1040/1992

Valtion tulo- ja menoarviossa osoitetusta määrärahasta myönnetään luvanvaraisesta henkilöliikenteestä annetun lain 23 §:n 1 kohdan nojalla joukkoliikenteen peruspalvelujen ylläpitämiseksi linja-autolla harjoitettavalle linjaliikenteelle valtionapuna maksettavaa lisäkorvausta ja taksiliikenteelle maksettavaa valtionapua siten kuin tässä päätöksessä määrätään.

Valtion lisäkorvausta ja valtionapua voidaan myöntää, mikäli:

Lakkautettavaa junaliikennettä korvaavat yhteydet voidaan katsoa välttämättömiksi alueellisiksi yhteyksiksi.

Lisäkorvauksesta ja valtionavusta päätettäessä otetaan huomioon saariston erityisolosuhteet.

Hakemus tehdään lomakkeelle. Lisäksi on noudatettava myöntäjän asettamia hakuaikoja.

Linja-autoliikenteen lisäkorvausta hakee liikenteenharjoittaja, jolla on liikenteenhoidon edellyttämä asianmukainen liikennelupa. Liikenteenharjoittaja liittää hakemukseensa matkustajalaskennat ja muut lisäkorvauksen myöntäjän edellyttämät selvitykset ja toimittaa hakemuksen kunnalle, jonka alueella liikennettä harjoitetaan. Kunta toimittaa lausunnollaan varustetun hakemuksen lääninhallitukselle.

Taksiliikenteen valtionapua hakee kunta lääninhallitukselta. Kunta tekee sopimuksen liikenteenhoidosta taksiautoilijan kanssa.

Liikenneministeriö päättää linja-autoliikenteestä, jolle valtion lisäkorvausosuutta myönnetään. Lääninhallitus tekee päätöksen taksiliikenteestä, jolle valtionapua myönnetään.

Valtion lisäkorvausosuus ja valtionapu myönnetään ja maksetaan liikenneministeriön vahvistamien läänikohtaisten kiintiöiden puitteissa.

Lisäkorvauspäätöksen voi irtisanoa myöntäjä, kunta tai liikenteenharjoittaja. Irtisanomisaika on kolme kuukautta, liikennelupaa uusittaessa kaksi kuukautta.

Valtionapupäätöksen voi irtisanoa myöntäjä tai kunta. Irtisanomisaika on kolme kuukautta.

Ajokustannuksesta vähennetään lippu- sekä mahdolliset muut tulot ja näin saadaan alijäämä. Alijäämästä hakemuksen kohteena olevaan kunnan alueeseen kohdistuva osuus saadaan kertomalla koko vuoron alijäämä kunnan alueella ajettujen kilometrien ja koko vuoron kilometrien suhteella. Lisäkorvausta ja valtionapua myönnetään kunnan aluetta vastaavalle osuudelle 9 §:ssä määritellyn kustannusjaon mukaisesti. Tarkoituksenmukaisten ja taloudellisten liikennekokonaisuuksien järjestämiseksi ja turvaamiseksi lisäkorvaus tai valtionapu voi kunnan esityksestä kohdistua myös toisen kunnan alueella ajettavalle osuudelle.

Mikäli kyse on välttämättömäksi katsotusta alueellisesta yhteydestä, jonka lipputulot ylittävä osuus katetaan yksinomaan valtion määrärahasta, päättää myöntäjä rahoituksen alueellisesta kohdentamisesta liikenteelle.

Linja-autoliikenteessä sovellettava ajokustannus saadaan laskennallisesti ottaen huomioon ajetut kilometrit ja liikenteenhoidon kannalta välttämätön aika. Kustannusta laskettaessa otetaan huomioon myös välttämätön siirtoajo.

Mikäli laskennallinen kustannus ei riittävästi vastaa linja-autoliikenteen todellisia kustannuksia, voidaan kustannuksia laskettaessa ottaa huomioon autokierron edellyttämä aika.

Linja-autoliikenteen enimmäiskustannuksena lisäkorvausta määriteltäessä käytetään 135 markkaa tunti ja 3,10 markkaa kilometri.

Mikäli linja-autolla ajettavan vuoron matkustajamäärä on niin vähäinen, että kuljetus olisi mahdollista suorittaa taksilla, saadaan kustannus laskennallisesti taksin kustannuksen perusteella.

Taksin ajokustannuksen enimmäismäärä määräytyy voimassaolevan liikenneministeriön vahvistaman henkilövuokra-autojen reittitaksan mukaisesti.

Lipputulot todetaan matkustajalaskentojen ja tarvittaessa muiden selvitysten perusteella.

Lipputulot otetaan huomioon liikenneministeriön vahvistaman linja-auton säännöllisessä työ- ja koulumatkustuksessa käytettävän taksan mukaisina, jolloin kertalipun hintana sovelletaan perustaksaa.

Lakkautettavaa junaliikennettä korvaavassa liikenteessä lipputulot otetaan huomioon junaliikenteessä yleisesti noudatettavan taksatason mukaisina.

Taksiliikenteen lipputulot autoilija tulouttaa kunnalle.

Valtion ja kuntien kustannusjako peruspalveluliikenteen ylläpitämiseksi määräytyy kuntien kantokykyluokituksen mukaan seuraavasti:

Alueellisesti välttämättömien yhteyksien osalta voidaan valtion varoista kattaa koko linja-autoliikenteen lisäkorvaus ja taksiliikenteen järjestämisen kustannus, josta on vähennetty asiakastulot.

Lisäkorvauksen ja valtionavun maksaa lääninhallitus.

Linja-autoliikenteen lisäkorvauksen maksatuspäätös tehdään erikseen kesä- ja talviaikaisen liikenteen osalta. Maksatuspäätös voi tarvittaessa koskea vain osaa mainituista jaksoista. Maksatuspäätöksen sisältämien maksuerien tulee ajallisesti mahdollisimman hyvin vastata ajettavaa liikennettä.

Valtion lisäkorvausosuus linja-autoliikenteelle maksetaan vain, mikäli kunta sitoutuu oman maksuosuutensa suorittamiseen, ellei kyse ole liikenteestä, jonka lisäkorvauksen valtio maksaa yksin.

Taksiliikenteen valtionapu maksetaan jälkikäteen kahdesti vuodessa. Valtionapu voidaan maksaa kunnalle laskennallisina erinä edellyttäen, että muutokset liikenteessä ovat vuoteen 1992 nähden vähäisiä ja asiasta sovitaan kunnan ja lääninhallituksen kesken.

Valtion lisäkorvausosuus maksetaan liikenteenharjoittajalle. Valtionapu maksetaan kunnalle.

Tarvittaessa voidaan maksaa valtion lisäkorvausosuuden ja valtionavun ennakkoa.

Tätä päätöstä noudatetaan 1.1.1993 - 31.12.1993 ajettavan liikenteen osalta. Päätöksen 7 §:n 2 momenttia noudatetaan 1.1.1993 - 30.6.1993. Tällä päätöksellä kumotaan liikenneministeriön 8 päivänä lokakuuta 1991 antama päätös linja-auto- ja taksiliikenteelle myönnettävästä peruspalveluliikenteen valtionavusta (1282/91) 1.1.1993 lukien.