570/1997

Verohallitus tai sen määräämänä lääninverovirasto voi siirtää ennakkoja tai muita verovaroja vieraalle valtiolle sellaisen kansainvälisen sopimuksen määräysten mukaan, jonka tarkoituksena on välttää veron ennakon periminen useammassa kuin yhdessä valtiossa tai säännellä verovarojen siirtäminen valtioiden kesken ( veronkantosopimus ). Jollei jäljempänä toisin säädetä, varojen siirtämisen edellytyksenä on, ettei siirrettäviä varoja ole kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn kansainvälisen sopimuksen ( verosopimus ) nojalla käytetty Suomessa toimitetussa verotuksessa verovelvollisen verojen lyhennykseksi ja että ne voidaan käyttää verovelvollisen verojen lyhennykseksi toisessa sopimusvaltiossa.

Jos on ilmeistä, että veronkantosopimuksessa ja verosopimuksessa määrätyt edellytykset ovat olemassa, toisen sopimusvaltion siirrettäväksi pyytämät ennakot, jotka voitaisiin verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitetuin tavoin lukea verovelvollisen hyväksi Suomessa, voidaan siirtää tämän toisen sopimusvaltion viranomaiselle verotusmenettelystä annetun lain 49 §:ssä tarkoitettua ve- rotuksen päättymistä odottamatta.

Verotusmenettelystä annetun lain 50 §:ssä tarkoitettu ennakonpalautus ja 76 §:ssä tarkoitettu määrä on siirrettävä vieraan valtion viranomaiselle, jos 1 momentissa säädetyt edellytykset ovat olemassa. Kun tulon verottamisesta Suomen ja vieraan valtion välillä tehtyyn verosopimukseen perustuvan keskinäisen sopimusmenettelyn johdosta luovutaan Suomessa, on 1 momentissa tarkoitetut varat tai niistä siirrettäväksi pyydetty osa niin ikään siirrettävä vieraan valtion viranomaiselle.

Jos ennakkoperintälain, verotusmenettelystä annetun lain tai rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/1978) mukainen palautus ilmeisesti aiheutuu veronkantosopimuksen tai verosopimuksen soveltamisesta, palautuksesta on ilmoitettava asianomaisen vieraan valtion viranomaiselle ja sen maksattamista lykättävä siten kuin veronkantosopimuksessa määrätään.