KKO:1983-II-59
- Keywords
- Lapsen tapaamisoikeusUhkasakko - Uhkasakon tuomitseminen
- Year of case
- 1983
- Date of Issue
- Register number
- S 82/338
- Archival record
- 3211/82
Ään.
Vrt. KKO:1983-II-168
Tuomioistuin oli olennaisesti muuttuneiden olojen vuoksi 22.10.1981 kumonnut isän oikeuden tavata ja pitää luonaan lastaan. Tästä huolimatta lapsen huoltaja tuomittiin lääninhallituksen aikaisemmin tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta päättäessään hänelle asettamaan uhkasakkoon, koska hän ei ollut sallinut isän pitää lasta luonaan helmi-, maalis- ja huhtikuun aikana 1981, eikä lapsen ja isän olosuhteissa ollut jo noihin aikoihin ilmennyt niin oleellisia muutoksia, että hakemus tuon uhkasakon tuomitsemisesta olisi voitu hylätä.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Täytäntöönpantavana oleva päätös
Hyvinkään KO oli 12.1.1979 julistamallaan päätöksellä, jonka Helsingin HO 13.6.1979 ja KKO 30.5.1980 antamillaan päätöksillä olivat pysyttäneet muuttumattomana, tuomitessaan A:n ja hänen vaimonsa B:n avioeroon ja määrätessään heidän lapsensa, 12.7.1976 syntyneen C:n B:n huoltoon, oikeuttanut A:n tapaamaan lasta pitämällä tätä luonaan kunkin kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna lauantaista kello 10 sunnuntaihin kello 18 ja vuosilomansa aikana viikon ajan.
Alempien asteiden ratkaisut
A:n hakemuksesta Uudenmaan lääninhallitus p. 14.1.1981 oli velvoittanut B:n 2 500 markan sakon uhalla sallimaan, että A sai tavata ja pitää luonaan C:tä KO:n päätöksen mukaisesti.
A:n hakemuksesta lääninhallitus p. 16.7.1981 oli, koska B asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ei ollut lääninhallituksen aikaisemmasta päätöksestä huolimatta sallinut A:n tavata ja pitää luonaan C:tä, tuominnut B:n asetettuun 2 500 markan uhkasakkoon sekä velvoittanut hänet 5 000 markan sakon uhalla sallimaan, että A sai tavata ja pitää luonaan lastaan C:tä KO:n päätöksen mukaisesti.
Helsingin HO, jolta B oli hakenut muutosta lääninhallituksen viimeksi mainittuun päätökseen, p. 11.2.1982 oli, koska Vantaan KO oli 22.10.1981 julistamallaan päätöksellä kumonnut A:n oikeuden tavata ja pitää luonaan C:tä, siten muuttanut lääninhallituksen päätöstä, että B:lle asetettu 5 000 markan uhkasakko poistettiin. Tuomittu 2 500 markan uhkasakko jäi B:n maksettavaksi.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa B haki muutosta HO:n päätökseen. A ei käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta vastata valitukseen.
KKO p. tutki asian.
Perustelu
Vantaan KO oli 22.10.1981 olennaisesti muuttuneiden olojen vuoksi kumonnut A:n oikeuden tavata ja pitää luonaan C:tä. Tästä huolimatta B oli tuomittava lääninhallituksen aikaisemmin tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta päättäessään asettamaan 2 500 markan uhkasakkoon, koska hän ei ollut sallinut A:n pitää C:tä luonaan helmi-, maalis- ja huhtikuun aikana 1981, eikä C:n ja A:n olosuhteissa ollut jo noihin aikoihin ilmennyt niin oleellisia muutoksia, että hakemus tuon uhkasakon tuomitsemisesta voitaisiin hylätä.
Tuomiolauselma
HO:n päätöksen lopputulosta ei muutettu.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Lehtonen: B ei tosin ole maalis- ja huhtikuussa 1981 sallinut A:n tavata lastaan C:tä KKO:n 30.5.1980 antamassa päätöksessä määrätyin tavoin, vaikka Uudenmaan lääninhallitus 14.1.1981 annetulla ja B:lle 10.2.1981 tiedoksi annetulla päätöksellä oli velvoittanut hänet siihen 2 500 markan sakon uhalla. Katson kuitenkin asiassa selvitetyn, että se olosuhteiden muutos, jonka perusteella Vantaan KO päätöksellään 22.10.1981 on määrännyt tuon tapaamisoikeuden lapsen edun vastaisena toistaiseksi lakkaamaan, on jo mainittuina tapaamisajankohtina ollut lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan tuomion täytäntöönpanosta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna esteenä täytäntöönpanon jatkamiselle. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi, muuttaen HO:n päätöstä ja lääninhallituksen 16.7.1981 antamaa päätöstä, edellä mainitun lainkohdan nojalla hylätä A:n kysymyksessä olevan täytäntöönpanohakemuksen myös uhkasakon tuomitsemista koskevalta osalta ja vapauttaa B:n puheena olevasta 2 500 markan uhkasakosta.
Oikeusneuvos Ådahl oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtonen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Manner ja af Hällström sekä ylimääräinen oikeusneuvos Roos