31.1.1991

A:n ja B:n kanne Oriveden kihlakunnanoikeudessa

A ja B ovat C:lle 20.9.1988, D:lle 19.9.1988, E:lle 7.10.1988 ja F:lle 19.9.1988 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa kertoneet, että Längelmäellä 10.5.1987 kuollut, eläkkeellä ollut maanviljelijä G oli jättänyt jälkeensä testamentin, jolla hän oli määrännyt omaisuutensa karjanhoitaja H:lle ja A:n ja B:n isälle I:lle tai, mikäli hän oli kuollut, hänen lapsilleen. Testamentti oli valvottu Oriveden kihlakunnanoikeudessa 24.6.1987. I oli kuollut 8.4.1987.

G:n jäämistöstä oli löydetty myös toinen kuoleman varalta laadittu asiakirja, joka oli päivätty 20.10.1979. Tällä asiakirjalla G oli ilmoittanut supistavansa aiemmalla testamentilla A:lle ja B:lle määräämäänsä jäämistöosuutta niin, että H ja I saisivat kumpikin vain 10.000 markkaa ja muu osa jäämistöstä jaettaisiin tasan C:n, E:n, D:n ja F:n kesken. Viimeksi mainitut olivat valvoneet asiakirjan testamenttina Oriveden kihlakunnanoikeudessa 24.6.1987.

C:n, D:n, E:n ja F:n testamenttina valvomassa asiakirjassa ei ollut todistajien nimikirjoituksia, joten asiakirja oli tämän muotovirheen johdosta testamenttina pätemätön. Oriveden kihlakunnanoikeus olikin 8.3.1988 H:n kanteesta julistanut tuon asiakirjan testamenttina pätemättömäksi siltä osin kuin se esti H:ta saamasta osuuttaan G:n jäämistöstä.

Tämän vuoksi A ja B ovat vaatineet, että G:n 20.10.1979 allekirjoittama asiakirja, jonka C, D, E ja F olivat 24.6.1987 valvoneet testamenttina, julistettaisiin testamenttina pätemättömäksi. Lisäksi A ja B ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

C:n, D:n, E:n ja F:n vastaus

C, D, E ja F ovat vastustaneet kannetta. Pöytäkirja heidän suorittamastaan testamentin valvonnasta oli asianmukaisesti annettu tiedoksi B:lle 18.8.1987 ja A:lle 26.8.1987. A ja B eivät olleet nostaneet moitekannettaan säädetyssä määräajassa. Sen vuoksi heidän kanteensa oli hylättävä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 1.11.1988 A:n ja B:n kanteeseen

Asiassa oli selvitetty, että G oli 20.10.1979 allekirjoittamallaan asiakirjalla, samalla kun hän oli rajoittanut vuonna 1962 tehdyn testamentin saajien oikeutta, määrännyt, että kaikki se, mikä jäi aikaisemmalla testamentilla testamentin saajiksi määrätyille tulevan yhteensä 20.000 markan sekä testamentin tekijän haudanhoidon ja hautauskustannusten yli, oli lankeava J:n neljälle nuorimmalle lapselle eli C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle. Asiakirjaa ei ollut todistettu kenenkään nimikirjoituksella. C, D, E ja F olivat valvoneet asiakirjan testamenttina ja antaneet sen testamentin tiedoksiantamisesta säädetyssä järjestyksessä tiedoksi B:lle 18.8.1987 ja A:lle 26.8.1987. Kun G:n allekirjoittama asiakirja sisälsi sanotunlaisen määräyksen hänen jäämistöstään, se oli testamentti, jota ei ollut tehty laissa säädetyssä muodossa. Perintökaaren 13 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan testamentti voitiin moitteen johdosta julistaa muotovirheen vuoksi pätemättömäksi. Kun muuta ei ollut laissa tällaisen virheen seuraamukseksi säädetty, seurasi siitä, että testamentti jäi voimaan, ellei sen pätemättömyyttä sanotuin tavoin moitekanteella todettu. Tämän vuoksi ja kun A ja B olivat panneet kanteensa vireille vasta 19.9.-7.10.1988 ja siis perintökaaren 14 luvun 5 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, kihlakunnanoikeus on hylännyt tämän kanteen.

C:n, D:n, E:n ja F:n kanne, joka on käsitelty kihlakunnanoikeudessa yhdessä A:n ja B:n kanteen kanssa

C, D, E ja F ovat A:lle 26.10.1988 ja B:lle 19.10.1988 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kertoneet, että G oli, tehtyään 2.12.1962 päivätyn testamentin, jonka sisältö oli sellainen kuin A:n ja B:n kanteessa oli kerrottu, 20.10.1979 tehnyt uuden omakätisesti allekirjoittamansa testamentin. Tästä asiakirjasta ilmeni, ettei vuonna 1962 laadittu testamentti enää vastannut G:n viimeistä tahtoa, ja hän olikin antanut omaisuutensa jakamisesta uudet määräykset. G oli siten tosiasiallisesti peruuttanut vuonna 1962 tekemänsä testamentin. Tämän vuoksi C, D, E ja F ovat vaatineet, että G:n 2.12.1962 allekirjoittama testamentti, siltä osin kuin se koski A:n ja B:n oikeutta saada omaisuutta kyseisestä kuolinpesästä, julistettaisiin pätemättömäksi. Sen ohessa C, D, E ja F ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

A:n ja B:n vastaus

A ja B ovat vastustaneet C:n, D:n, E:n ja F:n kannetta ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. G ei missään tapauksessa ollut halunnut, ettei hänen jälkeensä olisi olemassa testamenttia. Koska vuonna 1979 allekirjoitettu asiakirja ei peruuttanut aikaisempaa testamenttia kokonaisuudessaan, vaan sen mukaan I:lle ja H:lle tuli maksaa ensisijaisesti 10.000 markkaa kummallekin, minkä jälkeen oli ensin suoritettava hautauskulut ja vasta sitten, mikäli varoja vielä olisi jäänyt, olisivat J:n lapset saaneet osuutensa, ja koska tuota asiakirjaa ei muotovirheen johdosta ollut pidettävä testamenttina, oli testamentintekijän tahto selvästi ollut se, ettei laillinen perimysjärjestys tullut voimaan. Vuonna 1979 laaditulla asiakirjalla ei ollut pätevästi peruutettu 2.12.1962 tehtyä testamenttia. Sen vuoksi oli tämän testamentin katsottava olevan voimassa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 1.11.1988 C:n, D:n, E:n ja F:n kanteeseen

Asiassa on selvitetty, että G oli selvästi ilmaissut viimeisen tahtonsa 20.10.1979 päivätyssä asiakirjassa. Sen mukaan ei I:lle, jonka sijaan hänen kuoltuaan olivat tulleet A ja B, saanut antaa enempää kuin 10.000 markkaa. Muilta osin G oli siten peruuttanut 2.12.1962 päivätyn testamenttinsa I:n osalta.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on julistanut 2.12.1962 päivätyn testamentin tehottomaksi siltä osin kuin A:lla ja B:llä olisi testamentin perusteella ollut oikeus saada G:n omaisuudesta yhteensä enemmän kuin 10.000 markkaa.

Muilta osin C:n, D:n, E:n ja F:n kanne on hylätty.

A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan Oriveden kaupungille, joka oli antanut oikeusapua C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle, korvaukseksi oikeusavun kustannuksista 1.970 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 1.9.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun toistaen kihlakunnanoikeudessa esittämänsä kanteen sekä vaatien C:n ja hänen myötäpuoltensa kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen, on ratkaisunsa perusteluina lausunut seuraavaa.

A ja B olivat testamentin tekijän G:n lakimääräisiä perillisiä. Sen vuoksi heidän olisi, kuten kihlakunnanoikeus oli maininnut, perintökaaren 14 luvun 5 §:n nojalla pitänyt nostaa 20.10.1979 päivätyn testamentin muotovirheeseen perustuva kanteensa mainitun lainkohdan mukaisessa määräajassa. Se seikka, että A ja B olivat edunsaajia G:n 2.12.1962 ja 20.10.1979 päivättyjen testamenttien mukaan, ei vaikuttanut moitekanteen vireillepanon määräaikaan, kun he olivat myös G:n perillisiä.

Näillä ja kihlakunnanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan Oriveden kaupungille, joka myös hovioikeudessa oli antanut oikeusapua C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle, korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeuden osalta 1.000 markkaa.

Perustelut

G on 20.10.1979 päivätyllä, todistamatta jääneellä testamentillaan muuttanut 2.12.1962 tekemäänsä testamenttia. Ensiksi mainittua testamenttia rasittavaan muotovirheeseen perustuvaa moitekannetta eivät A ja B voi nostaa testamentin saajina vaan ainoastaan G:n perillisinä.

Tällä ja muutoin hovioikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Oriveden kaupungille, joka myös täällä on antanut oikeusapua C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle, korvaukseksi vastauksen antamisesta 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.