Tasavallan presidentin asetus Kansainvälisen työkonferenssin hyväksymän maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta
- Date of signature
- Original Publication
- Vihko 8/2003 (Julkaistu 20.3.2003)
Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty työministerin esittelystä, säädetään:
1 §
Kansainvälisen työkonferenssin Genevessä 21 päivänä kesäkuuta 2001 hyväksymä maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 16 päivänä joulukuuta 2002, ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 31 päivänä tammikuuta 2003 ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt 21 päivänä helmikuuta 2003, tulee voimaan 21 päivänä helmikuuta 2004 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Maatalouden työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 31 päivänä tammikuuta 2003 annettu laki (82/2003) tulee voimaan 21 päivänä helmikuuta 2004.
3 §
Yleissopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.
4 §
Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä helmikuuta 2004.
Yleissopimus nro 184 joka koskee maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 89. istuntonsa 5 kesäkuuta 2001, ja
ottaa huomioon asiaan liittyvien kansainvälisten työelämää koskevien yleissopimusten ja suositusten periaatteet, erityisesti plantaasityöntekijäin työoloja koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1958, työvammatapauksissa myönnettäviä etuja koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1964, maatalouden ammattientarkastusta koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1969, työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1981, työterveyshuoltoa koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1985, ja työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1990, ja
korostaa tarvetta omaksua yhtenäinen lähestymistapa maatalouteen, ja ottaa huomioon muissa toimialaan sovellettavissa ILOn asiakirjoissa ilmaistujen periaatteiden antamat laajemmat puitteet, erityisesti ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen, 1948, järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskevan yleissopimuksen, 1949, työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevan yleissopimuksen, 1973, ja lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen, 1999, ja
ottaa huomioon monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen sekä asiaankuuluvat ohjeistot, erityisesti työtapaturmien ja ammattitautien rekisteröintiä ja ilmoittamista koskevan ohjeiston, 1996, ja turvallisuutta ja terveyttä metsätyössä koskevan ohjeiston, 1998, ja
päättää hyväksyä eräitä turvallisuutta ja terveyttä maataloudessa koskevia ehdotuksia, mikä on istunnon esityslistalla neljäntenä asiakohtana, ja
päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia kansainvälisen yleissopimuksen muotoon, sekä
hyväksyy tänä kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä kesäkuuta vuonna kaksituhattayksi seuraavan yleissopimuksen, josta voidaan käyttää nimitystä Maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskeva yleissopimus, 2001.
I. SOVELTAMISALA
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa käsitteellä "maatalous" tarkoitetaan maatalousyrityksissä suoritettavia maataloudellisia ja metsätaloudellisia toimintoja, mukaan lukien kasvinviljely, maatalouteen liittyvät metsätaloudelliset toiminnot, kotieläinten ja hyönteisten hoito, yrityksessä tai sen puolesta tehty puolesta tehty maatalous- ja eläintuotteiden jatkojalostus sekä koneiden, välineiden, laitteiden, työkalujen ja maatalouslaitteistojen käyttö ja kunnossapito, sisältäen kaikki maatalousyrityksessä tapahtuvat prosessit, varastoinnit, toiminnot tai kuljetukset, jotka liittyvät suoranaisesti maataloustuotantoon.
2 artikla
Tässä yleissopimuksessa käsitteellä "maatalous" ei tarkoiteta:
a) kotitarveviljelyä,
b) teollisia prosesseja, joissa käytetään maataloustuotteita raaka-aineina sekä näihin liittyviä palveluja, ja
c) metsien teollista hyödyntämistä.
3 artikla
1. Asianmukaisia edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:
a) voi sulkea yleissopimuksen tai joidenkin sen määräysten soveltamisalan ulkopuolelle tiettyjä maatalousyrityksiä tai rajoitettuja työntekijäryhmiä, mikäli yleissopimuksen soveltaminen niihin aiheuttaisi merkittäviä erityisongelmia; ja
b) on velvollinen näiden sopimuksen ulkopuolelle suljettujen yritysten ja työntekijäryhmien osalta laatimaan suunnitelmia, joiden avulla nämä yritykset ja työntekijäryhmät asteittain saatetaan yleissopimusten määräysten piiriin.
2. Kunkin jäsenvaltion on ensimmäisessä yleissopimuksen soveltamista koskevassa Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisessa raportissaan lueteltava ne yritykset ja ryhmät, jotka tämän artiklan 1(a) kohdan mukaisesti on suljettu sopimuksen ulkopuolelle sekä poissulkemisen perusteet. Myöhemmin annettavissa raporteissaan jäsenvaltion on esiteltävä toimenpiteet, joiden avulla yleissopimuksen määräyksiä laajennetaan asteittaisesti kattamaan poissuljetut työntekijät.
II. YLEISET MÄÄRÄYKSET
4 artikla
1. Jäsenvaltioiden on laadittava, pantava toimeen ja määräajoin tarkistettava yhtenäinen maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskeva kansallinen toimintaohjelma, jonka laatimisessa on kuultava asianmukaisia edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä ja otettava huomioon kansalliset olosuhteet ja käytäntö. Tämän toimintaohjelman tavoitteena tulee olla työstä aiheutuvien, työhön liittyvien tai työn kuluessa tapahtuvien tapaturmien ja terveyshaittojen ennaltaehkäiseminen poistamalla, minimoimalla tai valvomalla maataloustyöympäristössä esiintyviä vaaroja.
2. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kansallisen lainsäädännön ja määräysten tulee:
a) nimetä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa toimintaohjelman toimeenpanosta sekä valvoo maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan kansallisen lainsäädännön ja määräysten noudattamista,
b) määritellä työnantajien ja työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät maatalousalan työturvallisuuteen ja -terveyteen, ja
c) perustaa maatalousalan eri sektoreita edustavien asianomaisten viranomaisten ja toimielinten välille yhteistyöelimiä ja määritellä niiden toimi- ja vastuualueet ottaen huomioon niiden tehtävien toisiaan täydentävän luonteen sekä kansalliset olosuhteet ja käytännön.
3. Tehtävää hoitamaan määrätyn toimivaltaisen viranomaisen tulee määrätä toimenpiteistä, joiden avulla voidaan korjata sellaiset maatalouteen liittyvät toiminnot, jotka aiheuttavat välitöntä vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Vaaraa aiheuttavista toiminnoista tulee määrätä asianmukainen rangaistus kansallisen lainsäädännön ja määräysten mukaisesti. Tarvittaessa toiminta tulee voida keskeyttää tai sitä tulee voida rajoittaa siihen asti kunnes terveyden tai turvallisuuden vaarantavat olosuhteet on korjattu.
5 artikla
1. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että niillä on riittävä ja asianmukainen järjestelmä maataloustyöpaikkojen tarkastusta varten ja että sen toimintaan on osoitettu riittävät varat.
2. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi alueellisella tai paikallisella tasolla sallia asianmukaisen valtion viranomaisen, julkisen laitoksen tai yksityisen, valtion valvoman laitoksen avustavan tiettyjen tarkastusten suorittamisessa tai suorittaa tarkastukset yhteistyössä tällaisten laitosten kanssa.
III. ENNALTAEHKÄISEVÄT JA SUOJAAVAT TOIMET YLEISTÄ
6 artikla
1. Työnantajalla tulee olla velvollisuus varmistaa työntekijöiden turvallisuus ja terveys kaikkien työhön liittyvien näkökohtien osalta kansallisen lainsäädännön ja määräysten mukaisesti.
2. Kansallisen lainsäädännön ja määräysten tai toimivaltaisen viranomaisen tulee edellyttää, että kahden tai useamman työnantajan tai yhden tai useamman työnantajan ja yhden tai useamman itsenäisen ammatinharjoittajan toimiessa samalla maataloustyöpaikalla näiden tulee olla yhteistyössä turvallisuus- ja terveysmääräyksiä sovellettaessa. Toimivaltaisen viranomaisen tulee tarvittaessa määrätä tässä yhteistyössä noudatettavista yleisistä menettelytavoista.
7 artikla
Yleissopimuksen 4 artiklassa mainitun kansallisen toimintaohjelman noudattamiseksi kansallisen lainsäädännön ja määräysten tai toimivaltaisen viranomaisen tulee määrätä yrityksen koko ja sen toiminnan laatu huomioon ottaen, että työnantajan on:
a) arvioitava asianmukaisesti työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät riskit ja otettava käytäntöön ennaltaehkäiseviä ja suojaavia toimenpiteitä arvioinnin tuloksen niin edellyttäessä. Kyseisillä toimenpiteillä varmistetaan, että kaikissa aiotuissa käyttöolosuhteissa kaikki työnantajan valvonnan alaiset maataloudelliset toiminnot, työpaikat, koneet, välineet, kemikaalit, työkalut ja prosessit ovat säädettyjen turvallisuus- ja terveysnormien mukaisia,
b) varmistettava, että maataloustyöntekijöitä tarpeellisessa määrin valvotaan ja että he saavat riittävän ja asianmukaisen koulutuksen, selkeät ohjeet ja tarpeellisen opastuksen turvallisuuteen ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Ohjeiden ja opastuksen tulee koskea työhön liittyviä vaaroja ja riskejä ja sitä, miten niiltä suojaudutaan. Tällöin on otettava huomioon koulutustaso ja kielelliset erot, ja
c) ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin sellaisen toiminnan pysäyttämiseksi, joka aiheuttaa välittömän ja vakavan vaaran turvallisuudelle ja terveydelle sekä työntekijöiden evakuoimiseksi soveltuvalla tavalla.
8 artikla
1. Maataloustyöntekijöillä on oltava oikeus:
a) saada tietoa ja tulla kuulluksi turvallisuus- ja terveyskysymyksissä sekä uusien teknologioiden aiheuttamista vaaroista,
b) osallistua turvallisuus- ja terveystoimenpiteiden soveltamiseen ja tarkistamiseen sekä kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoimikuntien jäsenten valintaan, ja
c) pidättäytyä työstä jos heillä on perusteltua syytä uskoa sen aiheuttavan välittömän ja vakavan vaaran heidän turvallisuudelleen ja terveydelleen. Asiasta tulee välittömästi ilmoittaa työnjohdolle. Nämä toimenpiteet eivät millään tavalla saa huonontaa heidän asemaansa.
2. Maataloustyöntekijöillä ja heidän edustajillaan tulee olla velvollisuus noudattaa säädettyjä turvallisuutta ja terveyttä koskevia menettelytapoja ja tehdä yhteistyötä työnantajien kanssa, jotta jälkimmäiset voivat noudattaa omia velvollisuuksiaan ja vastuitaan.
3. Menettelytavat, joita noudatetaan 1 ja 2 kappaleissa mainittuja oikeuksia ja velvollisuuksia toteutettaessa, määritellään kansallisessa lainsäädännössä ja määräyksissä, toimivaltaisen viranomaisen päätöksissä, työ- tai virkaehtosopimuksissa tai muulla soveltuvalla tavalla.
4. Ennen kuin tämän yleissopimuksen määräyksiä pannaan toimeen 3 kappaleen perusteella, on ensin kuultava asianmukaisia edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä.
KONEIDEN KÄYTTÖTURVALLISUUS JA ERGONOMIA
9 artikla
1. Kansallisessa lainsäädännössä ja määräyksissä tai toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä, että maataloudessa käytettävät koneet, välineet, mukaan lukien henkilökohtaiset suojavarusteet, laitteet ja käsityökalut ovat kansallisten tai muiden tunnustettujen turvallisuus- ja terveysnormien mukaisia ja tarkoituksenmukaisesti asennettuja, kunnossapidettyjä ja suojattuja.
2. Toimivaltaisen viranomaisen tulee ryhtyä toimenpiteisiin varmistaakseen, että valmistajat, maahantuojat ja toimittajat noudattavat 1 kappaleessa mainittuja normeja ja antavat käyttäjien sekä pyydettäessä toimivaltaisten viranomaisten käyttöön riittävää ja tarkoituksenmukaista tietoa, johon luetaan mukaan vaarasta varoittavat merkinnät käyttäjämaan virallisella kielellä tai kielillä.
3. Työnantajien tulee varmistaa, että työntekijät ymmärtävät ja että heillä on käytössään valmistajien, maahantuojien ja toimittajien toimittama turvallisuuteen ja terveyteen liittyvä informaatio.
10 artikla
Kansallisessa lainsäädännössä ja määräyksissä on säädettävä, että:
a) maatalouskoneita ja -laitteita tulee käyttää ainoastaan siihen työhön jota varten ne on suunniteltu paitsi siinä tapauksessa, että muuta käyttöä, johon niitä ei alunperin ole suunniteltu, pidetään turvallisena kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti. Erityisesti niitä ei tule käyttää ihmisten kuljettamiseen, jollei niitä ole suunniteltu tai mukautettu henkilökuljetuksiin:
b) maatalouskoneita ja laitteita käyttävien henkilöiden tulee olla koulutettuja ja päteviä kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.
TAVAROIDEN KÄSITTELY JA KULJETUS
11 artikla
1. Toimivaltaisen viranomaisen tulee asianmukaisia edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan laatia tavaroiden käsittelylle ja kuljetukselle, erityisesti jos se tehdään ihmisvoimin, turvallisuus- ja terveysmääräykset. Näiden on perustuttava riski arviointeihin, teknillisiin normeihin ja lääketieteellisiin lausuntoihin. Lisäksi huomioon on otettava kaikki työn suorittamisen kannalta merkitykselliset olosuhteet kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.
2. Ihmisvoimin tehtävänä työnä ei tule teettää tai sallia teetettävän sellaista taakkojen käsittelyä tai kuljetusta, jossa taakka painonsa tai luonteensa vuoksi todennäköisesti vaarantaa työntekijöiden turvallisuuden tai terveyden.
KEMIKAALIEN ASIANMUKAINEN KÄSITTELY
12 artikla
Toimivaltaisen viranomaisen tulee ryhtyä kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisiin toimenpiteisiin joilla varmistetaan, että:
a) on olemassa soveltuva kansallinen järjestelmä tai jokin muu toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä järjestelmä, jossa määritellään täsmälliset kriteerit maataloudessa käytettävien kemikaalien maahantuonnille, luokittelulle, pakkaamiselle ja merkitsemiselle sekä niiden kieltämiselle tai rajoittamiselle,
b) ne, jotka valmistavat, tuovat maahan, toimittavat, myyvät, siirtävät, varastoivat tai hävittävät maataloudessa käytettäviä kemikaaleja noudattavat kansallisia tai muita tunnustettuja turvallisuus- ja terveysnormeja toimittavat käyttäjille ja pyydettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle riittävää ja asianmukaista tietoa maan virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, ja
c) kemiallisen jätteen, käytöstä poistettujen kemikaalien ja tyhjien kemikaalisäiliöiden turvallista keräämistä, kierrätystä ja hävittämistä varten on olemassa sopiva järjestelmä, jonka avulla vältetään niiden käyttö muihin tarkoituksiin ja poistetaan tai minimoidaan turvallisuudelle ja terveydelle sekä ympäristölle aiheutuvat riskit.
13 artikla
1. Kansallisen lainsäädännön ja määräysten tai toimivaltaisen viranomaisen tulee varmistaa, että yritystasolla on ennaltaehkäiseviä ja suojaavia toimenpiteitä kemikaalien käyttöä ja kemiallisen jätteen käsittelyä varten.
2. Näiden toimien tulee kattaa muun muassa:
a) kemikaalien valmistus, käsittely, käyttö, varastointi ja kuljetus,
b) maataloudelliset toiminnot, joiden tarkoituksena on kemikaalien levittäminen,
c) kemikaalien käsittelyvälineiden ja säiliöiden kunnossapito, korjaus ja puhdistus, ja
d) tyhjien säiliöiden hävittäminen sekä kemiallisen jätteen ja käytöstä poistettujen kemikaalien käsittely ja hävittäminen.
ELÄINTEN KÄSITTELY JA SUOJAUTUMINEN BIOLOGISILTA RISKEILTÄ
14 artikla
Kansallisen lainsäädännön ja määräysten tulee varmistaa se, että biologisia tekijöitä käsiteltäessä varaudutaan tartuntojen, allergioiden ja myrkytysten riskien ennalta ehkäisyyn ja minimointiin ja että eläimiin ja eläintiloihin liittyvissä toiminnoissa noudatetaan kansallisia tai muita tunnustettuja terveys- ja turvallisuusnormeja.
MAATALOUSLAITTEISTOT
15 artikla
Maatalouslaitteistojen rakentamisessa, kunnossapidossa ja korjauksessa on noudatettava kansallista lainsäädäntöä, määräyksiä sekä turvallisuus- ja terveysvaatimuksia.
IV. MUUT MÄÄRÄYKSET NUORET TYÖNTEKIJÄT JA VAARALLINEN TYÖ
16 artikla
1. Maataloustyöhön pääsemiseksi vaadittava vähimmäisikä ei saa alittaa 18 vuotta, mikäli työ luonteensa tai työskentelyolosuhteidensa vuoksi todennäköisesti vaarantaa nuorten henkilöiden turvallisuuden ja terveyden.
2. Kansallisen lainsäädännön ja määräysten tai toimivaltaisen virnaomaisen on asianmukaisia edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan määriteltävä 1 kappaleessa tarkoitetut tehtävät tai työt.
3. Huolimatta 1 kappaleen määräyksestä kansallinen lainsäädäntö tai määräykset taikka toimivaltainen viranomainen voi, asianmukaisia edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan hyväksyä kappaleessa tarkoitetun työn suorittamisen 16 vuoden iästä alkaen sillä ehdolla, että työhön annetaan soveltuvaa ennakkokoulutusta ja että nuorten työntekijöiden turvallisuus ja terveys täydellisesti turvataan.
TILAPÄISET JA KAUSITYÖNTEKIJÄT
17 artikla
On ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan se, että tilapäisten ja kausityöntekijöiden turvallisuus ja terveys on suojattu samalla tavalla kuin vakinaisten maataloustyöntekijöiden.
NAISTYÖNTEKIJÄT
18 artikla
On ryhdyttävä toimenpiteisiin joilla varmistetaan se, että naispuolisten työntekijöiden raskauteen, imetykseen ja lisääntymisterveyteen liittyvät erityiset tarpeet otetaan huomioon
HYVINVOINTI- JA MAJOITUS- PALVELUT
19 artikla
Kansallisen lainsäädännön ja määräysten tai toimivaltaisen viranomaisen tulee määrätä, asianmukaisia edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan,
a) työntekijälle järjestettävistä riittävistä, maksuttomista sosiaalitiloista, ja
b) majoituksen vähimmäisnormeista työntekijöille, jotka työn luonteen vuoksi joutuvat asumaan tilapäisesti tai vakinaisesti yrityksessä.
TYÖAIKAJÄRJESTELYT
20 artikla
Maataloustyöntekijöiden työaikojen, yötyön ja lepoaikojen tulee olla kansallisen lainsäädännön ja määräysten tai työ- ja virkaehtosopimusten mukaisia.
SUOJA TYÖTAPATURMIA JA AMMATTITAUTEJA VASTAAN
21 artikla
1. Kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti maataloustyöntekijöiden tulee kuulua sellaisen vakuutussuojan tai sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, joka kattaa kuolemaan johtavat ja muut työtapaturmat ja ammattitaudit sekä työkyvyttömyyden ja muut työhön liittyvät terveysriskit ja vastaa vähintään muiden toimialojen työntekijöiden suojan tasoa.
2. Nämä järjestelmät voivat joko muodostaa osan kansallista järjestelmää tai olla muussa soveltuvassa, kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisessa muodossa.
LOPPUMÄÄRÄYKSET
22 artikla
Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.
23 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Se tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.
24 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on alunperin tullut voimaan, lähettämällä ilmoituksen irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Kyseinen irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua rekisteröimispäivämäärästä.
2. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä kappaleessa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tämän artiklan mukaista irtisanomisoikeuttaan, on sidottu noudattamaan yleissopimusta seuraavan kymmenvuotiskauden ajan ja saa sen jälkeen irtisanoa tämän yleissopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.
25 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ja rekisteröidyistä ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen ratifioinnin rekisteröinnistä pääjohtajan on kiinnitettävä järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivämäärään.
26 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
27 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, esiteltävä yleiskonferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko tarpeen ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys yleissopimuksen uudistamisesta kokonaan tai osittain.
28 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain korvaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus toisin määrää, niin
a) jäsenvaltion ratifioidessa uuden korvaavan yleissopimuksen aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanoutuminen yllä olevan 24 artiklan määräyksistä huolimatta, jos ja kun uusi korvaava yleissopimus on tullut voimaan,
b) uuden korvaavan yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ratifioineet sen mutta eivät korvaavaa yleissopimusta.
29 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
( Käännös )
Suositus nro 192 joka koskee maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 89. istuntonsa 5 kesäkuuta 2001,
päättää hyväksyä eräitä maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskevia ehdotuksia, mikä on istunnon esityslistalla neljäntenä asiakohtana,
päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskevaa yleissopimusta, 2001 (jäljempänä "yleissopimus"), täydentävän suosituksen muotoon, sekä
hyväksyy tänä kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä kesäkuuta vuonna kaksituhattayksi seuraavan suosituksen, josta voidaan käyttää nimitystä Maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskeva suositus, 2001.
I. YLEISET MÄÄRÄYKSET
1. Yleissopimuksen 5 artiklan täytäntöön panemiseksi maatalouden ammattientarkastusta koskevien toimenpiteiden toteuttamisessa tulisi ottaa huomioon maatalouden ammattientarkastusta koskevassa yleissopimuksessa ja suosituksessa, 1969, ilmaistut periaatteet.
2. Monikansallisten yritysten tulisi tarjota riittävä turvallisuuden ja terveyden suoja maataloustyöntekijöilleen kaikilla työpaikoillaan, ilman syrjintää ja riippumatta paikasta tai maasta, jossa ne sijaitsevat, kansallisen lainsäädännön ja käytännön sekä monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen mukaisesti.
II. TYÖTURVALLISUUDEN JA -TERVEYDEN VALVONTA
3. (1) Yleissopimuksen 4 artiklassa mainitun kansallisen toimintaohjelman toimeenpanosta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen tulisi, asianmukaisia edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan:
a) tunnistaa pääasiallisimmat ongelmat, määritellä toimenpiteiden tärkeysjärjestys, kehittää tehokkaita keinoja niiden ratkaisemiseksi ja arvioida tulokset määräajoin,
b) määrätä toimenpiteistä, joilla maataloustyöhön liittyviä ammatillisia riskejä voidaan ennalta ehkäistä ja valvoa, jolloin tulee:
(i) ottaa huomioon työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan tiedon ja teknologian kehitys sekä asiaankuuluvat normit, ohjeet ja ohjeistot, joita tunnustetut kansalliset tai kansainväliset järjestöt ovat hyväksyneet,
(ii) ottaa huomioon ympäristönsuojelulliset näkökohdat maataloudessa,
(iii) eritellä toimenpiteet, joihin tulee ryhtyä maataloustyöntekijöiden työperäisten endeemisten tautien riskin ennaltaehkäisemiseksi tai hallitsemiseksi, ja
(iv) erityisesti huomioida, ettei yhdenkään yksittäisen työntekijän tulisi suorittaa vaarallista työtä eristetyllä tai suljetulla alueella ilman riittävää mahdollisuutta yhteydenpitoon ja avun saantiin, ja
c) valmistella ohjeet työnantajia ja työntekijöitä varten.
(2) Yleissopimuksen 4 artiklan täytäntöön panemiseksi toimivaltaisen viranomaisen tulisi:
a) antaa määräyksiä maataloustyöntekijöille soveltuvien työterveyspalvelujen asteittaisesta laajentamisesta,
b) luoda menettelytavat, joiden avulla maatalouden työtapaturmat ja työperäiset taudit rekisteröidään ja raportoidaan erityisesti tilastointia silmälläpitäen sekä toimeenpannaan kansallinen toimintaohjelma ja kehitetään yritystasolla noudatettavia ennalta ehkäiseviä ohjelmia, ja
c) edistää työnantajien ja työntekijöiden tarpeita vastaavilla koulutusohjelmilla ja -aineistoilla maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä.
4. (1) Yleissopimuksen 7 artiklan täytäntöön panemiseksi toimivaltaisen viranomaisen tulisi perustaa kansallinen työturvallisuuden ja -terveyden valvontajärjestelmä, johon tulisi kuulua sekä työntekijöiden terveyden että työympäristön valvonta.
(2) Tämän järjestelmän tulisi sisältää asianmukainen riskiarviointi ja tarpeen mukaan ennaltaehkäisyyn ja valvontaan liittyviä toimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa:
a) vaarallisia kemikaaleja,
b) myrkyllisiä, tartunnan aiheuttavia tai herkistäviä biologisia tekijöitä ja jätteitä,
c) ärsytystä aiheuttavia tai myrkyllisiä höyryjä,
d) vaarallisia pölyjä,
e) syöpää aiheuttavia aineita tai tekijöitä,
f) melua ja tärinää,
g) äärimmäisiä lämpötiloja,
h) auringon ultraviolettisäteilyä,
i) tarttuvia eläintauteja,
j) kontaktia villien tai myrkyllisten eläinten kanssa,
k) koneiden ja välineiden käyttöä, johon luetaan henkilökohtaisten suojavarusteiden käyttö,
l) ihmisvoimin tehtävää taakkojen käsittelyä tai kuljetusta,
m) ankaria tai pitkäaikaisia ruumiillisia ja henkisiä ponnistuksia, työperäistä stressiä ja vääriä työasentoja, ja
n) uusien teknologioiden aiheuttamia riskejä.
(3) Tarvittaessa tulee ryhtyä toimenpiteisiin, joiden avulla valvotaan nuorten työntekijöiden, raskaana olevien ja imettävien naisten sekä ikääntyneiden työntekijöiden terveyttä.
III. ENNALTAEHKÄISEVÄT JA SUOJAAVAT TOIMET
Riskiarviointi ja -hallinta
5. Yleissopimuksen 7 artiklan täytäntöön panemiseksi yritystason turvallisuus- ja terveystoimenpidekokonaisuuteen tulisi kuulua:
a) työturvallisuus- ja -terveyspalvelut,
b) riskiarviointi- ja -hallintatoimet seuraavassa tärkeysjärjestyksessä:
(i) riskitekijöiden poistaminen,
(ii) riskiä aiheuttavan tekijän valvonta,
(iii) riskitekijöiden minimoiminen työjärjestelyjen turvallisuutta koskevalla suunnittelulla, turvallisia työtapoja sekä teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä koskevien toimenpiteiden käyttöön ottamisella sekä koulutuksen järjestämisellä, ja
(iv) työntekijän käyttöön tarkoitetut maksuttomat henkilökohtaiset suojavarusteet ja -vaatteet siinä tapauksessa, että riski kuitenkin on olemassa,
c) onnettomuus- ja hätätapauksia koskevat järjestelyt, joihin sisältyy ensiapu ja mahdollisuus asianmukaiseen kuljetukseen terveydenhuoltolaitokseen,
d) tapaturmien ja tautien rekisteröintiä ja raportoimista koskeva menettely,
e) tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, joiden avulla suojataan maataloustyömaalla olevia henkilöitä, sen läheisyydessä asuvaa väestöä ja sen ympäristöä maatalouden harjoittamisesta mahdollisesti aiheutuvilta riskeiltä, jotka aiheutuvat sellaisista seikoista kuin maatalouskemikaalijätteistä, karjanhoidon jätteistä, maaperän ja veden saastumisesta, maaperän liikaviljelystä ja topografisista muutoksista, ja
f) toimenpiteet, joilla varmistetaan, että käytettävä teknologia sovitetaan ilmastoon, työorganisaatioon ja työkäytäntöihin.
Koneiden käyttöturvallisuus ja ergonomia
6. Yleissopimuksen 9 artiklan täytäntöön panemiseksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että teknologia, koneet ja välineet, joihin luetaan henkilökohtaiset suojavarusteet, valitaan tai mukautetaan tarkoitukseen soveltuviksi sekä että huomioon otetaan käyttäjämaiden paikalliset olosuhteet ja erityisesti ergonomiset seuraamukset sekä ilmaston vaikutus.
Kemikaalien asiamukainen käsittely
7. (1) Ryhdyttäessä toimenpiteisiin, joilla määrätään maatalouskemikaalien asianmukaisesta käsittelystä, huomioon tulisi ottaa työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1990, periaatteet sekä muut asiaankuuluvat kansainväliset tekniset normit.
(2) Erityisesti yritystasolla toteutettaviin ennaltaehkäiseviin ja suojaaviin toimenpiteisiin tulisi kuulua:
a) työntekijöille tarkoitetut riittävät maksuttomat henkilökohtaiset suojavarusteet ja –vaatteet sekä kemikaalien käyttäjille tilat peseytymistä ja henkilökohtaisten suojavarusteiden ja kemikaalien käyttövälineiden kunnossapitoa ja puhdistusta varten,
b) kemikaalien ruiskutusalueilla ruiskutusta edeltäviin tai sen jälkeen tehtäviin varotoimenpiteisiin tulee kuulua elintarvikkeiden sekä juoma-, pesu- ja kasteluvesivarojen saastumisen ennaltaehkäiseminen,
c) vaarallisten, tarpeettomaksi käyneiden kemikaalien ja tyhjennettyjen, vielä mahdollisesti vaarallisten kemikaalien jäämiä sisältävien säiliöiden käsittely ja hävittäminen siten, että turvallisuudelle ja terveydelle sekä ympäristölle aiheutuva riski poistetaan tai minimoidaan kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, ja
d) maataloudessa käytettävien torjunta-aineiden käyttöä koskeva kirjanpito,
e) maataloustyöntekijöiden jatkuva kouluttaminen, johon tarvittaessa kuuluu koulutus käytauml;nnöistä ja menettelytavoista, joita on noudatettava, tai vaaroista ja varotoimista, joita on noudatettava, kun työhön kuuluu kemikaalien käyttöä.
Eläinten käsittely ja biologisilta riskeiltä suojautuminen
8. Yleissopimuksen 14 artiklan täytäntöön panemiseksi tartunta-, allergia- tai myrkytysriskejä aiheuttavien biologisten tekijöiden käsittelyä ja eläinten käsittelyä koskevien toimenpiteiden tulisi kuulua:
a) 5 kappaleen mukainen riskinarviointi, jonka tarkoituksena on biologisten riskien poistaminen, ennaltaehkäiseminen tai vähentäminen,
b) eläinten tarkastus ja testaus eläinlääketieteellisten normien sekä kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti sellaisten tautien varalta, jotka voivat siirtyä ihmisiin,
c) eläinten käsittelyä varten tarvittavat suojatoimenpiteet ja tarvittaessa suojavarusteiden ja -vaatteiden järjestäminen,
d) biologisten tekijöiden käsittelyä varten tarvittavat suojatoimenpiteet ja suojavarusteiden ja -vaatteiden järjestäminen, jos se on tarpeellista,
e) eläimiä käsittelevien työntekijöiden rokottaminen tarvittaessa,
f) desinfiointiaineiden ja peseytymistilojen järjestäminen sekä henkilökohtaisten suojavarusteiden ja -vaatteiden kunnossapito ja puhdistus,
g) ensiavun, vasta-aineiden tai muiden hätätilaan liittyvien toimenpiteiden järjestäminen silloin kun ollaan tekemisissä myrkyllisten eläinten, hyönteisten tai kasvien kanssa,
h) turvatoimenpiteet lannan ja jätteen käsittelyä, keräämistä, varastointia ja hävittämistä varten,
i) turvatoimenpiteet tartunnan saaneiden eläinten ruhojen käsittelyä ja hävittämistä varten, näihin luetaan saastuneiden tilojen puhdistus ja desifiointi, ja
j) turvallisuutta koskeva tiedottaminen, johon luetaan varoitusmerkit ja eläimiä käsittelevien työntekijöiden kouluttaminen..
Maatalouslaitteistot
9. Yleissopimuksen 15 artiklan täytäntöön panemiseksi maatalouslaitteistoja koskevissa turvallisuuteen ja terveyteen liittyvissä määräyksissä tulisi määritellä tekniset normit, jotka koskevat rakennuksia, rakenteita, suojakaiteita, aitoja ja suljettuja tiloja.
Hyvinvointi- ja majoituspalvelut
10. Yleissopimuksen 19 artiklan täytäntöön panemiseksi työnantajien tulisi huolehtia siitä, että maataloustyöntekijöille kansallisen lainsäädännön ja käytännön sekä tarpeen mukaisesti järjestetään:
a) riittävä määrä turvallista juomavettä,
b) suojavaatteiden säilytys- ja pesutilat ja -laitteet,
c) tilat ateriointia varten sekä, mikäli mahdollista, työpaikalla tapahtuvaa lasten imettämistä varten,
d) mies- ja naistyöntekijöille erilliset saniteetti- ja peseytymistila tai mahdollisuus käyttää tilaa erikseen, ja
e) työhön liittyvät kuljetukset.
IV. MUUT MÄÄRÄYKSET
Naistyöntekijät
11. Yleissopimuksen 18 artiklan täytäntöön panemiseksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan se, että kaikki raskaana olevien ja imettävien naisten turvallisuuteen ja terveyteen sekä naisten lisääntymisterveyteen liittyvät työpaikan riskit arvioidaan.
Itsenäiset maatalousyrittäjät
12. (1) Jäsenvaltioiden tulisi laatia suunnitelmia yleissopimuksen antaman suojan asteittaiseksi laajentamiseksi koskemaan tarvittaessa itsenäisiä maatalousyrittäjiä, tällöin on otettava huomioon itsenäisiä maatalousyrittäjiä edustavien järjestöjen näkemykset.
(2) Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kansallisessa lainsäädännössä ja määräyksissä tulisi määritellä itsenäisten maatalousyrittäjien oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat turvallisuutta ja terveyttä maataloudessa.
(3) Kansallisten olosuhteiden ja käytännön mukaan itsenäisten maatalousyrittäjiä edustavien järjestöjen näkemykset tulisi ottaa asianmukaisella tavalla huomioon yleissopimuksen 4 artiklassa mainitun kansallisen toimintaohjelman laatimisessa, toimeenpanossa ja määräaikaisessa tarkastelussa.
13. (1) Toimivaltaisen viranomaisen tulisi ryhtyä kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisiin toimenpiteisiin joilla varmistetaan se, että yleissopimuksen turvallisuus- ja terveyssuoja ulotetaan itsenäisiin maatalousyrittäjiin.
(2) Näihin toimenpiteisiin tulisi kuulua:
a) määräykset, joilla asteittain laajennetaan itsenäisille maatalousyrittäjille tarkoitettuja työterveyspalveluita,
b) työtapaturmia ja työperäisiä sairauksia koskevan rekisteröimis- ja raportoimismenettelyn edelleen kehittäminen niin, että sen piiriin voidaan lukea myös itsenäiset maatalousyrittäjät, ja
c) itsenäisiä maatalousyrittäjiä varten tarkoitettujen menettelyohjeiden, koulutusohjelmien ja -aineistojen sekä soveltuvan neuvonnan ja koulutuksen kehittäminen, joka koskee muun muassa:
(i) itsenäisten maatalousyrittäjien sekä heidän kanssaan työskentelevien henkilöiden turvallisuuden ja terveyden suhdetta työhön liittyviin vaaroihin mukaan lukien tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä, kemikaalien ja biologisten aineiden valintaa ja käyttöä, turvallisten työjärjestelyjen suunnittelua sekä henkilökohtaisten suojavarusteiden, koneiden, työkalujen ja laitteiden valintaa, käyttämistä ja kunnossapitoa, ja
(ii) lasten vaaralliseen toimintaan osallistumisen ehkäiseminen.
14. Siinä tapauksessa, että kansallista tai vapaaehtoista vakuutusjärjestelmää ei taloudellisista, sosiaalisista ja hallinnollisista edellytyksistä johtuen ole mahdollista ulottaa kattamaan itsenäisiä maatalousyrittäjiä ja heidän perheitään, jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä toimenpiteisiin edellä mainittujen järjestelmien kattavuuden asteittaiseksi laajentamiseksi yleissopimuksen 21 artiklan edellyttämälle tasolle. Tämä voitaisiin saavuttaa:
a) erityisiä vakuutusjärjestelmiä tai -rahastoja kehittämällä, tai
b) olemassa olevia sosiaaliturvajärjestelmiä mukauttamalla.
15. Itsenäisiä maatalousyrittäjiä koskevia yllä mainittuja toimenpiteitä täytäntöön pantaessa huomioon tulisi ottaa erityistilanne, joka koskee:
a) pieniä tiloja viljeleviä vuokraviljelijöitä ja niitä viljelijöitä, jotka maksavat vuokransa maataloustuotteillaan,
b) itsenäisiä pienviljelijöitä,
c) maatalouden yhteisyrityksiin osallistuvia henkilöitä, kuten maatalousosuuskuntien jäseniä,
d) perheenjäseniä, jotka on määritelty kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti,
e) kotitarveviljelijöitä, ja
f) muita maatalouden itsenäisiä ammatinharjoittajia kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.