15.5.1991

Hämeenlinnan raastuvanoikeuden päätös 11.12.1989

A on 2.11.1989 B:lle tiedoksi toimituttamassaan haastehakemuksessa kanteenaan lausunut, että hänet ja B oli vihitty avioliittoon 10.11.1979. Hämeenlinnan raastuvanoikeus oli 23.8.1989 määrännyt avioeroasiassa harkintaajan alkamaan 8.8.1989.

B omisti Hämeenlinnassa hyvin menestyvän autokoulun, jonka johtajana ja omistajana B oli toiminut jo avioliittoa solmittaessa. B omisti autokoulun lisäksi myös muuta omaisuutta huomattavassa määrin ja harjoitti laajamittaista liiketoimintaa. Myös A oli avioliiton aikana ollut miehensä liiketoiminnassa mukana muun muassa siten, että hän oli ollut mukana miehen omistamissa yhtiöissä. Hän oli luottanut mieheensä täydellisesti, minkä vuoksi hän oli miehensä pyynnöstä joutunut allekirjoittamaan eri yhtiöiden toimintaan liittyviä asiakirjoja. Hän oli toiminut täysin miehensä ohjeiden mukaisesti ja toiminut pelkästään "nimenkirjoittajana" eikä ollut ollut selvillä asiakirjojen sisällöstä.

Edelleen A on lausunut, että 1980-luvun puolivälissä heidän avioliittonsa oli joutunut kriisiin ja se oli ollut vähällä purkautua. He olivat kuitenkin saaneet asiat selvitetyiksi ja avioliitto oli jatkunut "kulissiavioliittona" kesään 1989 saakka, jolloin A oli saanut tietää asioita, jotka olivat johtaneet siihen, että hän oli hakenut avioliiton purkamista.

Puolisoiden ryhtyessä neuvottelemaan avioliiton purkamiseen liittyvistä asioista A oli saanut yllätyksekseen mieheltään tietää, että oli olemassa heidän välillään tehty avioehtosopimus, joka sulki avio-oikeuden kokonaan pois. Aluksi hän oli ollut varma, ettei hän ollut avioehtosopimusta koskaan allekirjoittanut, ja kiistänyt sopimuksen allekirjoituksen. Otettuaan yhteyttä sopimuksen todistajiin hänelle oli selvinnyt, milloin hän oli kuitenkin saattanut allekirjoittaa sopimuksen. Allekirjoittaminen oli joka tapauksessa tapahtunut siten, ettei hän ollut ollut tietoinen allekirjoittamansa asiakirjan olleen avioehtosopimus.

Vielä A on lausunut, ettei hän muistanut edellä mainitun asiakirjan allekirjoittamisajankohtaa tarkasti. Allekirjoittaminen oli tapahtunut hänen miehensä omistaman autokoulun autotallissa ja paikalla olivat tuolloin olleet avioehtosopimuksen todistajina X ja Y. Hän ja todistajat olivat allekirjoittaneet asiakirjan siten, etteivät he olleet tulleet tietämään asiakirjan sisältöä, koska B oli peittänyt asiakirjan tekstiosan. Hän ei vieläkään ollut varma, oliko tässä yhteydessä allekirjoitettu asiakirja puheena oleva, 1.3.1985 päivätty avioehtosopimus.

Tämän vuoksi ja koska avioehtosopimusta ei ollut tehty laillisia muotomääräyksiä noudattaen tai koska sopimus oli tehty oikeustoimilain säännösten vastaisesti, A on vaatinut, että raastuvanoikeus julistaisi 1.3.1985 tehdyn avioehtosopimuksen pätemättömäksi.

Kanteesta kuultuna B on kiistänyt sen ja vaatinut sen hylkäämistä. Avioehtosopimus oli asianosaisten allekirjoittama ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Allekirjoitus ja todistaminen olivat tapahtuneet kaikkien ollessa samanaikaisesti saapuvilla. Sopimus oli laadittu laillisessa järjestyksessä. Tekstiosan peittämisessä todistajilta oli noudatettu yleisesti käytettyä tapaa, joka ei ollut muotomääräysten vastainen. Allekirjoituksen saamiseksi A:han ei ollut kohdistettu sopimatonta menettelyä. Sopimusteksti oli ollut asiakirjassa allekirjoitushetkellä. Näin ollen asiakirja oli syntynyt laillisia muotomääräyksiä noudattaen. Sitä ei myöskään rasittanut oikeustoimilain pätemättömyysperuste tai muukaan pätemättömyys.

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B ja A olivat 1.3.1985 allekirjoittaneet asiakirjan, joka nyt oli esitetty avioehtosopimukseksi. Allekirjoitus oli tapahtunut X:n ja Y:n läsnäollessa siten, että asiakirja oli ollut allekirjoitushetkellä peitettynä päiväyksen yläpuoliselta osalta. Todistajat eivät olleet tienneet, että kysymyksessä oli ollut avioehtosopimus.

Todistajien ja A:n oman kertomuksen mukaan A oli kirjoittanut nimensä asiakirjaan vapaaehtoisesti. A:n kertomuksen mukaan hän ei ollut halunnutkaan ottaa selvää asiakirjan sisällöstä eikä hän ollut edes väittänyt, ettei hän olisi voinut asiakirjaan tutustua niin halutessaan. Oikeudelle esitetyn alkuperäisen asiakirjan perusteella voitiin havaita, että teksti asiakirjaan oli tehty kopioimalla eikä mikään viitannut siihen, ettei asiakirjan teksti olisi ollut paperilla jo allekirjoitusvaiheessa. Näin ollen A oli vapaaehtoisesti allekirjoittanut asiakirjan, joka oli avioehtosopimus.

A ei ollut vastoin kiistämistään voinut näyttää, ettei hän ollut tiennyt asiakirjan olleen avioehtosopimus.

Avioehtosopimuksen muotovaatimuksiin ei kuulunut, että sen todistajina olleet henkilöt nimenomaan tiesivät sen sisällön tai kysymyksessä olevan avioehtosopimus. Heidän tehtävänään oli todistaa avioehtosopimuksen allekirjoittajien nimikirjoitukset oikeiksi. Näin ollen avioehtosopimus oli tehty muodollisesti oikein.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 27.4.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on todennut, että A oli ilmoittanut, ettei hän ollut tiennyt puheena olevassa tilaisuudessa kirjoittaneensa nimeään avioehtosopimukseen.

Jutussa raastuvanoikeudessa kuullut todistajat olivat kumpikin kertoneet, että allekirjoitettu asiakirja oli ollut peitettynä myös silloin, kun A oli sen allekirjoittanut. Todistajat eivät olleet tulleet tietämään, mistä asiakirjasta oli ollut kysymys, eivätkä todistajat myöskään tienneet, oliko A tuntenut asiakirjan sisällön. Jutussa ei ollut selvitetty A:n tienneen allekirjoitushetkellä asiakirjan olevan avioehtosopimus.

Hovioikeus on katsonut avioliittolain 66 §:ssä edellytettävän, että molemmat asianosaiset ilmaisivat todistettavasti tahtonsa avioehtosopimuksen tekemiseen.

Edellä todetusta johtui, ettei B ollut näyttänyt asianosaisten tehneen avioehtosopimusta.

Hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja julistanut kysymyksessä olevan asiakirjan avioehtosopimuksena pätemättömäksi. Lisäksi hovioikeus on velvoittanut Koron suorittamaan A:lle korvaukseksi tällä jutussa olleista kuluista 5.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

A on allekirjoittanut puheena olevan avioehtosopimuksen raastuvanoikeuden päätöksessä selostetussa tilaisuudessa todistajien läsnä ollessa. A on kiistänyt tienneensä, että kyseessä oleva asiakirja oli avioehtosopimus, ja vaatinut sen julistamista pätemättömäksi. A ei kuitenkaan ole näyttänyt, ettei hän allekirjoittaessaan puheena olevan muodoltaan pätevän avioehtosopimuksen ole ollut selvillä sen sisällöstä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja B vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikuluja. Pääasia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. A velvoitetaan korvaamaan Koron oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.100 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.