19.3.1998

Perustelut

Helsingin raastuvanoikeus oli 6.5.1992 tapon yritystä ynnä muuta koskevassa jutussa, jossa asian suullinen käsittely oli toimitettu kokonaan yleisön läsnä olematta, määrännyt, että oikeudenkäyntiaineisto sovellettuja lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuunottamatta oli pidettävä salassa 10 vuotta 6.5.1992 lukien. Helsingin hovioikeus on tuomiossaan määrännyt, että raastuvanoikeuden päätöksessä mainittu sekä hovioikeudessa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on hovioikeuden tuomiota lukuunottamatta pidettävä salassa 10 vuotta raastuvanoikeuden määräämästä ajankohdasta 6.5.1992 lukien.

Oikeudenkäynnissä oli velvoitettu todistajina olleet lääkärit kertomaan todistajan asemassa ollutta Z:aa koskevia potilastietoja ja esitetty ilman hänen suostumustaan häntä koskevia potilasasiakirjoja. Hovioikeuden perusteluissa on myös käsitelty Z:n nimi mainiten hänen terveyteensä liittyviä arkaluonteisia seikkoja. Hovioikeuden antaman salassapitomääräyksen johdosta hovioikeuden perustelut ovat tulleet julkisiksi ja koko oikeudenkäyntiaineisto lääkärinlausuntoineen ja sairauskertomuksineen tulee julkiseksi vuonna 2002.

Jos tuomioistuimen toimittama suullinen käsittely on oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) 5 §:n nojalla ollut kokonaan tai osaksi suljettu, tuomioistuin voi saman lain 9 §:n 2 momentin mukaan päättää, että oikeudenkäyntiaineisto sovellettuja lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuun ottamatta on pidettävä tarpeellisin osin salassa määräajan, kuitenkin enintään 40 vuotta päätöksen antamisesta. Ratkaistaessa missä laajuudessa ja kuinka pitkäksi ajaksi oikeudenkäyntiaineisto määrätään salassa pidettäväksi, on otettava huomioon, että määräys ei saa olla ristiriidassa muun voimassa olevan lainsäädännön kanssa.

Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen eli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen perusteella jokaisella on oikeus nauttia muun muassa yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Saman artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeussopimus, joka on tullut voimaan myöhemmin kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta annettu laki, on Suomessa voimassa lakina.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Z:n valituksen johdosta 25.2.1997 antamassaan tuomiossa katsonut, että hovioikeuden tuomioon sisältyvä salassapitomääräys, jonka mukaan Z:aa neuvoneiden lääkärien todistajankertomukset ja häntä koskeneet lääketieteelliset asiakirjat tehdään julkisiksi vuonna 2002, loukkaisi toteutuessaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa 8 ja että Z:n henkilöllisyyden ja terveydentilan julkistaminen hovioikeuden toimesta loukkaa samaa artiklaa.

Hovioikeuden tuomio salassapitomääräyksen osalta perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Z on vaatinut oikeudenkäyntiaineiston salassapitoajaksi 40 vuotta.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta ja 14 § 1 mom. Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta 9 § 2 mom. Euroopan ihmisoikeussopimus artiklat 8 ja 53

Päätöslauselma

Helsingin hovioikeuden tuomio ja Helsingin raastuvanoikeuden 6.5.1992 tekemä päätös puretaan oikeudenkäyntiaineiston salassa pitämistä koskevalta osalta. Tuomiota oikaistaan siten, että asiassa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on hovioikeuden ja raastuvanoikeuden soveltamia lainkohtia sekä hovioikeuden ja raastuvanoikeuden tuomiolauselmaa lukuunottamatta pidettävä salassa 40 vuotta 6.5.1992 lukien. Salassapitoaikana ei tuomiolauselmista ilmeneviä asianosaisten nimiä ja henkilötunnuksia saa kuitenkaan ilmaista ulkopuolisille.

Tässä tuomionpurkuasiassa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, päätöslauselmaa ja asiasta laadittavaa selostetta lukuunottamatta pidettävä salassa 40 vuotta päätöksen antopäivästä lukien.