10.11.1992

Kansallis-Osake-Pankin kanne Rauman raastuvanoikeudessa

Kansallis-Osake-Pankki on Ab Consilium - Lönnström Oy:lle 15.12.1988 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että Lönnström Oy, jonka toiminimi oli myöhemmin muutettu Vaahteravirta Oy:ksi, oli Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselta saanut 26.6.1986 päivätyllä velkakirjalla 4 000 000 markan määräisen lainan velkakirjassa lähemmin määrätyin ehdoin. Pankki oli 9.7.1986 Lönnström Oy:n puolesta sitoutunut omavelkaiseen takaukseen lainan pääoman, koron ja viivästyskoron sekä mahdollisten perimiskulujen maksamisesta Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle. Lönnström Oy oli puolestaan 11.7.1986 antanut pankkitakauksen vastasitoumuksen pankin mainitun omavelkaisen pankkitakauksen nojalla suorittamasta pääomasta, korosta ja kuluista. Pankin hallussa oli Lönnström Oy:n 9.5.1986 antaman yleispanttaussitoumuksen nojalla yhtiön 28.1.1986 tunnustama haltijavelkakirja nro 1, jonka pääoma oli 2 000 000 markkaa, korko 16 prosenttia ja perimiskulut 1 000 markkaa, sekä haltijavelkakirja nro 3, jonka pääoma oli 1 000 000 markkaa, korko 16 prosenttia ja perimiskulut 1 000 markkaa. Kummankin haltijavelkakirjan sisällön maksamisen vakuudeksi oli 14.2.1986 vahvistettu yrityskiinnitys Vaahteravirta Oy:n kiinnityskelpoiseen irtaimeen omaisuuteen.

Vaahteravirta Oy oli 15.7.1987 jättänyt konkurssihakemuksen. Kansallis-Osake-Pankki oli sen vuoksi mainitun omavelkaisen takauksen perusteella 24.7.1987 suorittanut Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle 4 172 120,60 markkaa.

Kansallis-Osake-Pankki on edelleen kertonut, että Vaahteravirta Oy oli 21.2.1987 myynyt yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan yrityskiinnityksen alaisen omaisuutensa Ruotsista olevalle Consilium Ab:lle perustettavan yhtiön lukuun. Yhtiö oli sittemmin perustettu ja merkitty kaupparekisteriin 8.4.1987 toiminimellä Ab Consilium - Lönnström Oy, mikä toiminimi oli 14.5.1987 muutettu Consilium - Lönnström Oy:ksi. Pankin ja kaupan osapuolten välillä vuoden 1987 keväällä käydyissä keskusteluissa ja lehtiartikkeleiden perusteella pankki kiinnityksenhaltijana ei ollut voinut saada tietoa siitä, mitä mahdollinen kauppa todella sisälsi eli oliko yritys ja kaikki elinkeinotoimintaan kuuluva yrityskiinnitetty omaisuus myyty. Pankin Rauman konttori ei ollut pyynnöstä huolimatta saanut mahdollista kauppakirjaa haltuunsa. Vaahteravirta Oy:n toimitusjohtaja oli 4.5.1987 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut pankille, että Vaahteravirta Oy oli 21.2.1987 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt liiketoimintansa Consilium Ab:lle perustettavan yhtiön lukuun. Vaahteravirta Oy:n konkurssipesän väliaikainen pesänhoitaja oli 24.7.1987 ilmoittanut kaupan käsittäneen kaiken velallisen elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden. Pankki oli 27.7.1987 Vaahteravirta Oy:n konkurssihallinnolta saanut kopion Lönnström Oy:n ja Consilium Ab:n välisestä kauppakirjasta. Ab Consilium - Lönnström Oy ei ollut pankin Rauman konttorin pyynnöstä huolimatta ottanut yrityskiinnityslain 10 §:n 3 momentin mukaisesti kiinnitetystä saatavasta vastatakseen.

Kansallis-Osake-Pankki oli 30.7.1987 jättänyt Rauman maistraatille lainhakua yrityskiinnityksen alaisesta omaisuudesta sekä turvaamistoimenpidettä koskevan hakemuksen. Maistraatin hakemuksen johdosta 4.8.1987 antama välipäätös oli annettu tiedoksi Consilium - Lönnström Oy:lle 3.11.1987. Maistraatti oli 12.8.1987 antamallaan päätöksellä hylännyt pankin väliaikaista turvaamistoimenpidettä koskevan hakemuksen. Pankin valituksesta Turun hovioikeus oli 2.11.1987 antamallaan päätöksellä poistanut maistraatin päätöksen ja määrännyt asianomaisen ulosottomiehen toistaiseksi ja kunnes asiasta toisin määrätään panemaan Ab Consilium - Lönnström Oy:n yrityskiinnityksen alaista omaisuutta takavarikkoon pankin hakemuksessa mainittua saatavaa vastaavan määrän. Muutoin asiassa oli noudatettava maistraatin 4.8.1987 antamasta välipäätöksestä ilmeneviä määräyksiä. Maistraatti oli 6.1.1988 lainhakuasiassa antamallaan päätöksellä todennut, että pankki oli 4.5.1987 päivätyllä toimitusjohtaja Kainulaisen allekirjoittamalla kirjeellä saanut tiedon Lönnström Oy:n kaiken yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden luovutuksesta ja vaatinut saatavastaan maksua 3.11.1987 Ab Consilium -Lönnström Oy:lle tiedoksi annetulla hakemuksella eli siis yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa luovutuksesta tiedon saatuaan. Maistraatti on sen vuoksi julistanut Ab Consilium -Lönnström Oy:n yrityskiinnityksen alaista omaisuutta ulosmitatuksi 3 000 000 markkaa sekä sille 24.7.1987 lukien 16 prosentin korkoa ja 2 000 markan perimiskuluja vastaavan määrän. Turun hovioikeus, jossa Ab Consilium -Lönnström Oy oli hakenut päätökseen muutosta, oli 3.11.1988 antamallaan päätöksellä todennut, että Ab Consilium - Lönnström Oy oli väittänyt, että pankki oli saanut kysymyksessä olevasta yritystoiminnan luovutuksesta tiedon aikaisemmin kuin kuuden kuukauden kuluessa lainhakuhakemuksen tiedoksiantamisesta eikä se siten ollut hakenut saatavaansa yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa säädetyssä ajassa. Hovioikeus on katsonut, että asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan väitteelle oli esitetty perusteita, mistä syystä asia oli käynyt riitaiseksi. Asia oli siten ulosottolain 2 luvun 13 §:n säännökset huomioon ottaen lykättävä oikeuden käsiteltäväksi. Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut maistraatin päätöksen ja lykännyt asian riitaisena oikeuteen.

Sen vuoksi Kansallis-Osake-Pankki on vaatinut, että

1) raastuvanoikeus vahvistaisi pankin antaneen yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa Consilium - Lönnström Oy:lle tiedoksi lainhakuhakemuksen, jolla pankki oli hakenut maksua luovutetusta yrityskiinnitetystä omaisuudesta

2) raastuvanoikeus määräisi luovutetun yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden käytettäväksi saatavan maksuun, mikä saatava muodostui 3 000 000 markan pääomasta, sille 24.7.1987 lukien maksettavasta 16 prosentin vuotuisesta korosta ja 2 000 markan perimiskuluista sekä Rauman maistraatin 6.1.1988 tuomitsemista 2 000 markan lainhakukuluista 16 prosentin korkoineen 6.1.1988 lukien.

Vielä pankki on vaatinut Consilium - Lönnström Oy:n velvoittamista korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kannetta kehittäessään Kansallis-Osake-Pankki on ilmoittanut saatavansa määräksi 2 167 204,35 markkaa, mille oli pankkitakauksen vastasitoumuksen mukaan laskettava 16 prosentin vuotuinen korko 1.12.1987 lukien, joista määristä saatiin kuitenkin vähentää se määrä, enintään 1 321 722,38 markkaa, joka pankilla oli oikeus kuitata yhtiön talletusvaroista 15.9.1988 Helsingin raastuvanoikeudessa vireillä olevassa jutussa annettavan päätöksen mukaisesti.

Consilium - Lönnström Oy:n vastaus

Consilium - Lönnström Oy on vastustanut kannetta ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Yhtiö on lausunut, että Kansallis-Osake-Pankki oli saanut tiedon yrityskaupasta viimeistään 5.3.1987, jolloin alkanut yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin mukainen erityinen kuuden kuukauden vanhentumisaika olisi tullut katkaista antamalla Rauman maistraatin välipäätös yhtiölle tiedoksi haasteen tiedoksiannosta säädetyssä järjestyksessä viimeistään 5.9.1987. Tiedoksianto yhtiölle oli tapahtunut vasta 3.11.1987 ja siis myöhään, mistä oli seurannut yrityskiinnityksen raukeaminen. Yhtiö on huomauttanut, että pankki oli aloittanut lainhakumenettelyn ennen kuin se oli saanut haltuunsa kauppakirjan, mikä osoitti, ettei kauppakirjan saaminen lainhakumenettelyn käynnistämiselle ollut ollut välttämätöntä ja tarpeellista. Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa ei edellytetty, että tiedoksianto tapahtui kirjallisesti tai että kiinnityksenhaltija saisi kauppakirjan tai muun asiakirjan nähtäväkseen.

Pankin lainhakukuluja koskevan vaatimuksen osalta yhtiö on todennut, että Turun hovioikeus oli 3.11.1988 antamallaan päätöksellä, joka oli saanut lainvoiman, kumonnut maistraatin päätöksen kokonaisuudessaan, jolloin myös oikeudenkäyntikuluvaatimus oli tullut kumotuksi.

Consilium - Lönnström Oy:n vastakanne

Consilium - Lönnström Oy on vastakanteessaan kertonut, että Turun hovioikeuden 2.11.1987 antamallaan päätöksellä vahvistaman väliaikaisen takavarikon torjumiseksi yhtiö oli joutunut toimittamaan Rauman kaupunginvoudille Suomen Vakuutus Osakeyhtiön 24.11.1987 antaman 3 400 000 markan takaussitoumuksen. Takaussitoumuksesta aiheutui yhtiölle kustannuksia siihen saakka, kunnes se vapautettiin.

Sen vuoksi Consilium - Lönnström Oy on vaatinut, että raastuvanoikeus kumoaisi Turun hovioikeuden 2.11.1987 antamallaan päätöksellä määräämän väliaikaisen takavarikon sekä velvoittaisi Kansallis-Osake-Pankin välittömästi vapauttamaan Suomen Vakuutus Osakeyhtiön antaman takaussitoumuksen ja maksamaan Consilium - Lönnström Oy:lle sitoumuksesta aiheutuvista kustannuksista 0,6 prosenttia vuotuista korkoa 3 400 000 markalle 24.11.1987 lukien takaussitoumuksen vapauttamiseen saakka. Yhtiö on myös pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Kansallis-Osake-Pankin vastaus vastakanteeseen

Kansallis-Osake-Pankki on kiistänyt vastakanteen ja vaatinut, että sen kulut tulisi korvata niin kuin se oli asiassa vaatinut.

Raastuvanoikeuden päätös 25.7.1989

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi seuraavaa.

Todistajana kuultu Lönnström Oy:n kirjanpitopäällikkö Liisa Maija Jäntti oli kertonut, että Vaahteravirta Oy:n ja Consilium Ab:n välisestä yrityskaupasta oli kerrottu useissa 10.2.1987 ilmestyneissä sanomalehdissä. Pankin Rauman konttorissa 5.3.1987 käydyssä neuvottelussa, jossa Jäntti oli ollut läsnä, oli Consilium - Lönnström Oy:n ja Consilium Ab:n taholta kerrottu pankin edustajille, muun muassa pankin Rauman konttorin esimiehelle Tapio Aholle, että Consilium Ab oli ostanut toiminnot eikä osakkeita ja että osto käsitti rahoitusomaisuuden, käyttöomaisuuden, vaihto-omaisuuden ja niitä vastaavat velat sekä tilauskannan. Sanotussa neuvottelussa oli myös keskusteltu tulevaisuuden rahoituksesta sekä lainojen ja tilien siirrosta.

Todistajana kuultu pankinjohtaja Aho oli puolestaan kertonut lukeneensa yrityskauppaa koskevan uutisen LänsiSuomi nimisestä sanomalehdestä 9. tai 10.2.1987 ja käyneensä samana päivänä Lönnström Oy:ssä tapaamassa toimitusjohtaja Kari Nurmea. Aho oli tuolloin saanut tietää Lönnström Oy:n myyneen toimintojaan perustettavalle yhtiölle. Aho on kertonut tuolloin saaneensa yleisen tiedon siitä, että kauppa oli tehty, mutta tarkempaa tietoa kaupan sisällöstä hän ei ollut saanut. Kauppakirjaa ei hänelle ollut esitetty. Pankissa 5.3.1987 Consilium -Lönnström Oy:n ja Consilium Ab:n kanssa käydyissä neuvotteluissa oli keskusteltu yrityskaupasta ja tulevaisuuden rahoituksesta sekä lainojen ja tilien siirroista. Kauppakirjan Aho oli saanut nähdäkseen vasta 21.5.1987. Tuolloinkaan hän ei ollut saanut sitä haltuunsa.

Raastuvanoikeus on katsonut todistajankertomusten nojalla selvitetyksi, että Kansallis-Osake-Pankki oli viimeistään 5.3.1987 käydyissä neuvotteluissa saanut yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedon 21.2.1987 tehdystä kaupasta, jolla Vaahteravirta Oy oli myynyt yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuutensa, johon oli vahvistettu yrityskiinnitys, Consilium Ab:lle perustettavan yhtiön lukuun.

Koska luovutuksensaaja ei ollut ottanut vastatakseen kiinnitetystä saatavasta, pankin olisi tullut hakea saatavansa kiinnitetystä omaisuudesta antamalla sitä koskeva haaste tai lainhakuasiassa annettu välipäätös tiedoksi Consilium - Lönnström Oy:lle viimeistään 5.9.1987. Tiedoksianto oli kuitenkin tapahtunut vasta 3.11.1987.

Sen vuoksi ja kun kanteessa mainittujen velkakirjojen maksamisen vakuudeksi 14.2.1986 vahvistettu yrityskiinnitys oli näin rauennut, raastuvanoikeus on hylännyt pankin kanteen. Raastuvanoikeus on määrännyt, että Turun hovioikeuden 2.11.1987 antamalla päätöksellä määräämä takavarikko oli peruuntuva kannetta koskevan ratkaisun saatua lainvoiman. Raastuvanoikeus on hylännyt Consilium -Lönnström Oy:n vastakanteessaan esittämän vaatimuksen takavarikon torjumiseksi annetusta takaussitoumuksesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta, koska yhtiö oli asettanut vakuuden omasta aloitteestaan välttääkseen hankaluuksia ja julkisuutta toiminnassaan. Pankki on vielä velvoitettu korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 37 723,75 markalla 16 prosentin korkoineen 25.7.1989 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 25.1.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kansallis-Osake-Pankki ja Consilium - Lönnström Oy olivat saattaneet jutun, on lausunut seuraavaa.

Vaahteravirta Oy oli ilmoittanut Kansallis-Osake-Pankille 4.5.1987 päivätyllä kirjeellä seuraavaa:

"Tiedoksenne ilmoitamme, että yhtiömme on 21.2.1987 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt liiketoimintansa Ruotsista olevalle Consilium AB:lle perustettavan yhtiön lukuun. Yhtiö on sittemmin perustettu ja se on merkitty kaupparekisteriin 8.4.1987. Yhtiön toiminimi on Ab Consilium - Lönnström Oy.

Mainitun kauppakirjan mukaisesti ovat yhtiömme pankissanne olevat talletukset ja vakuudet siirtyneet Ab Consilium -Lönnström Oy:lle, jolla on siis vapaa valta disponoida näistä varoista.

Yhtiömme toiminimi Lönnström Oy on muutettu Vaahteravirta Oy:ksi, mikä muutos merkitty kaupparekisteriin 8.4.1987."

Jutussa oli todistajankertomusten ja eräiden asiakirjojen avulla esitetty selvitystä siitä, että Kansallis-OsakePankin Rauman konttorissa oli jo ennen ilmoituksen tekemistä, muun muassa 5.3.1987 käyty yrityskauppaa koskevia neuvotteluja, joissa konttorin esimies Tapio Aho oli tullut tietoiseksi siitä, että tällainen kauppa oli tehty. Kauppakirjaa ei hänelle oltu neuvottelujen yhteydessä esitetty, vaan sen hän oli saanut nähtäväkseen vasta 21.5.1987.

Kansallis-Osake-Pankille oli neuvottelujen yhteydessä luovutettu 22.4.1987 päivätty vakuutukseksi otsikoitu asiakirja, jossa Ab Consilium - Lönnström Oy oli ilmoittanut nyt kysymyksessä olevassa kaupassa sovituksi muun muassa, että yhtiö otti vastatakseen Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen lainan, jonka suorittamisen vakuudeksi pankki oli antanut pankkitakauksen, jonka vastavakuutena oli nyt riidan kohteena oleva Lönnström Oy:n omaisuuteen kohdistuva yrityskiinnitys. Consilium - Lönnström Oy oli ilmoittanut, että 22.4.1987 päivätty vakuutus oli esitetty useille eri rahalaitoksille vain osoitukseksi siitä, että yrityskauppa oli tehty, kun ostajayhtiö etsi itselleen sopivaa rahoituspankkia. Yhtiön ilmoituksen mukaan mainittu laina ei erinäisistä syistä siirtynytkään kaupan yhteydessä heidän vastattavakseen.

Todistajankertomuksilla ei ollut vastoin 4.5.1987 päivättyä ilmoitusta näytetty, että Kansallis-Osake-Pankki olisi ennen tätä ajankohtaa saanut yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedon luovutuksesta. Elinkeinonharjoittajalla, jonka omaisuuteen oli vahvistettu yrityskiinnitys, oli yrityskiinnityslain 34 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus.

Kansallis-Osake-Pankin kanteessa tarkoitetussa luovutuksessa oli luovuttajankin 4.5.1987 tekemän ilmoituksen mukaan ollut kysymys yrityskiinnityslain 10 §:ssä tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta. Lahden tuotantoyksikkö oli luovutettu käytännössä samanaikaisesti yhtiön liiketoiminnasta pääosan muodostaneen Raumalla olevan liiketoiminnan kanssa.

Koska Kansallis-Osake-Pankki oli yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa hakenut saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta ja ilmoittanut siitä rekisteriviranomaiselle, yrityskiinnityksen tuottama panttioikeus Consilium - Lönnström Oy:lle luovutettuun omaisuuteen oli pysynyt voimassa. Kansallis-Osake-Pankilla kiinnityksenhaltijana oli oikeus maksun saantiin luovutetusta omaisuudesta.

Luovutettu omaisuus vastasi 14.2.1986 vahvistetun yrityskiinnityksen perusteella ainoastaan 1 000 markan perimiskuluista velkakirjaa kohti eli kahden kysymyksessä olevan velkakirjan osalta yhteensä 2 000 markan kuluista, minkä vuoksi Kansallis-Osake-Pankin perimis- ja lainhakukuluja koskeva vaatimus oli hylättävä 2 000 markkaa ylittävältä osalta.

Asia oli ollut siinä määrin sekava ja epätietoinen, että oli perusteltua aihetta määrätä asianosaiset pitämään näillä jutusta olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että Kansallis-Osake-Pankki on vapautettu suorittamasta Consilium - Lönnström Oy:lle maksettavaksi tuomittua korvausta oikeudenkäyntikuluista. Consilium - Lönnström Oy on velvoitettu Lönnström Oy:ltä 21.2.1987 tehdyllä luovutussopimuksella ostamansa, Lönnström Oy:n elinkeinotoimintaan kuuluneen yrityskiinnityksen alaisen irtaimen omaisuuden arvosta suorittamaan Kansallis-Osake-Pankille 2 167 204,35 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.12.1987 lukien, josta määrästä kuitenkin oli vähennettävä se määrä, enintään 1 321 722,38 markkaa, joka Helsingin raastuvanoikeudessa vireillä olevassa jutussa annettavan lainvoimaisen päätöksen mukaan pankilla oli oikeus kuitata vapautuvista talletusvaroista 15.9.1988, sekä perimiskuluja 2 000 markkaa.

Turun hovioikeuden 2.11.1987 antamallaan päätöksellä 021087-N:o 1906 1987 U 2 Rau M UD 66/87 määräämä takavarikko oli voimassa, kunnes juttu oli lainvoimaisesti ratkaistu.

Muutoin hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi. Kansallis-Osake-Pankki on saanut pitää sillä jutussa olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Jutun näin päättyessä Consilium - Lönnström Oy:n vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa on hylätty.

Perustelut

Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin (634/84) mukaan kiinnitys raukeaa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun kiinnityksenhaltija sai tiedon yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden luovutuksesta ja viimeistään kahden vuoden kuluttua luovutuksesta, jollei hän siihen mennessä hae saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta ja ilmoita siitä rekisteriviranomaiselle.

Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentti ei sanamuotonsa mukaisesti edellytä tiedon saamista luovutuskirjasta tai luovutuksen ehdoista, vaan riittää, että kiinnityksenhaltijan näytetään tulleen tietoiseksi yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden luovutuksesta. Määräaika hakea saatavan maksua kiinnitetystä omaisuudesta on tässä tapauksessa siten alkanut 5.3.1987, jolloin pidetyssä neuvottelussa pankin Rauman konttorin esimies Tapio Aho on myöntänyt saaneensa tiedon luovutuksesta.

Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin mukaan kiinnityksenhaltijan on estääkseen kiinnityksen raukeaminen kuudessa kuukaudessa haettava saatavansa maksua ja ilmoitettava siitä rekisteriviranomaiselle. Säännöksen tarkoituksena on saada lyhyessä määräajassa rekisteriviranomaiselle tieto siitä, onko yrityskiinnitys luovutuksen jälkeen voimassa vai ei. Säännöksen tarkoituksena on siten palvella rekisterilaitoksen tarpeita ja sen vuoksi riittää, että kiinnityksenhaltija ilmoittaa rekisteriviranomaiselle ryhtyneensä hakemaan saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta jätettyään sitä koskevan hakemuksen viranomaiselle. Kysymyksessä ei siten ole sellainen velallisen suojaksi asetettu erityinen vanhentumisaika, joka olisi katkaistava antamalla siitä velalliselle tieto haasteen tiedoksiantamisesta säädetyssä järjestyksessä.

Kansallis-Osake-Pankki on 24.7.1987 eli kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta tiedon saatuaan jättänyt lainhakua koskevan hakemuksen Rauman maistraatille sekä ilmoittanut siitä rekisteriviranomaiselle.

Kansallis-Osake-Pankki on siis yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin (634/84) mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa hakenut saatavansa maksua luovutetusta kiinnitetystä omaisuudesta ja ilmoittanut siitä rekisteriviranomaiselle.

Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Jutun näin päättyessa hylätään Consilium Bulk Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus. Asian laadun vuoksi KansallisOsake-Pankki saa pitää vahinkonaan oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa.