna 1993.

Koska polttoaineiden ja sähkön liikevaihtovero lasketaan niiden valmisteverollisesta hinnasta, aiheuttaisivat sähkövero ja polttoaineveron korotukset vuositasolla noin 400 miljoonan markan lisäyksen ja kalenterivuonna 1993 noin 360 miljoonan markan lisäyksen liikevaihtoveron tuottoon.

Kokonaisverorasituksen arvioidaan jakautuvan seuraavasti (milj. markkaa):

4.2.Hinta- ja indeksivaikutukset

Sähköveron ja sähköntuotannolle polttoaineveron lisäverosta aiheutuvan piilevän verorasituksen sekä niiden johdosta nousseen liikevaihtoveron yhteenlaskettu hintavaikutus olisi noin 2,6 penniä kilowattitunnilta. Suhteellinen hintavaikutus vaihtelee kuluttajaryhmittäin siten, että korotus kerrostaloasunnossa, omakotitalossa ja maataloudessa olisi noin 6 %, suoran sähkölämmityksen osalta noin 8 %, varaavan lämmityksen osalta noin 10 %, pienteollisuuden osalta noin 7 %, keskisuuren teollisuuden osalta 8 % sekä sellaisen suurteollisuuden osalta, joka ei saisi palautusta noin 15 %.

Eräiden polttoaineiden lisäveron korotuksen ja siitä laskettavan liikevaihtoveron johdosta kevyen polttoöljyn hinnan arvioidaan nousevan 2,5 penniä litralta, eli 2 %, raskaan öljyn 2,5 penniä kilolta eli 3 %, hiilen 20 markkaa tonnilta eli 6 %, maakaasun 1,3 penniä kuutiometriltä eli 2 % sekä jyrsinturpeen 2,1 markkaa megawattitunnilta eli 3,7 %.

Moottoribensiinin perusveron korotuksen ja siitä laskettavan liikevaihtoveron johdosta hinnat nousisivat arviolta 36 penniä litralta. Verrattuna 99 oktaanisen bensiinin arvioituun hintaan 4,75 markkaa litralta ja 95 oktaanisen lyijyttömän bensiinin hintaan 4,20 markkaa litralta heinäkuussa 1992, korotukset olisivat 7,6 % ja 8,6 %.

Korotusten yhteenlaskettu indeksivaikutus olisi arviolta 0,2 %.

4.3.Hallinnolliset vaikutukset

Tullilaitos kantaisi sähköveron valmisteverotuksessa sovelletun ja valmisteverotuslaissa (558/74) säädetyn verotuskäytännön mukaisesti. Veronkannosta ei aiheutuisi mainittavaa lisätyötä tullilaitokselle. Sähköverovelvollisten lukumäärän arvioidaan olevan noin 180 kappaletta.

Moottoribensiinin korotetun perusveron ja fossiilisten polttoaineiden korotetun lisäveron kanto ei aiheuta lisätehtäviä verovelvollisille eikä tullilaitokselle.

Sähköveroa vastaavan määrän palauttaminen tiettyjen tuotteiden valmistuksen osalta aiheuttaisi sen sijaan lisätyötä tullilaitokselle. Palautusta hakevien lukumäärän arvioidaan olevan noin 400. Palautusten tullilaitokselle aiheuttaman työmäärän arvoidaan olevan noin 4 henkilötyövuotta. Vaikka tullilaitoksella on atk- ja muut tekniset valmiudet palautusten hoitamiseen, hakijoiden suuren lukumäärän arvioidaan aiheuttavan jonkun verran ongelmia hakemusten käsittelyssä ja palautusten maksatuksessa.

Valtion säästöpäätösten perusteella tullilaitoksen on vähennettävä vuosina 1990―1995 henkilöstövoimavarojaan yhteensä 283 henkilötyövuodella eli 11 %:lla. Henkilöstön vähennys oli 98 henkilötyövuotta vuosina 1990―1992 ja se on 38 vuonna 1993, 73 vuonna 1994 ja 74 vuonna 1995. Vähennykset on toteutettava samanaikaisesti, kun tullilaitoksen tehtävät lisääntyvät Euroopan integraation ja tullivalvonnan tehostamistarpeen johdosta.

Sähköveron palautusten ja niiden maksatuksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen, minkä vuoksi niitä olisi haettava sähkön käyttöpaikan tai vientipaikan piiritullikamarilta.

4.4.Ympäristövaikutukset

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n mukaan reformuloidulla bensiinillä on koe-olosuhteissa saavutettu muuhun bensiiniin verrattuna seuraavat keskimääräiset päästövähenemät:

Suhteellisesti ja absoluuttisesti suurin etu saavutetaan siten häkäpäästön vähenemänä autoissa, joissa ei ole katalysaattoria.

Tulokset koskevat autokohtaisia mittauksia ja tarkoittavat siten lähinnä vain ajotilannetta. Kokonaiskuvan saamiseksi olisi käytävä läpi koko polttoaineiden valmistus-, jakelu- ja käyttöketju. Neste Oy:n mukaan edellä mainittujen palamatta jääneiden hiilivetyjen osuuden vähenemän lisäksi saavutetaan bensiinin koko jakeluketjussa 13―17 % pienempi hiilivetyjen haihtumapäästö, kun käytetään reformuloitua bensiiniä normaalilaadun sijasta.

Toistaiseksi ei ole käytettävissä riittävästi tietoa reformuloidun bensiinin vaikutuksista koko polttoaineketju huomioon ottaen, jotta voitaisiin arvioida reformuloidun bensiinin vaikutukset kokonaistasolla säästyneinä päästötonneina. Neste Oy on arvioinut, että reformuloidun bensiinin käytöllä voitaisiin vähentää häkäpäästöjä noin 900 tonnista päivässä vuonna 1990 noin 650 tonniin päivässä vuonna 1996, eli noin 28 %:lla. Haihtuvien hiilivetyjen päästöjä voitaisiin supistaa noin 2 600 tonnia vuodessa reformuloidulla bensiinillä. Tämä seikka on merkittävä sen vuoksi, että tätä päästöä syntyy autoista niiden käytöstä riippumatta, joten muita ohjauskeinoja ei ole helposti osoitettavissa.

Päästöjen kannalta tärkein dieselöljyn laatuvaatimus on mahdollisimman pieni rikkipitoisuus. Erityisesti rikkipitoisuuden alentaminen vaikuttaa hiukkaspäästöihin. Vaikutus pakokaasujen terveyshaittoihin on myönteinen. Uusi moottoritekniikka kuten hiukkasloukut ja katalysaattorit edellyttävät toimiakseen asianmukaisesti myös polttoaineen alhaista rikkipitoisuutta.

Muita dieselöljyn päästöihin vaikuttavia tekijöitä ovat aromaattipitoisuus (terveyshaitat, hiilivety-, typenoksidi- ja partikkelipäästöt), tislautumiskäyttäytyminen, viskositeetti, tiheys ja setaaniluku (kylmäkäynnistys, valkoinen savutus). Osassa näitä tekijöitä on kysymys myös siitä, että arvot soveltuvat moottorin säädöille ja vakioivat tältä kannalta dieselöljyn ominaisuuksia ja moottorin toimintaa.

Neste Oy:n ilmoituksen mukaan kotimaisten kesä- ja talvilaatuisten dieselöljyjen rikkipitoisuutta pienennetään alle 0,05 %:iin vuonna 1993. Laissa säädetty suurin sallittu dieselöljyn rikkipitoisuus on 0,2 %.

1.1.Laki sähköverosta

1 §. Lainkohdassa säädetään verovelvollisuudesta sekä perus- ja lisäverosta. Ydin- sekä tuontisähkön korotettu sähkövero, jolla kompensoitaisiin polttoaineveron lisäverosta hiilivoimaloille syntyvä piilevä verorasitus hiilen polttoaineverosta, kannettaisiin sähköveron lisäverona.

Pykälän 1 momentin sanamuoto vastaa yleisesti muita valmisteveroja koskevien lakien 1 §:n sanamuotoa.

Pykälän 3 momentissa on pientuotantoa koskeva poikkeussääntö. Sen tarkoituksena on sulkea verotuksen ulkopuolelle ajoneuvoissa ja pienissä varavoimalaitoksissa tapahtuva sähköntuotanto, jonka verotuksen aiheuttama työ ei olisi järkevässä suhteessa verotuksen vähäiseen fiskaaliseen merkitykseen.

Tarkemmat määräykset nettosähköenergian määrittelystä ja laskemisesta antaisi kauppa- ja teollisuusministeriö.

2 §. Pykälässä määritellään verovelvolliset valmisteverotuksessa noudatetun käytännön mukaisesti.

3 ja 4 §. Pykälissä vahvistetaan perus- ja lisäveron määrä sekä verokausi. Veronmääräksi ehdotetaan 1,5 penniä kilowattitunnilta. Lisävero, 0,62 penniä kilowattitunnilta on laskettu siten, että se vastaa hiilellä tuotetun lauhdevoiman piilevää verorasitusta.

Verokausi olisi valmisteverotuksessa yleisesti säädetty kuukausi.

5 ja 6 §. On tarkoituksenmukaista, että runsaasti sähköenergiaa käyttävää ja koti- tai vientimarkkinoillaan kansainväliselle kilpailulle altista teollisuutta ei rasitettaisi sähköverolla. Tiettyjen tuotteiden valmistus vaatii keskimääräistä enemmän sähköenergiaa ja sama yritys voi valmistaa myös muita tuotteita. Sen vuoksi verottomuus kytkettäisiin tiettyjen tuotteiden valmistukseen eikä yrityksen toimialaan. Yritys vapautettaisiin sähköverorasituksesta siltä osin kuin sähköenergiaa on käytetty laissa säädettyjen tuotteiden valmistukseen.

Kyseessä olevat tuotteet olisivat vaneri, puulevyt, massa, paperi, paperituotteet, peruskemikaalit, lannoitteet ja torjunta-aineet, tekokuidut, lasi, lasituotteet, rakennuskeramiikka, sementti, kalkki, vuori- ja lasivilla sekä metallit. Verottomuus määräytyisi tilastollisen toimialaluokituksen perusteella ja se koskisi toimialaluokituksen ryhmiin 15, 23, 142, 181, 182, 185, 221, 223, 224 ja 226 kuuluvaa tuotantoa.

Siltä osin kuin edellä mainittuja teollisuustuotteita valmistava yritys itse tuottaa niiden valmistukscen käyttämänsä sähköenergian, sen verottomuus voidaan todeta jo tuotantovaiheessa ja sähköenergia voidaan säätää verottomaksi. Sähkön tuottaja ilmoittaisi sen verottomana toimituksena sähköveroilmoituksessaan. Milloin näin voidaan menetellä, 5 §:n mukainen verottomuus olisi ensisijainen.

Milloin edellä mainittujen teollisuustuotteiden valmistaja ei itse tuota niiden valmistukseen käyttämäänsä sähköenergiaa, tuotantokohtainen verottomuus toteutettaisiin palautuksena sähköenergian käyttäjälle. Sähköverovelvollinen ei voi ilmoittaa kyseessä olevaa sähköä verotuksessaan verottomana toimituksena, koska sähköä ei toimiteta suoraan verottomiin tarkoituksiin. Verotonta käyttöä ei sen vuoksi voida kohdistaa sähköntuottajan veroilmoitukseen. Ehdotetun lain 6 §:n mukainen palautusmenetelmä olisi kuitenkin toissijainen verrattuna 5 §:n mukaiseen verottomuuteen.

Sähkön jakelussa on häviöitä, joiden arvioidaan suurteollisuusportaassa olevan 5 %. Koska sähköveroa maksettaisiin maassa tuotetusta ja maahan tuodusta sähköstä, myös jakeluhäviöt tulisivat verotuksen piiriin. Jotta edellä mainittujen tuotannonalojen verottomuus toteutuisi, ehdotetaan, että palautus olisi 1,05 kertaa sähkön perusveron käyttöhetkellä voimassa oleva määrä. Lakia näin kirjoitettaessa ei olisi tarvetta muuttaa 6 §:ää, mikäli sähköveron määrää muutetaan.

Hiilivoimalaitoksissa tuotetun sähkön tuotantokustannuksia korottaa piilevänä verorasituksena hiilestä kannetun polttoaineveron lisävero, joka ei kuulu edellä mainitun palautuksen piiriin. Piilevää verorasitusta vastaavaa sähkön lisäveroa ei palautettaisi.

Tullilaitoksen työmäärän minimoimiseksi palautusjakson pitäisi olla mahdollisimman pitkä. Sen ajanjakson pidentäminen, jolta yrityksellä on palautussaatavia, lisää yritysten rahoituskustannuksia. Molempien näkökohtien huomioon ottamiseksi kohtuullisessa määrin ehdotetaan palautusjaksoksi kaksi kuukautta.

Valmisteverotuksessa yleisesti noudatetun periaatteen mukaan sähkön tuottajan itsensä maasta viemä sähkö olisi verotonta. Jos vientitullauspäätöstä ei ole käytettävissä veroilmoitusta annettaessa, voitaisiin ilmoittaa arvioitu vientimäärä. Kyseessä olevaa verotuspäätöstä oikaistaisiin myöhemmin.

7 §. Lainkohdassa toteutettaisiin palautusmenetelmällä viennin verottomuus, milloin sähkön viejä on muu kuin tuottaja. Palautusjärjestelmä viennin yhteydessä olisi toissijainen verrattuna 5 §:n mukaiseen verottomuuteen ja se olisi samanlainen kuin 6 §:ssä säädetty.

8 §. Jotta tullilaitos voisi hoitaa palautukset tarkoituksenmukaisella tavalla palautusta olisi haettava vientipaikan tai sähkön käyttöpaikan piiritullikamarilta.

Valmisteverotuksessa yleisesti säädetyn menettelyn mukaisesti ehdotetaan, että palautuksia olisi haettava kolmen kuukauden kuluessa kunkin kalenterivuoden päättymisestä. Määräajan laiminlyönti ei kuitenkaan johtaisi palautuksen ehdottomaan menettämiseen. Sitä voitaisiin harkinnanvaraisesti myöntää määräajan jälkeen, mutta silloin kannettaisiin valmisteverotuslaissa säädetty virhemaksu.

9 §. Jollei ehdotetussa laissa ei muuta säädetä, sovellettaisiin verotuksessa valmiste- ja tulliverotuksen yleisiä periaatteita.

10 §. Valmisteverolaeissa yleisesti noudatetun periaatteen mukaisesti ehdotetaan, että valtioneuvosto voisi saattaa muutettavaksi ehdotetun sähköveron voimaan, milloin eduskunnalle on annettu esitys sähköveron muuttamisesta. Mikäli eduskunta ei sellaisenaan hyväksy hallituksen esitystä, liikaa peritty vero palautettaisiin hakemuksesta verovelvolliselle.

11 §. Lukuun ottamatta kauppa- ja teollisuusministeriön määräyksiä nettosähköenergian laskemisesta ja määrittelystä, valtiovarainministeriö antaisi tarvittaessa tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta.

12 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan yksivuotisena.

Jotta lain soveltamiseksi tarvittavat määräykset, ensisijaisesti kauppa- ja teollisuusministeriön 1 §:n 3 momentin mukainen päätös, voisivat tulla voimaan samanaikaisesti lain kanssa, ehdotetaan, että lain täytäntöönpanoa varten tarpeellisiin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä jo ennen lain voimaantuloa.

1.2.Laki polttoaineverosta

2 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi reformuloidun moottoribensiinin ja rikittömän dieselöljyn määritelmät, jotka ovat tarpeen porrastetun verotuksen toimittamista varten. Reformuloidulla bensiinillä tarkoitettaisiin tuotetta, jonka happipitoisuuden raja-arvot ovat vähintään 2 % ja enintään 2,7 %, bentseenipitoisuus enintään 3 tilavuus-% sekä höyrynpaine kesälaadun osalta enintään 70 kPa ja talvilaadun osalta enintään 90 kPa. Rikittömällä dieselöljyllä tarkoitettaisiin tuotetta, jonka rikkipitoisuus on enintään 0,005 paino-%, aromaattipitoisuus enintään 20 tilavuus-% ja setaani-indeksi vähintään 47.

13 §. Voimassa olevan lain 6 §:n 5 kohdan mukaan verotonta on muun muassa polttoaine, joka myydään, muuten luovutetaan tai tuodaan maahan valtion varmuusvarastoon. Siten valtion varmuusvarastoissa voi olla sekä kotimaassa valmistettua että maahan tuotua verotonta polttoainetta. Luovutus varmuusvarastosta on verollista ja verovelvollinen on se, jolle polttoaine luovutetaan. Lain 13 §:n mukaan myös maassa valmistetun, varmuusvarastosta luovutetun polttoaineen verotuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä tullista on säädetty tai määrätty.

Pääsääntöisesti varmuusvarastosta luovutettu polttoaine siirretään kuitenkin luovutuksensaajan eli öljy-yhtiön verottomaan varastoon, jolloin polttoaine tulee käytännössä verotetuksi varastosta ottona valmisteverotuslain mukaisesti.

Edellä sanotun perusteella ehdotetaan polttoaineverosta annetun lain 13 §:n 1 momenttia muutettavaksi siten, että siitä poistetaan maassa valmistettua, valtion varmuusvarastosta luovutettua polttoainetta koskeva kohta. Kotimaassa valmistetun polttoaineen verotus toimitettaisiin aina siten kuin valmisteverotuslaissa säädetään.

Liitteenä oleva verotaulukko. Yleisperustelujen mukaisesti ehdotetaan lain liitteenä olevaa verotaulukkoa muutettavaksi siten, että moottoribensiinin eli tuoteryhmien 3―5 perusveroa korotetaan 32 pennillä litralta 220 penniin litralta sekä kivihiilen, jyrsinpolttoturpeen, kevyen ja raskaan polttoöljyn sekä maakaasun eli tuoteryhmien 1―2 ja 7―9 lisäveroa korotetaan noin kaksinkertaiseksi. Kivihiilen lisävero nousisi 16,58 markalla 33,38 markkaan tonnilta, jyrsinpolttoturpeen lisävero 2,07 markalla 4,17 markkaan megawattitunnilta, kevyen polttoöljyn lisävero 2,07 pennillä 4,17 penniin litralta, raskaan polttoöljyn lisävero 2,07 pennillä 4,17 penniin kilolta sekä maakaasun lisävero 1,04 pennillä 2,09 penniin normaalikuutiometriltä.

Liikennepolttonesteiden ympäristöpoliittinen porrastus ehdotetaan toteutettavaksi alentamalla rikittömän dieselöljyn polttoaineveron lisäveroa 15 pennillä litralta ja korottamalla muun kuin reformuloidun moottoribensiinin lisäveroa 5 pennillä litralta. Jotta polttoaineveron tuotto ei porrastuksen johdosta muuttuisi, ehdotetaan moottoribensiinin perusveron korottamista 2 penniltä litralta.