KKO:1982-II-49

Keywords: Valtuutus, Asemavaltuutus
Year of case: 1982
Date of Issue: 29.4.1982
Register number: S80/1120
Archival record: 813
Date of presentation: 24.2.1981

Hallimyymälän hoitajalla katsottiin olleen sellainen asema, että siihen oli liittynyt kelpoisuus myymälän omistajaa sitovin vaikutuksin ottaa myymälässä myytäväksi tavaraa tilitystä vastaan.

III-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli Urho B:lle 23.11.1977 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Helsingin RO:ssa kertonut, että hän oli saman vuoden alusta lähtien pitänyt Hakaniemen hallissa Helsingissä vaatealan hallimyymälää, jossa hän oli myynyt muun muassa naisten leninkejä. Samassa hallissa toiminimi X:n myymälässä toiminut Anna B oli pyytänyt A:ta luovuttamaan hänelle leninkejä myytäviksi siten, että Anna B:n tuli toimittaa myynnin jälkeen myyntihinta A:lle. Kun Anna B:n oma hallikaupanpito ei ollut ollut esteenä A oli luovuttanut kevään 1977 aikana tälle myyntiä varten leninkejään yhteensä 297 kappaletta. Anna B oli sitten tilittänyt hänelle yhteensä 990 markan määräiset osasuoritukset. A:n aloitteesta Anna B oli, kun jäljellä olevien vaatekappaleiden lukumäärä ei ilmeisestikään ollut vastannut A:n toimituksia eikä Anna B ollut kyennyt suorittamaan maksuja 3.10.1977 hyväksynyt A:n asettaman tuolloin tilittämättä ollutta määrää 35 836 markkaa vastanneen vekselin. Vekseli oli sittemmin maksun laiminlyömisen johdosta protestoitu. Myöhemmin A oli saanut tietää, että puheena olevan toiminimen omistaja olikin Anna B:n sijasta tämän aviomies Urho B. Koska A:lle ei ollut tehty tiliä hänen myyntiin luovuttamistaan leningeistä eikä suoritettu niistä maksua ja kun Anna B:n oli katsottava toimineen toiminimen X:n edustajana asemavaltuuden nojalla, A oli vaatinut Urho B:n velvoittamista suorittamaan hänelle tilittämättä jääneiden leninkien hinta 35 836 markkaa korkoineen.

Urho B:n vastustettua kannetta katsoen, että Anna B vastasi itse po. sitoumuksistaan, RO p. 26.4.1978 oli lausunut selvitetyksi, että Urho B oli ko. toiminimeä käyttäen harjoittanut Helsingin Hakanieman hallissa kangas- ja lyhyttavarain vähittäiskauppaa huolehtien itse liikkeen johdosta, tavaran sisänostosta, tavaralaskujen maksamisesta ja liikkeen kirjanpidosta hänen vaimonsa Anna B:n toimiessa liikkeessä myyjänä. Kevään 1977 aikana Anna B oli ottanut omavaltaisesti omaan lukuunsa myytäväksi liikkeen tiloissa A:n toimittamia leninkejä. Tämä myynti oli tapahtunut liikkeen varsinaisen toiminnan ulkopuolella, A:n tuomista leningeistä ei ollut laadittu lähetyslistoja eikä laskuja. Anna B oli tilittänyt leninkien hinnan A:lle sitä mukaa kuin leninkejä oli myyty. Anna B:n saamia myyntipalkkioita ei ollut viety liikkeen kassaan. A oli sittemmin esittänyt Urho B:lle A:n ja Anna B:n väliseen liikesuhteeseen pohjautuvat kanteessa mainitut vaatimuksensa.

Siihen nähden, että Anna B ottaessaan A:n leningit myytäväksi omaan lukuunsa po. toiminimen myyntipisteeseen oli ylittänyt toimivaltansa liikkeen myyjänä ja että A:n, huomioon ottaen erityisesti kyseisen myynnin hoitotavan, oli pitänyt tietää, ettei Urho B toiminimen X:n omistajana ollut vastuussa Anna B:n tuohon liikesuhteeseen perustuvista sitoumuksista, RO oli hylännyt kanteen.

A oli Helsingin HO:ssa hakenut muutosta RO:n päätökseen ja muutoksenhakemuksessaan toistanut RO:ssa esittämänsä kanteen alentaen kuitenkin korvausvaatimuksensa, koska po. myyntiin annettuja vaatteita oli hänelle RO:n päätöksen julkistamisen jälkeen 16.5.1978 luovutettu takaisin 2 523 markan arvosta, vielä tilittämättömiä vaatteita vastaaviin 33 313 markkaan.

HO t. 25.6.1980 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja Urho B antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KKO t. tutki jutun ja totesi, että Anna B oli hoitanut miehensä Urho B:n omistaman ko. toiminimen Helsingissä Hakaniemen hallissa olevaa myymälää. A oli tammikuun alusta 1977 pitänyt samassa hallissa vaatemyymälää. A oli sanotun vuoden alkupuolella antanut Anna B:lle myyntipalkkiota vastaan myytäväksi erilaista vaatetavaraa. Tässä tarkoituksessa luovutetun tavaran arvoksi A oli RO:lle jätetyssä luettelossa ilmoittanut 36 785 markkaa. Anna B oli allekirjoittanut 16.3.1977 päivätyn velkakirjaksi otsikoidun asiakirjan, jonka mukaan toiminimen velka A:lle oli 36 825 markkaa. Toiminimen puolesta Anna B oli 3.10.1977 hyväksynyt A:n asettaman 35 836 markan määräisen vekselin. A oli myöntänyt Anna B:n maksaneen hänelle 1.4. -3.10.1977 tavaroista 990 markkaa.

KKO katsoi, että myymälän hoitajana Anna B:llä oli ollut sellainen asema, että hän oli voinut päämiestään, po. toiminimen haltijaa Urho B:tä sitovin vaikutuksin ottaa toiminimen hallimyymälässä myytäväksi tavaraa A:lta. Näin tehdessään sekä merkitessään mainittuihin velkakirjaan ja vekseliin toiminimen velalliseksi Anna B oli ilmaissut toimineensa päämiehensä nimissä. Huomioon ottaen, että myös muiden sanotun hallin hallikauppiaiden käsityksen mukaan Anna B oli hoitanut itsenäisesti toiminimen myymälää. KKO katsoi jääneen näyttämättä, että A:lla olisi ollut aihetta epäillä Anna B:llä aseman perusteella ollutta valtuutta toimia päämiestään sitovin vaikutuksin.

Urho B:n A:lle olevan velan määrän osalta KKO katsoi, että A oli luovuttanut po. tavaraa myyntihintojen mukaan laskettuna hänen esittämässään luettelossa mainitun 36 785 markan arvosta. RO:n päätöksen julistamisen jälkeen A:lle oli palautettu 2 523 markan arvoiset tavarat. Sanottujen määrien erotuksen, 34 262 markan osalta Urho B oli oikeutettu saamaan hyväkseen myyntipalkkion, jonka määräksi muun selvityksen puuttuessa KKO arvioi noin 20 prosenttia. Jutussa oli jäänyt näyttämättä, että A:lle olisi maksettu tavaroista hänen Anna B:ltä saamakseen myöntämää 990 markkaa enemmän. Näin ollen Urho B oli velkaa A:lle 26 500 markkaa.

Edellä kerrotuilla perusteilla KKO muutti HO:n tuomiota siten, että Urho B velvoitettiin suorittamaan A:lle korvaukseksi ko. toiminimen myymälässä myytäväksi otetuista mutta tilittämättä jätetyistä tavaroista 26 500 markkaa. Asian laadun vuoksi A sai itse kärsiä kulunsa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Mörä ja af Hällström sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Aro