Go to front page
Precedents

14.1.1999

Precedents

The Supreme Court publishes the full texts of its rulings on its website. The Supreme Court yearbooks include the title or description of the ruling in the table of contents for 1926–1979 and the full text from 1980 onwards

KKO:1999:6

Keywords
Rikosvahingon korvaaminen
Oikeudenkäyntimenettely - Myöntäminen
Vahingonkorvaus - Arvonlisävero
Year of case
1999
Date of Issue
Register number
R97/970
Archival record
17
Date of presentation

Vastaaja oli käräjäoikeudessa myöntänyt asianomistajan korvausvaatimuksen. Kysymys oikeudesta peruuttaa myöntäminen hovioikeuteen tehdyn valituksen yhteydessä.

Kysymys myös arvonlisäveron vähentämisestä vahingonkorvauksesta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kuopion käräjäoikeuden tuomio 8.1.1997

Samalla kun käräjäoikeus virallisen syyttäjän ja asianomistaja X Oy:n syytteestä tuomitsi A:n rangaistukseen varkauden yrityksestä, se velvoitti A:n suorittamaan X Oy:lle korvauksena tämän rakennukselle rikoksen yhteydessä aiheutetusta vahingosta A:n myöntämän yhtiön vaatimuksen mukaiset 5 983 markkaa korkoineen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 28.8.1997

A valitti hovioikeuteen ja vaati hänen X Oy:lle maksettavakseen määrätyn vahingonkorvauksen alentamista 5 176,39 markkaan, koska hän oli käräjäoikeudessa erehdyksessä myöntänyt yhtiön vahingonkorvausvaatimuksen kokonaisuudessaan. Yhtiö oli vaatinut korvausta myös sen maksamaan korjauslaskuun sisältyneestä arvonlisäverosta 806,61 markasta, vaikkei vero arvonlisäverolain säännösten mukaan jäänyt yhtiön vahingoksi.

Hovioikeus lausui, että A oli käräjäoikeudessa myöntänyt X Oy:n esittämän yksilöidyn korvausvaatimuksen oikeaksi. Myöntämisen peruuttaminen hovioikeudessa ei perustunut oikeudenkäynnin aikana tapahtuneeseen olosuhteiden muutokseen tai vasta myöntämisen jälkeen A:n tietoon tulleeseen seikkaan. A:n myöntäminen ei siten ollut peruutettavissa hovioikeudessa. Tämän vuoksi hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati korvausvelvollisuutensa alentamista arvonlisäveron määrällä eli 5 176,39 markkaan.

X Oy ei vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.1.1999

Perustelut

A on aiheuttanut hänen syykseen luetun rikoksen yhteydessä X Oy:n rakennukselle murtovahinkoja. Yhtiö on vaatinut A:lta korvauksena näistä vahingoista sen määrän, jonka se oli vahingot korjanneelle rakennusliikkeelle suorittanut. Maksetussa määrässä on ollut arvonlisäveroa 806,61 markkaa.

X Oy:llä on arvonlisäverolain 102 §:n mukaisesti ollut oikeus vähentää maksamansa arvonlisävero sen valtiolle suoritettavasta omasta verosta. Vähennysoikeutta käytettäessä ei suoritettu arvonlisävero ole yhtiön vahinkoa.

Rikosjutun yhteydessä tehty vahingonkorvausvaatimus on asia, josta asianosaiset voivat sopia. Tällaisen korvausvaatimuksen myöntämiseen sovelletaan siten riita-asiain oikeudenkäynnissä noudatettavia periaatteita.

Oikeudenkäynnissä tapahtunut kanteen myöntäminen merkitsee vastaajan suostumusta siihen, että asiassa annetaan sisällöltään kanteen mukainen tuomio. Jutussa, jossa sovinto on sallittu, myöntäminen aikaansaa sen, että kannevaatimus hyväksytään yksinomaan myöntämisen perusteella. Myönnetyn vaatimuksen osalta asia yleensä ratkaistaan siten pelkästään muodollisella perusteella tutkimatta vaatimuksen asiallista oikeellisuutta.

Jos käräjäoikeudessa tapahtuneen kannevaatimuksen myöntämisen peruuttaminen hovioikeudessa sallitaan, se merkitsee, että hovioikeuden on tutkittava asia laajemmin kuin sen tuomioistuimen, jossa vastaaja on myöntänyt vaatimuksen. Korkein oikeus katsoo, että myöntämisen peruuttaminen nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa on perusteltua sallia vain silloin, kun peruuttamiselle on olemassa hyväksyttävä syy.

A on ollut käräjäoikeudessa ilman oikeudenkäyntiavustajaa. Hän on perustellut hovioikeudelle tekemässään muutoksenhakemuksessa myöntämisensä peruuttamista sillä, että hän oli erehdyksessä myöntänyt asianomistajan korvausvaatimuksen kokonaisuudessaan, koska hän oli luullut arvonlisäveron sisältyvän korvattavaan vahinkoon. Tuomioistuimen ei yleensä ole tarpeen kiinnittää huomiota korvausvaatimuksen myöntämisen syihin. Kysymyksessä olevassa tilanteessa, jossa korvattavan vahingon osittainen puuttuminen on ollut todettavissa oikeudellisella perusteella, on voitu pitää ilmeisenä myöntämisen perustuneen erehdykseen vahingon olemassaolosta. Käräjäoikeuden olisi tässä tilanteessa tullut selvittää, mitä vaatimuksella ja myöntämisellä oli tarkoitettu. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Myöntämisen peruuttamiselle on siten hyväksyttävä syy.

Vahingonkärsijän on näytettävä vahinkonsa määrä toteen. X Oy ei ole asiassa todistanut, ettei se olisi arvonlisäverolain säännösten mukaisesti vähentänyt tai voinut vähentää maksamaansa arvonlisäveroa. Näin ollen vaadittuun vahingonkorvaukseen sisältyvää arvonlisäveron osuutta 806,61 markkaa ei oteta huomioon korvattavan vahingon määrässä.

Mainituilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:n korvausvelvollisuus X Oy:lle alennetaan 5 176,39 markkaan käräjäoikeuden mainitsemine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tossavainen sekä lautamiehet Keinänen, Koponen ja Korhonen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lumiala, Hakkarainen ja Jauhiainen. Esittelijä Gisela Juutilainen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Möller, Palaja ja Kitunen. Esittelijä Markku Vuorela.

Top of page