GP 210/1993

1Nykytila

Suomen ja Irlannin välillä tehtiin 21 päivänä huhtikuuta 1969 sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi (SopS 43/70). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1968 toimitetussa verotuksessa.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), jonka jäseniä sekä Suomi että Irlanti ovat, suositti vuonna 1977 jäsenmailleen muun muassa, että ne pyrkisivät tarkistamaan keskenään tekemänsä sopimukset tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (verosopimus) noudattaen sitä mallisopimusta, joka liittyy edellä tarkoitettuun suositukseen. Tämän suosituksen seurauksena kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla tapahtuneen kehityksen johdosta on Irlannin kanssa voimassa olevaa verosopimusta pidettävä vanhentuneena ja siten tarkistusta kaipaavana. Lisäksi on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sekä Suomen että Irlannin verolainsäädäntöön tehty olennaisia muutoksia. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Irlannin kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

2Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut aloitettiin Dublinissa helmikuussa 1989. Neuvotteluja jatkettiin Helsingissä lokakuussa 1989, jolloin neuvottelujen päätteeksi parafoitiin englannin kielellä laadittu sopimusluonnos. Sopimusluonnosta on vielä tarkistettu eräiltä osin kirjeenvaihdolla.

Verosopimusneuvottelukunta on antanut lausuntonsa asiasta.

Sopimus allekirjoitettiin Dublinissa 27 päivänä maaliskuuta 1992.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi. Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa merenkulusta saadun tulon, osingon, koron, myyntivoiton, eläkkeen ja tietyn rannikon ulkopuolella tapahtuvan toiminnan verottamista.

Sekä Suomi että Irlanti soveltavat veronhyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

3Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomen osalta tällöin, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

1Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta ''sopimusvaltiossa asuva henkilö'' määritellään 4 artiklassa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa. Varallisuusveroja ei ole sisällytetty sopimuksen soveltamisalaan, koska Irlannissa ei ole yleistä varallisuusveroa eikä kansainvälistä kaksinkertaista verotusta siten voi syntyä varallisuusveron osalta.

3―5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Eräin poikkeamin artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen mukaisia. Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Sanonta ''sopimusvaltiossa asuva henkilö'' määritellään 4 artiklassa. Sanonta ''kiinteä toimipaikka'', joka on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 8 artiklan soveltamisen kannalta, määritellään 5 artiklassa.

Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä määritellään esimerkiksi sanonnat ''osinko'', ''korko'' ja ''rojalti'' niissä artikloissa, joissa käsitellään näiden tulolajien verotusta (11, 12 ja 13 artikla).

6 artikla. Tässä artiklassa on veronhuojennuksen rajoittamista koskevia määräyksiä. Nämä määräykset on otettu sopimukseen Irlannin pyynnöstä. Vastaavia määräyksiä ei sisälly OECD:n mallisopimukseen.

7 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa.

8 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Kiinteän toimipaikan käsite määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Milloin liiketuloon sisältyy tuloja, joita käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, näihin tuloihin sovelletaan tässä tarkoitettuja erityismääräyksiä (7 kappale).

9 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 8 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). Artiklan 2 kappaleessa on selventävä määräys, jonka mukaan edellä tarkoitettu tulo tietyin edellytyksin käsittää laivan tai ilma-aluksen vuokralle antamisesta saadun tulon. OECD:n mallisopimuksesta poiketen tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa tavarankuljetukseen käytetyn kontin käytöstä, kunnossapidosta tai vuokralle antamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun konttia käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä (3 kappale).

10 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan näyttää. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotuslain 73 §:n 1 momentin (260/65) soveltamisen kannalta.

11 artikla. Suomen kokonaisverouudistukseen sisältyvä yhtiöveron hyvitysjärjestelmä tuli voimaan vuoden 1990 alusta lukien samalla, kun lyhyenä siirtymäkautena luovutaan niin sanotusta osinkovähennysjärjestelmästä. Yhtiöveron hyvitystä ei myönnetä rajoitetusti verovelvolliselle eli henkilölle, joka ei asu Suomessa. Verosopimuksessa voidaan kuitenkin vastavuoroisuuden edellytyksin sopia yhtiöveron hyvityksen myöntämisestä myös rajoitetusti verovelvolliselle osingonsaajalle. ''Vastavuoroisuuden edellytyksin'' tarkoittaa tässä yhteydessä, että siinä valtiossa, jonka kanssa verosopimus tehdään, on voimassa järjestelmä, jossa yhtiön ja sen osingonsaajan verotus yhdennetään ainakin osittain, ja että Suomi myöntää yhtiöveron hyvityksen toisessa sopimusvaltiossa asuvalle osingonsaajalle ainoastaan samassa suhteessa kuin tämä toinen valtio antaa yhtiöveron hyvityksen Suomessa asuvalle osingonsaajalle.

Irlannissa on voimassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmä. Siellä asuvalla henkilöllä on irlantilaiselta yhtiöltä saamansa osingon perusteella oikeus yhtiöveron hyvitykseen, jonka suuruus on 25/75 eli 1/3 osingon määrästä. Osakkeenomistaja on velvollinen maksamaan veroa saadun osingon ja yhtiöveron hyvityksen yhteismäärästä. Osingonsaajan verotuksessa veronhyvitys saadaan vähentää hänen saamansa osingon ja veronhyvityksen (ja muun tulon) yhteismäärän perusteella suoritettavasta tuloverosta. Oikeus yhtiöveron hyvitykseen voidaan verosopimusmääräyksellä ulottaa koskemaan myös henkilöä, joka ei asu Irlannissa. Yhtiöveron hyvitystä ei myönnetä suorille sijoituksille vaan ainoastaan portfoliosijoituksille

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimusvaltio myöntää toisessa sopimusvaltiossa asuvalle osakkeenomistajalle yhtiöveron hyvityksen. Yhtiöveron hyvitystä ei myönnetä suorille sijoituksille. Suoralla sijoituksella tarkoitetaan sijoitusta, jolla osingon saava yhtiö hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (1 kappaleen c) kohta ja 2 kappaleen c) kohta). Muut sijoitukset ovat portfoliosijoituksia.

Irlanti myöntää verosopimuksen määräysten mukaan suomalaiselle osakkeenomistajalle portfoliosijoitusten osalta saman yhtiöveron hyvityksen kuin Irlannissa asuva henkilö vastaavassa tapauksessa saisi yhtiöveron hyvitystä. Irlannissa kannetaan 15 prosentin suuruinen vero veronhyvitykseen oikeuttavan osingon ja veronhyvityksen yhteismäärästä portfoliosijoitusten osalta. Irlantilaisen yhtiön jakamasta voitosta, joka ei oikeuta veronhyvitykseen, ei sitä vastoin suoriteta Irlannissa veroa. Määräykset asiasta sisältyvät artiklan 2 kappaleeseen.

Yhtiöveron hyvityksestä annetussa laissa (1232/88) olevan vastavuoroisuusvaatimuksen mukaisesti myönnetään Irlannissa asuvalle osakkeenomistajalle suomalaiseen yhtiöön tehdylle portfoliosijoitukselle maksetun osingon perusteella yhtiöveron hyvitys, jonka suuruus on puolet siitä, mitä Suomessa asuva henkilö olisi vastaavassa tapauksessa saanut yhtiöveron hyvityksenä (1 kappaleen b) kohta). Suomessa kannetaan 15 prosentin suuruinen vero osingon ja veronhyvityksen yhteismäärästä portfoliosijoitusten osalta (1 kappaleen a) 2) kohta). Suomalaisen yhtiön jakamasta voitosta, joka ei oikeuta veronhyvitykseen, ei sitä vastoin kanneta Suomessa veroa (1 kappaleen a) 3) kohta).

Edellä mainittuun Irlannissa asuvalle osingonsaajalle myönnettävään Suomen yhtiöveron hyvityksen määrään on päädytty vertailemalla kummankin sopimusvaltion yhtiöveron hyvityksen ja yhtiöveron suuruutta toisiinsa. Suomessa yhtiöveron hyvitys on verovuonna 1992 9/16 maksettujen osinkojen määrästä ja yhtiöverokanta vastaavasti 36 prosenttia. Irlannissa yhtiöveron hyvitys on 25/75 maksettujen osinkojen määrästä. Laskelmissa käytetty yhtiöverokanta on 40 prosenttia.

Sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä suoritetulla noottienvaihdolla on sovittu, että, jos yhtiöverokanta tai yhtiöveron hyvityksen määrä muuttuu Suomessa tai Irlannissa, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tästä toisilleen ja harkittava samalla, onko sopimuksessa myönnetyn hyvityksen määrä edelleen asianmukainen muuttuneissa olosuhteissa, ja, jos näin ei ole, sopimusvaltioiden hallitusten on neuvoteltava uudelleen artiklan 1 kappaleen b) kohdan ja 2 kappaleen b) kohdan sisällöstä.

Artiklaan sisältyy lisäksi muun muassa määräyksiä, joiden tarkoituksena on estää sopimuksen väärinkäyttö (7 kappale).

12 artikla. OECD:n mallisopimuksesta poiketen korosta verotetaan artiklan 1 kappaleen mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu, jollei 3 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Tämä sääntely vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan neuvotellessaan verosopimuksista. Sääntely voidaan nähdä myös sitä taustaa vastaan, että luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön on tuloverolain (1535/92) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomesta saadusta korosta veroa täällä.

13 artikla. Rojaltista verotetaan 1 kappaleessa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu.

14 artikla. Kiinteän omaisuuden, johon Suomen osalta luetaan asunto-osakeyhtiön osake ja muun kiinteistöyhteisön osuus, luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on (1 kappale). Voitosta, joka saadaan 2 kappaleessa tarkoitetun osakkeen tai osuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osakkeeseen tai osuuteen tässä kappaleessa tarkoitetulla tavalla liittyvä kiinteä omaisuus on. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa (4 kappale). Voitosta, joka saadaan kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan, ilma-aluksen tai kontin taikka tällaisen laivan, ilma-aluksen tai kontin käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden sekä muun kuin tässä artiklassa nimenomaan mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (5 ja 6 kappale).

15 artikla. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneistoa. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulosta verottaa siinä valtiossa, jossa tämä kiinteä paikka on.

16―18 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät yksityistä palvelusta (16 artikla), johtokunnan jäsenen palkkiota (17 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (18 artikla) koskevat määräykset ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

19 artikla. Yksityiseen palvelukseen perustuvaa eläkettä verotetaan pääsäännön mukaan vain saajan kotivaltiossa (1 kappale). Sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön nojalla maksettuja eläkkeitä, esimerkiksi Suomen TEL-eläkettä, ja muita etuuksia voidaan verottaa kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan (2 kappale).

20 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Vastaava pääsääntö on 2 kappaleen a) kohdan mukaan voimassa tällaisen palveluksen perusteella maksettavan eläkkeen osalta. Artiklan 1 kappaleen b) kohdassa ja 2 kappaleen b) kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa tai eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 3 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan taas julkisesta palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä.

21 artikla. Tässä artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla on asialliselta sisällöltään OECD:n mallisopimuksen mukainen.

22 artikla. Tulosta, jota ei ole käsitelty 7-21 artiklassa, verotetaan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu.

23 artikla. Tässä artiklassa on määräyksiä rannikon ulkopuolella tapahtuvan toiminnan verottamisesta. Esillä olevassa sopimuksessa on tärkeimmät määräykset, jotka koskevat rannikon ulkopuolella tapahtuvasta liiketoiminnasta tai työstä saadun tulon verottamista, koottu 23 artiklaan. Vastaavia määräyksiä on eräissä aikaisemmissakin Suomen tekemissä verosopimuksissa. Yrityksellä, joka harjoittaa tässä tarkoitettua toimintaa toisessa sopimusvaltiossa kuin missä se asuu, katsotaan olevan kiinteä toimipaikka tässä toisessa valtiossa, jollei toiminta kestä enintään 30 päivää 12 kuukauden aikana.

24 artikla. Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan molemmissa sopimusvaltioissa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Suomea koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Irlantia koskevat 2 kappaleessa. Artiklan 3 ja 4 kappaleen määräykset koskevat molempia valtioita. Artiklan 1 kappaleen a) kohdan määräykset rakentuvat sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän asuu (kotivaltio), myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltio). Kotivaltiossa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta toisessa sopimusvaltiossa. Vähennyksen määrä on kuitenkin rajoitettu siihen kysymyksessä olevasta tulosta kotivaltiossa maksettavan veron osaan, joka suhteellisesti jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa lähdevaltiossa. Veronhyvitysmenetelmää ei tietenkään sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 1 kappaleen b) kohdan määräysten nojalla. Artiklan 1 kappaleen c) kohdan määräykset merkitsevät, että Suomen verosta eräissä tapauksissa vähennetään Irlannin vero, jota ei tosiasiallisesti ole maksettu mutta joka olisi ollut maksettava, jollei Irlannin lainsäädännössä olisi myönnetty erityistä veronhuojennusta maan taloudellisen kehityksen edistämiseksi (niin sanottu tax sparing credit). Vastaavia määräyksiä on Suomen ja kehitysmaiden välillä tehdyissä verosopimuksissa. Määräyksiä voidaan kuitenkin pitää perusteltuina myös Irlannin osalta, kun otetaan huomioon Irlannin elinkeinoelämän rakenne.

25―28 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (25 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (26 artikla), verotusta koskevien tietojen vaihtamista (27 artikla) sekä diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (28 artikla) koskevat määräykset ovat eräin vähäisin poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

29 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Sitä sovelletaan Suomessa osingosta ja tämän perusteella myönnettävästä veronhyvityksestä perittävän lähdeveron osalta osinkoon, joka maksetaan osingon maksavan yhtiön 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen päättyvältä tilikaudelta, muiden lähdeverojen osalta tuloon, joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta, sekä Irlannissa tuloveron ja myyntivoittoveron osalta, verovuosiin, jotka alkavat 6 päivänä huhtikuuta 1990 tai sen jälkeen, ja yhtiöveron osalta, tilivuosiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen.

Nykyinen Suomen ja Irlannin välinen sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä ajankohtana, josta lukien uuden sopimuksen määräyksiä sovelletaan. Milloin nykyisen sopimuksen määräys olisi myöntänyt suuremman huojennuksen verosta kuin mitä uuden sopimuksen mukaan myönnetään, tällaista määräystä sovelletaan 4 kappaleen mukaan kuitenkin vielä vuoden ajan siitä ajankohdasta lukien, jona uuden sopimuksen määräykset muuten olisivat tulleet sovellettaviksi.

30 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

2Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan Suomessa osingosta ja tämän perusteella myönnettävästä veronhyvityksestä perittävän lähdeveron osalta osinkoon, joka maksetaan osingon maksavan yhtiön 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen päättyvältä tilikaudelta, muiden lähdeverojen osalta tuloon, joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

3Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen useat määräykset poikkevat voimassa olevasta verolainsäädännöstä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Dublinissa 27 päivänä maaliskuuta 1992 Suomen ja Irlannin välillä tulo- ja myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Dublinissa 27 päivänä maaliskuuta 1992 Suomen ja Irlannin välillä tulo- ja myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.