KKO:1982-II-54
- Keywords
- Konkurssi, Konkurssin edellytykset, Perinnöstä luopuminen, Perinnöstä luopuminen perittävän kuoleman jälkeen
- Year of case
- 1982
- Date of Issue
- Register number
- S81/1192
- Archival record
- 4
- Date of presentation
Ään
Vrt. KKO:1990:179
Luopumalla perinnöstä ei velallinen, vaikka hän samalla oli ilmoittanut luopumisen tapahtuvan lakimääräisen sijaisperillisen hyväksi, ollut konkurssisäännön 6 §:n 1 mom:n b kohdassa tarkoitetuin tavoin velkojainsa vahingoksi hukannut varojansa..
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Hämeen lääninverovirasto oli Tammelan KO:lle 26.3.1981 antamassaan hakemuksessa kertonut, että A oli hukannut omaisuuttaan velkojiensa vahingoksi ilmoittamalla 25.11.1980 allekirjoittamassaan asiakirjassa luopuvansa pesäosuudestaan 19.11.1980 kuolleen tyttärensä C:n kuolinpesässä tämän sisaren D:n hyväksi ryhtymättä lainkaan C:n kuolinpesään. A:lle oli maksuunpantu 1.5.1981 maksettavaksi erääntyvää jälkiveroa vuosilta 1976 - 1978 yhteensä 192 008 markkaa 57 penniä. Sen vuoksi ja kun A:lla ei ollut todettu olleen omaisuutta, lääninverovirasto oli vaatinut, että A:n omaisuus määrättäisiin konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin b kohdan nojalla luovutettavaksi konkurssiin.
A:n vastustettua hakemusta KO oli 15.4.1981 toimitetussa velallisen kuulustelussa julistamassaan päätöksessä lausunut selvitetyksi, että lääninverovirastolla oli A:lta selvä ja riidaton saaminen. Saamisen erääntymättömyys ei vaikuttanut asiaan. Kun A oli lääninveroviraston vahingoksi hukannut omaisuuttaan ilmoittamalla 25.11.1980 perintökaaren 17 luvun 3 §:ssä säädetyssä järjestyksessä luopuvansa, kuolinpesään ryhtymästä, 19.11.1980 kuolleen tyttärensä C:n jälkeen tulevasta omaisuudesta tämän sisaren D:n hyväksi ja kun A ei ollut väittänytkään, että hänellä olisi ollut muuta ulosottokelpoista omaisuutta, KO oli konkurssissäännön 6 §:n nojalla määrännyt, että A:n omaisuus oli luovutettava konkurssiin.
Turun HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, p. 16.10.1981 oli jättänyt sen KO:n päätöksen varaan.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen vaatien, että lääninveroviraston konkurssihakemus hylättäisiin. Lupa myönnettiin ja lääninverovirasto antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO p. tutki asian ja totesi, että A oli yhdessä miehensä B:n kanssa 25.11.1980 allekirjoittamassaan asiakirjassa ilmoittanut seuraava: "Perintökaaren 17 luvun 3 §:ssä säädetyssä tarkoituksessa ilmoitamme luopuvamme pesäosuuksistamme kuolinpesään ryhtymättä marraskuun 19. päivänä 1980 kuolleen alaikäisen tyttäremme C:n jälkeen hänen sisarensa D:n (syntynyt 8.12.1970) hyväksi." Määräys edunsaajasta oli vailla merkitystä, sillä D olisi toissijaisen perillisenä myös ilman sitä A:n sijasta perinyt C:n. Näin ollen A ei ollut tuolla määräyksellä kohdaltaan ryhtynyt perintöön eikä vastaanottanut sitä. Luopumalla kysymyksessä olevalla asiakirjalla perintöoikeudestaan A ei ollut konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin b kohdassa edellytetyin tavoin velkojainsa vahingoksi luovutustoimin tai muulla sellaiseen verrattavalla menettelyllä hukannut varojansa. Sen vuoksi KKO, kumoten HO:n ja KO:n päätökset, hylkäsi lääninveroviraston konkurssihakemuksen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Nybergh: C:n kuoleman johdosta A on tullut hänen kuolinpesänsä osakkaaksi. A:lle kuulunut pesäosuus on ulosottolain 4 luvun 11 §:n mukaan ollut ulosottokelpoista omaisuutta. Luopumalla pesäosuudestaan D:n hyväksi A on siten konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin b kohdassa tarkoitetulla tavalla velkojainsa vahingoksi hukannut varojansa. Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä HO:n päätöksen lopputuloksen muuttamiseen.
Oikeusneuvos Leivonen oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Nybergh.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvos Mälkki sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Roos