KKO:1976-II-57
- Keywords
- Perinnönjako
- Year of case
- 1976
A oli ennen v. 1930 solmittua avioliittoaan ostanut kiinteistön vanhemmiltaan. A:n kuoltua vanhempien eräät muut oikeudenomistajat A:n leskeä B:tä vastaan ajamassaan kanteessa katsoivat, ettei tilan omistusoikeus ollut siirtynyt A:lle, ja vaativat, että B, joka keskinäisen testamentin perusteella piti tilaa hallinnassaan, velvoitettaisiin luovuttamaan tila kantajille. Lainvoimaisessa päätöksessä, jolla kanne hylättiin, lausuttiin, että tila oli A:n kuoltua testamentin perusteella siirtynyt B:n omistukseen. Sen jälkeen B sai testamentin nojalla tilaan lainhuudon.
B:n kuoltua hänen ja A:n jälkeen toimitetussa perinnönjaossa pesänjakaja jakoi kiinteistön A:n perillisille.
Kun aiemmassa oikeudenkäynnissä tuomioistuimen ratkaistavan oli ollut vain kysymys A:n, mutta ei B:n saannosta eikä tuomioistuimen päätöksessä olevalla B:n omistusoikeutta koskevalla lausumalla ollut ratkaistu viimeksi mainittua kysymystä ja kun B:llä, jonka vastoin keskinäisen testamentin sanamuotoa ei voitu katsoa saaneen omistusoikeutta tilaan, ei siten ollut siihen sellaista saantoa, johon määräaikainen nautinta olisi voinut perustua, perinnönjaon moitetta koskeva kanne hylättiin.
Vrt. KKO:1950-I-1 , KKO:1953-I-1 , KKO:1965-II-7
Vrt. KKO:1977-II-76
MM-NS
Testamentti - Keskinäinen testamentti
A oli ennen v. 1930 solmittua avioliittoaan ostanut kiinteistön vanhemmiltaan. A:n kuoltua vanhempien eräät muut oikeudenomistajat A:n leskeä B:tä vastaan ajamassaan kanteessa katsoivat, ettei tilan omistusoikeus ollut siirtynyt A:lle, ja vaativat, että B, joka keskinäisen testamentin perusteella piti tilaa hallinnassaan, velvoitettaisiin luovuttamaan tila kantajille. Lainvoimaisessa päätöksessä, jolla kanne hylättiin, lausuttiin, että tila oli A:n kuoltua testamentin perusteella siirtynyt B:n omistukseen. Sen jälkeen B sai testamentin nojalla tilan lainhuudon.
B:n kuoltua hänen ja A:n jälkeen toimitetussa perinnönjaossa pesänjakaja jakoi kiinteistön A:n perillisille.
Kun aiemmassa oikeudenkäynnissä tuomioistuimen ratkaistavana oli ollut vain kysymys A:n, mutta ei B:n saannosta eikä tuomioistuimen päätöksessä olevalla B:n omistusoikeutta koskevalla lausumalla ollut ratkaistu viimeksi mainittua kysymystä ja kun B:llä, jonka vastoin keskinäisen testamentin sanamuotoa ei voitu katsoa saaneen omistusoikeutta tilaan, ei siten ollut siihen sellaista saantoa, johon määräaikainen nautinta olisi voinut perustua, perinnönjaon moitetta koskeva kanne hylättiin.
Vrt. KKO:1977-II-76
MM-NS