GP 101/1994

1Nykyinen tilanne ja ehdotetut muutokset

Suurilta kana- ja sikatalousyrityksiltä kannettavista markkinoimismaksuista annettu laki (1038/78) tuli määräaikaisena voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979. Lain voimassaoloaikaa on jatkettu useita kertoja, viimeksi vuonna 1992 annetulla lailla (1001/92) , jonka perusteella markkinoimismaksuja tuli periä vuosilta 1993 ja 1994.

Markkinoimismaksujen perimisen tarkoituksena on ollut rajoittaa kananmunien ja sianlihan ylituotantoa sekä kerätä maataloustulolain (736/89) , nykyisin maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetun lain (1518/93) mukaista maatalouden osuutta vientikustannuksista. Tarkoituksena on, että maksua peritään perheviljelmäkokoa suuremmilta yrityksiltä.

Markkinoimismaksun määräämisen perusteena olevia tulorajoja sekä maksuprosentteja on muutettu useita kertoja. Viimeksi niitä on muutettu vuonna 1989 annetulla lailla (732/89) . Mainitun muutoksen jälkeen kananmunien markkinoimismaksun määräämisen perusteena olevan tulon alaraja on 650 000 markkaa. Sianlihan lisätyn markkinoimismaksun määräämisen perusteena olevan tulon alaraja on 1 500 000 markkaa. Vuodesta 1988 alkaen on määrätty maksuvelvollisille, joilla on ollut tuloa sekä kana- että sikataloudesta, markkinoimismaksu yhteenlasketun kana- ja sikataloustulon perusteella.

Markkinoimismaksuasteikon alarajan arvioidaan vastaavan nykyisten tuottajahintojen mukaan laskettuna kanojen osalta noin 3 400 kanan vuosituottoa. Lihasikojen osalta asteikon alaraja vastaa 540―650 sikapaikan vuosituottoa, kun vähennyksenä otetaan huomioon puolet sikojen hankintamenosta.

Vuodelta 1993 on markkinoimismaksuja suorittanut 357 maksuvelvollista. Kananmunien markkinoimismaksua on suorittanut 151, sianlihan lisättyä markkinoimismaksua 106 sekä sianlihan ja kananmunien markkinoimismaksua 100 maksuvelvollista.

Maksuvelvollisten lukumäärä on vuonna 1994 suunnilleen sama kuin edellisenä vuonna.

Markkinoimismaksujen tuotto oli vuodelta 1992 10,5 miljoonaa markkaa ja vuodelta 1993 11,5 miljoonaa markkaa.

Markkinoimismaksulain kumoaminen on osa sopeuttamisprosessia mahdollisen Euroopan unionin jäsenyyden kannalta. Euroopan unionin alueella tuottajat eivät joudu maksamaan yrityksen kokoon tai liikevaihtoon perustuvia markkinoimismaksuja.

Lain kumoamisen estämättä voitaisiin markkinoimismaksujen perimistoimenpiteitä suorittaa edelleen vuosilta 1991-1993. Vuodelta 1994 ei markkinoimismaksuja enää perittäisi.

2Esityksen taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Markkinoimismaksujen tuotto olisi, mikäli lakia ei kumottaisi, vuodelta 1994 noin 10 miljoonaa markkaa. Markkinoimismaksujen tuoton pieneneminen ei vaikuta kustannusten jakoon valtion ja maataloustuottajien kesken. Maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetun lain 8 §:n mukaan valtion osuus määrätään valtion talousarviossa. Markkinoimismaksujen tuoton pieneneminen katetaan maataloustuottajilta perittävillä muilla maksuilla ja veroilla tai tarvittaessa käyttämällä hinta- ja tulotukea.

Lain voimaantulon arvioidaan lisäävän vuonna 1994 jonkin verran kananmunien ja sianlihan tuotantoa.

Maa- ja metsätalousministeriössä on markkinoimismaksuasioita hoitanut yksi henkilö ja maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksessa kaksi henkilöä muiden töiden ohessa. Lain voimaantulon johdosta voidaan näiden henkilöiden työresurssit kohdistaa ministeriön ja tietopalvelukeskuksen muihin töihin.

3Asian valmistelu

Ehdotuksen tekemisestä markkinoimismaksulain kumoamiseksi on sovittu kevään 1994 maataloustuloneuvotteluissa.

Esitys on valmisteltu virkatyönä maa- ja metsätalousministeriössä. Maatalouden markkinointineuvosto on puoltanut ehdotusta.

4Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

1 §

2 §

3 §