10/1926

1 artikla.

Kummankin sopimuspuolen kansalaisilla on oikeus samoilla ehdoilla kuin suosituimman maan kansalaisilla, maan lainsäädännön määräämissä rajoissa, vapaasti tulla toisen sopimuspuolen alueelle, asettua asumaan sinne, harjoittaa kauppaa, teollisuutta, käsityötä ja kaikkea muuta elinkeinoa, hankkia perinnön, lahjan, testamentin, oston ja vaihdon kautta tai millä muulla laillisella tavalla tahansa irtainta ja kiinteätä omaisuutta, sekä omistaa, hallita ja luovuttaa sellaista omaisuutta.

Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu olemaan vaatimatta toisen sopimuspuolen kansalaisilta minkäänlaisia suurempia veroja tai muita maksuja ja rasituksia, kuin mitä nyt tai vastedes kannetaan oman maan tai suosituimman maan kansalaisilta.

2 artikla.

Kauppa-, teollisuus-, finanssi-, vakuutus- ja muiden yhtiöiden, osuuskuntain ja yhdistysten sekä taloudellisten yhtymäin, joiden kotipaikka on toisessa sopimusmaassa ja jotka on perustettu sen maan lakien mukaisesti, laillinen järjestysmuoto ja oikeudellinen asema tunnustetaan toisessa sopimusmaassa. Elleivät toisen maan lait sitä estä ja sillä ehdolla, että kaikkia näiden lakien määräämiä muodollisuuksia noudatetaan, ne saavat ulottaa toimintansa tämän viimemainitun maan alueelle, hankkia siellä oikeuksia ja käyttää niitä hyväkseen sekä harjoittaa siellä elinkeinoaan. Ne nauttivat siellä yhtä suopeaa kohtelua, kuin mikä on myönnetty tai vastedes myönnetään kolmannen maan vastaaville yhtiöille, osuuskunnille, yhdistyksille ja yhtymille, ja niillä on sama oikeus kuin suosituimman maan yhtiöillä, osuuskunnilla, yhdistyksillä ja yhtymillä hankkia, omistaa, hallita ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta.

Verot, maksut ja rasitukset, minkälaatuisia tai -nimisiä ne lienevätkin, eivät saa rasittaa raskaammasti näitä kuin suosituimman maan yhtiöitä, osuuskuntia, yhdistyksiä ja yhtymiä.

3 artikla.

Toisen sopimuspuolen kansalaisia tai sen alueella kotipaikan omaavia yhtiöitä, osuuskuntia, yhdistyksiä tai yhtymiä ei saa verottaa toisessa sopimusmaassa muusta omaisuudesta kuin siitä, mikä on verotusmaassa, eikä muualta saadusta tulosta.

4 artikla.

Toisen sopimuspuolen kansalaisilla ja toisen sopimuspuolen alueella kotipaikan omaavilla yhtiöillä, osuuskunnilla, yhdistyksillä ja yhtymillä on oleva, samoilla ehdoilla kuin maan omilla, esteetön pääsy toisen sopimuspuolen tuomioistuimiin ja eri viranomaisiin. Kun ne käyttävät tätä oikeuttaan, niiltä ei saa vaatia muita eikä suurempia maksuja kuin maan omilta kansalaisilta tai yhtiöiltä, osuuskunnilta, yhdistyksiltä ja yhtymiltä.

5 artikla.

Kummankin sopimuspuolen kansalaiset ovat toisen sopimuspuolen alueella vapaat kaikesta sotapalveluksesta, olipa aselaji mikä hyvänsä, samoinkuin kaikesta verotuksesta, joka on määrätty sotapalveluksen korvaukseksi, eikä heitä toisaalta saa millään lailla estää suorittamasta asevelvollisuuttaan omassa maassaan.

Edelleen heitä ei saa rasittaa rauhan eikä sodan aikana muilla suorituksilla ja sotilaallisilla pakko-otoilla, kuin mitä määrätään maan omille kansalaisille, ja aina samassa määrässä ja samojen perusteiden mukaan, mutta kuitenkin yksinomaan korvausta tai palkkiota vastaan.

He ovat samaten vapaat kaikesta pakollisesta julkisesta juridisesta, hallinnollisesta tai kunnallisesta toimesta paitsi velvollisuudesta vastaanottaa omien maanmiestensä holhous.

6 artikla.

Toisen sopimuspuolen kauppiailla, tehtailijoilla ja muilla elinkeinonharjoittajilla, jotka näyttämällä maansa asianomaisten viranomaisten antaman elinkeino-oikeustodistuksen voivat toteennäyttää, että heillä on oikeus siellä harjoittaa kauppaansa tai teollisuuttansa ja että he siellä suorittavat lain määräämät verot ja maksut, on oikeus, noudattamalla kummassakin maassa voimassaolevia määräyksiä, henkilökohtaisesti tai palveluksessaan olevien matkustajien kautta, tehdä toisen sopimuspuolen alueella ostoja kauppiailta, tuottajilta tai julkisista myyntipaikoista. He voivat myöskin mallien ja näytteiden perusteella ottaa vastaan tilauksia kauppiailta tai muilta henkilöiltä, jotka kauppaansa tai teollisuuttaan varten käyttävät tarjottujen tapaisia kauppatavaroita.

Jos toinen sopimuspuoli kantaa erikoisia toimitus- tai elinkeinomaksuja, niin toinen sopimuspuoli saattaa vastavuoroisuuden nimessä ryhtyä vastaaviin toimenpiteisiin.

Suomalaiset ja unkarilaiset kauppamatkustajat, joilla on maansa viranomaisten antama, molempien sopimuspuolten yhteisesti hyväksymän mallin mukainen elinkeino-oikeustodistus, saavat vastavuoroisesti kauppamatkustajina maahantuoda näytteitä ja malleja, mutta eivät kauppatavaroita.

Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen, mitkä viranomaiset ovat oikeutetut antamaan elinkeino-oikeustodistuksia sekä mitä määräyksiä matkustajain tulee noudattaa toiminnassaan.

Tulli- ynnä muiden samanlaisten maksujen alaiset esineet, joita kauppamatkustajat tuovat maahan näytteinä tai malleina, ovat molemminpuolisesti vapaat tullimaksuista tahi muista tuonti-, vienti- tahi muista veroista sillä ehdolla, että nämä esineet jälleenviedään maasta säädetyn ajan kuluessa ja ettei tuotujen ja jälleenvietyjen esineitten samuus ole epäilyksenalainen, minkä tullitoimiston kautta ne muuten käyvätkin niitä maastavietäessä, jos tämä toimisto vain on siihen saanut voimassaolevien lakien mukaisen oikeutuksen.

Kummassakin maassa voimassaoleviin tuonti- ja vientirajoituksiin eivät edelläolevat määräykset aikaansaa muutoksia.

Näytteiden tai mallien jälleenvienti on taattava niitä tuotaessa kumpaankin maahan joko tallettamalla vastaavien tullimaksujen määrä tai millä muulla tuontimaan asianomaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla hyvänsä.

Jos näytteet ja mallit ennen säädetyn ajan loppuun kulumista esitetään jossakin asianomaisessa tullitoimistossa maastavientiä varten, on toimiston tarkastettava, ovatko nämä esitetyt esineet samat kuin ne, joita varten lupa tullittomaan maahantuontiin on annettu. Ellei vähintäkään epäilystä tässä suhteessa ole, niin tullikamari toteaa jälleenviennin ja suorittaa takaisin talletetun tullimaksun.

Jos käy ilmi, ettei näytteitä tai malleja ole jälleenviety ennen määräajan loppua, menetetään tullimaksumäärä valtiolle.

Paitsi merkkejä, joita näytteiden tai mallien samuuden valvomiseksi niihin on virallisesti pantu vientimaassa, on tuontimaan tullivirkamiehillä oikeus vaatia lisämerkkien asettamista, jos tämä jossakin suhteessa näyttää heistä välttämättömältä.

Tällaisten merkkien asettamisesta ei valtio kanna mitään maksua tai veroa.

Edelläolevia määräyksiä ei sovelleta kulkukauppiaihin eikä muihin kuljeksiviin kauppiaihin eikä myöskään tilausten hankintaan henkilöiltä, jotka eivät harjoita kauppaa eivätkä teollisuutta ammattimaisesti.

7 artikla.

Kun Suomen kansalaiset, jotka eivät asu Unkarissa, tai suomalaiset yhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset tai yhtymät harjoittavat vientiä Suomesta Unkariin, ei niitä veroteta tästä viennistä saamastaan voitosta viimemainitussa maassa, niinkauan kuin niillä ei ole liikettä siellä. Samaa kohtelua sovellutetaan Suomeen tapahtuvaan vientiin, jota Unkarin alamaiset ja unkarilaiset yhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset ja yhtymät harjoittavat.

Jos jommankumman sopimuspuolen kansalaisilla, yhtiöillä, osuuskunnilla, yhdistyksillä tai yhtymillä on toisen sopimuspuolen alueella liikelaitoksia, ei niitä siellä veroteta muusta kuin näihin laitoksiin kuuluvasta liikkeestä.

8 artikla.

Siinä tapauksessa, että toinen sopimuspuolista voimaansaattaisi kauppatavarain tuonti- tai vientikieltoja tahi -rajoituksia, se myöntää toiselle sopimuspuolelle saman kohtelun, mikä on myönnetty tai vastaisuudessa myönnetään kauppatavaroille, joita tuodaan jostakin kolmannesta maasta tai viedään sinne.

Jokaista tuonti- ja vientikieltojen tai -rajoitusten lakkauttamista tai lieventämistä, jonka jompikumpi sopimuspuolista on myöntänyt tai vastedes myöntää, joskin väliaikaisesti, jollekin kolmannelle vallalle, sovelletaan heti ja rajoituksetta samanlaisiin kauppatavaroihin, jotka saapuvat toisen valtion alueelta tai lähetetään sinne.

Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta, kun tuonti- ja vientikieltojen tahi kauppatavarain tuontia ja vientiä koskevien rajoituksien voimaansaattaminen tai voimassapitäminen

1) tarkoittaa maan yleistä turvallisuutta tai on asianomaisen valtion mielestä sotatilan aiheuttama,

2) on terveydenhoitotoimenpide tai suojelustoimenpide tarttuvien eläin- ja kasvitautien ehkäisemiseksi,

3) tarkoittaa sellaisia siemeniä, joista on syytä epäillä, etteivät ne alkuperänsä vuoksi menesty tuontimaassa.

9 artikla.

Jos toinen sopimuspuoli asettaa määrättyjen kauppatavarain tuonnin tai viennin riippuvaksi hallituksen tai jonkun sen valtuuttaman järjestön tarkastamista hinnoista, sopimuspuoleen sovellutettavien yleisten ehtojen tulee olla yhtä edulliset, kuin mitä sovellutetaan tai vastedes saatetaan sovelluttaa mihin kolmanteen maahan tahansa.

10 artikla.

Tuontitulleihin ja -maksuihin, samoinkuin kaikkiin niihin liittyviin lisämaksuihin, koeffisientteihin ja korotuksiin nähden, joita nyt tai vastedes kannetaan kauppatavaroita maahantuotaessa, sitoutuvat molemmat sopimuspuolet myöntämään toisilleen ehdoitta ja automaattisesti jokaisen edun, alennuksen tai vapautuksen, minkä ne ovat myöntäneet tai tulevat myöntämään mille kolmannelle maalle hyvänsä.

Niinikään sopimuspuolet takaavat toisilleen suosituimman kansan kohtelun vientitulleihin samoinkuin kaikkiin viennin yhteydessä kannettaviin maksuihin nähden, minkänimisiä tai -laatuisia ne lienevätkin.

Samoin taataan vastavuoroisesti suosituimman kansan kohtelu tullikäsittelyihin ja tullimuodollisuuksien täyttämiseen, tullipalautuksiin, kauppatavarain tullivarastoihin asettamiseen ja niiden säilytykseen niissä sekä tämän yhteydessä oleviin maksuihin nähden.

11 artikla.

Mitä kulutus-, tuotanto-, vaihto-, monopoli-, aksiisi- ja muihin sisäisiin maksuihin tulee, on toisesta maasta peräisin olevien tai sieltä tuotujen kauppatavarain osalle toisessa maassa tuleva yhtä suopea kohtelu, kuin mikä suosituimman maan tavaroille on suotu.

12 artikla.

Sopimuspuolet takaavat toisilleen esteettömän kauttakulun ja sitoutuvat sovelluttamaan keskinäisissä suhteissaan Barcelonassa huhtikuun 20 päivänä 1921 allekirjoitetun "Kauttakulkuvapautta koskevan sopimuksen ja johtosäännön" ja toisen yleisen liikenne- ja kauttakulkukonferenssin Genèvessä tekemän ja allekirjoittaman "Rautateitten kansainvälisiä suhteita koskevan sopimuksen ja johtosäännön" määräyksiä, mikäli nämä koskevat kauttakulkua, ja takaavat toisilleen tässä suhteessa suosituimman maan kohtelun.

Sopimuspuolet toteavat, että edelläolevaa suosituimman kansan kohtelua koskevaa määräystä ei sovelluteta, kun kauttakulkuoikeuden rajoitus

1) tarkoittaa yleistä turvallisuutta tai johtuu odottamattomista force majeure tapauksista;

2) aiheutuu terveyspoliittisista syistä tai suojelustoimenpiteistä tarttuvien kotieläin- tai kasvitautien ehkäisemiseksi.

13 artikla.

Mitä alkuperää hyvänsä olevat kauppatavarat ovat, kulkiessaan jommankumman maan kautta, joko mennen toiseen maahan tai sieltä saapuen, kauttakulkumaassa vapautetut kaikista tuonti- ja vientitulleista tai -maksuista ja kaikista sisäisistä maksuista paitsi niistä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on kauttakulkuliikenteen valvonnasta ja hallinnosta aiheutuvien menojen peittäminen.

Mitä alkuperää hyvänsä olevat kauppatavarat, jotka kulkevat jommankumman maan kautta kauttakulkutavaroina, saavat osakseen niitä toiseen maahan tuotaessa, huolimatta siitä, tulevatko ne varastoitaviksi vapaasatamiin, tullivarastoihin, kauttakulkuvarastoihin tai muihin tullin yhteydessä oleviin laitoksiin, tulli- ja muihin maksuihin nähden sekä kaikissa muissa suhteissa vähintäin yhtä suopean kohtelun, kuin mikä niiden osaksi tulisi, jos ne tuotaisiin suoraan alkuperämaasta.

14 artikla.

Toisen sopimuspuolen luonnon- tai teollisuustuotteet saavat osakseen kaikessa, mikä koskee rautatiekuljetuksia toisen sopimuspuolen alueilla -- kaikkien ehtojen ollessa muuten yhtäläiset -- saman kohtelun kuin samaan suuntaan ja samalla radalla kulkevat samanlaiset kotimaiset tai suosituimman maan tuotteet.

Samaa periaatetta on noudatettava muihinkin julkisiin kuljetuksiin nähden sikäli kuin nämät ovat valtion hallinnon alaiset.

15 artikla.

Jotta jommastakummasta maasta peräisin olevat tuotteet saisivat nauttia ylläolevien määräyksien suomia etuja ja jotta kaikenlainen tavaran kiertoteitse kuljettamisesta johtuva säännöttömyys vältettäisiin, voivat sopimuspuolet vaatia, että niiden alueelle tuotuja tuotteita ja kauppatavaroita tulee seurata alkuperätodistus.

Sopimuspuolet takaavat toisilleen vastavuoroisesti suosituimman maan kohtelun näiden todistusten muotoon ja sisältöön sekä niiden käyttöön nähden.

16 artikla.

Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu ryhtymään kaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin turvatakseen toisen sopimuspuolen alueelta peräisin olevat luonnon- tai teollisuustuotteet kaikelta epälojaalilta kilpailulta kauppatoimissa, ehkäisemään ja estämään takavarikoimalla tai kaikilla muilla sopivilla rankaisutoimenpiteillä kaikkien sellaisten tuotteiden tuonnin, varastoimisen ja viennin, samoinkuin valmistamisen, myynnin ja kotimaisen tarjonnan, joissa itsessään tai joiden välittömässä varusteessa tai ulkonaisessa pakkauksessa on jonkunlaisia leimoja, nimiä, kirjotuksia tai merkkejä, jotka suoraan tai välillisesti sisältävät vääriä ilmoituksia näiden tuotteiden tai tavarain alkuperästä, laadusta tai erikoisominaisuuksista.

Sopimuspuolet sitoutuvat tehokkaasti sovelluttamaan Pariisissa 20 päivänä maaliskuuta 1883 allekirjoitettua ja Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911 tarkistettua teollisen omistusoikeuden suojelemista koskevaa sopimusta.

17 artikla.

Unkarilaiset ja suomalaiset alukset, niiden miehistöt, matkustajat ja lastit saavat osakseen toisen sopimusmaan satamissa ja aluevesillä suosituimman maan alusten kohtelun sekä yleis- tai erikoismaksuihin että alusten luokitukseen, lastaamis- ja purkamishelpotuksiin ja yleensä kaikkiin muodollisuuksiin ja määräyksiin nähden, joiden alaisia kauppa-alukset, niiden miehistöt, matkustajat ja lastit ovat.

18 artikla.

Molemmat sopimuspuolet myöntävät toisilleen oikeuden nimittää konsuliedustajia kaikkiin toisen sopimuspuolen satamiin, kaupunkeihin ja paikkoihin, joihin minkä kolmannen valtion tahansa sallitaan konsuleita asettaa.

Saatuaan oleskelumaansa hallituksen asianomaisen tunnustuksen, kummankin sopimuspuolen konsuliedustajat nauttivat toisen sopimuspuolen alueella samoja etuoikeuksia, vapauksia ja samaa toimivaltaa, kuin mikä on myönnetty tai vastedes mahdollisesti myönnetään jonkun kolmannen vallan konsuliedustajille. Kuitenkaan ei näitä etuoikeuksia, vapauksia eikä toimivaltaa myönnetä toisen sopimusmaan konsuliedustajille toisessa maassa laajemmassa määrässä, kuin mitä toisen maan konsuliedustajille myönnetään ensinmainitussa maassa.

19 artikla.

Kumpikaan sopimuspuoli ei voi tämän sopimuksen määräyksiin vetoomalla vaatia itselleen niitä etuja, jotka toinen sopimuspuoli on myöntänyt tai vastedes ehkä myöntää naapurivaltioilleen paikallisliikenteen helpottamiseksi alueella, joka kummallakin puolella rajaa saa ulottua 15 kilometrin laajuudelle.

Unkari ei voi myöskään tämän sopimuksen perusteella vaatia

1) niitä etuja, jotka Suomi on myöntänyt tai vastedes saattaa myöntää Virolle;

2) niitä etuoikeuksia, jotka Suomi on myöntänyt tai ehkä vastedes myöntää Venäjälle kalastuksen ja hylkeenpyynnin suhteen suomalaisilla merialueilla Pohjoisella Jäämerellä;

3) niitä etuoikeuksia, jotka Suomi on myöntänyt Ruotsille luotsinottovelvollisuuteen nähden ja joista mainitaan selityksessä 17 päivältä elokuuta 1872 ja asetuksessa 21 päivältä toukokuuta 1920, vieläpä siinäkin tapauksessa, että tässä selityksessä myönnettyjä etuoikeuksia vastaisuudessa laajennettaisiin, niin että niitä sovellettaisiin aina 125 rekisteritonnin kantoisiin ruotsalaisiin aluksiin.

Kaikissa edelläluetelluissa tapauksissa kuitenkin kumpikin sopimuspuoli myöntää toiselle sopimuspuolelle ainakin yhtä suopean kohtelun, kuin mitä jo on myönnetty tai vastedes saatetaan myöntää muulle kolmannelle vallalle kuin sille tai niille, joille ylempänä määritellyt myönnytykset yllämainituista syistä on myönnetty tai saatetaan myöhemmin myöntää.

20 artikla.

Suomi ei myönnä tämän sopimuksen perusteella Unkarille niitä erikoisetuja, joista mainitaan Suomen ja Ranskan välillä 13 päivänä heinäkuuta 1921 tehdyn kauppasopimuksen 2 ja 6 artiklassa.

Kuitenkin on sovittu, että Unkari saa osakseen saman kohtelun, kuin mikä yllämainitussa 2 artiklassa on myönnetty Ranskalle ja sen tuotteille siinä myönnetyt edut myönnetään useammalle kuin yhdelle kolmannelle vallalle.

21 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava Budapestissa niin pian kuin mahdollista.

Se tulee voimaan 15 päivän kuluttua ratifioimisasiakirjojen vaihtamisesta ja pysyy voimassa, kunnes kolme kuukautta on kulunut siitä, kuin toinen sopimuspuoli on sanonut irti sen.

Vakuudeksi ovat molemmat täysivaltaiset edustajat, asianmukaisesti valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehtiin Helsingissä, kahtena kappaleena, 29 päivänä toukokuuta 1925.