Suomen ja Turkin välinen kauppa- ja merenkulkusopimus.
- Date of signature
Suomi ratifioinut sopimuksen 30 päivänä syyskuuta 1929. Sopimus tuli väliaikaisesti voimaan 1 päivänä lokakuuta 1929, vaikka ratifioimiskirjoja ei vielä ollut vaihdettu.
Suomi toiselta puolen ja
Turkki toiselta puolen,
haluten lujittaa näiden maiden välillä vallitsevia suotuisia ystävyyssiteitä, järjestää kansalaistensa aseman toisessa sopimusmaassa sekä edistää keskinäisiä taloudellisia suhteitaan,
ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen ja nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Suomen Parisissa olevan pääkonsulin, kunnialegionan upseerin Mauno Nordbergin,
Turkin Tasavallan Presidentti:
entisen ministerin, Turkin ambassadöörin ja Diaribekirin edustajan, hänen ylhäisyytensä Zekai Beyn,
Burdurin edustajan, hänen ylhäisyytensä Mustafa Seref Beyn,
täysivaltaisen ministerin ja ulkoasiainministeriön alivaltiosihteerin, hänen ylhäisyytensä Menemenli Numan Rifat Beyn,
jotka ovat, esitettyään toisilleen päteviksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, sopineet seuraavista määräyksistä:
I LUKU.Määräykset toisen sopimusmaan kansalaisten ja yhtiöiden asemasta ja oikeuksista toisessa sopimusmaassa.
1 artikla.
Kummankin sopimuspuolen kansalaisilla on toisen sopimuspuolen alueella, noudattamalla sen voimassaolevia lakeja ja määräyksiä, oikeus asettua asumaan ja oleskella, saapua ja lähteä sekä vapaasti liikkua.
Kumpikin sopimuspuoli pidättää itselleen täyden toimintavapauden maahansa siirtymistä koskevissa asioissa sekä oikeuden kieltää, turvallisuuden ja yleisen järjestyksen vuoksi, yksilöllisissä tapauksissa tulo alueelleen ja oleskelu siellä.
Maahan asettumisen ja siellä oleskelun oikeudesta maksettavissa erilaisissa veroissa ja rasituksissa myönnetään kummankin sopimuspuolen kansalaisille suosituimmuus.
2 artikla.
Kummankin sopimuspuolen kansalaisilla on, samoilla ehdoilla kuin suosituimman maan kansalaisilla, toisen sopimuspuolen alueella oikeus hankkia, omistaa ja luovuttaa kaikenlaista irtainta ja kiinteätä omaisuutta, asianomaisessa lainsäädännössä edellytettyjä tapauksia lukuunottamatta, noudattamalla maan voimassaolevia lakeja ja määräyksiä. He saavat samoilla ehdoilla vapaasti sitä ostaa, myydä, lahjoittaa ja siirtää sekä käyttää avioliiton, testamentin, perinnön tai minkä muun toimenpiteen nojalla tahansa.
Missään edellämainitussa tapauksessa ei heitä saa asettaa muiden tai suurempien verojen, maksujen tai rasitusten alaisiksi, olivatpa ne minkänimisiä tahansa, kuin mitä kannetaan maan omilta kansalaisilta.
3 artikla.
Kummankin sopimuspuolen kansalaisilla on toisen sopimuspuolen alueella, samoilla ehdoilla kuin suosituimman maan kansalaisilla ja noudattamalla maan voimassaolevia lakeja ja määräyksiä, oikeus harjoittaa kaikenlaista teollisuutta ja kauppaa sekä antautua mihin sellaiseen toimeen ja ammattiin tahansa, joka ei ole pysytetty maan omille kansalaisille.
4 artikla.
Toisen sopimuspuolen kansalaisilta ei ole toisen sopimuspuolen alueella, mitä tulee heidän henkilöönsä, omaisuuteensa, oikeuksiinsa ja etuihinsa samoin kuin kaikenlaiseen heidän harjoittamaansa kauppaan, teollisuuteen, toimeen ja ammattiin, kannettava mitään muita tai suurempia välittömiä tai välillisiä veroja, maksuja tai rasituksia, kuin mitä voidaan kantaa maan omilta kansalaisilta.
He ovat erittäinkin oikeutetut vapaasti maasta viemään omaisuutensa myynnistä saamansa tulot sekä itse omaisuuden, kuitenkin noudattamalla maan voimassaolevia laillisia määräyksiä, eikä heiltä ulkomaalaisina saa tästä kantaa suurempia veroja, maksuja ja rasituksia, kuin mitä maan omat kansalaiset suorittavat.
5 artikla.
Toisen sopimuspuolen kansalaiset ovat toisen sopimuspuolen alueella vapautetut kaikesta sotapalveluksesta sekä maa- että meriväessä kuin myös ilmailuvoimissa, samoin kuin kansalliskaarteissa ja -miliisissä, sekä suorittamasta mitään veroja ja maksuja sotapalveluksen korvaukseksi.
Heille saa määrätä vain sellaisia sotilaallisia pakko-ottoja ja -suorituksia, joita laillisesti voidaan vaatia maan omilta kansalaisilta.
6 artikla.
Toisen sopimuspuolen kansalaisten omaisuutta ei saa toisen sopimuspuolen alueella pakkoluovuttaa muihin kuin lain edellyttämiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ja heille on tällöin maksettava oikeudenmukainen korvaus maan lainsäädännössä määrätyn menettelyn mukaan.
7 artikla.
Kummankin sopimuspuolen kansalaiset saavat toisen sopimuspuolen alueella, kaikessa mikä koskee heidän henkilönsä ja omaisuutensa laillista ja oikeudellista suojelua, saman kohtelun kuin maan omat kansalaiset.
Niinmuodoin heillä on vapaa ja esteetön pääsy tuomioistuimiin, ja he saavat ajaa asiaansa samoilla ehdoilla kuin maan omat kansalaiset. He saavat, vastavuoroisuuden perusteella, toisen sopimuspuolen alueella oikeusapua ja ovat vapautetut asettamasta vakuutta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
8 artikla.
Osakeyhtiöt, osuuskunnat ja muut kauppayhtiöt, niihin luettuna teollisuus-, raha-, vakuutus-, liikenne- ja kuljetusyhtiöt, joiden kotipaikka on toisen sopimuspuolen alueella ja jotka on perustettu tämän maan lakien mukaisesti, tunnustetaan toisen sopimuspuolen alueella laillisiksi ja voivat siellä ajaa asiaansa tuomioistumissa sekä kantajina että vastaajina.
Mainittujen yhtiöiden on, saadakseen oikeuden harjoittaa kauppaansa tai teollisuuttaan toisen sopimuspuolen alueella, alistuttava tällä alueella nyt tai vastedes voimassaoleviin lakeihin ja määräyksiin myöskin mitä tulee tähän oikeuteen liittyviin maksuihin ja muihin rasituksiin.
Verot, maksut ja rasitukset, olivatpa ne minkänimisiä tai -laatuisia tahansa, eivät saa kohdata niitä raskaampina kuin oman maan yhtäläisiä yhtiöitä.
Nämä yhtiöt saavat, samoilla ehdoilla kuin suosituimman maan yhtiöt ja noudattamalla maan lakeja, hankkia kaikenlaista irtainta omaisuutta samoin kuin toiminnallensa välttämätöntä kiinteätä omaisuutta, ollen tässä tapauksessa selvää, ettei tuollainen hankinta ole yhtiön varsinaisena tehtävänä.
9 artikla.
Toisen sopimuspuolen kansalaisia tai yhtiöitä ja osuuskuntia, joilla sen alueella on kotipaikkansa, ei saa verottaa toisessa sopimusmaassa muusta omaisuudesta kuin siitä, mikä on verotusmaassa, eikä muualta saadusta tulosta.
10 artikla.
On sovittu, ettei kumpikaan sopimuspuoli voi vedota tähän lukuun sisältyvästä suosituimmuusmääräyksestä johtuviin etuihin vaatiakseen kansalaisilleen, yhtiöilleen ja osuuskunnilleen muita tai laajempia oikeuksia, kuin mitä se itse on myöntänyt toisen sopimuspuolen kansalaisille, yhtiöille ja osuuskunnille.
II LUKU.Kauppa ja merenkulku.
11 artikla.
Suomesta peräisin oleville luonnon- ja teollisuustuotteille on, niitä Turkkiin tuotaessa, kaikissa tapauksissa, mitä tulee tullimaksuihin ja koeffisientteihin, samoinkuin kaikissa muissakin suhteissa, suotava vähintään yhtä suopea kohtelu, kuin mikä on myönnetty tai vastedes voidaan myöntää jonkun kolmannen maan samanlaisille tuotteille.
Turkista peräisin oleville luonnon- ja teollisuustuotteille on, niitä Suomeen tuotaessa, kaikissa tapauksissa, mitä tulee tullimaksuihin ja koeffisientteihin tai lisämaksuihin, samoinkuin kaikissa muissakin suhteissa, suotava vähintään yhtä suopea kohtelu, kuin mikä on myönnetty tai vastedes voidaan myöntää jonkun kolmannen maan samanlaisille tuotteille.
12 artikla.
Toisesta sopimusmaasta peräisin oleville luonnon- ja teollisuustuotteille, jotka on kuljetettu yhden tai useamman kolmannen maan alueitse, ei saa, niitä toisen sopimusmaan alueelle tuotaessa, panna muita tai suurempia veroja tai maksuja, kuin jos ne olisi tuotu suoraan alkuperämaasta.
13 artikla.
Toisesta sopimusmaasta peräisin oleville, toiseen sopimusmaahan tuoduille luonnon- ja teollisuustuotteille myönnetään viimemainitussa maassa sisäisten maksujen puolesta, olivatpa ne minkänimisiä tahansa, sama kohtelu kuin jonkun kolmannen maan samoille tuotteille.
14 artikla.
Maahantuotujen tavarain alkuperämaan toteamiseksi voi kumpikin sopimuspuoli vaatia alkuperätodistuksen esittämistä, josta käy selville puheenaolevain tavarain olevan mainitun maan luonnon- ja teollisuustuotteita tai joutuneen siellä sellaisen muodonmuutoksen alaisiksi, että niitä on pidettävä sen maan tuotteina.
Alkuperätodistuksia, joiden muodon sopimuspuolet ovat yhteisesti vahvistaneet, antavat kauppa- tai maatalousministeriöt tahi kauppakamari, jonka piiriin lähettäjä kuuluu, taikka mikä muu elin tai järjestö tahansa, jonka määrämaa on hyväksynyt. Määrämaan hallituksella on oikeus vaatia, että alkuperätodistusten tulee olla sen konsuli- tai diplomaattisen edustajan oikeiksitodistamat.
Postipaketit ovat vapautetut alkuperätodistuksista määrämaan tunnustaessa, että on kysymyksessä lähetys, jolla ei ole kaupallista luonnetta.
15 artikla.
Kumpikaan sopimuspuoli ei pysytä eikä aseta mitään tuonti- tai vienti- tahi kauttakulkukieltoa tai -rajoitusta millekään tavaralle, joka on peräisin toisen sopimuspuolen alueelta tai joka on määrä sinne viedä, ellei, olosuhteiden ollessa samat, puheenaolevaa kieltoa sovelleta samanlaisiin, mistä muusta maasta tahansa peräisin oleviin tai sinne vietäviksi määrättyihin tavaroihin, jos tällaisia on.
Sopimuspuolet myöntävät kuitenkin, että seuraaviin ryhmiin kuuluvat tuonti- tai vientikiellot tai -rajoitukset ovat sallittuja, mikäli niitä ei käytetä keinona mielivaltaisen eron tekemiseen olosuhteiltaan samanlaisten vieraiden maiden välillä:
1. kiellot tai rajoitukset yleisen turvallisuuden takia;
2. kiellot tai rajoitukset, jotka on säädetty siveellisessä tai ihmisystävällisessä tarkoituksessa;
3. kiellot tai rajoitukset, jotka koskevat aseiden, ammuksien ja sotatarpeiden tuontia;
4. kiellot tai rajoitukset, jotka on säädetty yleisen terveydentilan suojelemiseksi tahi eläinten tai kasvien varjelemiseksi taudeilta, vahingollisilta hyönteisiltä ja loiseläimiltä;
5. kiellot tai rajoitukset, jotka kohdistuvat maastavientiin, kun niiden tarkoituksena on suojella taiteellisia, historiallisia tai muinaistieteellisiä kansallisaarteita;
6. kiellot tai rajoitukset, jotka koskevat kultaa, hopeata, metallirahaa, seteleitä ja arvopapereita;
7. kiellot tai rajoitukset, joiden tarkoituksena on ulottaa ulkomaisiin tuotteisiin säännöstely, joka omassa maassa vallitsee samanlaisten kotimaisten tuotteiden tuotannossa, kaupassa, kuljetuksessa ja kulutuksessa;
8. kiellot tai rajoitukset, joita sovelletaan sellaisiin tuotteisiin, mitkä tuotannon ja kaupan puolesta kulloinkin ovat omassa maassa valtion monopoolin tai valtion valvomina toimivien monopoolien alaisina.
On sovittu, että sopimuspuolilla on oikeus soveltaa kieltoja tai rajoituksia tavaroihin, joita suositaan palkkioilla, avustuksilla tai jollakin muulla tavalla, avoimesti tai salaisesti.
16 artikla.
Sopimuspuolet sitoutuvat vastavuoroisesti myöntämään kauttakulun kansainväliseen kauttakulkuliikenteeseen paraiten soveltuvilla teillä henkilöille, matkatavaroille, kauppatavaroille ja kaikenlaisille esineille, lähetyksille, aluksille, veneille, ajoneuvoille ja rautatievaunuille tai muille kuljetusvälineille, taaten toisilleen tässä kohden suosituimmuuden.
Kaikenlaiset tavarat, jotka kulkevat jommankumman sopimuspuolen tullialueen läpi, vapautetaan vastavuoroisesti kaikista tullimaksuista ja muista rasituksista, lukuunottamatta valvonnasta, tilastonpidosta ja muusta hoidosta aiheutuvia veroja ja maksuja.
Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan uudestaan lastattuihin tai varastoituihin kauttakulkutavaroihin, pantiinpa ne tällöin uusiin päällyksiin tahi ei.
Tietenkin näiden tavarain kauttakuljetus taataan kuitenkin asianomaisten tullilakien mukaan niiden maahanjäännin estämiseksi.
Kummankaan sopimuspuolen ei tarvitse taata sellaisten matkustajain läpimatkaa, joiden pääsy sen alueelle on kielletty.
Tavarain kauttakuljetus voidaan kieltää:
1) yleisen tai valtion turvallisuuden takia;
2) terveydellisistä syistä tai varokeinona kasvi- ja eläintauteja vastaan.
Sopimuspuolilla on oikeus ryhtyä tarpeellisiin varokeinoihin valvoakseen, että tavarat, jotka niiden alueella ovat valtion monopoolin alaisia, todella ovat läpimatkalla.
17 artikla.
Sopimuspuolet takaavat alueillaan toisilleen vastavuoroisesti suosituimmuuden rautateidensä kuljetusmaksuissa ja -muodollisuuksissa, hankintaehdoissa, yleisissä tariffeissa ja maksuissa.
18 artikla.
Toisen sopimuspuolen lippua käyttävät alukset, jotka painolastissa tai lastattuina saapuvat toisen sopimuspuolen vesille ja sille kuuluviin satamiin tai lähtevät sieltä, saavat siellä ollessaan, olipa niiden lähtö- tai määräpaikka mikä tahansa, kaikin puolin saman kohtelun kuin oman maan alukset, eikä niille saa siellä panna muita tai suurempia, valtion, maakuntain, kuntien tai jonkun valtion valtuuttaman elimen puolesta ja hyväksi millä nimellä tahansa kannettuja veroja tai maksuja, kuin mitä kulloinkin kannetaan kotimaan aluksilta.
19 artikla.
Lasteista, olipa niiden lähtö- tai määräpaikka mikä tahansa, ei saa kantaa muita tai suurempia veroja tai maksuja eikä niitä toisin kohdella, kuin jos ne tuotaisiin tai vietäisiin oman maan lippua käyttäen. Matkustajia ja heidän matkatavaroitaan on kohdeltava, kuin jos he kulkisivat oman maan aluksessa.
20 artikla.
Tämän sopimuksen määräykset merenkulun molemminpuolisesta kansallisesta kohtelusta eivät koske
1) rannikkoliikennettä eikä kulkua sisävesillä, jotka edelleenkin jäävät kummankin sopimuspuolen alueilla kulloinkin voimassaolevien lakien alaisiksi;
2) palkkioita, joita on myönnetty tai saatetaan myöntää kotimaisen kauppalaivaston kehittämiseksi;
3) kalastusta sopimuspuolten aluevesillä, hylkeenpyynti mukaanluettuna, eikä liikennepalvelusta satamissa, redillä ja rannikoilla.
Liikennepalvelus käsittää hinauksen ja luotsauksen, avustuksen ja pelastuksen, mikäli nämä toimet tapahtuvat aluevesien rajoissa ja Marmaran merellä.
On sovittu, että poikkeusluontoisiin tapauksiin, jotka jäävät edelläolevan luettelon ulkopuolelle, sovelletaan suosituimmuutta.
21 artikla.
Alusten kansallisuus on puolelta ja toiselta tunnustettava niiden asiakirjain ja todistusten nojalla, joita kummankin valtion asianomaiset viranomaiset ovat maansa voimassaolevien lakien ja määräysten mukaisesti asiasta antaneet.
Toisen sopimuspuolen antamat mittakirjat ja muut mittausasiakirjat on toisen sopimuspuolen hyväksyttävä niiden erikoissopimusten mukaisesti, jotka molempien sopimuspuolten kesken vastedes voidaan tehdä.
22 artikla.
Toisen sopimuspuolen lippua käyttävät alukset, jotka saapuvat toisen sopimuspuolen satamaan ainoastaan täydentääkseen siellä lastiaan tai purkaakseen osan siitä, saavat, noudattamalla asianomaisen valtion lakeja ja määräyksiä, pitää aluksessa sen osan lastia, joka on määrätty toiseen satamaan tai toiseen maahan, ja jälleenviedä sen tarvitsematta suorittaa tästä viimemainitusta osasta mitään muuta maksua kuin tullivartioimismaksut, jotka nekin saa kantaa ainoastaan kotimaiselle merenkululle määrätyn alimman taksan mukaan.
23 artikla.
Jos toisen sopimusmaan alus tekee haaksirikon, joutuu karille, kärsii merivahingon tahi hakee hätäsataman toisen sopimusmaan vesillä, on aluksen ja lastin saatava samat edut ja vapautukset, jotka asianomaisen maan lait ja määräykset samanlaisten olosuhteiden vallitessa myöntävät oman maan aluksille. Apua ja tukea on annettava päällikölle, miehistölle ja matkustajille, sekä henkilökohtaisesti että alukseen ja sen lastiin nähden, samassa määrin kuin kotimaalaisille.
Pelastuspalkkion suhteen on voimassa sen maan lainsäädäntö, missä pelastus on suoritettu.
Karillejoutuneesta tai haaksirikkoutuneesta aluksesta pelastetut tavarat eivät ole tullin alaisia, elleivät jää maahan käytettäviksi.
24 artikla.
Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu alueellaan myöntämään toisen sopimuspuolen tavaroille kansainvälisen, Parisissa 20 päivänä maaliskuuta 1883 allekirjoitetun ja Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911 tarkistetun, teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskevan sopimuksen määräysten edellyttämän kohtelun.
25 artikla.
Tämän sopimuksen määräyksiä ei sovelleta :
1) kohteluun, jonka jompikumpi sopimuspuoli on myöntänyt tai vastedes saattaa myöntää rajavaltioilleen rajaliikenteessä;
2) tulliliitosta johtuviin erikoisetuihin;
3) Turkin ja Ottomaanisesta keisarikunnasta 1923 eronneiden maiden kesken nykyään voimassaoleviin tai vastedes voimaansaatettaviin, tullitariffia koskeviin erikoisetuihin ja -etuoikeuksiin sekä yleensä niiden muihin kaupallisiin suhteisiin;
4) etuihin ja etuoikeuksiin, jotka Suomi on myöntänyt tai saattaa myöntää Virolle säilyttääkseen perinnäiset kauppasuhteensa tähän maahan;
5) etuihin, jotka Suomi on myöntänyt tai saattaa myöntää naapurivaltioille merenkulussa Itämerellä ja sen lahdissa 58:nnen pohjoisen leveysasteen pohjoispuolella;
6) etuihin, jotka Suomi ja Turkki ovat myöntäneet tai saattavat myöntää viinien ja alkoholipitoisten juomien tuonnissa.
26 artikla.
Tämä sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua ratifioimiskirjain vaihtamispäivästä ja pysyy voimassa kolme vuotta tästä päivästä lukien. Ellei kumpikaan sopimuspuoli ilmoita vuotta ennen määräpäivää aikovansa antaa sopimuksen lakata, se pysyy voimassa, kunnes vuosi on kulunut päivästä, jolloin jompikumpi sopimuspuoli on sen irtisanonut.
27 artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat vaihdettava Helsingissä mahdollisimman pian.
Vakuudeksi edellämainitut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja sen sineteillään varustaneet.
Tehtiin kahtena kappaleena Ankarassa 12 päivänä elokuuta 1929.
Allekirjoituspöytäkirja.
Ryhtyessään allekirjoittamaan tätä sopimusta ovat sopimuspuolet sopineet seuraavista määräyksistä:
1) On sovittu, että sopimuspuolet myöntävät toisilleen vastavuoroisesti suosituimman kansan kohtelun viennistä kannettavissa veroissa ja kaikissa maksuissa, olivatpa ne minkänimisiä tai -laatuisia tahansa.
2) Suomen Tasavallan valtuutettu selittää Hallituksensa nimessä, että tämän sopimuksen 3 artiklan suosituimmuusmääräyksistä johtuviin etuihin ei voida vedota Suomen kansalaisten hyväksi, mitä tulee niihin jo hankittuihin oikeuksiin, jotka Turkki 24 päivänä heinäkuuta 1923 Lausannessa tehdyn sopimuksen 4 artiklan nojalla on tunnustanut mainitun sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden kansalaisille.
3) Hyväksyen periaatteen, että kaksinkertainen verotus on estettävä, sopimuspuolet toteavat 9 artiklasta johtuvan, että toisen sopimuspuolen kansalaisia, yhtiöitä ja osuuskuntia, jotka eivät ole asettuneet toiseen sopimusmaahan, ei tässä viimemainitussa maassa veroteta niiden sinne harjoittaman viennin tuottamasta voitosta, ellei niillä ole liikettä siellä.
4) Tämä pöytäkirja kuuluu oleellisena osana tähän sopimukseen, ja sitä on noudatettava sopimuksen tultua voimaan.