KKO:1985-II-44
- Keywords
- Kanne - Oikeudenkäyntimenettely
- Year of case
- 1985
- Date of Issue
- Register number
- R 83/803
- Archival record
- 1925/84
- Date of presentation
Asianomistaja, joka vuosilomansa aikana oli joutunut pahoinpitelyn kohteeksi, oli vaatinut syytetyltä korvausta työansion menetyksestä. Tämän jäätyä näyttämättä HO oli sen sijasta ilman asianomistajan vaatimusta velvoittanut syytetyn suorittamaan asianomistajalle korvausta menetetystä vuosilomasta. HO:n päätös kumottiin ja poistettiin siltä osin kuin siinä oli nojauduttu perusteeseen, johon asianomistaja ei ollut vedonnut.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Tammelan kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä ja asianomistaja Saaren vaadittua korvausta menetetystä työansiosta viideltä päivältä laskettuna 25 markan tuntipalkan mukaan eli korvausta tältä osin yhteensä 1.000 markkaa, 7.3.1983 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että H oli 4.7.1982 Forssassa eräässä ravintolassa lyönyt Saarta kahdesti nyrkillä kasvoihin ja siten tahallaan aiheuttanut hänelle ruumiinvamman, mutta jääneen näyttämättä, että Saari olisi pahoinpitelyn johdosta menettänyt työansiotaan. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun H tuomittiin pahoinpitelystä sakkorangaistukseen ja velvoitettiin suorittamaan eräitä korvauksia, hylännyt Saaren vaatimuksen saada korvausta työansion menetyksestä.
Turun hovioikeus, jonka tutkittavaksi Saari oli valittamalla saattanut jutun vaatien korvausta työansion menetyksestä kolmelta päivältä 25 markan tuntipalkan mukaan yhteensä 600 markkaa, on päätöksessään 4.10.1983 katsonut selvitetyksi, että Saari oli ollut pahoinpitelyn johdosta työkyvytön 5 -11.7.1982, minä aikana hänellä oli ollut vuosiloma. Koska Saarelle oli tästä aiheutunut 600 markan määräinen vahinko, hovioikeus on velvoittanut H:n suorittamaan Saarelle korvaukseksi menetetystä vuosilomasta mainitut 600 markkaa 5 prosentin korkoineen 7.3.1983 lukien.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI
H on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut hovioikeudessa tuomitun vahingonkorvauksen poistamista, koska korvausta oli tuomittu sellaisella perusteella, johon Saari itse ei ollut vedonnut, ja koska hovioikeuden omaksuma sijaiskorvausperiaate ei perustunut vahingonkorvauslakiin.
Korkein oikeus on myöntänyt H:lle valitusluvan 29.2.1984. Saari ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Saari on pahoinpitelyn johdosta vaatinut H:lta korvausta, paitsi muusta, työansion menetyksestä. Sitä hänelle esitetyn selvityksen mukaan ei ole aiheutunut. Hovioikeus on työansion menetyksen sijasta velvoittanut H:n suorittamaan Saarelle korvausta menetetystä vuosilomasta. Tähän perusteeseen Saari itse ei ole kuitenkaan jutussa vedonnut eikä hovioikeus niin ollen olisi saanut siihen nojautua.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin H on velvoitettu suorittamaan Saarelle korvausta menetetystä vuosilomasta. Asian laadun vuoksi H:n tulee itse pitää vahinkonaan kulunsa Korkeimmassa oikeudessa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Heinonen, Nybergh ja Hiltunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä